Moko

Alkuviikko meni karkkitehtuurin parissa, mutta nyt taas vanhoilla metsästysmailla ja koska oli sovittuna lounastreffit Sörkän suuntaan, niin huitelin menemään kohti Moko markettia johon tällit oli sovittu. Siellähän on vaikka kuinka kaunis ilma ja vaikka kävelinkin Suvilahden käsittämättömän hässäkän ohi, niin kovin oli kesäisen oloista.

Itse raflassa tuli jaariteltua oikein kunnolla yrittämisen kommervenkeistä, kun vastapuolella istui tuoreesti itsenäistynyt miekkonen. Kyseisestä aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta jätetään ne vuodatukset johonkin toiseen kertaan ja ehkä muille foorumeille. Nyt on liian aurinkoista sille itkuvirrelle.

A cafe inside a shop, the lunch has a hotchpotch of a menu, with tortillas, soup, salad and pasta/risotto on offer. The tortillas I had were good enough, although I would have liked the chimichurri to have some heat.

Other places where you can eat inside a store are Wild, Rulla and Phở Corner.

Tänään lounaaksi oli tarjolla (lista löytyy Facebookista): Viikon tortilla eli Chimichurrikanaa coleslaw+ranskankermaa+juustokastiketta / kasvisversio paahdetuilla kikherneillä (11,90e), Mokon jauheliha-kaalikeittoa (8,90e), kermaista kurpitsapastaa (11,50e) sekä salaattia (7,90e / 10,50e iso). Otin tortillan, kaveri otti sopan. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, vierestä löytyy vesipiste ja leipää (focacciaa sekä tummaa leipää + voita).

Alkuun nakerrettu focaccia oli ihan jees, rasvaista ja pullamaista. Mutta miksi näille oli alustaksi vain paperipusseja?

Pääruoka tuli melko nopeasti ja kaksi lettua oli täytetty kevyehköillä sisuksilla. Kana oli yllättäen melko nahka-heavy, omiin palasiin oli ainakin onnistuttu ripustamaan melko pitkät palaset ihoa. Valitettavasti se mitä tässä oli, ei ollut rapsakkaa, mikä on se primääri syy – rasvan lisäksi – miksi tätä osaa elukasta haluaisi nakerrella.

Chimichurri oli sekin lähinnä yrttihaketta ilman sen suurempia makuelämyksiä, mutta kermaviili toi täyteläisyyttä maukkaan juustokastikkeen kaverina ja coleslaw antoi vähän happoa sekä rouskuvuutta messiin. Kyllä tätä söi ja oli sopivan kevyt lounaaksi. Jauhelihasoppa oli kuulemma hyvää, kaali oli saatu maittavasti integroitua osaksi kokonaisuutta.

Sisustus oli mielenkiintoinen yhdistelmä koriste-esineitä myyvää kauppaa ja osittain kirpparihenkisillä huonekaluilla kalustettua kahvilaa. Homma skulas aika kivasti, isojen ikkunoiden ääressä oli mukava turista ja syöpötellä. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista.

Ps. Roslund lopettaa Hietsun hallissa ja tilalle tulee Fafa’sin porukoiden “Bursa”. Edelleen Roslundin lihalla tehtyjä burgereita, joita saa alkuperäisinäkin vielä Teurastamon Portti -ravintolasta.

Pps. Cooperin testissä tuli vedettyä 2550m, mikä oli ihan jees, mutta parannettavaa on. Toinen kaveri pitää vielä juosta ohi, tänään tulikin vedettyä aika jees setti hikimatolla. Flunssakin alkaa pikkuhiljaa olla voitettu.

URL www.moko.fi
Puhelin 045-1446225
Osoite Vilhonvuorenkatu 11, Helsinki

Väinö Kallio

Wappua edeltävä perjantai, eli vaaravyöhykkeellä liikutaan, tästä ei hyvä seuraa. Mutta onneksi oli hyvää seuraa, kun marssin R:n kanssa Kaikukadun kulmaan, uudehkoon Väinö Kallio -ravintolaan.

Tämä oli silläkin lailla kiinnostava kohde, koska ollaan asusteltu joskus tässä ihan vieressä ja silti emme ole koskaan päässeet kuikuilemaan tähän vanhaan rakennukseen. Toki sinne taaemmas on päässyt käymään, Leipätehdas-käynnillä, mutta ihan tähän “kellotorniin” ei ole ollut asiaa/pääsyä.

A magnificent buffet with a solid salad bar and delicious warm dishes, also with vegetarian choices available. The restaurant is located in a beautiful, old art deco building.

Sörnäinen has more interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Codle.

Raflasta löytyy lounaaksi kotiruokabuffet (10e), jossa on salaattia ja päivittäin vaihtuvat lämpimät safkat. Tänään tarjolla oli: Roast-beef, salaattibaari (salaattisekoitus, bulguri-tomaattisötkötys, hummus, porkkanaraaste granaatinomenansiemenillä, kana-caesar, salaattijuustoa, marinoituja vihreitä oliiveja, ituja, marinoitua punakaalia, tomaattia, kurkkua sekä siemeniä), leipurinperunaa, vegaaniset paprikat sekä leipää + voita.

Loppuun oli kahvia/teetä (ei perus pussiteetä, vaan ihan oikeita haudutusmeininkejä, tosin oli siellä yhet sellaset hifistelypussitkin) ja kinky-osastolta sai geishoja. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkuun piti kauhoa oikein kunnolla salaattia, kaikki näytti kovin värikkäältä ja tuoreelta. Ja maistuivat myös, tässä oli ajatusta takana ja makujen harmoniaa, jollaista harvemmin huomaa näissä buffissa.

Jotenkin kaikki oli saatu sopusointuun keskenään ja valmiiksi maustetuista komponenteista löytyi hienosti happoa, sopivasti suolaa ja kunnolla makua.

Erityismaininta todella herkullisesti marinoiduista oliiveista, nämä veivät kielen mennessään, tosin oli se kirpsakka kaaliraastekin niin maittavaa, että täytyi ottaa lisää pääruoan kanssa.

Leipä oli semijees, vähän tolleen pullamaista, mutta pelasi kikhernetahnan kanssa. Hummuskin oli parempaa kuin mihin yleensä törmää, tätä pitikin santsaa leivän kaveriksi tokalla kiekalla.

Idut toivat rouskuvuutta messiin ja muistuttivat R:n nuoruusherkusta: itse kasvatetut idut riisikakulla ja maustettuna aromisuolalla. Tosin ei ne omatkaan eväät olleet mitään kulinaristisia kukkasia, vetelin silloin köyhänä poikana kylmiä karjalanpiirakoita ketsupilla koristeltuna suoraan jääkaapista. On niistäkin tottumuksista kuljettu jo hetki, silloin ruoka oli tankkaamista varten ja söin vain kun oli pakko.

Pääruokana olleet kamat yllättivät nekin tasokkuudellaan, hyvin maustettua paahtopaistia jota sen syvän tumma kastike kostutti kivasti. Tosin kuten paahtopaisti yleensäkin, niin tässä ne jänteet jäivät vähän hampaankoloihin pyörimään, mutta sellasta se on – kärsimystä – koko elämä.

Silkinpehmeät perunat sulivat suuhun ja näihinkin oli saatu sellainen maku mukaan, ettei normibuffassa tule usein vastaan. Porkkanat olisivat saaneet olla ihan pikkasen napakampia, mutta toisaalta niidenkin mahtava makuprofiili pelasi niin kauniisti paistin ja perunoiden kanssa, varsinkin kun otti sitä hapokasta raastetta megeen.

Täytetyt paprikatkin, nuo kasvisruokien kasarikauhukakarat, jotka yleensä ovat suuri pettymys, maistuivat herkullisille. Näissä löytyi samaa bulguria ja oliivia kuin salaattikulhoissa, mutta mikäs siinä, molemmat maistuivat tässäkin kontekstissa loistavalle.

Eli tosi hyvä ja vieläpä kohtuuhintainen buffa, jossa aivan ehdottomasti kannattaa käydä. Huomaa kuitenkin, että nuoresta iästään huolimatta rafla on todella suosittu, eikä paikkoja ole mitenkään mahdottoman paljon. Siis ajoissa tai tosi myöhään paikalle, laareja kyllä täytettiin jatkuvalla syötöllä.

Sisutus on erikoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, tilathan ovat upeat. Joskin kalustus on jossain määrin samalta ajalta kuin seinät, eikä ihan niin harkitun oloista. Muutenkin rakennus on vielä remontin alla, joten mielenkiintoista nähdä, että minkälaiseksi tämä tulee lopullisessa muodossaan.

Kiva tässä oli silti lounastaa hyvässä seurassa ja sopivan erilaisessa ympäristössä. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli suurin osa mainiosta salaattibaarista, sekä vegaaninen lämmin safka, kannattaa tsekata. Lasten kanssa voi muuten mennä, mutta noi portaat (3. kerros) vaunujen kanssa ei kyllä toimi ollenkaan.

Ps. Hyvää viikonloppua! Nyt on muuten jotkut Lautasella-messut, jossa mukana “Gluteeniton elämä”-tapahtuma, jos sellainen kiinnostaa.

Pps. Tuli kunnon fläsärit tuosta Zyxelin seinäyksiköstä: muistui mieleen ne ajat kun tuli viriteltyä omaa US Robotics modeemia, että sai ne kaikkein kovimmat 0-day l337 liitsausnopeudet. Ja samaa uraa pitkin valui mieleeni se eka Kermit-sessio, missä chattailtiin 300 baudisen (huom! ei bps) yhteyden yli. Aaah, nostalgiaperjantai.

Ppps. Mikäs siellä Jäkessä nyt niin on, kun sushikin on Suomen parasta? (*köh*) Täytynee sitäkin stedaa, kun käy koestamassa sitä Sesonkia.

URL www.vainokallio.fi
Puhelin 040-8496623
Osoite Hämeentie 11, Helsinki

Lämpö

808, whoop whoop \o/ Tänään piti juhlistaa tuota myyttistä laitetta, rumpukoneiden kuningasta. Valitettavasti tesno-aiheisen lounaan normikohteet oli jo koluttu, kuten Kaapeli, Nosturi, Kuudes Linja, Konnichiwa (eli Nolla) ja Teurastamo kokonaisuudessaan.

Listaa skannaillessani mieleen juolahti Täffä sekä Suvilahden ravintola Lämpö, Städäri tuntui vähän “reaching for it”. Mutsin tilalla oleva Pub Peräkammari ei tarjoile kuin juotavaa ja sen entryn jälkeen alkoi pää lyödä tyhjää.

Otskin opiskelijaruokala ei jotenkin houkutellut, joten Sherlock Holmesin metodeja mukaillen päädyin Lämmön lämpimään syleilyyn ja aloitin matkani kohti Kaasukellojen silhuetteja.

A restaurant in the midst of an old industrial ground, which is nowadays used for hosting happenings, such as the Flow festival. The food was not a reason to visit, but the area does have a very distinct feel to it, so visit, if that floats your boat.

There are better restaurants “just across the street”, in the Teurastamo area, such as B-Smokery, Palema and Tukkutorin kala.

Ihastuttavasti buffet-mallisen lounaan (10,40e) sisältö oli tänään “Pita-buffet, duunaa oma dönerisi”, johon kuului: Turkkilaista linssikeittoa, soija-, kana- ja kebablihatäytteitä, tzazikia, juustoraastetta, salaattibaari (jäävuorisalaatti, caesar-salaatti, krutonkeja, marinoitua punasipulia, porkkanaraastetta, pepperoni-chilejä, tonnikala-pastasalaattia, chilimarinoituja oliiveita, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, siemeniä etc, yrttiöljyä sekä sinappikastiketta), leipää ja levitteitä sekä tuunaa-oma-laskiaspulla jälkkäri kahvilla ja teellä.

Näiden lisäksi oli tarjolla pelkkä soppa (8,60e) sekä burgeri (14,30e). Otin tietysti sen buffan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa. Ja saa täältä myös jotain (blech) burgeria (14,30e).

Alkuun hörpitty soppa ei vakuuttanut erityisesti. Maku oli pliisu ja rakenne vähän sellainen rakeisen jauhoinen niistä linsseistä. Leipä olisi varmaan auttanut, mutta ajattelin keskittyä siihen pitaan.

Pääruoka ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa myöskään. Kebabliha oli teollisen näköisiä lastuja ja maku oli sen mukainen, tämä oli kaukana Döner Harju Cityn toteutuksesta, mutta mielestäni hävisi ihan jo tusina pizza-kebabjointeillekin.

Revitty kana oli onnistuttu vetämään yli ja oli aika kuivakan oloista. Hennon oloinen tomaattikastikekaan (tai siis “salsa”) ei oikein futannut, vaikka tuuttasin siihen srirachaakin.

Tzaziki oli miellyttävän täyteläisestä jogurtista duunattu, mutta tähänkään ei oltu uskallettu puristaa valkosipulia niin, että olisi maistunut.

Salaatit olivat tuoreita, mutta marinoituja punasipuleita ja oliiveita lukuunottamatta nämä eivät herättäneet suuria tunteita puoleen tai toiseen. Yrttiöljy maistui pääosin persiljalta ja joltain geneeriseltä kasviöljyltä.

Pitaleipä oli sitä kaupan perussettiä ja juustoraaste hävisi jonnekin niiden kummallisten kebabliuskojen sekaan. Vähän tällainen mättöbuffan oloinen setti ja heikommasta päästä oleva sellainen.

Sisustus oli aika rock, tummat seinät (ja ruskea tukka) sekä kovasti tapahtumien postereita ja muita jänniä sisustuselementtejä. Tiskin viereistä seinää väritti kahvimainos ja yhdessä nurkassa oli lasten leluja karsinoituna.

Ei tämä mitenkään erityisen viihtyisän oloinen ollut, tilasta voisi saada paremmankin, toki disco-valaistuksessa ja pienessä hiprakassa tämäkin varmaan toimisi.

Harmaana talvipäivänä ei niinkään. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. City-lehti uutisoi, että oiva viinibaari Skattan rannassa, La Petit Chaperon Rouge, tarjoilee nykyisin ruokaakin. Tosin ei lounasta (buu).

Pps. It it Redi yet?

Ppps. Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa maskuliinisuudesta ja sen sellaisesta. Mullakin on pari tuotetta, joiden värikoodi on “gunmetal black”, olenko liian herkkä? Pitäisikö nyt käydä hakemassa jotain testosteronirokotetta vai miten tää homma toimii? Tosin artikkelin loppupäässä ollut täysin tieteellinen ja pätevä testi antoi minulle synninpäästön. Huh, pelästyin jo hetkeksi.

URL www.ravintolalampo.fi
Puhelin 045-1186333
Osoite Kaasutehtaankatu 1, Helsinki