Month: February 2018

Taco Bell

Katuvalot vilkkuivat viivoina sivuillani, rynnistäessäni eteenpäin kuin mielipuolinen kyklooppi palaamassa Tartaruksen porteille. Kurvattuani pihaan löysin itseni kahvikoneen äärestä ja sain evaluoinnin jälkeen ajan uudelle tapaamiselle.

Kyklooppi tulisi saamaan toisen silmän muutaman viikon päästä. Kaikki tämä johti kuitenkin siihen, että olin keskustan suunnalla siihen epämääräiseen aikaa joka sijaitsee aamiaisen ja lounaan välimaastossa, mutta arkipäivänä, jolloin brunsseja löytyy vain dekadenteimmista kolkista.

Kaoottinen tilanne ajoi minut lopulta epätoivoiseen päätökseen. Vedin kauan aikaa sitten hihaani sijoitetun ässän esiin ja suuntasin Taco Bellin ovelle.

Taco Tuesday (well, Wednesday in this case) at Taco Bell, the food was inoffensive and the delivery quick.

For a more nuanced look at this sort of food, go to Tortilla House, Cholo or Chalupa.

Taco Bellista saa tex mex kamaa, tai jotain sen henkistä, tacoja ja burritoja yms. Koska olin tolkuttoman ajoissa liikenteessä, niin ei vaan pystynyt taipumaan burritoon, vaikka periaatteessa se olisi pitänyt maistaa.

Otin “snacks”-listalta: Crunchy Tacon (2,50e), Mexi Meltin (2,50e), sivuun pico de gallo -salsan (1,35e) sekä limpparin (2e / 4dl). Sisälmyksiksi tuli possua ja tulisena (natch). Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, josta sai piipparin messiin.

Safka tuli nopeasti, kuten konseptiin kuuluu. Limppari (Sosa Sola Nolla) oli kylmää ja hyvää, noin muuten tässä kuljettiin aika tasaisella maastolla. Pico de gallo oli ehkä aterian kohokohta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Makean hapokas ja raikkaan oloinen salsa, jota olisi voinut vetää enemmänkin kuin tuollaisen todella naftin kupin.

Ne tacot olivat ihan ook, kovakuorisessa hämäsi snadisti se juusto, joka ei ollut sulanut, ehkä se olisi toiminut paremmin lähempänä lämpimää lihasörsseliä? Possun jauhelihasta väsäilty sötkötys olisi omaan makuun kaivannut enemmän sitä tulisuutta kuin mitä tämä “tulinen” versio käsitti, mutta ehkä se johtuu vain minusta.

Se kuumennettu kääre pelitti paremmin, tosin vain aavistuksen, koska tässä kohtaa oli jo salsa vetäisty naamariin. Tämä oli quesadillan kaltainen systeemi, sulanutta juustoa ja samaa lihahässäkkää yms. Mutta tätäkin vaivasi se geneerisen varovainen makumaailma.

Kaikki oli siis ihan syötävää, nälkä lähti ja oli nopeaa sekä melko edullista. Konsepti toimii, kuten muissakin tällaisissa globaaleissa pikaruokaketjuissa. Mutta samoin kuin mäkkäreissä sun muissa, niin ei tämä mitään isoa muistijälkeä jätä, ehkä ei ole tarkoituskaan.

Sisustus on sekoitus mättösafkaa tarjoavan ketjun utilitaarisuutta ja Killa Kalin surffausteemaa, ryyditettynä pienokaisilta kielletyllä yläkerralla jossa on tietty kaupungin ihan ygös pilppeet.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain, tosin mielestäni parempaakin vegemättöä löytyy pienen matkan päästä. Tai kauempaa. Vitsit, pitääkin mennä joku kerta Ikeaan lounaalle!

Ps. City osaa kertoa, että Bar Cón on laajentumassa Kallion suuntaan, toivottavasti siellä tulee lounaskin tarjolle. Aromista (sekä Citysta, Viidestä Tähdestä että Soppa365:sta, Royal Ravintolat osaa markkinoida) löytyy artikkeli legendaarisen Farougen uudesta tulemisesta. Jei!

Pps. Vaikka tämä ei muistijälkeä jättänytkään, niin jotenkin tuosta tasapäisestä safkasta tuli mieleen yksi HBR:n artikkeli innovaatioista ravintoloiden keittiöissä. Varmaan Taco Bellilläkin on omat testi- ja kehityskeittiönsä, mutta ehkä heillä innovaatiot liittyvät skaalaan ja prosessien jouhevoittamiseen enemmän kuin upeisiin makukokonaisuuksiin? Tai ehkä mä en vaan tavoittanut sitä Taco ‘Clock -hetkeä?

Ppps. New Yorkerissa on ihan parhaat Valentine’s Day runot naimisiin joutuneille. Hyvää ystävänpäivää!

URL www.tacobell.fi
Puhelin 040-6865301
Osoite Kalevankatu 2, Helsinki

Lämpö

808, whoop whoop \o/ Tänään piti juhlistaa tuota myyttistä laitetta, rumpukoneiden kuningasta. Valitettavasti tesno-aiheisen lounaan normikohteet oli jo koluttu, kuten Kaapeli, Nosturi, Kuudes Linja, Konnichiwa (eli Nolla) ja Teurastamo kokonaisuudessaan.

Listaa skannaillessani mieleen juolahti Täffä sekä Suvilahden ravintola Lämpö, Städäri tuntui vähän “reaching for it”. Mutsin tilalla oleva Pub Peräkammari ei tarjoile kuin juotavaa ja sen entryn jälkeen alkoi pää lyödä tyhjää.

Otskin opiskelijaruokala ei jotenkin houkutellut, joten Sherlock Holmesin metodeja mukaillen päädyin Lämmön lämpimään syleilyyn ja aloitin matkani kohti Kaasukellojen silhuetteja.

A restaurant in the midst of an old industrial ground, which is nowadays used for hosting happenings, such as the Flow festival. The food was not a reason to visit, but the area does have a very distinct feel to it, so visit, if that floats your boat.

There are better restaurants “just across the street”, in the Teurastamo area, such as B-Smokery, Palema and Tukkutorin kala.

Ihastuttavasti buffet-mallisen lounaan (10,40e) sisältö oli tänään “Pita-buffet, duunaa oma dönerisi”, johon kuului: Turkkilaista linssikeittoa, soija-, kana- ja kebablihatäytteitä, tzazikia, juustoraastetta, salaattibaari (jäävuorisalaatti, caesar-salaatti, krutonkeja, marinoitua punasipulia, porkkanaraastetta, pepperoni-chilejä, tonnikala-pastasalaattia, chilimarinoituja oliiveita, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, siemeniä etc, yrttiöljyä sekä sinappikastiketta), leipää ja levitteitä sekä tuunaa-oma-laskiaspulla jälkkäri kahvilla ja teellä.

Näiden lisäksi oli tarjolla pelkkä soppa (8,60e) sekä burgeri (14,30e). Otin tietysti sen buffan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa. Ja saa täältä myös jotain (blech) burgeria (14,30e).

Alkuun hörpitty soppa ei vakuuttanut erityisesti. Maku oli pliisu ja rakenne vähän sellainen rakeisen jauhoinen niistä linsseistä. Leipä olisi varmaan auttanut, mutta ajattelin keskittyä siihen pitaan.

Pääruoka ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa myöskään. Kebabliha oli teollisen näköisiä lastuja ja maku oli sen mukainen, tämä oli kaukana Döner Harju Cityn toteutuksesta, mutta mielestäni hävisi ihan jo tusina pizza-kebabjointeillekin.

Revitty kana oli onnistuttu vetämään yli ja oli aika kuivakan oloista. Hennon oloinen tomaattikastikekaan (tai siis “salsa”) ei oikein futannut, vaikka tuuttasin siihen srirachaakin.

Tzaziki oli miellyttävän täyteläisestä jogurtista duunattu, mutta tähänkään ei oltu uskallettu puristaa valkosipulia niin, että olisi maistunut.

Salaatit olivat tuoreita, mutta marinoituja punasipuleita ja oliiveita lukuunottamatta nämä eivät herättäneet suuria tunteita puoleen tai toiseen. Yrttiöljy maistui pääosin persiljalta ja joltain geneeriseltä kasviöljyltä.

Pitaleipä oli sitä kaupan perussettiä ja juustoraaste hävisi jonnekin niiden kummallisten kebabliuskojen sekaan. Vähän tällainen mättöbuffan oloinen setti ja heikommasta päästä oleva sellainen.

Sisustus oli aika rock, tummat seinät (ja ruskea tukka) sekä kovasti tapahtumien postereita ja muita jänniä sisustuselementtejä. Tiskin viereistä seinää väritti kahvimainos ja yhdessä nurkassa oli lasten leluja karsinoituna.

Ei tämä mitenkään erityisen viihtyisän oloinen ollut, tilasta voisi saada paremmankin, toki disco-valaistuksessa ja pienessä hiprakassa tämäkin varmaan toimisi.

Harmaana talvipäivänä ei niinkään. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. City-lehti uutisoi, että oiva viinibaari Skattan rannassa, La Petit Chaperon Rouge, tarjoilee nykyisin ruokaakin. Tosin ei lounasta (buu).

Pps. It it Redi yet?

Ppps. Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa maskuliinisuudesta ja sen sellaisesta. Mullakin on pari tuotetta, joiden värikoodi on “gunmetal black”, olenko liian herkkä? Pitäisikö nyt käydä hakemassa jotain testosteronirokotetta vai miten tää homma toimii? Tosin artikkelin loppupäässä ollut täysin tieteellinen ja pätevä testi antoi minulle synninpäästön. Huh, pelästyin jo hetkeksi.

URL www.ravintolalampo.fi
Puhelin 045-1186333
Osoite Kaasutehtaankatu 1, Helsinki

Daddy Greens

 

Yabba Dabba Doo, I choose you! Vai miten se meni? No joka tapauksessa, tänään tuli hullu pizzanälkä, johtuen mahdollisesti viikonloppuna koetusta karkkivajareista (irtsareista on oikeasti vaikea irtautua). Tai sitten siitä, että luin Viisi Tähteä artikkelin Bacco:sta ja innostuin, kunnes huomasin (onneksi tajusin tsekata) saitilta niiden olevan maanantaisin kiinni.

Pizzaa piti siis saada ja tuli samantien mieleen Daddy Greens, jota olen stalkannut siitä asti kun ensimmäisen artikkelin (joskus ennen Capperi-käyntiä) luin aiheesta. Tänään on muutenkin jännä päivä, kun pitää mennä Ruoholahden kautta kotiin, mutta ei oikein tiedä milloin. Odotan soittoa, että milloin pääsee singahtamaan matkaan tarjoamaan kyytiä. Mutta sen aika on myöhemmin, nyt oli tarve saada murua rinnan alle.

Excellent pizza in an urban hipster environment, the dough, the sauce and the cheese were delicious.

Helsinki has quite a few places that serve interesting pizzas, such as Skiffer, Enso and Capperi.

Pizzaa siis, mutta näköjään myös soppaa tai salaattia, tosin kuka tänne tulisi syömään muuta kuin känttyjä? Tänään oli tarjolla: Kikherne-soppa (7,50e), mozzarella-terini(?)-salaatti (12,50e), kinkku-sieni pizza (12,50e), marinara (9e), margharita (10e) sekä neopolitana eli anjovis-punasipuli-kapris-oliivi-pizza (12,50e). Kaikkiin safkoihin kuuluu kahvi/tee. Itse otin hetken vatuloinnin jälkeen neapolitanan, kun kaprikset ja punasipuli kutsuivat minua. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille.

Hetken leikittelin kuitilla, jonka kirjasin luuriin (kaikkea pitää mittaa) ja sitten rypistin pöydälle. Tästä tuli välitön takauma Punkaharjun kauniisiin maisemiin, joissa vietin yhden upean kesän taideleirillä. Siellä oli yhtenä päivänä vapaa-aiheinen piirtelyharjoitus ja kun en saanut aiheesta kiinni millään, niin aloin hahmotella lyijärillä kanvaasilleni yhtä paperitolloa. Näitä kun oli päässyt syntymään pienehkö ryhmä eteeni istuskellessani aurinkoisen hiekkakentän laidalla.

Samaisella leirillä tuli soudettua järven toiselle laidalle hakemaan rautatien vierestä joku ruostunut metalliosa, opettajat olivat hyvin epätyytyväisiä meihin palatessamme maihin. Sieltä tullessa tuli kirjoitettua jonnin aikaa kirjeitäkin, nykyään tuo on jo vähän harvinaisempaa hommaa. But I digress.

Safka tuli kohtuullisessa ajassa, jotain pientä säätöä oli keittiössä, mutta sitten edessäni oli oikein kaunis känkky. Pizza oli erittäin taitavasti väännetty, taikinassa oli loistava sitko ja reunat olivat saaneet kivasti väriä, mutta ei palaneeksi asti, tässä oli sopivasti kitkeryyttä muodostaakseen sujuvan dialogin snadisti makean tomaattikastikkeen kanssa.

Toinen mikä heti maistui edukseen oli se upea juusto, tässä oli todella upean täyteläinen maku ja muoto. Muutkin moduulit pizzassa olivat itsessään laadukkaita, mutta täytyy sanoa, että kapris+oliivi+anjovis == suolainen. Osa suupaloista jopa vähän överisti, mutta itsepä tilasin, kyllä mä tämän arvasin jo listan perusteella.

Siitä huolimatta pizza oli erittäin hyvä kokemus, eikä edes liian raskas, edes näin jälkikäteen ajateltuna. Ainoa mikä tässä jäi omalta osalta taas mietityttämään oli se pohja, jossa itse diggailen hieman rapsakammasta menosta, mutta ymmärrän kyllä ettei sen kuulu aina sellaista olla (selvyys++).

Täällä pizzan kuitenkin pystyi syömään slaisseina, kaikista päällysteistä huolimatta ja se pelkkä taikina niissä pulleissa – mutta sopivasti paahtuneissa – reunoissa oli jo kokemisen arvoinen. Hyvä lounas, kannattaa käydä vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisustus on kivan raffi, tykkäsin siitä graffitti-tematiikasta ja jännille alustoille duunatuista piisseistä. Taustalla soinut ääniraitakin oli ihan hyvä, sen verran kun sitä luukutettiin. Kattoon oli saatu jännä lamppuhämis. Kasvissyöjälle oli joko pizza tomaattikastikkeella joko ilman juustoa tai mozzarellan kanssa, kannattaa ihan ehdottomasti testata.

Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, syöttötuolikin löytyy ja pizza maistuu, mutta ehkä se oli se talvinen keli tai maanantai, mutta jotenkin tämä tuntui enemmän aikuiseen makuun duunatulta tilalta. Mukaankin toki saa, jos pitää pesuetta ruokkia.

Ps. Aromi-lehdessä oli kiintoisa artikkeli Michelin-tähdistä yms aiheista, josta bongasin myös ettei Olo tarjoa enää lounasta. Nyyh. Pitäkäämme hetken hiljaisuus. *scuffle* Mistä tulikin mieleen, että Ora ja Palace pitää hoitaa tässä kevään aikana.

URL www.daddygreens.fi
Puhelin 050-4687122
Osoite Humalistonkatu 3, Helsinki