Tag: soppa

Roots

Tammikuun vegaanihaaste sen kun jatkuu. Tänään vuorossa oli Kallion Roots, tuo ituhippien joogamatto, kasvispäiden pyhättö. Eli siis Made In Kallion tilalle ilmestynyt joogausta, raakakakkuja, vegaaniruokaa ja kahvia tarjoileva instanssi. Maanantai oli taas käsillä ja mukavan viikonlopun jälkeen teki mieli jotain terveellistä, kun nyt on taas joku ihme terveys- ja kuntoiluvaihe päällä.

Kyllä se siitä viimeistään joulukinkun silavan leikkuuseen rapisee, mutta nautitaan nyt näistä kevyemmistä askelista hetki. R. ilahdutti jälleen presenssillään ja tämänkin takia Roots oli erittäin soveltuva kohteeksi.

Vegan food and raw cakes at this cafe and yoga studio, in the middle of Kallio. The soup of the day was warm and tasty, but the salad was the main star of the lunch, with it’s delicious dressing and healthy components.

Other vegetarian restaurants in the surrounding area are Just Vege, Soi Soi and Rupla.

Lounaaksi on tarjolla päivän soppa (10e), kulho (10e) tai nyhtökauraburgeri (12,50e). Tänään vaihtuvalla listalla oli: Maapähkinä-porkkanakeitto sekä oriental bowl eli tamarinporkkanaa, marinoitua punakaalta, tahini-inkivääri
hernetempemurua, tattaria, maapähkinädippiä, chilikastikeraitoja, tujaus chiliä, ituja ja lehtikaalta. R. nappasi salaatin (tsori, “kulhon”) ja minä otin keiton.

Keiton modaukseen on soppatykin vieressä rawit-chilejä, limeä, kupritsansiemeniä, fritattua lehtikaalia (vai kaalta? ilmeisesti kaalia) sekä tomaatti-basilikasalaattia.

Näiden lisäksi oli tummaa leipää, littanaleipää ja punajuurihummusta. Otettiin vielä kylkeen inkiväärishotit (2e) ja raakakakkupalaset (3,50e). Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa, jonka vierestä löytyy jälkkärikahvi.

Nyt oli kyllä hyvä ja epäilyttävän terveellisen oloinen setti. Soppa oli paksua kuin mikä ja lämmitti miellyttävästi. Tekstuuri oli täyteläinen ja maku samettinen, tätä piti puolivälissä alkaa raikastaa limellä ja chilillä. Lehtikaalikin, tuo vihreä viholliseni, maistui herkullisen rapsakalta soppakauhan päälle sijoitettuna.

Chilit olivat tulisia ja pöydältä löytyi myös srirachaa sitä kaipaaville. Punajuurihummus (haiseeko hummus kenenkään muun mielestä vähän hielle? vai onkohan mun nenässä vaan jotain vikaa?) oli mainiota ja sopi leivän kanssa hyvin, tummakin leipä oli kivan kuohkeaa ja maittavaa.

Se salaatti räjäytti pankin. Tuli heti annoskateus kun maistelin sen eri komponentteja R:n lautaselta. Kaikki oli marinoitu taitavasti, jokainen asia maistui kuitenkin omaltaan ja koko hoitoa nitoi yhteen aivan loistavan ihana ja sinappisen oloinen kastike.

Yksi paremmista salaateista mitä olen Stadissa maistanut. Tämä, Oatz, Super Bowl ja Pupu osoittavat, että salaattikin voi seistä omillaan ja muodostaa kokonaisen herkullisen annoksen. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos on sillälailla suuntautunut ja vaikka ei olisikaan. Hyvä lounas.

Kakkupala oli oudon hyvä, olen tietoisesti välttänyt raakakakkuja sen jälkeen kun joku kiikuttu meille raakasuklaata (blech). Mutta siis oikein maittava pikku herkkupala, vaikkakin vähän hintavahko kokoonsa nähden.

Raakapaukku, eli inkiväärishotti oli jyrkkä ja upean raikas ja kirpsakka herättäjä ruokailun alkuun. Täytyypä yrittää väkertää himassakin tuollaista.

Sisustus on onnistuneet karu, mutta silti lämpimän oloinen. Korkeat ja pelkistetyt seinät, kauniit kupariset lamput (tosin näitä samoja nyt näkyy aika monessa mestassa, on ne silti makeita) ja hauskat yksityiskohdat tekivät tästä viihtyisän lounas- ja kahvittelukohteen.

Mestassa on näemmä myös wifi ja jengiä notkuikin koneiden ääressä, oletettavasti sopii näin ollen myös kevyeeseen etä*köh*surffailu*köh*työskentelyyn.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjien kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Lasten kanssa voisi ehkä vetää jotkut kakkupalat tai smoothiet, tilaa sinänsä löytyy kyllä.

URL www.rootshelsinki.fi
Puhelin 050-3007989
Osoite Vaasankatu 14, Helsinki

Haiku

Meni keräilyeriin nyt tämä perjantai, mutta Ei Se Haittaa[TM]. Olin vähän arvellutkin, ettei se Santinon tilalle tullut Blancco Pizzeria ollut vielä oikeasti auki, vaikka webska niin väittikin (“Uusi Blancco avattu Kampissa, Kampinkuja kakkosessa.”). Tähän kuului plan B, eli Kampin Torin kulmassa (ex-We <3 Pasta, ex-ex-Vivo’s, ex-ex-ex-Oma) joku aika sitten bongattu kebab-mesta (no hei, perjantai!), jonka pääasiallinen viehätys perustui ikkunateippiin “Good Food, Maximum Test“.

Mutta en päässyt maksimaaliseen testiin, jossa olisi varmasti eroteltu jyvät akanoista, vaan tämäkin ravintola on pistetty säppiin. Ilmeisesti tuo kyseinen lokaatio on hyvin haasteellinen, kun ei mikään rafla siinä pysy kovinkaan pitkään.

Vähän tulee mieleen se umpeutunut Sinne/Smyg, jonka osoite on näitä vaikeampia paikkoja, jos meinaa jotain muuta kuin viinaa myydä. Mutta mutta, olin hyvin varautunut ja kaivoin takataskustani (noin niinkuin kuvainnollisesti, en mä näitä printtaile tai mitään) plan C:n, eli Lasipalatsin semiuuden sushibuffetin, Haikun.

A fairly standard sushi buffet, with miso and salad on the side.

Other sushi buffets in the area are Fuku, Konnichiwa and Kuwano.

Kyseessä on siis ihan normi sushibuffa (12,50e), tosin täällä ei ole lämpimiä ruokia, pelkkää sushia, mison ja salaatin lisäksi. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa.

Aseet ja rensselit löytyvät buffasta sekä linjaston päädystä. Erityismainintana on se, että pöydissä on erikseen kyltit missä toivotaan, että astiat siivotaan pois (astiapiste on buffan alussa).

Jätin salaatit ja vesimeloniviipaleet buffaan (pari normisalaattia, toisessa kikherneitä, toisessa “fetaa” yms) ja hyökkäsin suoraan misokeiton kimppuun. Tämä oli ihan jees, tällaiseksi sammiosta kauhotulle kamalle. Ehkä jonkun verran suolaisempaa kuin normaalisti, mutta lämmitti tosi kivasti tuon kylmän ulkoilun jälkeen.

Sushit olivat aika hyviä, riisiä ei ollut kohtuuttoman paljon ja sen maustaminen oli ook. Riisinjyvätkin erottuivat, näitä ei ollut kukaan vihaspäissään puristanut tiiliskiveksi. Lohi ja muut päällysteet olivat hyvän makuisia, lohi ei maistunut silleen ikävällä tavalla kalalle.

Päällysteet tosin eivät olleet kovinkaan jämäkästi paikoillaan, joten kun yritti kepeillä napata kiinni ja kastaa oikeaoppisesti pelkkää kalaa soijaan, niin ei tullut muuta kuin sutta ja sekundaa, kun kalabiitit lörtsähtivät soijaan. En kuitenkaan onnistunut räiskyttelemään yhtään mitään vaatteilleni kaikesta tästä huolimatta, joten olin lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Tarjolla olleet sushit edustivat myös kohtuullisen konservatiivista linjaa, mistä itse pidän enemmän kuin tolkuttomasta kikkailusta. Oli siellä toki muutamat omituiset, paahtopaistia (joka oli yllättävän mureaa) sekä niitä caviart makeja. Eli aika samanlainen kuin esim. Luckiefun’s, tosin ei ollut tosiaan mitään lämpimiä ruokia, mistä voidaan olla montaa mieltä.

Jos sushia kaipaa, eikä muuta, niin tämä on mielestäni käymisen arvoinen paikka. Tosin edelleenkin olen enemmän taipuvainen pitämään Fukua ja ehkä myös Konnichiwaa parempana kokonaisuutena.

Sisustus on siisti, puu on hallitsevana elementtinä ja tunnelma on kaikesta ryysiksestä huolimatta melko harmoninen ja rauhaisa. Kiva tässä oli istuskella ikkunan ääressä ja tutkailla Forumin nurkan vilkasta tohinaa samalla kun veteli rullattua kalaa naamavärkkiin.

Asiakaspalvelu oli nopeaa, tosin ehkä se astioiden self-service blokkaus teki tästä vähän liian paljon sellaisen linjastomaisen meiningin.

Mutta mikäs siinä, onhan näihin totuttu kouluissa ja intissä. Ainakaan ei ollut jarrua sake nigireissä (eihän?).

Ps. Hyvää viikonloppua! Tämä olikin sitten (ilmeisesti) numero #753 (Bali Brunchin uutta osoitetta ei lasketa), joten #750 meni vähän tolleen huomaamatta ohi. Mutta tarkoitus olikin juhlistaa vasta numeroa #777, pitää ehkä mennä kasinolle syömään.

Pps. Nythän on ollut niitä tonttuovia lehdissä, niin oisko tämä sellainen itämainen versio tuollaisesta?

URL www.haikusushi.fi
Puhelin 0400-415875
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Eevert

HUOM! Ravintola ei näköjään tarjoile enää lounasta.

Kadulla kohtasin kaupungin kylmän suudelman, kun astuin ulos ovesta. Tällä kertaa mukaan otettu kaulaliina suojasi elementeiltä sen minkä pystyi, mutta itäviima riepotteli päällystakkiani, marssiessani vauhdikkaasti Diana-puistoa kohti. Kiire oli, koska olin jäänyt selvittelemään jonkun bitin asentoa liian pitkäksi aikaa ja kalenterivarauksen piippaus muistutti, että tänään olisi avajaispäivä Eevertissä.

Olin käynyt jo oven takana aiemmin toiveikkaasti, kun TableOnline-palvelu oli tätä mainostanut. Enhän toki ollut silloin hädissäni jaksanut lukea päivämäärää ravintolan saitilta, joten jouduin tuolla kertaa ohittamaan remontin alla olleen raflan. Sillä reissulla päädyin lopulta Levainiin, tällä kertaa onni suosi järkevää ja olin jo saanut kartoitettua maaston sekä tehtyä itselleni muistutuksenkin.

A stylish Scandinavian restaurant with a well prepared buffet lunch, consisting of a salad bar, a soup and a warm dish. The food was tasty and had an artisanal feel to it, even though it was an all you can eat feast.

The area has plenty of wonderful restaurants, such as Juuri, Vinkkeli and OX.

Tarjolla on buffet, salaatilla ja sopalla (10,30e) sekä lämpimällä ruoalla (13,50e tai 10,30e pelkästään), loppuun on kahvi/tee. Tänään oli tarjolla: Kukkakaalikeittoa ja mallaskrutonkeja, paahdettua possunniskaa sinappikastikkeella, rosmariini-hunajamaustettuja pottuja ja uunijuureksia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, maustekurkku, pasta-aurinkokuivatttu tomaatti-chilisalaatti, sipulisilli, “fetaa”, pikkelöityä punasipulia, ohrattosalaattia sattumilla, balsamiccosieniä sekä pari kastiketta), leipää (saaristolais ja maalaisleipä siemenillä) sekä voita. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin tietty koko setin, kerranhan näissä vaan käydään.

Kukkakaalikeitolla lähdettiin liikkeelle ja tämä olikin miellyttävän lämmin aloitus, heti pääsi ravistelemaan kaiken turhan viileyden pois hartioilta. Mallaskrutongit antautuivat keiton hellässä syleilyssä nopeasti ja nämä eivät saavuttaneet ehkä ihan sitä rapsakkuutta mitä niillä mahdollisesti tavoiteltiin. Ihan kivoja olivat kuitenkin.

Soppa itsessään oli samettisen paksua sillä pienellä pippurisuudella mitä kukkakaalista irtoaa. Oikein hyvä alkukeitoksi. Rapsakkakuorinen maalaisleipä maistui sopan kanssa, mutta se saaristolaisleipä olisi voinut olla tymäkämpää ja tahmeampaa omaan makuun.

Salaatti oli sekin mainio suoritus ja tässä puski läpi lautaselta sellainen käsintekemisen meininki. Silli oli kirkkaan makuista ja sopi hyvin maustekurkkusiipaleiden kanssa. Punasipulipikkelsi oli pirskahtelevan hapokas ja tavallista parempi suoritus sekä antoi muille komponenteille kivan rapsakan kaverin. Ohrattokin oli maistuva, kuten se pastasalaatti, jossa oli jotain (salami? chorizo?) suolaista sen chilin kanssa.

Paksu sinappikastike – jolla yritin onnistuneesti hukuttaa salaatinlehtien kaikki terveelliset ominaisuudet – antoi terävän täyteläisen maun tuoreelle salaatille. “Feta” tai siis salaattijuusto, sai synninpäästön sen yrttisen marinoinnin myötä, muutenhan tämä juusto on masentavan kumisen oloista kun vertaa kunnon fetaan. Balsamiccomarinoitu sienikin upposi, varsinkin kun sen peitti sillä mahtavalla punasipulilla. Selvästi tavallista linjastoa parempi salaattibaari ja sen sopan kanssa ehdottomasti sopisi tuollaiseksi kevyemmäksi lounaaksi.

Pääruokaa hakiessani oli ihan pakko nykäistä lautasen kulmalle vielä vähän pikkelsejä, oletin että ne sopisivat possun kanssa hyvin yhteen ja sopivathan ne. Harvemmin tällaisessa buffassa vesi herahtaa kielelle kun käy ruokaa hakemassa, mutta nyt kun avasin sen lämpöastian, missä perunat ja uunijuurekset lepäilivät, niin voi että se tuoksu nyki nenäkarvojani ihanalla tavalla.

Huumaavan yrttinen aromi saatteli juurekset lautaselle ja viereen tuli väsättyä aavistuksen liian iso keko (söin kyllä kaiken, mutta olisi sitä voinut ottaa vähemmänkin) possua. Kaikki oli hyvää, mehukkaan ja haarukalle helposti antautuva possu oli saanut pyöreän pehmeän sinappikastikkeen ja yhdessä nämä olivat vähän liiankin täyteläisen makuisia. Ihan hyvä, että oli vähän happoa vieressä tasoittamassa suurimpia makumohkareita.

Juurekset olivat loistavia, juuri sopivan kypsyisiä, perunat kermaisen kuohkeita ja porkkanat pikkuisen makeita. Rosmariinia oli kunnolla mukana, mutta se ei silti missään vaiheessa jyrännyt muita makuja alleen. Erinomainen kokonaisuus ja ehdottomasti yksi kaupungin parempia kotiruokabuffia, kannattaa todellakin käydä. Olisi ihan kiinnostavaa tsekata myös iltatarjonta, josta löytyy maistelumenuja à la carten lisäksi.

Sisustus on linjakas ja täynnä skandinaavista design-esinettä sekä -kalustetta. Isot kauniit lamput toivat lämmintä valoa ja intiimiä tunnelmaa muuten melko ravintolamaiseen saliin (jos tossa kuvauksessa nyt on mitään järkeä). Koska Alvar Aalto on jotenkin rakennukseen sidoksissa, niin sivuilla oli tietty Aalto-maljakkoja. Jotenkin noi vaan tuntuu nykyään hieman arkisilta, mutta ehkä se johtuu vaan omista oudoista mieltymyksistä? Tässä oli joka tapauksessa kiva istuskella ja ihmetellä (pääosin koululaisia? vastapäätä taisi olla Normaalilyseo) satunnaisesti ohi kulkevia ihmisparvia.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja huomioonottavaista, tässä heti lähdettiin esittelemään buffan sisältöä ja mistä asioista jutut koostuu, joten ei paljon lappujen puuttuminen haitannut. Muutenkin asiointi sujui erittäin mukavasti. Kasvissyöjälle oli (silliä lukuunottamatta) se salaatti+soppa ja tämän kokemuksen perusteella suosittelen käymään. Ilmeisesti tilaamalla saa myös liikelounaan, tai ainakin webskassa oli maininta tuollaisesta.

Ps. Eka!

Pps. Aamukävelyllä bongattua: Smyg on on umpi, onkohan se palaamassa takaisin *tirsk* Sinne? Tilalle on tulossa joku Peräkammarin poika tms? Mut oikeesti, toi lokaatio tuntuu olevan tosi haastava, siinä ei mikään rafla ole kauaa jaksanut polkea.

URL www.eevert.fi
Puhelin 020-7413010
Osoite Ratakatu 9, Helsinki