Month: May 2017

Enso

Nyt meni ihan randomilla tämä lounas, oli kova tarkoitus mennä Sri Nakhoniin (#vaimitensekirjoitetaan), mutta et ikimaailmassa arvaa, että oliko edelleen kiinni? No totta-kai se oli kiinni, vaikka epävirallisilla Facebook-sivuillakin oli kuva, jossa otsikkona oli “feeling welcome at Sri Nakhon”. Nyt tämä pääsi ihan virallisesti kärkeen Stadilaisista ravintoloista joihin on ihan aidosti vaikea päästä inekseen (sinne on ilmeisesti tulossa buffa, laitan kuvan ikkunasta alle). Toki remontit, kuten muutkin projektit joskus venyy. Päädyin siitä sitten Lucha Locon tilalle tulleeseen Ensoon.

Urban Italian is the slogan for this restaurant offering pizza, pasta and such for lunch. The pizza was excellent, certainly one of the better pizzas in Helsinki.

For other beautiful pizzas go to Leonardo, Skiffer or Linko.

Italialaista siis ja tämähän tietysti tarkoittaa pizzaa, pastaa ja sen sellaista meininkiä. Itsellä oli sen verran aikaa lounaspizzasta, että päädyin listan skannauksen jälkeen ihan perus margheritaan. Tänään lounaaksi oli: tomaatti-mozzarella-basilika pizza (10,30e), bolognese-mozzarella pizza (10,30e), anjovis-valkosipuli-chili-persiljapastaa (12e) sekä fenkoli-paahdettu porkkana-kikherne-appelisiinisalaatti (12e). Itselle tuli tosiaan tuo peruskänkky. Illallislistakin oli aika vakuuttava ja mielenkiintoisesti aukikirjoitettu, tässä ei tarvinnut (ehkä) arvata, että mitä annos sisältää. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Aseet löyty pöydistä ja vesikin tuli paikalla (piti ehkä nappaa pullo mukaan kassalta, mutta en mä tajunnut, kuten en yleensäkään).

Pizza tuli kohtuullisen nopsaan ja oli komea ilmestys lautasella. Kivan rustiikki muoto ja maltilliset päällysteet kiinnittivät ensi huomion. Vekkuli pizza-veitsi oli myös hieno. Pohjassa oli ihan mahtava sitko, täällä kannattaa käydä testaamasa pizza jo pelkästään tuon takia. Joku omistajista tms tuli juttelemaan ja kuulemma taikina tehdään ilman hiivaa.

Myös tomaattikastike oli mielenkiintoinen, hyvin tomaattinen ja raikkaan oloinen, tässäkin oli menty ihastuttavan yksinkertaisella menetelmällä, eli napolilaista tomaattimurskaa (tai jotain, voi olla että kuulin/muistan hieman väärin) johon ei lisätä sokeria vaan keitetään kasaan ja lisätään merisuolaa. Kieltämättä paikoitellen olikin aika tuiman suolaista, mutta vaan ihan muutamassa kohtaa. Juusto oli laadukkaan oloista ja basilika toimii tuoreena tällaisessa upeasti. Tämä oli erittäin hyvä pizza ja meni ehdottomasti Stadin kärkikahinoihin.

Omaan makuun ehkä kuitenkin Skifferin omituisuudet ja Leonardon pizzat ovat ihan snadisti parempia (tässä voi aika kultaa muistot ja toisaalta itsehän mä valitsin sen yksinkertaisimman vaihtoehdon, ehkä jauheliha olisi kutkutellut enemmän? kuka näistä tietää. Leonardo pitäisi käydä testaamassa pitkästä aikaa uudestaan, Da Vincin toka kerta ei ollut ihan niin hekumallinen ja ymmärtääkseni nuo ovat jokseenkin samanlaisia), mutta vain hieman. Äkkiä tänne lounaalle, hyvä meininki ja herkullinen ruoka.

Sisustus oli tummanpuhuva, mutta omalla tavallaan tyylikäs. Vähän tällainen moderni bistro tms. Jännä tämä nykytapa peinttaa seinät täyteen, toisaalta “Ei julmaa oo laittaa seiniin värii”. Kiva kun pöydissä oli kukkia tuomassa väriä ja vänkiä pöytälamppuja. Tämä samainen tila on nähnyt kovin erilaisia ravintoloita Bistro Helsinki 15 muuttui Lucha Locoksi ja nyt on tämä. Näistä kolmesta variaatiosta tämä pizza ehkä vetää pisimmän korren, vaikka olihan se Lucha Loconkin taco-buffa tosi jees. Koko tämä alue tuntuu olevan täynnä toistaan parempia ravintoloita, mutta kisa on selvästi kova, kuin liikehdintää on niin paljon.

Asiakaspalvelu oli hieman hakevaa, kuten ensimmäiseen päivään vähän kuuluukin, mutta kaikki sujui tästä huolimatta mallikkaasti. Tuli myös oikein huolehdittu olo, kun käytiin kyselemässä, että onko annos hyvä (olihan se) ja jaksettiin vähän taustoittaa myös annosta. Yksityiskohtien kuuleminen oli kiinnostavaa. Kasvisruokana oli pizza ja salaatti, kannattaa testata. Lasten kanssa voisi periaatteessa tulla, tilaa löytyy jne, tosin jotenkin tämä tipahti enemmän siihen “kavereiden kanssa iltaa istumassa” kategoriaan, kuin perheravintola-laatikkoon.

Ps. Corso on avautunut ja näemmä siellä on taustalla samaa jengiä kuin Passiossa. Mutta ei lounasta (buu).

Pps. Ainiin, eka! Ja tällä kertaa oli ihan puhdas vahinko. Kävelin ensin tämän ohi kun kävin tsekkaamassa Sri Nakhonin tilanteen ja kun palasin, niin joku herra oli jo oven kahvassa kiinni, mutta livahdin sivusta sisään (hän oli siis jäänyt juttelemaan viereisen Hey Poke -raflan tyypin kanssa, joten minun ohittelu ei ollut täysin epäkorrektia). Ravintolassa sitten kävi ilmi, että tämä oli ensimmäinen lounas, vaikkakin oli jo viime viikon illat auki. Tonne Hey Pokeen pitää mennä joskus kans.

URL www.enso.fi
Puhelin 044-0562677
Osoite Korkeavuorenkatu 4, Helsinki

Kampai 3″

Eka! Jälleen kerran. Nyt tämä oli lopultakin avattu lounaallekin (ilmeisesti illallinen oli jo viikonloppuna) ja nihkeästä sadekelistä huolimatta jaksoin vääntäytyä äitienpäivähumun jälkeen Kolmannelle Linjalle. Tässähän oli kauan sitten upea Say Delicious, jonka jälkeen oli hetken aikaa Loung3 ja nyt tähän ilmeisesti haastavalle liikepaikalle on tullut kaakkois-aasilalaisia herkkuja tarjoava, mystisesti nimetty Kampai 3″ (kanpain periaatteessa ymmärtäisin, mutta että vielä kolme tuumaa tms? onpahan ainakin uniikki).

Restaurant with Japanese and Korean dishes alongside each other, such as Katsudon and Bibimbap. The teriyaki salmon I had for lunch was fantastic, do give it a whirl.

The area has an abundance of great restaurants, such as Kolmon3n, Sandro and Bodo.

Rafla tarjoaa jännittävän laajaa valikoimaa, kuitenkin harkitun oloiselta listalta. On bibimbapia, teriyaki-lohta, kara age -kanaa, katsudonia, bulgogia jne. Lounaslista on suppeampi setti varsinaisesta menusta ja tänään oli tarjolla: Nanban eggplant eli makea-hapankastikkeessa marinoitua munakoisoa riisillä ja pikkelöidyillä vihanneksilla (10e), salmon & croquette eli lohta kuorrutettuna ja friteerattuna salaatin & chili-majoneesin kera (10e), udon & pork kassler eli udon-nuudeleita ja haudutettua savustettua porsaanniskaa (10e), chicken kara age eli rapeaksi friteerattua kanaa makea-chilikastikeella ja paprika & kimchiä (10e), katsudon eli friteerattua porsaanfileetä riisin ja katsukastikkeen kanssa (10e saa myös vegenä), teriyaki salmon eli rapeaksi paistettua lohta teriyaki-kastikkeella perunan ja vihersalaatin kanssa (11e saa myös vegenä).

Riisiä saa ilmeisesti sivuun erikseen pyytämällä (en tajunnut, kun olen tyhmä ja jätän listan lukematta tarkasti), mutta toisaalta annos oli kyllä ihan riittävän kokoinen sellaisenaankin. Itse nappasin teriyaki-lohen, kun teki mieli kalaa. Aseet ja systeemit löytyy valmiiksi pöydistä.

Annos saapui kohtuu vikkelään tämä taidettiin vääntää aika alkutekijöistään. Sivuun tullut salaatti oli aivan mahtava ja se aavistuksen seesamin makuinen, upean täyteläinen kastike oli erittäin herkullista. Tämä oli yksi paremmista lisukesalaateista mitä on tullut pitkään aikaan vedettyä.

Kaksi kalan palaa oli aseteltu kaaliraastepedille ja vieressä oli niitä perunoita, sekä ehkä kimchiä. Tämä oli todella hyvä annos, kala oli paistettu upean rapsakaksi ja se teriyaki-kastike oli todella ihanan makuista. Jos jostain pitää naputtaa, niin kala olisi saanut olla ihan skidisti vähemmän aikaa pannulla. Oli tämä siis tällaisenaankin mehukasta, mutta lohen voi omaan makuun jättää reilustikin ali.

Maustaminen koko annoksessa oli todella hyvää ja perunatkin olivat kermaisen ilmavia, snadilla chili tms mausteella (tōgarashi?) ja kimchi antoi myös kivaa pientä potkua, joka leikkasi lohen mehevää rasvaisuutta ja teriyaki-kastikkeen makeutta. Todella hyvä lounas, suosittelen estottomasti käymään. Toivottavasti tämä on pitkäikäisempi ravintola kuin edelliset.

Sisustus oli vedetty hillityllä linjalla, vaaleaa ja pidättyväisen tyylikästä kalustusta muutamilla tauluilla koristeltu. Täällä oli mukava istuskella ja vahdata ulkona touhuavia ihmisiä tällä rauhallisella kadulla. Taustaraitana toimi hiljahkosti soiva moderni(?) japanilainen musiikki.

Asiakaspalvelu oli asiallista ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli niitä vegeversioita teriyaki-lohesta ja katsudonista (ei hajuakaan mitä tämä tarkoittaa, mutta tämän kokemuksen perusteella suosittelen testaamaan). Lasten kanssa voisi ehkä käydäkin, luulen että ruoka kelpaisi ja tilaa oli ihan kohtuullisesti, vaikka onhan tämä aika snadi mesta. Menkää käymään!

Ps. Viisi Tähteä on kirjoittanut taas mielenkiintoisen artikkelin, tällä kertaa Taste Of Helsinki menuista ja siitä miten ne ilmentävät isompia trendejä ravintolamaailmasta. Oivaltava perspektiivi, joka tuo lisäarvoa pelkkään menujen copy & pasteamiseen. Hienoa!

URL www.kampai3.fi
Puhelin 040-1719930
Osoite Kolmas linja 18, Helsinki

Petiscaria

Pim pom ja perjantai, tänään on/oli tiedossa juhlintaa Grand Champagnen merkeissä ja sit illallinen kavereiden ja rakkaan vaimon kanssa (pitää yrittää jaksaa kirjata nämäkin jos siltä tuntuu). Aurinkokin paistaa ja päivä on vähäluminen, melkein alkaa tuntua jo keväältä. Tästä kaikesta intoutuneena lähdin kruisailemaan kengilläni kohti kauppahallia. Hietsun kauppahallia, jos tarkkoja ollaan ja ollaanhan me.

Siinä sitä Pokémoneja metsästellen yritin vähän saada korkeiden talojen välistä arskaa ja ihmettelin kun aina välillä se gepsi reistaili niin, että olin mukamas jonkun auton tms kyydissä (Pokémon Go -pelin I am a passenger -nappia painaessani mulla alkaa aina soimaan päässä Iggy Popin The Passenger tai sitten nuoremman Iggyn The Passenger, mikä on ihan hyvä, kun muuten siellä soi joku muu biewisi, kuten Hall of the Mountain King tms vakio). Pääsin tästä kaikesta huolimatta ehjänä Hietsuun saakka ja astelin sisään punatiiliseen rakennukseen toiveikkaana, tästä tulee varmaan hyvä lounas.

Possibly the only Portuguese restaurant/cafe in Helsinki, this charming little place has delicious sea-food dishes and Bifana’s on offer. The octopus I had was tender and served with tasty rice and a salsa verde with a wonderful zing to it.

The Hietalahden Kauppahalli market hall has a plethora of great restaurants, such as Fat Ramen, Trattoria Corretto and Super Bowl.

Kyseessä on portugalilaista ruokaa (ainoa Stadissa? Cale-Café ehti häippästä ennenkuin ehdin käydä ja en jotenkin miellä Faroa portugalilaiseksi, tosin en ole siellä käynyt pitkään aikaan/koskaan) tarjoava deli-herkkumyymiö, josta löytyy myös jännittäviä purkkeja ja purnukoita, kuten pahvilaatikko, josta voi kasvattaa sieniä (blech). Ruokalista on lyhyt mutta ytimekäs, keskipisteenä on meriaiheiset systeemit, joista löytyy myös lounaslista.

Tänään lounaaksi oli tarjolla: Liekitetty turska (12e), mustekala (15e) sekä Bifana (ilmeisesti leipä) possulla tai vegeillä (10e). Loppuun olisi voinut ottaa Nata-leivoksen (4e) ja varmasti kahviakin saa ostettua yms. Tilaus hoidetaan tullessa tiskille, maksu lähtiessä tai tullessa samaan osoitteeseen. Aseet, vedet ja piri piri (!) kastike löytyvät pöydistä. Tilasin tuon mustekalan, kun sitä oli suositeltu ja muutenkin tuota löytyy melko harvoin muussa muodossa kuin fritteinä (jotka ei juurikaan miltään maistu).

Annos tuli kohtuu vikkelään ja oli värikäs setti lautasella. Riisi oli keskiössä (tätä taitaa tulla myös turska-annoksessa) ja reunuksille oli väkerretty paloiteltu mustekala (bongasin keittiöstä sirkulaattorin ja vakuumipakattuja juttuja), salsa verdeä tms yrttihaketta ja salaattia. Alkuun piti heti hyökätä mustekalan kimppuun (it’s coming right for us!) ja tämähän oli aivan erinomaisen tekstuurin omaavaa ja hennon makuista tavaraa. Varsinainen maku tuli ihanan kipakan salsa verden ja oliiviöljyisen täyteläisen riisin myötä.

Riisissä oli myös hyvin omintakeinen tekstuuri ja puhelias omistaja(?) tuli kertomaan, että Portugalissa riisiin vedetään aina mausteeksi myös sipulia tai tomaattia yms, josta tulikin omanlaisensa soundi tähän mainioon lisukkeeseen. Salaatti oli keveän freesi ja maltillisesti mutta myös huolellisesti dressattu. Annoksen komponentit olivat hyvässä harmoniassa keskenään ja jännästi duunattu porkkanaa oli hyvä rouskutella. Alkumaistelun jälkeen oli pakko tursotella piri piriä (pöhinää! tsori, oli pakko) liberaalisti ympäriinsä ja tämä mausteisen hedelmäinen kastike toimikin ihan valtavan hyvin tässä kontekstissa. Tulisempaa olisi toki voinut olla, mutta hyvä näinkin. Erittäin hyvä.

Vähän tässä jäi tosin kaivelemaan se annoksen loppumetreillä ollut öljyn määrä, mutta toisaalta hyvä oliiviöljy ei tunnu rasvaiselta vaikka sitä olisikin vähän enemmän köllimässä lautasen pohjalla. Ja jotenkin tämä kaipasi (tai siis minä kaipasin) kaveriksi jotain rouheaa maalaisleipää, millä vedellä viimeiset metrit maaliin. Tämä oli oli oikein hyvä lounas ja kauppahallin käytävät vilskeineen olivat mahtava lavaste tälle skidisti eksoottiselle tuokiolle, minilomalle. Kannattaa käydä, liekitetyn turska-annoksen tuoksut syöksyivät sieraimiini herkullisina lähtiessäni tyytyväisenä kohti uusia seikkailuita (tai no, toimistoa, jos tarkkoja ollaan).

Sisustus oli mannermaisen kahvilan oloinen, deli-tarjonnan reunustamien hyllyjen ja pienten koriste-esineiden ryydittämä tila hallin käytävän kupeessa. Tässä oli tosiaan sellainen mukavan rauhallinen meno, kaikesta hallin touhusta huolimatta ja ruokailu sujui leppoisissa merkeissä ihmisvilinän seuraamisen ja Economist Espresson ääressä. Life is good.

Asiakaspalvelu oli iloisen ystävällistä ja kaikkia menulta löytyviä juttuja jaksettiin asiaankuuluvasti ylistää kaikille kiinnostuneille. Kasvissyöjälle löytyi se sämpylä. Lasten kanssa voisi olla vähän hektistä vääntöä, mutta kyllä tuolla hallin käytävillä vaunupartioitakin näkee.

Ps. Mahtavaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille sillä tavalla suuntautuneille henkilöille. Ja tämä oli tosiaan numero #666, niille jotka laskee (eli minä), mutta ei tehdä siitä isoa numeroa (heh heh).

URL www.facebook.com/mercado.petiscaria
Puhelin 040-1367446
Osoite Lönnrotinkatu 34, Helsinki