Biáng!

Uusi viikko, mutta sama vanha päivitysrumba jatkuu työmaalla. Kotona tapahtunut upgreidaus on onneksi saatu lähes valmiiksi, kun on uudet puhelimet, läppärit sekä printteri. Pitää vielä vetää neuralyzer hoito vanhalle luurille ennen pojalle luovutusta, mutta yllättävän paljon sitä pitää väsäillä noiden kaikkien autentikointi+verkkopankkihäkkyröiden kanssa, että saa siirron maaliin. Viikonlopun maininkien jälkipoltteessa teki mieli jotain kevyttä ja helppoa, mutta sadekeli motivoi pysymään sisätiloissa.

Viimeisen kahden päivän aikana tuli kuitenkin ahdettua sen verran irtsareita, että vesi olisi varmaan sulattanut pienen toimistohiirulaisen norona ränneistä alas. Pohdiskelin hetken tätä yhtälöä ja lopulta taivuin menemään Primeron tilalle ilmestyneeseen Biáng-ravintolaan (joka on nyt sitten lounas #844), vaikka yleensä olen karsastanut “pelkän” nimivaihdoksen jälkeen käymistä. Mutta tässä oli toisaalta konseptikin muuttunut a) buffaksi ja b) itämaiseen meininkiin siitä espanjalaisesta tapas-systeemistä. Kiemurtelinkin siis tunneleita ja käytäviä pitkin kohti määränpäätä, ohi Stokkan Hullujen Päivien jälkeisen uudelleenstrukturoinnin ja naisten hepenemyymiön reunalla sijaitsevalle portikullikselle.

A good Asian buffet with a nice punch of taste in some of the dishes. As an added bonus, the restaurant is located deep inside the gullet of arguably one of the best department stores in Helsinki: Stockmann.

Other restaurants in Stockmann are Joe & The Juice, AKA Gastro Bar Oriental and Classic Pizza.

Eli itämainen buffa (10e, tosin tasasumma johtui mahdollisesti City-lehden SYÖ!-viikoista) ja tämä sisälsi tänään: Salaattibaari (chili-yrtti-katkis-nuudelisalaatti, vihreä salaattisekoitus, jogurttimarinoituja kurkkuja, kanasalaatti), “peking”-keittoa, dim sumeja (katkiksia / possua), paistettuja vegejä, paistettua munakoisoa, vege mapo tofua, paistettuja mereneläviä, riisiä, paistettuja nuudeleita, chilikanaa, paistettua possua “glaseerauksella”, paprika-lehmä-sipulipaistosta, vege kevätkääryleitä ja makeaa chilikastiketta sekä loppuun makeita seesamipullia ja kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta löytyy myös aseet.

Alkuun nykäisty soppa lämmitti kivasti, mutta muuten tämä ei jotenkin kohdannut makunystyröitä oikeassa asennossa. Normi peking-keitto (ei hajuakaan mikä tämä oli tarkoitus olla, laput olivat geneerisiä “Soup”-tyylisiä) ei ollut löytänyt sopivaa balanssia happaman ja tulisen välillä, vähän jopa teki mieli tujauttaa soijaa sekaan, joka oli ainoa maustevaihtoehto (en ollut bongannut makeaa chilikastiketta vielä tässä vaiheessa, tosin ei se olisi kyllä varmaan sopinutkaan).

Dim sumit jatkoivat tällaista peruslinjaa. Mukavaa, että oli laitettu messiin, mutta vähän pliisun oloisia, kaipasivat kovasti jotain dippiä. Noin muuten salaatit olivat aika hyviä, joskin nuudelit tuntuivat jotenkin liian yhtenäiseltä massalta ja vihreää salaattia dominoi vanha viholliseni: rucola. Mutta chiliä ja tuoreita yrttejä löytyi tasapainoittamaan makuja ja happoakin oli turautettu messiin, joskin nämä maut sekoittuivat sekalaiseksi seurakunnaksi haarukallani, kun olin nyhertänyt alkupalat normaaliin isoksi keoksi, á la ruotsinlaiva.

Lautaselta kohoavalta vuorelta löytyi kuitenkin muutama timantti, paistettu munakoiso oli inundoitu jollain aivan ihanalla seesamihenkisellä kastikkeella, joka toimi auberginen paahteisen makeuden kanssa erinomaisesti. Tämän lisäksi se kasvis-versio mapo tofusta oli todella maittavaa, täyteläinen tofu muussaantui kielelle suussasulavan chilisoossinsa kanssa mahtavaksi kokonaisuudeksi. Ja täysin yllättäen paistettu parsakaali (siinä oli kukkakaaliakin, mutta luonne ei antanut periksi napata lautaselle) pelasi myös kauniisti, rasahti hyvin hampaissa ja maustaminenkin oli kohdillaan.

Pääruoan kanssa täytyi näin ollen ottaa molempia lisää, vaikka en oikeasti olisi saanut, robotti oli jo tässä kohtaa vihainen, vaikka olin lupaillut kevyttä lounasta. Jätin ranteen surinan sikseen ja heittäydyin antaumuksella rasvaisten ja makeiden sointujen sävyttämien suolaisten sulojen sekaan. Paistetut nuudelin sattumilla ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta tietysti sen tiukan tofun ja muikean munakoison saattelemina tämäkin maistui.

Kevätkääryle oli hyvä versio tästä joskus aivan liian rasvaisesta alkupalasta, kuori oli rapsakka lämpöhauteesta huolimatta ja sisuskalut sopivan kepeitä, jota piti toki jämäköittää liian isolla määrällä chili-sokerikastiketta. Lehmä oli hyvin paistettua ja murisevan mehukasta, mutta tämä hävisi sille hienon mausteiselle kanalle, joka oli selkeästi parempaa kuin normi “itämainen buffa” kung po -kastiketta, jota tämä tuntui mukailevan (tosin tässä ei ollut pähkinöitä).

Silti selkein voittaja joukosta oli se piukea possu, joka oli saanut kimaltelevan kuoren ja kivat glitteröinnit seesaminsiemenistä. Tässä oli hyvä suutuntuma ja upea maku, tätä olisi vetänyt ihan tyytyväisenä lautasannoksenakin. Olin niin otettu kaikesta, että täytyi vielä ottaa yksi seesamipallo kahvin kanssa, kaikesta huolimatta. Tämä oli täytetty jollain (luumu?)tahnalla ja maistui tujun tahmealle. Eli tosi hyvin duunattu vedos aasialaisesta buffasta, joita löytyy Stadista paljon, mutta ovat keskenään yleensä valitettavan samankaltaisia. Suosittelen käymään.

Sisustus on jotenkin välitilassa, on jotain samppakalja-markiiseja, Primeron aikaisia etelä-eurooppalaisia kaakeleita ja vähän sellainen riisuttu olo. Mutta siis ihan siisti ja kivat lamput yms. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli useampaakin juttua, tosin vähän joutuu varmaan kyselemään, johtuen niiden lappujen ympäripyöreydestä. Mutta sen verran hyviä juttuja oli, että kannattaa käydä stedaamassa. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tilaa on ja buffasta yleensä löytyy kaikille jotain, mutta toisaalta maustaminen oli sen verran rohkeaa (mikä on siis minusta ainoastaan positiivinen asia), että vähän joutuisi katsomaan mitä pikkuisen suuhun työntää.

Ps. Ensi viikolla on Vanhalla Taste Of Europe -tapahtuma. Olutfestaritkin oli ja meni, MC Taakibörsta IPA ftw? Ja hei! Farouge palaa jossain muodossa Stokkalle.

URL www.biang.fi
Puhelin 050-3537437
Osoite Pohjoisesplanadi 41, Helsinki

S-Market

Lounas “run and gun”-henkeen, kun piti hoitaa pakottavimmat tarpeet nopeasti ja olin vielä juuri siihen väärään aikaan (himpun verran yli 11) liikenteessä ytimen nurkissa ja koloissa.

Pääsiäisen jälkeinen päivä oli kuitenkin alkanut passiolla ja kärsimyksen jälkeisellä ylösnousulla, kun olin ensin hikoillut karitsapullat (tuli vähän liian tiiviitä, oikean tekstuurin saavuttaminen on hankalaa, mutta maku oli hyvä, ehkä vähän liian vähän suolaa, mutta kun tein minttu- ja tzatzikikastikkeet sivuun, niin tuli jotenkin himmailtua) juoksumatolla ja sitten oli vielä vuorossa stydi läpikäynti Pasilan perukoilla.

Lopputulos oli kuitenkin nettopositiivinen ja paluumatkalla Triplan varjoista oli hyvä, mutta hieman heiveröinen olo. Vahvistusta kaivattiin siis ja kun kävelin Asematunnelin läpi, niin päätin rastia S-Marketin pois pitkältä listalta, vaikka en ollutkaan tätä priorisoinutkaan “pakko vielä käydä”-osioon.

Take away salads and sushi from the fabled grocery store underneath the Vaakuna Hotel. The salad was decent enough, with fresh components and a little extra in the form of sweety drop chillies.

Other grocery shops offering take away food are Stockmann Meals, K-Market and Lidl.

Asematunnelin Smarketti on legendaarinen, tämähän on yksi niistä harvoista kaupoista, jotka olivat auki pimeällä keskiajalla. Silloin kun lohikäärmeet hyökkäilivät lokkien kaltaisesti kimppuun keskustan tyhjillä hiekkakentillä ja kaljaa sai vain valoisaan aikaan arkipäivinä. Tänä pääsiäisenä oli jopa Alkot auki lauantaina, mikä aiheutti jonkinasteisen pysähtymisen itselle.

Mihin tämä maailma on menossa ja miksi koko yhteiskunta ei ole vieläkään taantunut anarkian tasolle vaikka ollaankin jo näin rappeutuneessa tilassa? Tältäkö Rooman viimeiset päivät tuntuivat? Pitääkin ostaa vähän vesivarantoja ja purkkiruokaa kotiin.

Mutta niin, se ruoka! Tarjolla on salaattibaari (14,90e / kg), sekä sushia (24,90e / kg), tuota nykyajan pizzaa. Salaattipuolelta löytyi: Amerikansalaattia, favapapu-mönjää, savulohta, katkiksia, tonnikalaa, kvinoa-kikhernepihvejä, falafel-pihvejä, chorizopullia, sweety drop -chilejä, kirsikkatomaatteja, punasipulia, kaaliraastetta, hernehummusta, vuohenjuustoa, salaattijuustoa, cheddarkuutioita, juuressalsaa, marinoituja oliiveja, maissia ja kaikenlaista muuta.

Sushipuolella oli makeja, mutta koska en ollut siitä osastosta kiinnostunut, niin jätin tarkemman tutkimisen sikseen. Otin puoli kiloa salaattia ja pääosin vegejä, tosin oli pakko ottaa sitä feikkifetaa.

Tämähän oli ihan hyvä salde. Tai siis pahvitötsästä muovihaarukalla nautituksi lounaaksi yllättävän maittava kokonaisuus. Onneksi dumppasin läjän sitä outoa hummusta messiin, koska salaattikastikkeita en löytänyt (tosin nyt kun katsoin kuvia, niin siellähän oli kastikepusseja heti kärjessä, *duh*) ja tämä sitoi muut jutut kivasti yhteen.

Tuore punasipuli toi terää muuten tylsään haarukkaan ja ne to-del-la herkulliset pikkuchilit löivät läpi ihanan lempeällä poltteellaan.

Muistan kun ensimmäisen kerran törmäsin näihin BBQ Housen alkusalaatissa ja siitä lähtien olen tuntenut niitä kohtaan jonkinasteista kaukokaipuuta. Herra Uotisen sanoin: Ei huono. Vaikka toki harkitumpia salaatteja saa jokseenkin samaan hintaan ihan ravintoloistakin, niin tällaiseksi pikasysteemiksi tämä puolustaa paikkaansa.

 

Sisustus ei juuri päätä huimaa, kun tätä väliaikaista salaattisäiliötä tyhjensin työpöydälläni, vain Kauppalehti kaverina. Joissain isommissa yksiköissähän safkan voi nauttia kaupan sisälläkin, mutta nyt ei ollut oikein aikaa rynniä johonkin Prismaan keskelle peltoa. Muutama miinuspointti siis siitä postit-lappujen kyllästämästä maisemasta, joka lounastani saatteli.

Ps. Huh huh, Tillikan nepalilainen nurkanvaltaus kuullostaa melko hurjalta moovilta. Ja Salve + Hieta saavat uuden kilpailijan: Hampton Bay. Ja muitakin ravintolauutisia oli kasattu oikein himona Viiden Tähden oivaan artikkeliin. Ja hei! Marco Pierre White on tulossa!

Pps. No okei, nyt mä spammaan Viittä Tähteä (#sorrynotsorry), mutta niillä oli tämän vuoden paras aprillipila.

URL www.s-kanava.fi/web/smarkethokelanto/etusivu
Puhelin 010-7661000
Osoite Mannerheimintie 9, Helsinki

Zhonghua

Tiedätkö sen tunteen, kun joku tarve alkaa kalvamaan mieltä ja et pääse siitä millään eroon? Tänään oli aivan pakko saada jotain kiinalais-henkistä kamaa. En tiedä onko mulla taas joku msg-vajarit vai mikä, mutta skannailin listoja ja tuskastelin sen tosiasian kanssa, että suurin osa vaihtoehdoista oli luonnottoman kaukana.

Periaatteessa tekisi mieli mennä vanhoille huudeille Haagaan tsekkaamaan muutamat paikalliset erikoisuudet, mutta tänään ei tehnyt yhtään mieli aamuisen sekoilun (housut unohtuivat kotiin) jälkeen lähteä niin pitkälle matkalle. Ja toisaalta tuo sää ei kannusta seesteiselle kävelylle ryhtymistä. Onneksi Wolt osasi muistuttaa minua siitä, että Grand Shanghai oli joskus vaihtanut nimeä ja oli nykyäään Zhonghua (tai Zhong Hua).

Tavallaan olen vältellyt näitä search&replace-operaatioita, joissa rafla on käytännössä sama mutta nimi on vaihtunut. Mutta planeetat olivat oikeilla kohdilla tätä varten, oli aika tunkeutua jälleen Aikatalon syövereihin.

A very generic Chinese buffet, move along, nothing to see here.

For a more interesting version of the same, check out
BrokadiItsudemo and Ho’s Food.

Kiinalainen buffet (9,80e) sushilla, sopalla, salaatilla ja sen sellaisella. You know the drill. Tänään laareista löytyi: Lehmää kuminalla, chilipossua, basilika-kanaa, frittejä (mutta ei hapanimeläkastiketta *gasp*), paistettua kiinankaalia, mapo tofua (ilmeisesti ilman lihaa), paistettua kalaa kasviksilla, riisiä, paistettua riisiä, paistettua nuudelia, salaattibaari sekä vegesoppa kananmunalla.

Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille josta saa lautasen ja lautasliinan. Tikut ja soija löytyy buffasta, muut jutut pöydistä. Päivän lehdet näyttivät olevan tarjolla tiskillä.

Alkuun piti testaa vähän susheja jo pelkästään eilisen Rugosa-käynnin takia. Nämä olivat yllättävän jees, aika hyvin maustettu ja keitetty riisi, tosin sellaisella sushiprässillä selvästi tehty. Lohi oli ihan hyvää ja sitä oli sopivasti riisiin nähden, kun valitsi palaset oikein. Täälläkin kala tippui välillä riisipallon päältä ja se “wasabi”tahna oli väsätty liiallisella vedellä, kun oli niin töhnää.

Salaatti tällanen pakkopulla, edes se marinoitu kaaliraaste ei ollut mitään kummosta ja jos en olisi sopinut itseni kanssa edes yrittäväni keventää, niin tämä olisi kannattanut skipata kokonaan. Soppa ei oikein toiminyt myöskään, ohutta ja kovin heppoisesti maustettua. Tässä kohtaa tosin otin jo kovemmat aseet käyttöön ja tuikkasin mukaan chiliöljyä, joka ei merkittävästi parantanut tilannetta.

Pääruoka noudatteli samaa linjaa, chili ja kumina olivat pääasialliset makuvivahteet jotka nousivat esiin, noin muuten kaikki oli kovin samanoloista. Mapo tofu oli pettymys, löllöä tofua ilman mitään huomattavaa maustamista. Kovassa käytössä ollut chiliöljykään ei tätä pelastanut. Paistettu riisi oli ook, mutta fritit ei. Kana oli mennyt snadisti kuivaksi ja kevätkääryleen kanssa kaipasi jotain kastiketta, että olisi maistunut joltain. Mutta rapeita sentään olivat.

Kyllä tätä nälkäänsä söi ja vei tiehensä sen kiinalaisen safkan tarpeen, mutta on tämä kovin intohimotonta mättösafkaa. Ainakin oli (osoitteeseen nähden) kohtuuhintainen. Lisäpisteitä silti niistä susheista, parempi tämä silti oli kuin Home Taste tai se kamala China.

Sisustus on samanlainen kuin ennenkin, kitschimäisen kimaltavat seinät ja kooltaan epäyhteensopivat tuolit ja pöydät. Mutta siisti ja tällainen “perinteisesti” sisustettu kiinalainen. Palvelu oli nopeaa ja vähän töksähtelevää. Kasvissyöjien ei kannata vaivautua. Lastenkin kanssa menisin vaikka Kampin Itsudemoon tai Empire Plazaan jos tällainen setti kiinnostaa.

Ps. Viikonloppuja!

URL www.facebook.com/Zhonghua-Ravintola-176386692885476
Puhelin 09-2785017
Osoite Mikonkatu 8, Helsinki