Month: August 2017

Bosgård

No kerpele, tekevälle sattuu jne, mutta tänään oli tosiaan harmaan taivaan alla entiseen työväenlinnakkeeseen eli Hakaniemeen. Olin mainiosta Hamppariblogista törmännyt Bosgårdin kartanon lihakaupan burgereihin liittyvään kirjoitukseen ja sieltä sitten eksynyt heidän sivustolleen. Näemmä oli myös kotiruokalounasta tarjolla tässä Hakaniemen kauppahallin (kohta menossa remonttiin!) käytävillä sijaitsevassa etämyyntipisteessä.

Sieltäpä olin sitten omasta mielestäni hienosti havainnut Osso Bucco -annoksen, jota saa aniharvoin ravintoloista, joten pistin nimen muistiin ja varauksen kalenteriin. Siitä sitten dösällä Hakikseen ja työmaaparakkien sivusta halliin. Parakeissa oli hienosti merkitty torin suunta, josta tuli tietysti heti mieleen huudahdus “Torilla tavataan!”, mikä oli sitten pakko ikuistaa.

An organic farm’s shop in the lovely Hakaniemen Kauppahalli market hall also has a grill and a lunch to go with it. The meat was of high quality, but the rest of the dish was not, so maybe go for the burgers if you go here.

The surrounding area has many interesting restaurants, such as Kolmon3n, Soppakeittiö and Raiku.

Paikalle saapuessani näin kyltin, joka mainosti chorizomakkarakastiketta, eikä sitä Osso Buccoa (mitä en edes kotona enää saa tehdä, kun muu perhe ei arvosta). Noh, roll with the punches jne, otettiin se makkarakastike (10,30e), kun tänne asti tultiin. Muutakin siis löytyy kyllä ja näemmä annoksiin kuuluu myös alkusalaatti. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille, aseet yms löytyvät samaiselta baaripöydän oloiselta liuskalta.

Alkuun tuli tosiaan yllätyssalaatti, joka on aina hauska asia. Tämä oli ilahduttavan kesäisen kepeä salaatti raikkailla mauilla ja sopivalla kastikkeella. Mustapippuria, josta pidän kovasti, oli rouhittu mukaan melko ronskin kokoisena, joka sitten rouskui hampaissa syödessä, mutta ei se haittaa. Kyllä se löytyy.

Pääruoka saapui melko nopeasti, jotain pientä säätöä oli alussa, mutta käytännössä tässä oli melko vetistä makkarakastiketta (onnistuin roiskimaan päälleni vähän taiteillessani perunoiden kanssa, mutta toisaalta pesulaan tämä oli menossa kuitenkin jne.. olen muuten vähentänyt tätä, ennenmuinoin oli melkein joka lounaalla jotain rinnoilla, kehitys kehittyy) ja lisukkeena uuden oloisia perunoita.

Perunat olivat todella kovassa kunnossa, muutamiin ei veitsi eikä haarukka kyennyt porautumaan, vaikka parhaani yritin (ks. kastikkeet sylissä), mutta osa oli ihan semisyötäviä. Olisiko nämä olleet kuitenkin vähän liian hintsulla lämmöllä? Makkara oli herkullista ja siinä oli sellaista sopivan pientä poltetta, kuten tällaisessa kuuluukin olla. Ehkä se hamppari olisi toiminut paremmin?

Mutta kun olin jo henkisesti sitoutunut siihen kotiruokalounaaseen, niin pakkohan se oli ottaa. Poislukien se makkaran hyvä laatu, tämä ei kyllä suuresti vakuuttanut. Otin kuitenkin torilta wienerit mukaan lohdutukseksi itselle ja muutamalla kollegalle. Ne olivat ihan hyviä.

Sisustus (tsori, kuva tärähti, eikä ole parempaa) on lihatiskin jatke kauppahallissa, joten tällaista vähän rouheampaa menoa, mikä sopii oikein mainiosti ympäristöönsä. Baarituolit olivat tyyliteltyjen viinipullonkorkkien näköisiä, mikä huvitti itseäni yllättävän paljon. Tässä oli hauska istuskella lounastamassa samalla kun ympärillä kuhisi kaikenlaista menijää.

Asiakaspalvelu oli välitöntä ja ystävällisen sujuvaa, tässä oli sellaista rehellistä kauppahallimeininkiä, mitä arvostan kovasti. Kasvissyöjälle on ehkä se päivän salaatti?

Tosin jos on lihakauppaan tulossa vegeilemään, niin on jo lähtökohtaisesti aika öissä. Lasten kanssa voisi hakea pihvit, mutta en varmaankaan jäisi tähän istuskelemaan.

Ps. Nyyh. Flow-festarit menee tällä kertaa kokonaan ohi omalta osalta, siellä olis vaikka mitä herkkua, niin korville, kielelle kuin mielellekin.

Pps. Paluumatkalla lounaalta törmäsin Dinner In The Sky -nosturiin, aika vaikuttava, tosin vettä vihmoi jo vähän huolestuttavasti tuossa kohtaa, joten en tiedä kuinka hauska juuri tuo kattaus sattui olemaan. Myöhemmin päivä muuttui kuitenkin kauniimmaksi.

URL www.bosgard.com
Puhelin 0400-478359
Osoite Hämeentie 1a, Helsinki

Säm (2. kerta)

No se oli nopea uusintakierros, eilen kotimatkalla piti keksiä nopeasti joku Erottajan läheisyydessä sijaitseva laadukas paikka herra JL:n tapaamiseen, mutta Vinkkeli, OX, Juuri ja Latva olivat kovin kesälomalla olevan tuntuisia, eikä tehnyt mieli lähteä kikkailemaan sen enempää. Phở-keitto mielessäni päätin sopia lounastapaamisen kohteeksi maanantaina testatun Säm:in ja suuntasimmekin sinne keskipäivän auringon paahteessa (Suomi styleen, ei satanut ja alla 50% pilvisyys). Muutenkin oli ihan kiva kävellä hieman pienempi matka, kun eilisestä eeppoksesta tuli hankaumat jalkaan (pitää kyllä hoitaa enemmän kävelyyn sopivat kengät, nämä alkavat jo vähän häiritä harrastuksia).

I had to go for seconds at this wonderful restaurant and had a delicious bowl of slightly unconventional Phở and again a side dish of the tasty Som Tam. My friend had the sushi plate and was happy.

Other splendid restaurants along the Esplanade Park are Strindberg, Bronda and Kämp.

Lounaslista oli ilahduttavan samanoloinen, sisältäen: Possunuudelit (10,30e), sushilajitelman (10,30e), Som Tamin (edelleen 5e!) sekä ilmeisesti päivittäin vaihtuvan salaatin, joka tänään oli Fruit tomato salad and rice cakes (10,30e). Frendi nappasi sushilajitelman ja minä otin á la carten puolelta sen phở-sopan (18e), sekä sivuun yhden Som Tamin (tottakai). Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä (tänään ei ollut niin kiire pois, kun suunniteltiin yhden kaverin synttärilahjaa yms).

Som Tam oli jälleen vakuuttava, ihan yhtä hyvä kuin maanantainakin, maistui meille molemmille. On tää kyllä kova vastus Tom Björckin ja Matti Wikbergin imperiumille, kun tällä hintatasolla isketään jokseenkin samalla “kaakkois-aasialaista street foodia fine-dining natsoilla”-konseptilla. Mutta hyvä niin, kilpailu on aina hyvästä, varsinkin verissäpäin kilpailu. Ja sitä paitsi se oma kokemus Farangista oli vähän väsynyt (Bronda ja Gaijin olivat parempia), joten ehkä pieni matsailu pistää nostamaan tasoa? Eniveis, käykää vetämässä tämä salaatti.

Phở-keitto saapui kohtuullisessa ajassa ja oli melkoinen saavi, kuten nämä tuppaavat olemaan. Liemi oli kirkkaan täyteläisen herkullista, tätä oli ilo lusikoida nassuun ja makuprofiili oli selvästi erilainen kuin siinä maanantain possunuudelissa. Veget taasen olivat jokseenkin samoja kuin siinä sopassa, mutta myös tällä kertaa erittäin maittavia ja hyvällä kypsyysasteella. “Raju”-kastike jäi jotenkin pimentoon itseltäni, ehkä se viittasi niihin chileihin mitä tuossa pinnalla kellui?

Muutenkin tässä sopassa tulisuusaste oli vähäisempi kuin possunuudeleissa, olisin ehkä kaivannut sivuun jonkun modaukseen sopivan kulhon chiliä tms. Tosin se Som Tam paikkasi tulisuuden kaipuuta hyvin. Kana oli täydellisen kypsyistä ja suussasulavan herkullista. Nuudelit vaikuttivat enemmänkin rameneilta kuin perinteisemmiltä riisinuudeleilta, mitä näissä usein on. Toisaalta mediasta löytyvät kommentoinnit antavat ymmärtää, että tämä on tarkoituskin, eikä mitään autenttisuutta sen suuremmin tavoitellakaan. Siitä kananmunan puolikkaasta en kyllä teetä löytänyt laisinkaan, mutta noin muuten se sopi tähän kokonaisuuteen oikein hyvin. Paremmat sopat saa Fat Ramenista, mutta jotenkin tuo papaijasalaatti on kietonut minut pikkusormensa ympärille.

Mikä on oikein hyvä minun kaltaiselle poroporvarille, joka ei autenttisuudesta sen paremmin tajuakaan. Nuudelit sopivat tähän oikein hyvin ja mielestäni tämä oli hyvä ja monipuolisesti rakennettu versio phở-sopasta, vaikkakin ehkä kuitenkin preferoin jossain määrin enemmän näitä muita versioita mitä on tullut syötyä. Herkullinen lounas tämä silti oli.

Kaveri kehui sushia estottomasti ja oli enemmän kuin tyytyväinen annokseensa. Palaset näyttivätkin laadukkailta ja niissä oli harrastettu näemmä sopivasti kikkailua fritattujen komponenttien käytössä yms. On tämä vaan kova tulokas ytimen lounaspaikkojen tarjontaan, suosittelen testaamaan. Mutta ehkä tämä on nyt omalta osalta hetkeksi nähty, pitää pitää tauko, ettei tule övereitä.

Sisustus on jo käsitelty, mutta miellyttävän moderni ympäristö ja tyylikkäästi sisustettu alakerta. Jännä nähdä että minkälainen siitä yläkerran Masu-ravintolasta oikein tulee.

Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä, tosin tällä kertaa tuli jo jotenkin kaivattua hieman sen oman phởn esittelyä, kun jäi näin jälkikäteen mietityttämään tuo “raju”-kastike. Kasvissyöjälle oli nyt se salaatti ja toki myös á la carten puolelta juttuja.

URL www.ravintola.fi/ravintola/masu-sam-helsinki
Puhelin 010-05591
Osoite Eteläesplanadi 22, Helsinki

Zuhat

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa: surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa. Lähdin siis ihan hyvällä suunnitelmalla liikenteeseen, Cafe Red, joka oli notkunut listalla jo tolkuttoman pitkään, näytti tarjoavan mm. lasagnea ja salaattia lounaaksi. Tämä yhdistettynä lyhyehköön kävelymatkaan kauniin aurinkoisessa säässä, nyt kun Suomen kesä vihdoinkin paljasti kyntensä, kuullosti aivan loistavalta ajatukselta. Siinä sitten metsästelin onnellisena Pokémoneja ja soittelin pojan kaverisynttäreiden ajankohdan siirtämiseksi vähän myöhemmäksi, kunnes saavuin kohteeseen. No eihän siinä mitään punaisten lyhtyjen kahvilaa enää ollut, vaan Talvikukan Kahvila, joka on siihen tullut palvelemaan Temppeliaukion kirkon aasialaisia turisteja dumpling yms menusta arvioiden.

Hyvä hyvä, tuolla noita turisteja riittää, kannattaisi ehkä vähän enemmän vääntää jotain plakaattia tien varteen, nyt oli snadisti huomaamattoman oloinen. Enemmän vaan henkselien paukutusta, parhaat dumplingit evör jne. Mutta niin, koska alkuperäinen suunnitelma jouduttiin ylikirjoittamaan, niin päätinkin siitä sitten tsombailla kohti Mechelininkadulta joskus taannoin bongaamani Dora-ravintolaa. Arvaa oliko auki? Saat kaksi arvausta. Siinä tuli sitten joku kaiffari vastaan kun ihmettelin suljettua ovea (valot oli kuitenkin päällä), joka totesi ettei ravintola ole oikein koskaan auki ja hänkin on ihmetellyt asiaa. Mutta kuulemma hyvää kahvia löytyisi Runeberginkadun Cafetoria Roasterysta.

Enhän minä mitään kahvia halunnut, mutta menin uteliaana nuuskimaan, josko olisi ruokaa tarjolla. Ei ollut, ei. Muistelin kuitenkin lähistöltä löytyvän Mr. Don raflan ja tässä kohtaa alkoi jo ihan mikä vaan kuullostaa kohtuulliselta vaihtoehdolta. Uhkarohkeasti hypin yli kadun kuin gaselli konsanaan ja tartuin ovenripaan kiinni. Voi jeebus sentään tätä kaupunkia, mikään mesta ei ole auki. Siinä sitten aloin jo pohtia elämän tarkoitusta, kun kävelin kohti Töölön toria ja jostain käsittämättömästä syystä en Hesperian puiston kohdalla hypännyt Full House -kiinalaiseen buffettiin kiinni, vaan lähdin jälleen tavoittelemaan kuuta taivaalta. Eli muistelin jonkun paikan to do -listalta lähellä toria (jälkitarkistus osoitti Cafe TinTin Tangon suuntaan), mutta ovelasti (like a fox!) kävelin yhden kadun ohi ja tallustelin siinä sitten Töölönkatua pitkin epätoivon vallatessa mieltäni.

Tästä sentään löytyi mielenkiintoinen Töölön Sikarikauppa, jonka position taltioin jälkikäsittelyä varten. Ravintola Kuu jäi kadun toiselle puolelle, säästelen tätä shortlistalla vaimoa varten, mutta jostain syystä käännyin takaisin Runeberginkadulle, kurvasin Töölön torin ohi (Izakayassa pitää joskus käydä, harmi ettei ole lounasta) ja lähdin vääntämään pitkin Topeliuksenkatua. Tässä kohtaa alkoi jo usko mennä ja leikittelin ajatuksella hypätä taksiin ja suhata takaisin konttorille nakertelemaan jotain keksiä tietokoneruudun kalvakkaan loisteen ääressä. Mutta ei, luonne ei antanut periksi, vaikka kengät hiersivät ja skraga kiristi kaulaani (olin tapani mukaan täysin väärin pukeutuneena tähänkin koetukseen).

Hampaat irvessä riuhtaisin tiukan oikean Sibeliuksenkadun kohdalla, koska muistelin siellä olleen ravintolan (ilmeisesti ollutkin, Cafe Truffel tms löytyi ihan bookmarkeistakin), mutta vastassa oli vain pesuaineita myyvä liike sekä hautauspalvelun ikkuna. Pystymättä enää perustelemaan itselleni koko touhun mielekkyyttä ja kiroten Daddy Green Pizzabarin lounaan puuttumista, viimeisillä voimillani nostelin raskaita jalkojani Korjaamon kulmille (siellä näyttäisi kylttien mukaan olevan Sushibar + Wine, joka on jo nähty), josta löytyikin Töölön Kahvila. Joka oli kiinni .. mit vit yks kaks? Mutta! Sen vierestä löytyi Zuhat, joka tarjosi pizzaa, kebabia yms juttuja. Työvoitto!

Run-of-the-mill fast food joint with the usual suspects, such as pizza, kebab and salads on offer. The quality was pretty ok and the prices reasonable, with a salad bar and a soft drink for a lunch offer.

Other restaurants in the vicinity are Bihani, Don Angelo and Mercur.

Pizzat, kebabit, burritot ja salaatit yms kaikki 8,50e salaattibaarilla ja lasillisella limpparia. Pääni ei enää valintatilanteessa toiminut juuri lainkaan, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen iskenderiin. Kylmä Sprite mukiin, salaattibaarin (jäävuorisalaatti, tomaatti, pikkelöity vihreä chili, keltasipuli, oliivi, viininlehtikääryle, kinkkusuikale ja punajuuri) antimet lautaselle ja pöytään huilimaan. Pääruoka tuodaan pöytään.

Siskot ja veljet, ette voi uskoa miten hyvältä se ensimmäinen Spriten puraisu tuntui. Tulee ihan Mika-serkku mieleen, kun hän oli Ollin kanssa kuuman kesäpäivän vääntäneet urheillen läheisellä koulun pihalla Lahdessa, ärsyttäen janoaan äärimmilleen ja tulleet sitten nautiskelemaan pakastimeen (urheilutuokio ei ollut kuitenkaan ihan niin pitkä) jättämäänsä isoa kokispulloa. Sillä erotuksella, että tuolla kertaa minä ja Antti oltiin vedetty se kylmä kokis huiviin ja tällä kertaa janoinen palkittiin. Ai että oli hyvää. Salaatti oli aika perusmeininkiä, mutta kävelyn jälkeisessä euforiassa sekin tuntui ihan hyvältä meiningiltä.

Kebab-annos saapui verrattain nopeasti eteeni ja oli aivan törkeän (vai jäätävän? mitä termiä se nuoriso oikein nykyään käyttää?) kokoinen setti lihaa yms yms. Tämä oli myös hyvin keskitason vetäisy, kamaa oli paljon, kastikkeita myös, mistä plussaa. Mutta noin muuten tämä ei juuri säväyttänyt, vaikkakin kiva, että oli vähän sumacia ripsoteltu annoksen päälle. Raflasta löytynyt jännittävän oloinen kuuma soossi ei sekään ollut alkuinnostuksen jälkeen oikein toimivaa, jotain tällaista chiliöljyn henkistä kamaa, sai sillä kuitenkin tulisuutta vähän lisättyä. Ei tätä oikein kokonaan pystynyt syömään, sen verran tolkuton lihavuori, mutta lähdin ihan tyytyväisenä ulos ovesta, kohti dösäpysäkkiä. Tämä epistola sai arvoisensa päätöksen.

Sisustus on kohtuu siisti ja pikaruokalamainen. Telkkari pauhaa seinällä ja astiat blokattiin melko nopeasti. Ikkunoista siintää seesteinen Töölöläinen maisema ja seinillekin on eksynyt taulu tai kaksi.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Kasvissyöjälle oli pizza, salaattia, falafelia yms mitä näissä nyt on. Lasten kanssa en ehkä tänne vääntäytyisi, vaikka toki tilaa on. Mutta jos lasten kanssa on täälläpäin liikkeellä, niin kannattaa huomioida Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo, se on kovaa kamaa skidien kanssa ja ilmainenkin vielä! Kiitos ja kumarrus, tämä jätkä kuittaa nyt itsensä pois linjoilta täksi päivää. Mutta yritän vielä jossain vaiheessa väkertää jotain nootteja niistä Madridin mestoista, kun vielä muistankin jotain. Olisi kiva muistaa ne itse vielä ensi vuonnakin..

URL Zuhat
Puhelin 09-42893596
Osoite Eino Leinon Katu 12, Helsinki