Lämpö

808, whoop whoop \o/ Tänään piti juhlistaa tuota myyttistä laitetta, rumpukoneiden kuningasta. Valitettavasti tesno-aiheisen lounaan normikohteet oli jo koluttu, kuten Kaapeli, Nosturi, Kuudes Linja, Konnichiwa (eli Nolla) ja Teurastamo kokonaisuudessaan.

Listaa skannaillessani mieleen juolahti Täffä sekä Suvilahden ravintola Lämpö, Städäri tuntui vähän “reaching for it”. Mutsin tilalla oleva Pub Peräkammari ei tarjoile kuin juotavaa ja sen entryn jälkeen alkoi pää lyödä tyhjää.

Otskin opiskelijaruokala ei jotenkin houkutellut, joten Sherlock Holmesin metodeja mukaillen päädyin Lämmön lämpimään syleilyyn ja aloitin matkani kohti Kaasukellojen silhuetteja.

A restaurant in the midst of an old industrial ground, which is nowadays used for hosting happenings, such as the Flow festival. The food was not a reason to visit, but the area does have a very distinct feel to it, so visit, if that floats your boat.

There are better restaurants “just across the street”, in the Teurastamo area, such as B-Smokery, Palema and Tukkutorin kala.

Ihastuttavasti buffet-mallisen lounaan (10,40e) sisältö oli tänään “Pita-buffet, duunaa oma dönerisi”, johon kuului: Turkkilaista linssikeittoa, soija-, kana- ja kebablihatäytteitä, tzazikia, juustoraastetta, salaattibaari (jäävuorisalaatti, caesar-salaatti, krutonkeja, marinoitua punasipulia, porkkanaraastetta, pepperoni-chilejä, tonnikala-pastasalaattia, chilimarinoituja oliiveita, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, siemeniä etc, yrttiöljyä sekä sinappikastiketta), leipää ja levitteitä sekä tuunaa-oma-laskiaspulla jälkkäri kahvilla ja teellä.

Näiden lisäksi oli tarjolla pelkkä soppa (8,60e) sekä burgeri (14,30e). Otin tietysti sen buffan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa. Ja saa täältä myös jotain (blech) burgeria (14,30e).

Alkuun hörpitty soppa ei vakuuttanut erityisesti. Maku oli pliisu ja rakenne vähän sellainen rakeisen jauhoinen niistä linsseistä. Leipä olisi varmaan auttanut, mutta ajattelin keskittyä siihen pitaan.

Pääruoka ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa myöskään. Kebabliha oli teollisen näköisiä lastuja ja maku oli sen mukainen, tämä oli kaukana Döner Harju Cityn toteutuksesta, mutta mielestäni hävisi ihan jo tusina pizza-kebabjointeillekin.

Revitty kana oli onnistuttu vetämään yli ja oli aika kuivakan oloista. Hennon oloinen tomaattikastikekaan (tai siis “salsa”) ei oikein futannut, vaikka tuuttasin siihen srirachaakin.

Tzaziki oli miellyttävän täyteläisestä jogurtista duunattu, mutta tähänkään ei oltu uskallettu puristaa valkosipulia niin, että olisi maistunut.

Salaatit olivat tuoreita, mutta marinoituja punasipuleita ja oliiveita lukuunottamatta nämä eivät herättäneet suuria tunteita puoleen tai toiseen. Yrttiöljy maistui pääosin persiljalta ja joltain geneeriseltä kasviöljyltä.

Pitaleipä oli sitä kaupan perussettiä ja juustoraaste hävisi jonnekin niiden kummallisten kebabliuskojen sekaan. Vähän tällainen mättöbuffan oloinen setti ja heikommasta päästä oleva sellainen.

Sisustus oli aika rock, tummat seinät (ja ruskea tukka) sekä kovasti tapahtumien postereita ja muita jänniä sisustuselementtejä. Tiskin viereistä seinää väritti kahvimainos ja yhdessä nurkassa oli lasten leluja karsinoituna.

Ei tämä mitenkään erityisen viihtyisän oloinen ollut, tilasta voisi saada paremmankin, toki disco-valaistuksessa ja pienessä hiprakassa tämäkin varmaan toimisi.

Harmaana talvipäivänä ei niinkään. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. City-lehti uutisoi, että oiva viinibaari Skattan rannassa, La Petit Chaperon Rouge, tarjoilee nykyisin ruokaakin. Tosin ei lounasta (buu).

Pps. It it Redi yet?

Ppps. Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa maskuliinisuudesta ja sen sellaisesta. Mullakin on pari tuotetta, joiden värikoodi on “gunmetal black”, olenko liian herkkä? Pitäisikö nyt käydä hakemassa jotain testosteronirokotetta vai miten tää homma toimii? Tosin artikkelin loppupäässä ollut täysin tieteellinen ja pätevä testi antoi minulle synninpäästön. Huh, pelästyin jo hetkeksi.

URL www.ravintolalampo.fi
Puhelin 045-1186333
Osoite Kaasutehtaankatu 1, Helsinki

Saba

Tunkkauspäivä aamusta asti ja jalat hellinä kaikesta käppäilystä. Nyt alkanut nuo rutiinit jo pikkuhiljaa muovaantua tietynlaisiksi, kotimatkaan tullut pieni ekstra, kun ramppaa keskustan tunneleita ja portaita pitkin kuin mielipuoli. Joskus tulee käveltyä useampaan kertaan saman henkilön ohi, mutta mitäs siitä, people are strange. Kaiken säätämisen seassa oli pakko tehdä “takki auki commit” ja ryntää safkaamaan, tällä kertaa kohde valikoitui lennossa ja hyppäsin Makkaratalon edestä sporaan. Päätin käydä tsekkaamassa Simply Good -ravintolan tarjonnan, joten poistuin Karhupuistossa ja kirmasin Linjoja pitkin kohti entistä Mare Chiaroa.

Mutta sehän oli mennyt suoraan remonttiin, ilmeisesti haastava tila tai jotain. Pitääpä käydä joskus parin kuukauden päästä vahtaamassa. Tämä aiheutti kuitenkin dilemman ja aloin käymään päässäni lähialueen vaihtoehtoja, Social Network Food Burger Blunt tms tai Moko olisi semilyhyen kävelymatkan päässä ja mielestäni Hesarilla yms on joitain käymättömiä paikkoja, tosin en edelleenkään lyhyen googlailun jälkeen pysty erittelemään että mitä. Talvi kuitenkin kipristeli korviani, toimistohiiri oli lähtenyt ulos ilman pipoa, sitäkin se Länsimetro teettää.

Sen lisäksi burgeri ei eilisen lounaan jälkeen kauheasti houkutellut, enkä jaksanut alkaa tsekkaa Mokon listaa. Kadun toisella puolella kuitenkin siinti Saba. Ravintola, jota en ollut jaksanut edes ottaa listalle notkumaan kaikkien niiden kertojen jälkeen joita olen tästä ohi kulkenut. Kuitenkin viereinen Lumi-pizzeria houkutteli vähemmän ja kylmä motivoi tekemään päätöksen.

Indian food, pizza and kebabs at this fast food joint along the Hämeentie road. The Lamb Vindaloo was generic and lacked flavor, this restaurant is probably more suited for a quick stop during a pub crawl.

Close by you can also find Raiku, Cafe Namcha and Daniel’s Cafe.

Pikaruokaa intialaisella twistillä, löytyy myös kebabia ja pizzaa sekä näkyvästi mainostettuja bissetarjouksia, joita näemmä hyödynnettiinkin asiakaskunnassa, litran stobe näytti olevan päämyyntiartikkeli. Mutta ruokaakin siis oli, tänään listalta löytyi: Aloo zeero eli inkivääriperunoita ja kukkakaalia (7,90e), chicken tikka masala (8,50e), lohi du plaza eli tulisesti maustettua lohta sipulimuhennoksen kera (8,90e), lamb vindalo eli tulisesti maustettua lammasta vindalo-kastikkeessa (9,50e) sekä kombo kahdesta annoksesta (9,90e). Lounaaseen kuului riisi, naan-leipä sekä alkusalaatti ja lasillinen limua. Otin lampaan ja keräsin vähän salaattia mukaan.

Alkusalaatti oli aika aneeminen esitys. Jäävuorisalaatti oli nähnyt parempiakin päiviä, kurkut ja tomaatitkaan eivät olleet hehkeimmillään, tosin eipä ne talvella juuri ole. Purkkichilit olivat etikkaisen tulisia ja kastike ei ollut pahaa. Pepsi Max lohdutti.

Pääruoka tuli kohtuullisessa ajassa, ihan nopeinta pikaruokaa tämä ei ole, mutta ei hitaintakaan. Riisiä oli maltillisesti ja se oli semiok, vähän paakkuuntunutta, mutta kosteahkoa ja aika hyvän makuista. Naan-leipä oli pullamaista ja tästä puuttui kaikki rapsakkuus yms, mutta toimi tämä kastikkeen kaivelemiseen.

Raita oli vähän paksumpaa kuin normaalisti ja siinä oli vähemmän sattumia kuin muissa vastaavissa, mutta menetteli. Lammaskastike oli oudon mautonta ollakseen “vindalo”-nimellä myytävä asia. Ei tässä ollut tulisuutta laisinkaan, muutenkin makuprofiili oli kovin ohut, lammasta oli vähän ja se oli kovin pieninä palasina, mutta oli kuitenkin ihan kohtuu mureaa.

Annoksen maltillinen koko sinänsä sopi itselle, kun piti syödä vähän vähemmän, mutta noin muuten tämä ei ollut kyllä mikään ihan ihmeellinen safka. Luulen, että se kolpakko olisi ollut ns. prerequisite. Ja ottaen huomioon vielä tuon hinnan, niin parempaa löytyy lähistöltä eikä tarvi edes erityisemmin etsiä.

Sisustus on ruuhkainen yhdistelmä kaukoitää ja korttelikapakkaa. Vilkkuvat valot ja synttäreistä jäljellä olevat koristeet sekä ajan hampaan nakertama kalustus ei jotenkin puhutellut. Taustalla höpisevä juontaja jossain näistä “kilpailuohjelmista” arvuutteli jengillä kirjekuoresta löytyvää auton merkkiä (huom! ei mallia), mutta soittajilla oli kovin huono menestys.

Eipä noita automerkkejä maailmassa kauheasti taida ollakaan. En tiennyt, että näitä ohjelmia edelleen tehdään, toisaalta milläs muullakaan sen päivän kuolleen lähetysajan täyttäisi. Onkos Ostos-TV:tä enää? Kasissyöjälle oli jotain, mutta ihan oikeasti en suosittele tätä ykköskohteeksi.

Ps. Ravintola Nolla on saamassa pysyvät tilat. Ja KOM-ravintola muuttamassa nimeä (Pontus) ja konseptia.

Pps. Fu Man Lou on hävöksissä ja tilalle on tullut Street Bar. Sekin on listalla, mutta aukesi jo 10:30 lounaalle ja näihin pitää mennä kärppänä sisään tai sitten ei ollenkaan (paitsi jos on muita peesissä). Ainiin kerpele! Tämä oli #799! Meinasin unohtaa! Huomenna ei ole #800, koska on yksi pakollinen kuvio ja pitää mennä jo käytyyn raflaan. Mutta torstaina tärähtää, Karjalasta kajahtaa, vai miten se meni? Voi ei, nyt iski joulustressi päälle. Mihin mä meen, mitä mä laitan päälle?

Ppps. Kävelin nopeasti (lisäaskelia!) Hakiksen väistöhallin läpi, oli yllättävän hyvä, valoisa ja isosta ruuhkasta huolimatta tilavan oloinen. Täällä pitää käydä joku kerta lounaalla tms.

URL www.ravintolasaba.fi
Puhelin 09-7733998
Osoite Hämeentie 7, Helsinki

Grillson

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuoden vaihde tuli oleiltua kotona, pommituksen lomassa ja kavereiden kanssa turisten. Tämä hyvä, paitsi unirytmin osalta ja viime yö menikin sen verran vähillä unilla, kun ei saanut lampaista kiinni.

Näin ollen kaiken sen aamuisen kahvinlipittämisen jälkeen piti kehittää joku iisi vaihtoehto lounaalle. Sääkin oli mitä oli, joten päädyin Kurvin seutuvilla sijaitsevaan Grillssoniin.

Ravintolan ikkunoissa mainostetaan jotain mystistä pop-upia, jonka olomuoto ei itselle paikanpäällä selvinnyt laisinkaan. Tässähän oli ennenmuinoin Martina, josta on muisto R:n kanssa syödystä illallisesta tms. Hän otti silloin sieniruukun, josta taisi pitää. Mutta tästä on jo hetki aikaa.

A cellar restaurant with a long history that does not show much in the decor or menu, which consists of pizzas, burgers and such. The food was not very interesting, except for the doughnut holes.

The surrounding area is positively teeming with restaurants, such as Codle, Tuk Tuk and Vihreä Holvi.

Tarjolla on buffa (11e) salaattibaarilla ja jälkkäreillä. Tämän lisäksi löytyy päivän purilainen (10e) tai lounaspizza (12,50e) kahdella täytteellä.

Tänään tarjolla oli (webistä löytyvästä, virheellisestä listasta huolimatta): Lohta ja smetanaa, yrtti-valkosipuli “Oumph!” ja harissa-tomaattikastike, uunijuureksia, ohrattoa (tms outoa paksun riisin kaltaista), salaattibaari (salaattisekoitus, salaattijuusto-tomaatti-punasipulisalaatti, marinoituja oliiveja, kvinoasötkätystä, mummonkurkkuja ja paria leipää + voita) sekä jälkkärit (pähkinä-siirappisysteemi, suklaakakkua tms ja kinuskitäytteisiä munkkeja).

Otin buffan, kun ei tehnyt mieli burgeria tai pizzaa ja toisaalta pyrin näissä testaamaan sen buffan, kun se antaa selkeämmän kuvan siitä ravintolan normisetistä.

Alkusalaatti oli ook, sinappikastike oli paksua ja maistui hyvältä. Mummonkurkut piristivät meininkiä ja oliivit oli hyvin marinoituja. Leipä oli tällaista kaupan kamaa, sopi rippeiden noukkimiseen lautaselta.

Pääruoassa homma latistui aika pahasti. Lohi ja kana olivat molemmat menneet yli, lohi ei pahasti (smetana auttaa), mutta kana oli snadisti kumimaista. Lohen smetanakuorrute oli toki täyteläistä ja peitti hyvin alleen pliisut lisukkeet, mutta mikä se “oumph” oikein oli?

Kanan kastike oli lähinnä tomaattista, tulisuutta en havainnut missään kohtaa ja vasta tätä kirjoittaessa tajusin, että sellaista olisi pitänyt olla. Tietty raflan maustearsenaalilla (sriracha!) olisi voinut vaikuttaa asiaan, mutta kyllä tässä mentiin ihan rimaa hipoen.

Uunijuurekset olivat sentään jääneet sopivan napakoiksi, mutta maustaminen oli kovin hentoa myös tässä kategoriassa.

Jälkkäripuoli onneksi pelasti päivän, se pähkinäsysteemi oli ehkä vähän kyseenalaisen oloinen, hieman kuin joku olisi keittiön vahinkolaukauksen murentanut kulhoon. Joka tapauksessa tuollainen kovettunut sokeri ja pähkinät pelaavat kyllä ihan hyvin yhteen, varsinkin kuuman kahvin kanssa.

Pikkumunkki oli yllättäen (#laputoiskiva) kinuskilla, mikä oli sopivan dekadentti lopetus tällaiselle “maanantai”-lounaalle. Suklaakakkua (vai mitä se olikaan) en maistanut, kun en sellaisista yleensä välitä. Vähän tällainen keskitasoa heikompi buffa, kaikesta jaetusta historiasta huolimatta.

Sisustus on tynnyrimallisen kellarikrouvin oloinen, seiniä reunustavat loossit ja graafisena ilmeenä toimii jostain syystä abstraktoitu sarvipää (Grills-nimisen peuran jälkeläinen?), jota on viljelty myös metallisen taideteoksen muodossa.

Tunnelma on hieman jännempi kuin tavallisessa lounaspaikassa, mutta ehkä silleen lievällä kellarihumppa-twistillä. Kasvissyöjälle olisi ehkä pizzaa tms, mutta menisin ehkä jonnekin muualle vegeilemään.

Lasten kanssa voisi olla jännittävää mennä portaissa, riippuen vähän tavaran määrästä ja natiaisten iästä.

Ps. Nerokas ehdotus tägätä kaupunginosa artikkeliin kaatui heti ensimetreillä huonoon maantietoon. Merkkasin nyt tämän Sörnäisiin, kun periaatteessa kai ehkä siihen kuuluu (sillä puolella Hämeentietä), mutta mistä tuohon löytyisi äärimmäisen tarkka ja selkeä kartta? Wikipedia on summittainen ja muut mitä löysin aina vähän jotenkin epämääräisiä.

Ja onko tämä Sörnäinen vai Vilhonvuorta vai Hanasaarta? Olen kysymyksiä täynnä, kuten aiemminkin kun olen yrittänyt ymmärtää näitä kaupunginosia tarkemmin. Noh, ainakin tässä oppii jotain uutta, pitää skoraa joku hyvä kirja aiheesta.

URL www.ravintolamaailma.fi/grillsson
Puhelin 020-7994032
Osoite Hämeentie 19, Helsinki