Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki

Popomama

Kesäloma etenee ja siitä huolimatta piti käydä pikavisiitillä eräistä työmaista hoitamassa pari pikku juttua mitkä jäivät vähän liian kesken, ei moraali kestänyt odotella niiden osalta koko kolmea viikkoa.

Ja milloinkas sitä yrittäjä oikeasti olisi lomalla? Ja olihan minulla kakkosautokin huollettava/katsastettava, joten heitin kiesin Tattikselle (jossa oli se kuuluisa sylttytehdaskin joskus) ja päätin viisaasti kävellä Stadiin.

Tulikin tälle (torstai, teen näitä päivityksiä lomamoodissa) päivälle ennätys (>25km/36k) askelia, joka pitää robotin/NSAn hetken tyytyväisenä. Tosin jalat huusi hoosiannaa etapin loppupäässä, kun enhän mä mitään järkeviä kenkiä laittanut jalkaan, sehän olisi ihan hullua.

Juotavaakin alkoi paluumatkalla tehdä mieli Malmin hautausmaan siimenissä, mutta siinä vaiheessa oli jo kaikki kaupat menneet ohi suun. Joskus pitäisi kyllä tuolla Pihliksen ostarilla käydä tsekkaamassa ravintolatarjonta, joku Fan-ravintola siellä ainakin taitaa olla.

Excellent dim sums at this Chinese restaurant in the Iso Omena shopping mall, at the Espoo end of the subway line. The tofu wok with oyster sauce was also a pleasant lunch dish.

Other interesting restaurants in Espoo are Kilim, Persian Ravintola and Ribis.

Tarjolla lounaaksi löytyy lautasannoksia sekä dim sumeja neljän kappaleen erissä. Tänään listalla oli: Sitruunakanaa (10,20e), paahdettua possua kantonilaisittain (10,20e), paistettua nuudelia kanalla (10,20e), paistettua tofua ja vihanneksia soija-osterikastikkeessa (9,90e) sekä possu- tai pinaattidumplingeja (5e / 4kpl).

Otin paistetun tofun ja possudumplingeja, kun pitihän niitä dim sumejakin maistaa. Alkuun on salaattia ja loppuun kahvi/tee ja Jian Dui -palleroita (tosin ilman täytettä, mutta silti).

Alkuun vedetty salaatti oli aika perusmeininkiä, kaaliraaste oli ilahduttavan pirtsakkaa, tosin itse kaipaan tähän aina vähän seesamiöljyä mukaan.

Toinen salaatti oli normi jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-punasipuli-systeemi, jonka hukutin Thousand Island -kastikkeeseen.

Tofu-annos saapui verrattain vauhdikkaasti ja oli herkullinen. Tofussa löytyi rapsakka pinta ja ilmava sisus, kasvikset oli jätetty sopivan napakoiksi ja maittava kastike sitoi kokonaisuuden yhteen.

Riisi oli hyvin keitetty ja ainoa mikä tässä tökki oli se, ettei omat puikkoskilzzit ole sillä tasolla, että olisin saanut safkat suuhun pelkillä puikoilla.

Hapuilinkin puolessa välissä annosta salaattihaarukkaani samalla kun päässäni soi Matti Servon “Mikä on kun ei taidot riitä“-biisi. Taikinanyytit napsahtivat pöytään kesken häpeällisen haarukoinnin ja nämä olivat todella hyviä!

Kepeän kauniisti käristettyjen kuorien sisältä löytyi yhdet mehukkaimmista täytteistä mihin olen tällaisessa kontekstissa koskaan törmännyt.

Rasvaa tirskahteli pitkin pöytää kun puraisin nyytti kerrallaan annoksen läpi, dippinä löytyvä kiinalainen etikka toi sopivaa balanssia täyteläisille tyynyille. Ainoa mitä tämä jäi kaipaamaan oli se chiliöljy, mutta koska dumplingit olivat niin makoisia, niin meni ihan hyvin näinkin.

Parempia olivat kuin mainiossa Hill’s Dumplingissa, ainakin omasta mielestäni. Seesamipallokin maistui mahtavan tahmealle ja sopi hyvin kahvin kaveriksi. Kannattaa käydä testaamassa, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisutus on valoisa ja linjakas, ei erotu muista M.E.E.T. -ravintolamaailman sopukoista erityisemmin. Ihan kiva tässä oli istuskella lounastamassa, vaikka toki näkymät ulos ikkunasta eivät pärjää Kampin Korttelin vastaaville. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ps. Hietsuun on rantautunut Verna. Ja Väinö Kallion kivijalkaan on avautunut Tanner-ravintola, joka alkaa (ehkä) jossain vaiheessa tarjoamaan lounastakin.

Pps. Ristiriitaista viestintää Sörk[a/ä]n kurvissa.

URL www.popomama.fi
Puhelin 050-5848228
Osoite Piispansilta 11, Espoo

Social Burgerjoint

LIHAA! Eilisen fruitarianistisen ja vegaanisen päivän jälkeen (himassa oli vielä pakko vetää parit ruisleivät srirachan huuhtelemana, Lidlin luomupalat rokkaa) oli pakko jotenkin tasapainoittaa, ettei mene ihan sekaisin koko pakka. Koska Suomen kesä taas näytti kyntensä, niin päätin ottaa kohteeksi vii(ii-i)meisen Citycenterin raflan, joka tarkoitti purilaista Social Burgerjointin muodossa. Ja eilisestä ravintolalistauksesta jäi vähän kaivelemaan, kun yritin vielä miettiä muita ~keskustan alueella olevia rafloja ja mieleen juolahti Mr. Don sekä Töölön Sävelen vieressä sijaitseva Full House.

Zuhat-reissulla olen kerran pyrkinyt edelliseen sisälle ja jälkimmäisen ohi kävellyt lukemattomia kertoja. Silti noi eivät ole edes omalla virallisella listalla ja näin ollen näkymättömissä. Hietsun hallissakin on Bursa, jos vaikka päättäisi vetää koko loppuviikon pelkillä burgereilla (The Lucky Bastard + Funky Burger odottelevat vielä) ja pääsisi siitä kategoriasta lopullisesti eroon. Ai niin, Green Hippo Cafekin esiteltiin Nyt-liitteessä ja Mestaritallikin on rempattu tässä taannoin, sielläkin pitäisi vielä ehtiä ennen kuin vedetään ovet säppiin. Onhan näitä siis vielä vaikka millä mitalla ja uusia tulee.

Great burgers and crunchy fries with some Parm on top. The lunch burger I had was reasonably priced and executed with precision.

Other great places to enjoy burgers in Helsinki are Bites, Teurastamon Portti and Favela.

Hampparia siis tarjolla ja á la carte sisältää kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta lounaaksi (11e) on tarjolla viikottain(?) vaihtuva versio ranujen kera, kasvisvaihtoehtokin löytyy ja ilmeisesti nämä myös gluteenittomana, mitä se sitten tarkoittaakaan tässä kontekstissa (erilainen leipä?). Tänään tuo tarkoitti: Bushwick eli juustopurilainen mummonkurkuilla ja piparjuurella sekä tietty ne ranut parmesaanilla. Juomaksi löytyy vettä tilaustiskin noutopisteen vierestä. Otin sen lounasmeiningin, tottakai.

Annos valmistui melko nopeasti (eka salil, vika salil, vai miten se meni?) ja edessäni olikin sitten harkitun oloinen kokonaisuus. Perunatikut köllöttelivät kupissaan samalla kun juustoraaste hiljalleen suli niiden pinnalla. Ketsuppia oli lörtsäytetty kaveriksi ja itse pihvi piilotettu paperiin. Ranut olivat mainioita, näitä oli viitsitty paistaa rapeaksi asti ja joko perunat tai sitten hampurilainen toivat pienen mausteisen kosketuksen kielelle.

Ehdottomasti yhdet paremmista tikkuperunoista mitä on tullut Stadin burgeripaikoissa vastaan. Bursa jatkoi tasokasta linjaa ja sopivan pehmeä sämpylä oli saanut pikkasen väriä sisuksiinsa ja oli muutenkin maittava. Itse pihvi oli paksu ja loistavasti paistettu. Mediumin mehukas ja hyvin maustettu jauhelihapläjäys pelasi hyvin ansaitulla pääpaikalla annoksessa. Juusto oli oikeaoppisesti sulanu lihan päälle ja oli siellä jotain kastikettakin, tosin se vähän hävisi jonnekin muiden makujen joukkoon.

Mummonkurkut raikastivat rasvaista vatsantäytettä, leikaten läpi pirtsakalla etikkaisuudellaan. Erittäin hyvä burgeri, joskaan ei ihan niin muotovalio kuin se, minkä sain Bites-ravintolassa. Mutta mielestäni ehkä jopa parempi kuin Roslundin Teurastamon Portin herkullinen chilihamppari, suosittelen kokeilemaan jos et ole jo käynyt.

Sisustus on erikoinen yhdistelmä hienoja seinämaalauksia ja kummallisia varastomaisia rakenteita, onko tässä tavoiteltu jotain Meatpacking District -henkeä (en ole käynyt, ei osaa sanoa)? Jostain tuli fläsärit Rockstarin The Warriors-pelistä, mikä ei ole mitenkään huono assosiaatio.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Ja hurraa piippaavasta laitteesta, joka kertoi kun ruoka on valmis. Ei tarvinnut alkaa korvilla kurkottelemaan jotain hentoa ääntä raflan ääniraidan ja hiljalleen voimistuvan lounaskakofonian yli. We truly live in the future.

Ps. Tätä kirjoittaessani kahlasin muistojeni arkistoa edellisistä hampparimestoista ja surukseni täytyy todeta, että Breadstick No.4 on muuttunut pizza-kebab-buffaksi. No se vaikuttikin vähän liian hyvältä ollakseen totta, vähän niinkuin Say Delicious. Kyynel.

Pps. Tulevaisuudesta tuli mieleen, että käykääs kattomassa Sean M Carrollin “Origin of the Universe & the Arrow of Time“, oli oikein selväpäinen selitys ajan käsitteestä. Ja samaan syssyyn J Richard Gottin “The Mysterious Architecture of the Universe” on myös vahtaamisen arvoinen.

URL www.burgerjoint.fi
Puhelin 040-1879639
Osoite Kaivokatu 8, Helsinki