Haa! Sain nukuttua melkein seitsemän tuntia, kun noudatin kirjan neuvoa (jota toki toistetaan muuallakin), että ei ruutua enää sängyssä. Tietty vähän saattaa vaikuttaa myös se, että edellinen yö oli sallinut vain nelisen tuntia ja vedin vielä normaalia tuhdimman iltapalan. Mutta nukuinpa silti mahtavan paljon ja sen huomasi mattoa kuluttaessani, nyt meni 5,3 kilsaa puolessa tunnissa vaikka ottikin semi-iisisti.
Vähän tossa lukiessa on kyllä vahvistunut se fiilis, että pitäisi jotain lihakuntojuttuja yrittää duunaa hölkkäämisen tueksi. Mutta silloin kun ekoja kertoja kokeilin juoksumattoa, niin tipuin siitä ja oletus on, että ne muutkin salilaitteet ovat yhtä monimutkaisia. Eihän niitä uskalla kokeilla.
Erityisen mielenkiintoista on ollut lukea ajatuksia hyvinvoinnista ja siitä, miten paljon tekstissä painotetaan itsetuntemusta, omien arvojen ymmärrystä ja hyväksyntää sekä näiden asioiden mukaan suunnitelmallista elämistä hyvinvoinnin perustana. Itse tullut tehtyä mindmappeja varhaisaikuisuudesta lähtien nykytilan kartoittamiseksi sekä suunnitelmien tekemiseksi. Mutta se mikä on aiemmin puuttunut on ollut tarkempi tavoitteen asetanta ja sitä tukevat mittarit. Toimin selvästi paremmin valvonnan alaisena, vaikka sitten suoritankin valvonnan itse robottien suosiollisella avustuksella.
Se mikä yhtälöstä puuttuu vielä on tapa tehdä henkisestä kehityksestä yhtälailla mitattava prosessi. Ehkä Things voisi auttaa tässä, MindNodea en selvästikään seuraa riittävän systemaattisesti, vaikka onkin hyvä väline kokonaisuuksien hahmottamiseen ja yleisemmän tason hallintaan. Pelkkä satunnainen sekoilu ei vielä kunnolla eteenpäin.
Tai kuten herra T kerran sanoi 2000-luvun IT-buumin nousun, uhon ja tuhon keskellä: “Toivo ei ole strategia” (mistä tulee mieleen R:n ihanan kauhea stragedia-sanaväännös, joka kuvaa hyvin joidenkin yritysten liiketoimintasuunnitelmia). Tarvitaan järjestelmällistä otetta oppimiseen, mikä tuli hyvin esille myös Druckerin esityksistä. Kuitenkin opintosuunnitelma ja kokeet täytyy laatia ja tarkistaa itse.
One of the oldest restaurants in Helsinki, but not one of the best, this Spanish restaurant had a paella that left a lot to be desired.
Other Spanish restaurants in Helsinki are Copas y Tapas, Ban Cón and Tapas BarCelona.
Mutta se ruoka! Melkein vein R:n La Carreteraan lounaalle, kun molemmat tykätään espanjalaisesta safkasta, mutta kun lueskelin muutaman jutun (ravintolan itse jättämä viiden tähden arvostelu ei jotenkin herätä luottamusta) aiheesta, niin päätinkin jättää tuon vielä notkumaan listalle. Onneksi priorisoidulta listalta löytyi vielä tämä ikiaikainen ravintola, jossa olen tsiljardi vuotta sitten viettänyt mm. herra P:n (ex herra Å) polttareita.
Kyseessä on 1973 lähtien samassa paikassa vaikuttanut rafla, josta saa iberialaisia erikoisuuksia. Lounaalle ei sinänsä ole eri listaa, vaan täältä löytyy niin pihvejä (24e – 32e) kuin myös paellaa (52e – 54e kahdelle). Otettiin Paella Valencia (52e) ja alkuun tapas-lautanen (25e kahdelle), kun paellan valmistuksessa ymmärrettävästi kesti hetken.
Tapakset tulivat nopsaan puulautasellaan ja sisälsivät pari leipää, joissa toisessa oli paprika-chili-salsaa ja toisessa tonnikalatöhnää. Salsa oli pirtsakka, mutta leipä vettynyt ja kylmä. Tunatöhkä ei juuri jääkaappikylmänä maistunut millekään, kuten ei myöskään jonnin aikaa sitten valmistettu peruna-munakas. Rullatut ja aavistuksen kuivat kinkku-juustomeiningit sekä manchegoviipaleet jättivät nekin kylminä turhat nyanssit lautaselle. Pikkelöity punasipuli, kalamata oliivit ja paistetut nakit menettelivät. Ei mikään vahvin startti lounaalle.
Pääruoka saapui hetken odottelun jälkeen ja oli komian kokoinen setti valurautapannullaan. Mutta voi sentään mikä hässäkkä siihen pannulle oli onnistuttu väsäilemään. Protskut olivat menneet reilusti yli, kana ja possu olivat kuivia ja alimaustettuja käkkänöitä, katkaravut purkkamaisia. Simpukat ja snadisti kumimaiset mustekalan renkaat riisin seassa vielä menivät, mutta yksi kuoressa ollut simpukka olisi pitänyt päästää jo jonkun aikaa sitten eläkkeelle ja toinen maistui vähän “off”.
Riisi oli ook, joskaan tätä ei ollut juurikaan maustettu, joten päästiin ripottelemaan pippurisirottimeen aseteltua pöytäsuolaa megeen. Annokseen eksynyt hius ei jeesannut tunnelmaa. Luulenpa, että se buffa olisi ollut varmempi kuti, mutta kuka näistä tietää (minä, nyt ainakin). Se mikä tässä ehkä eniten herkistää on tosiasia, että melkein samaan hintaan syö ainutlaatuisen ihanassa Copas y Tapas -ravintolassa. Vähän tässä tuli se surullinen Messenius-käynti mieleen.
Sisustus oli meinaan siinä määrin perinteinen myöskin. Tavallaanhan tämä on toki ihan mielenkiintoisesti duunattu, tuollaisia “kalkkikivestä” kaiverrettuja loosseja ja nahkapäällysteisiä (oikein mukavia) sohvia. Mutta vaikka perinteet velvoittaisikin ja kaikkee, niin ehkä sitä voisi osan niistä reikäiseksi kuluneista pöytäliinoista päivittää tähän päivään?
Muutenkin meno oli ajan patinoimaa, mutta ei pelkästään hyvällä tavalla. Tässä saa toki kosketuksen siihen wanhan ajan ravintolamenoon, mutta haluaako sitä sellaisia kosketuksia? Onko ne nykyään epäsopivia? Tarjoilu pelasi ja asiakaspalvelu oli korrektin kohteliasta.
Ps. Tämä oli #829 ja priorisoidulla listalla on jäljellä yhdeksän raflaa. Vähiin käy, ennenkuin loppuu jne.
| URL | www.parrillaespanola.fi |
| Puhelin | 09-603305 |
| Osoite | Eerikinkatu 4, Helsinki |
