Tag: salaatti

Brokadi

Mitenkäs tän aloittaisi? Siis ihan törkeän hyvä kiinalainen ravintola, ehkä parhaimmat maut mihin olen Härmässä törmännyt (Madridissa oli yksi ihan sairaan hyvä, pitää yrittää jaksaa skriivaa siitä). Ja vieläpä buffa-mallinen. Noin, nyt kun tämä on käsitelty, niin mennään asiaan. R:llä väliviikko, joten sovittiin tällit ja kysäisin varovaisesti, että sopisiko schezuanilainen ruoka, kun mietin, että onko vielä “ei kiinalainen buffet” rajaus voimassa.

Tämä tuli kuitenkin suositeltuna (kiitos abcde/@arrrmoton), joten uskalsin ehdottaa ja läpi meni kuin Niinistö vaaleista. Matkasimme ovelasti Pohjoissataman kautta, kun viallisen häntäni takia olin myöhässä kadunkulmasta ja palasimme Hämeentietä, jonka yhteydessä tuli varmistettua, että Mare Chiaron tilalle oli kuin olikin tullut joku avonaisen oloinen mesta (ärsyttävästi dösä esti tarkemmat havainnot). Sinne siis tässä lähitulevaisuudessa.

Mutta nyt tosiaan tähän Mäkelänkadun “päätyyn” (tai no Mäkelänrinteen lukion kohdille, jonka jälkeen alkaa se avoimempi “puisto”-osuus), joka tämän käynnin kerran jälkeen pitää julistaa yhdeksi Stadin kiinnostavimmista ravintola-alueista, kun tässä on kuitenkin African Pots ja Lebanese Food vierekkäin tämän kanssa ja vähän matkan päästä löytyy myös Bites. Ja onhan tuossa toki Musta Härkä, mutta se ei ehkä ihan niin hyvin erotu normi lounasskenestä kuin nämä muut.

A truly amazing Chinese buffet with authentic Schezuan food done with ingredients imported from Chengdu at such a competitive price. The food was possibly the best of it’s kind that you can get in Helsinki and regardless of it’s off the beaten path location, it is a highly recommended spot for lunch or dinner.

The area has many other interesting restaurants, such as Bites, African Pots and Lebanese Food.

Kiinalaista siis ja buffettina (11,80e), joka kuullostaa ulkoisesti melko kolutulta aiheelta. Tässä on kuitenkin lähdetty havittelemaan (omistajan sanoin) jotain vähän autenttisempaa kamaa ja isommalla sydämellä. Chengdu ja yleisemmin Schezuan (tai miten sen nyt haluaa kirjoittaa) ovat määräävinä termeinä annoksissa ja tänään se tarkoitti: Sichuanin chili naudanlihaa, jäävuorisalaatti-tomaattisalaatti, paistettua sianlihaa ja kaalia, mustapippuri-naudanlihaa, Mapo tofu, kanaa ja parsakaalia, kalafritti, kalmariafritti, kevätrullia, sweet chilikastiketta, borssikeitto (sic), riisiä, paistettua riisiä, paistettuja nuudeleita sekä loppuun kahvia/teetä. Maksu hoidetaan tiskille tullessa, vedet löytyy pöydistä ja aseet buffasta.

Alkuun piti imaista vähän sitä keittoa, joka osoittautui hieman erikoiseksi tomaatti-lihakeitoksi , tämä olikin sitten ainoa huti lounaalla. Salaattina oli se pakollinen jäävuori-tomaattikombo mitä suomalaisessa buffassa ilmeisesti kuuluu olla, mutta kaverina oli niin tajuttoman hyvää, kylmää naudanliha-punasipuli-korianteri-chilisalaattia, että oksat pois. Tämä oli yksi niistä asioista mitä oli ihan pakko hakea lisää santsikierroksella.

Ei liian tulista, mutta kuitenkin polttelevaa ja mausteista, purutuntumaa toivat niin rustiikit punasipulipalat kuin myös vähän jänteikäs liha. Tämä muistutti itseäni aavistuksen siitä herkullisesta thaimaalaisesta naudanlihasalaatista, mutta tässä se naudanliha oli ohuina viipaleina ja kuivemman oloisena. Muutenkin makuprofiili oli ihanan omanlainen ja addiktoiva.

Pääruokalautaselle piti tietysti laittaa kaikki kerralla, ruotsinlaiva-tyyliin (mistä tulikin mieleen, että hiihtolomalla taas perheen kanssa Tallinnaan, tällä kertaa DeathMegastarilla, mutta samaan hotelliin kuin aina). Nämä ruoat olivat (kuten ystäväni herra T sanoisi) aivan huikeita.

Jokainen maistui omanlaiseltaan ja raikkaalta siten, että kastikkeiden yksittäiset komponentit olivat esillä niin hyvin kuin voivat olla hyvin valmistetuissa annoksissa. Possu-kaalipaistoksessa nousi kauniisti esiin kiinalainen musta etikka, joka korosti hienostuneesti murisevan mehukkaita possun viipaleita sekä napakoita kaalinpäitä. Tämä oli myös R:n mielestä loistavan makuinen, hän kun on perso etikkaisille asioille muutenkin. Mapo tofu oli paras mihin olen törmännyt ja olen tätä annosta pyrkinyt maistelemaan erinäisissä tilanteissa.

Kastikkeessa oli kivasti ytyä, mutta ei liikaa, tofu oli kermaisen oloista ja kaikesta mausteisuudesta huolimatta maut soivat kirkkaina. Schezuanin hedelmien tuoma puuduttava tunne löytyi myös sopivana signaalina taustalta monissa annoksissa. Ja sitä sai lisääkin, viereisestä (tyhjästä, en ole hirviö) anastettu chilisoossipurkki oli aivan tolkuttoman hyvä versio tällaisesta. Snadisti paahteinen, vienon makealla seesamin soundilla ja purevan pippurisella puristuksella.

Pippurilehmä oli esimerkillinen suoritus sekin, vaikkakaan se ei saavuttanutkaan ihan samanlaista crescendoa, samaa voi sanoa maittavasta parsakaalikanasta. Fritit olivat upeita, ilmavan rapsakka pinta ja nohevasti duunattu sisus (nää mun kirjoitukset muuten kääntyy aika jännästi Googlen translatorilla, mutta pistin sen nyt tuohon kun olin muutenkin sörkkimässä noita WordPressin plugareita ja tänne eksyy jonkun verran vierasperäisiä immeisiä), jälleen eräät parhaimmista suorituksista Suomalaisissa buffissa.

Hapanimeläkastiketta jäin tavallaan kaipaamaan, olisi kiva maistaa heidän näkemyksensä asiasta, mutta tursottelin vastuuttomasti sitä makeaa chilikastiketta näille ja toimi oikein hyvin. Jos ei vielä tullut selväksi, niin tämä on yksi niistä pakollisista paikoista, mikä kaikkien täytyy käydä ainakin kerran testaamassa. Meni omalla kohdalla kärkeen kaikista Stadin kiinalaisista ravintoloista (sääli, että Dong Bei Hu on niin kurja nykyään) ja jaetulle sijalle Orchidin kanssa parhaasta itämaisesta buffasta.

Hyvä, että täällä ei ole sushia, toivottavasti ei tulekaan, vaikka voin vain kuvitella kysynnän muodostaman paineen. Täällä tekisi niin mieli käydä joku ilta, mistä itseasiassa tulikin mieleen, että lähipäivinä pitää käydä taas Taiteilijan luona tunkkaamanssa webskaa, siihen yhteyteen (on tavallaan reitin varrella, jos vähän epäoptimoi) voisi ottaa tyyppauskierroksen. Ja koska täältä saa Dan Dan nuudeleita, niin homma on sitä myöten selvä.

Sisustus on erilainen kuin miten se geneerinen “korttelikiinalainen” sääntökirja määrittelee näitä. Tämä on vielä uutuuttaan kiiltelevä ja hyvällä maulla duunattu mesta, asiakaspaikkojen väliin on ripustettu verhoja antamaan paikkaan intiimimpää tunnelmaa ja jännästi kattoon sekä seinille on väsäilty vihreää.

Oikein viihtyisän oloinen mesta ja omistajakin tuli höpöttelemään visioistaan (sivulauseessa mainitsi tosin huolestuttavasti, että kiinasta importoidut kokit olisivat vain pari kuukautta täällä, toivottavasti ymmärsin väärin ja tason on tarkoitus pysyä kovana pidempäänkin, voi toki olla joku lupa-asiakin taustalla) siitä, miten halusi tätä tehdä elegantimmaksi ja modernimmaksi kuin se perinteinen sisustuskoodisto. Ja hyvä niin, oli tämä freesimmän oloinen ja selvästi ajatuksella tehty tila, ehkä taustalle olisi kaivannut jotain teemaan sopivaa musiikkia.

Btw, heillä on Facebookissa joku kuvauskilpailu, niille jotka tuollaisiin osallistuvat (minä en pitkällä tikullakaan) ja muutenkin vaikutti olevan kovin myyntihenkinen ja energinen nainen, silleen hyvällä ja positiivisella tavalla. Eli asiakaskohtaaminenkin oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka buffassa oltiinkin, mikä on erinomaista, harvoin (kyllä joskus) näkee näin proaktiivista otetta hommiin.

Kasvissyöjälle on aika hintsusti juttuja, mapo tofukin sisältää oikeaoppisesti jauhelihaa (ja on vitsikkäästi varsinaisen menun puolella “Vegetarian”-osuudessa), joten caveat emptor. Skidien kanssa tekisi niin mieli mennä tänne, pitää kehittää joku suunnitelma aiheesta, haluaisin että hekin pääsevät maistelemaan näin hyvää safkaa. Syöttötuolitkin löytyvät jne, mutta mitään erityisiä lapsille suunnattuja hintoja en noteeranut missään.

Ps. Lux Helsinki Eat on vielä tänään voimassa, itsellä mennyt nämä valoiloittelut ohi kokonaan.

Pps. Entinen Näkövammaisten keskusliiton rakennus (joka nykyään vaikuttaa Itiksen nurkilla) on kasvattanut jonkun naamioituneen etiäisen, spot the difference.

URL www.brokadi.com
Puhelin 044-2388908
Osoite Mäkelänkatu 45, Helsinki

Mashiro (Postitalo)

Robottisushii-ih! Woop woop \o/ Eilisen loistavan viikon aloituksen jälkeen oli pakko vetästä joku rautanen setti, mutta oli asiaa Vihreään Omenaan (tytön luurista meni lasi klesaks) ja sen sellaista toimitettavaa, niin en voinut mennä katsastamaan Kallion mahdollista Wonton-tarjontaa, vaan piti oleilla ytimessä.

Näillä alueilla alkaa vaan olla vähissä nämä käyntipaikat, joten otin sen “ainoan” (on niitä pari muutakin, kuten Kansallismuseon kahvila, Asematunnelin Doggies ja ilmeisesti jo avautunut Citycenterin italialainen) mikä ei ole dedikoitu R:n kanssa käytävälle lounaalle. Eli siis sushia liukuhihnalta, Wasabi Sushin kaltaisesti.

Robot sushi, in the form of a conveyor belt imported from Japan and compiled in the beautiful old Finnish Post building. The sushi was good and varied, the conveyor belt was wondrous and will change your life.

There is another place in Helsinki with such a sushi delivery system, Wasabi Sushi. And if you are looking for a more boring and conventional sushi buffet, you might want to check out Itsudemo, Fuku or Konnichiwa.

Lounas (14,90e) sisältää istumapaikan hihnan ääreltä, sekä optionaalisen (vege tai kana) ramen-kulhon, joka ei siis maksa ekstraa. Otin sen (tottakai) ja valitsin kanaversion. Maksu hoidetaan kassalle tullessa. Vedet ja vermeet löytyvät baaritiskiltä, wasabi ja gari saapuvat kulhoissa hihnaa pitkin.

Aloittelin parilla purkkitonnikalaa sisältävällä uramaki-parivaljakolla. Nämä olivat rakenteellisesti kelpoja, riisi oli hyvin keitetty ja maustettu, sushi pysyi hyvin kasassa. Jatkoin hommia wakamella ja nappasin kulhon garia odottelemaan.

Kohta luokseni saapuikin lohinigireitä, jotka olivat herkullisia, kala oli suussasulavaa ja riisi oli edelleenkin taitavasti duunattua.

Mielestäni nämä sushit ovat jokseenkin samalla tasolla Itsudemon kanssa. Aika tahdillahan niitä lautasia sieltä keittiöstä serviisin aikana paukkuu.

Väliin tuli se ramen ja tämä oli aika perusmeininkiä. Kanasiipaleet snadisti kuivakoita, mutta ihan maukkaita, nuudelit sopivan al dente ja kaaliraaste toi hyvää rapsakkuutta messiin.

Se liemi jotenkin ei pelannut itselle. Olihan se aavistuksen mausteista, mutta jotenkin aika ohuella makuprofiililla mentiin noin muuten. Tämä ei vakuuttanut mitenkään erityisesti, kiva kuitenkin että oli kuitenkin tarjolla tällaisena ekstrana.

Ebi-nigireitä tuli kanssa maistettua ja näihin oli heitetty majoneesipohjainen sörsseli päälle. Menivät, mutta eivät säväyttäneet sen enempää.

Edamame-papuja tuli vedettyä myös, pitääkö nämä vetäistä ulos kuoresta? Ilmeisesti, kun se kuori on aika puumainen, mutta “herneet” maistuivat kyllä.

Liekitetyt lohet, kuten myös tamagot, maistuivat mainioille. Kokonaisuutena tämä oli hyvä sushibuffet, ei paras, mutta laadukas ja liukuhihnan ääressä pääsee toteuttamaan sisäistä tehdastyöläistään. Loppuun on (myös hihnalta) vihreää teetä ja hedelmiä.

Ja muutamia vegesushejakin (ainakin kappamakeja ja sellaisia “salaatti”makeja, näillä on varmaan joku nimikin) löytyi hihnalta pyörimästä, joskin muiden tuotteiden kanssa samanlaisesta kiertonopeudesta huolimatta näiden utilisaatioaste oli vähäisempi. Kalaahan näihin pääosin tullaan safkaamaan.

Sisustus on jännä yhdistelmä jylhää arkkitehtuuria, markkinavoimia ja japanilaisia koriste-esineitä. Sekä tietysti se massiivinen sushirobotti, minkä liukuhihnan hämmentävän tarkka ja tasainen eteneminen lähes hypnotisoi.

Tämä on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja vaikka sushi ei kiinnostaisi, niin tule katsomaan ainakin tuota hihnaa, se on kaunis. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä, hylsyt blokattiin tehokkaasti, vieläpä kysymyksellä, että saako viedä pois.

Ps. Iltsarissa oli kiintoisa artikkeli eri raflojen henkilökuntaruokailutavoista.

Pps. Jeebus sentään, kun teki tiukkaa kävely vielä sunnuntain Serena-reissun jälkeen. Oli pakko vetää pikkuisimman kanssa lasten vesiliukumäestä, kun hän ei uskaltanut yksin. Siitä sitten tultiin sulavasti kuin merisiilit sylikkäin ja pamahdin häntäluu edellä suoraan pohjaan.

Että voi tehdä kipeetä. Onneksi toi on paranemaan päin ja mulle jää vain elinikäiset traumat kaikkia vesileikkejä kohtaan. Muuten Serena oli kyllä kiva ja pienen pienille rinteillekin tykitettiin kovasti lunta.

Ppps. Jännä kauppa.

URL www.mashiro.fi
Puhelin 044-5580809
Osoite Mannerheiminaukio 1, Helsinki

Gastro Cafe Nosturi

Viikko lähti käyntiin kuin vasta öljytty aggregaatti, kun R tuli lounaalle ja vaihtoehtojakin tuntui pursuavan yllättävän paljon. Mashirossa on ilmeisesti vihdoinkin robottisushia, Otskiin on ilmestynyt Fat Lizard ja muitakin olisi. Mutta voiton veti Elmun Baariin “avattu” (tai miten tätä luonnehtisi, lounastahan täältä on saanut ennenkin, mutta eri vetäjien puolesta) Gastro Cafe Nosturi, joka teki mieli jakaa rakkaan kanssa, koska Gastro Cafe Kallio oli hurmaava kokemus ja oletin, että ruoka olisi ainakin hyvää.

Kaahasimme autolla mestoille, mutta vaikka lounas alkoikin tänään, niin nyt ei kyllä päässyt ekoille sijoille, sen verran oli nälkäistä raksamiestä edessä. Ja hyvä niin, ravintola on yleensä mainio jos se pursuaa lounasajan alussa huomioliivejä.

Rock’n’roll for the soul and tasty bistro food for the body at this buffet lunch in the bar of Nosturi venue. The Wiener Schnitzel I had was ample to the point of bulkiness, but everything on the plate was so good that I cleaned it down to the last morsel.

The dockyard area has many other restaurants, such as Fulbari, Shubha Kamana and Il Bucatino.

Lounaaksi on tarjolla salaattibaari, keitto sekä joko buffa-muotoinen lämmin ruoka (10,30e) tai lautasannos. Tänään laareista löytyi: Kuohkeaa mustajuurikeittoa & mustia sesamin siemeniä, kasviskorma & raparperi-chutney, kaalikääryleet ja puolukka survosta & muusia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaattia, kurkkua, kikherneitä, marinoituja oliiveja, coleslaw-henkinen systeemi ja siemeniä etc) sekä oman leipomon leipää + voita.

Lautasannoksista löytyi: Nosturi-burger eli charolaishärkää Runnilta, Wyke’s cheddaria, Gastro Cafen sämpylä, käsin pilkotut rosamunda-ranskalaiset, salaattia, tomaattia ja Mikun majoneesia (13,50e) sekä Wiener schnitzel anjovisvoilla, muusilla ja kaalipikkelillä (11,80e). R otti buffan, joten pääsin sikailemaan schnitzelin muodossa. Tilaus ja maksu hoidetaan baaritiskille tullessa. Lautasannokset tuodaan pöytään.

Alkuun piti ottaa vähän soppaa lämmikkeeksi ja kyllä oli hyvä mustajuurisose, samettista ja erinomaisesti maustettua. Siemeniäkin tuli roiskittua vähän turhan paljon mukaan, mutta kuka näitä laskee. Salaattibaari oli sekin tavallista parempi, vihreä salaattisekoituskin toimi upeasti valmiiksi duunatun kastikkeen avittamana. Tomaatit, kurkut sekä kikherneetkin olivat saaneet pienen dressingin ja kokonaisuus pelitti todella hyvin. Kaaliraaste oli pirtsakkan rapsakka. Ja leipään oli saatu rouhea kuori, hieno sitko ja upea maku. Maittava aloitus!

R kävi hakemassa kääryleet ja vegekorman, joita pääsin molempia maistamaan pienet nokareet. Hyviä olivat, näidenkin kanssa olisi ollut erittäin tyytyväinen tähän lounaaseen. Kormaankin oli saatu kunnolla makua ja se chutney toimi upeasti samalla haarukalla. R piti myös molemmista, kaalikääryleiden massan muoto yllätti hänet, oli odottanut ehkä hieman erilaista muotoa, itselle nämä näyttäytyivät aika saman oloisina kuin olin kuvitellutkin, mutta toisaalta en ole mikään kaalikääryle aficionado.

Pääruokaa sai odottaa hetken, mutta kyllä sekin tuli ihan kohtuullisessa vauhdissa, jono meidän edellä oli kuitenkin melkoinen. Annos oli aivan tajuton, leikkelekin oli sen verran paksu, että jäi muut vastaavat jälkeen. Mutta liha oli keitetty hyvin, mureaa ja mehukasta. Leivitys oli rapsakkaa, vaikka siitä pinnalta irtosikin aika helposti, valtavan maustevoijöötin löystyttämänä.

Leikkele oli herkullinen ja mallikelpoinen suoritus tällaisesta, muussi oli omaan makuun sopivan silkkistä ja ilmavaa. Keskelle pyreepinoa oli onnistuttu kaivamaan Masi-sarjakuvistakin tuttu kraatteri, johon oli dumpattu vielä lisää voita, jos annos tuntui liian kevyeltä.

Viereen oli vielä tujautettu snadisti jäisiä puolukoita, joita oli ehkä makeutettu, mutta toivat kuitenkin kaivattua kirpsakkuuttaa muuten niin kovin täyteläiseen annoskokonaisuuteen. Oli myös kuppi hyvin etikkaista kaali-yms-raastetta (jokseenkin samaa kuin salaattipöydän antimissa), joka leikkasi myös hyvin metallin raskasta annosta.

Ei tämä kuitenkaan liian heviltä tuntunut ja kaikki lautaselle päätynyt oli niin herkullista, että piti vielä leivänkannilkallakin pyyhkiä rippeitä rasvan kyllästämien huulieni väliin. Ihana viikon aloitus, vaikka ehkä tämä nyt ei ihan täysin osunut siihen tyypilliseen tammikuun vegaanihaasteeseen.

Huomenna yritän kurraa (hmm.. yritin löytää tälle sanalle merkitystä, mutta ilmeisesti lähin mitä on, on maidon “kermoamista” ja “ruoan parhaiden palojen valitseminen” Savosta ja Karjalasta yms tarkoittava kurrata, mutta itse olen tätä käyttänyt aina siihen kun joku pitää käsin “nyppiä” kasaan, niinkuin tehdään vaikka lasten potkuhousuille, kun niitä pitää silleen kasata, että saa vedettyä helpommin jalkaan, olenko käyttänyt jotain lapsuuden sanaa väärin, ainakaan Google ei tunne käyttämääni muotoa. Noh, ihan sama, käytän sitä jatkossakin, mutta kiinnostavaa!) takas, mutta käykää täällä ja käykää myös siellä Gastro Cafe Kalliossa. Molemat ovat loistavia paikkoja.

Sisustus on samanlainen kuin ennenkin, mustat seinät joillain oudoilla kuvioilla koristeltuna, kyseessä on kuitenkin kovassa kulutuksessa oleva tila, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on päihtyä kovaäänisen musiikin ja hämyisen valoshown saattelemana, joten yksityiskohtiin keskittyminen ja helposti hajoavien krumeluurien runsas viljely ei ole järkevää.

Ihan siisti tämä mesta kuitenkin oli ja ulkona olevat meren tyrskyjen ruostuttamat satama-alueen rujot rakkineet antoivat jylhän kulissin keskipäivän ruokailulle. Taustalla soi rauhallinen rokki ja ulkona aurinko väritti pilvetöntä taivasta.

Kasvissyöjälle löytyi suoraan buffasta vaihtoehto, mutta Facebookissa oli kommenttia, että vegaanit huomioidaan keittiöstä saatavalla annoksella. Lasten kanssa ei välttämättä tulisi tänne lähdettyä, enemmän aikuiseen makuun. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ps. Wut! Konepajahalli on täynnä työmiehiä, eikä edes lounaalla!12 Yritin viedä R:n katsomaan ruosteisia koneita (long story), mutta täällähän oli ovet säpessä ja pihalla kaivureita rouhimassa seiniä matalaksi. Tänhän piti olla uusi Kaapeli, mitä tapahtui? Miksei mulle kerrottu? Coconut Street alkaa kohta olemaan eniten paikkaa vaihtanut ravintola jos se näin usein joutuu siirtymään. Ilmeisesti meinaavat kuitenkin jatkaa.

URL www.elmunbaari.fi
Puhelin 09-42893006
Osoite Telakkakatu 8, Helsinki