Tag: buffet

Kilim

No niin. Kuten eilen todettu, niin tämä päivä meni vähän säätämiseksi aikataulujen ja muiden asioiden osalta. Logististen operaatioiden perimmäiset syyt kuitenkin sujuivat enemmän kuin hyvin, joten päätin juhlistaa tilaisuutta hoitamalla alta pois yhden pitkäaikaisen haaveen, eli Tapiolan Kilim-ravintolan. Täällä on tullut vuosien saatossa käytyä useampaan otteeseen, ensin siinä vanhassa ostarissa ja sittemmin tässä uudessa lokaatiossa.

Tavallaanhan rafla on kaikkien kebab-buffien grand daddy, tosin on se Ani-ravintolakin aika tolkuttoman pitkän aikaa toiminut. Kaunis ilma sai tallustelemaan garden cityn nurtsipolkujen läpi, mäntyjen reunustaman ravitsemusliikeen portille. Kiva kun on taas kesä tulossa. Raflassa tuli vielä yllättävä soitto herra R:ltä, joka päätyi sitten Excel-harjoitukseksi. Katsotaan mitä sekin tuo tullessaan.

Possibly the best kebab buffet in the greater Helsinki area (it’s located in Tapiola, Espoo, but who’s counting). The tables are filled with a delicious feast at a very reasonable price, this is worth a trip to the beautiful Garden City in itself.

Other wonderful tastes in the same genre can be found at Old Jerusalem, Levant and Turkkilainen Ravintola.

Buffa (10,40e) on näemmä säilynyt samanlaisena kuin mitä se on ollut viimeksi täällä käydessä (tästä on niin paljon aikaa, että tulee melkein kyynel silmään kun yrittää miettiä), mutta mitäpä sitä toimivaa korjaamaan. Tarjolla on: Jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-granaatinomenansiemensalaatti, punakaali-juustosalaatti, vihreitä papuja, couscousia, kidneypapu-tomaattisötkötystä, pikkelöityjä chilejä, marinoituja valkosipuleita, marinoituja kivellisiä vihreitä oliiveja, marinoitua punasipulia, marinoitua kaali-porkkanaraastetta, hummusta, perunasalaattia, kikhernesalaattia, useampaa tunnistamatonta kasvissötkötystä, jogurttikastiketta, lastun ohuita uuniperunoita tomaatti-jogurttikastikkeella, tuoretta leipää, chili-sumac-rouhetta, kebabia (natch), riisiä, tomaattikastiketta, jotain moussakan oloista pataa sekä loppuun kahvia/teetä. Eli siis melko kattava valikoima. Maksu tiskille tullessa ja vesi sekä aseet löytyvät pöydistä.

Aloitin pelkällä salaatibaarin antimilla, koska niitä on täällä niin levoton määrä, ettei tohon mahdu lihaa sekaan. Täällä voi oikein hyvillä mielin vetää pelkkää vegeä ja rullaa alamäkeä pitkin pois. Ja nää on niin tolkuttoman hyviä, kaikki on maustettu ja jotenkin tällasessa ruotsilaivatörstäyksessäkin kaikki tuntuu sopivan toistensa kanssa hienosti samaan haarukkaan. Tekstuureitakin löytyi vaikka minkälaista ja ainoa mikä aavistuksen hämäsi oli se, että leipä oli päässyt snadisti kuivahtamaan, eikä ollut lämmintä, niinkuin joskus on ollut.

Mutta silti tuoretta ja erittäin soveltuvaa vaikkapa sen ihanan makuisen hummuksen kauhomiseen, jonka seassa rasahteli niitä granaattiomenan siemeniä. Tähän kun tursotteli vielä liberaalisti miellyttävän raikasta jogurttikastiketta ja sen päälle ripsoteltua chili-sumac-rouhetta, niin kyllä lähti. Runsaan ja laadukkaan salaattibaarin lisäksi Kilimin bravuurina (ainakin omasta mielestäni) on aina ollut tämä perunalastun kaltainen uunipaistos, missä upeasti rapsakoituneet chipsit ja täyteläiset kastikkeet pelaavat niin muikeasti yhteen.

Oli niin hyvää, että täyden lautasenkin jälkeen piti hoitaa santsikierros, jolloin pääsin maistamaan vähän sitä kebabiakin. Lihasuikaleissa oli hyvä maku, hintsusti ehkä kanelia tai jotain sen henkistä, joka tietty sitten sekaantui kaikkiin muihin juttuihin ylitäytetyllä kiekolla.

Kaaliraasteet olivat nekin maininnan arvoisia, punakaali oli erityisen kivasti maustettua ja rapsakkaa, kaali-porkkanaraaste taas lähenteli etikkaisuudessaan hapankaalia ja hurmasi täysin. Ei tästä oikein pahaa sanaa pysty sanomaan, ehkä jopa vielä överimpi kokemus kuin vuosia sitten.

Tänne kannattaa tulla vaikka kuinka pitkältä ja omaan makuun tämä hyppäsi kärkeen kaikista pääkaupunkiseudun vastaavista. Turkkilainen Ravintola on lähellä, mutta oli tämä vaan sellaista makujen ilotulitusta, että vei voiton. Old Jerusalem tosin vastaa yhtä tykeistä mauista, mutta ei ole buffa (tai ei ollut silloin kun kävin).

Sisustus on ryyditetty kaikenlaisella aiheen kuuluvalla koriste-esineellä ja vaikka kalustus onkin vähän ajan hampaan nakertamaa, niin tilat olivan oikein siistit ja viihtyisät lounastamiseen. Ulkona oli myös puiden varjostamaa terassia, joka on varmaankin aurinkoisella kelillä oiva al fresco syöpöttelyyn.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja himpun töksähtelevää. Kasvissyöjälle on vaikka mitä, kannattaa tsekata. Lasten kanssa lounaalle voisi ihan hyvin tullakin, tilaa on jne, mutta vuosia sitten oli vähän raffi päivälliskokemus perheen kera, joten mene ja tiedä.

Ps. Herra Jämsénin Sesonki aukeaa vappuna, pitääkin mennä joku kerta frisbeegolffailemaan Jäkeen ja käydä samalla testaamassa.

Pps. Ja jotta pysytään laskuissa, niin tämä oli sitten #850. Vielä ~kuukausi vääntöä, joten voisi päästä johonkin lähelle lukua 870.

URL www.kilim.fi
Puhelin 09-464656
Osoite Mäntyviita 2, Espoo

Bollis

On vain yksi klubi ja sillä bistro. Bistro Bollis, meinaan. Fudisstadikan kivijalassa on Kuopiosta asti tulleita immeisiä pyörittämässä tätä raflaa, josta on erinomaiset näkymät nurtsille ja siellä hilluville pelaajille. Tänään siellä tosin oli jotkut nyrkkeilyharjoitukset käynnissä, joten jälkipeliähän siellä treenattiin.

Bongasin tämän taannoisella Cafe Damascus -ekskursiolla ja pistin pitkälle listalle odottelemaan. Mutta kun sain R:n peesiin, niin valitsin tämän päivän kohteeksi lokaation, sekä menun perusteella. Menu oli kuitenkin muuttunut aiemmin havaitusta Fish & Chipsistä enchilladaan, mutta tehtyjä päätöksiä ei peruta vaikka kuinka olisi aihetta. Kurvailtiinkin siitä sitten kauniin keväisen ilman saattelemina remontin alla olevan Stadikan viereen.

Ja koska tänään pääsin vihdoinkin ensimmäisen milestonen kohdalle talkoissa (woop!), niin se uuniburriton vetäminen ei tuntunut kauhean ongelmalliselta ajatukselta. Eka välietappi on siis saavutettu ja matkaa alkuperäiseen tavoitteeseen on enää 1/4. Tosin lopullinen tavoite on jo asetettu kovemmalle levelille, sekin on selvästi tavoitettavissa. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että uudetkin työvaatteet alkavat käydä liian isoiksi.

Football and food at this bistro located in the Helsinki soccer stadium, the lunch is a buffet style with down to earth dishes.

Other restaurants in the kicking range are Bihani, Hong Kong and Gandi.

Fudista ja safkaa, buffetin (10,40e / 7,60e soppa+salaatti) tyyppisellä asetelmalla, tänään tarjolla oli: Palsternakkakeitto, salaattibaari (vihreä salaattisekoitus, kirsikkatomaatteja, kurkkua, vihreitä oliiveja, raejuustoa, hedelmäsalaatti, siemeniä yms sekä pari kastiketta), lohipaella sekä leipää ja levitteitä.

Lautasannoksiakin (10,60e salaatti+soppa kuuluu lounaaseen) löytyy, tosin ei sitä Fish & Chipsiä vaan: Mozzarella-avocadosalaattia sekä broiskuenchillada guacamolella, kermaviilillä, chimichurrilla sekä nachoilla. R otti buffan, minä pötkylän. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa, lautasannos tuodaan pöytään.

Alkuun vedetty soppa oli ihan ook, vähän turhan rakeista, mutta lämmintä ja kohtuullisesti maustettua. Salaatti oli melko perus, mutta tuoretta ja yrttinen salaattikastike pelitti. R kommentoi raffin kokoisia kurkunpalasia, kieltämättä tässä oli vedetty melko isolla kädellä pönttö täyteen.

Täytetty tortilla tuli todella nopeasti, en ehtinyt saanut edes salaattia pötsiin. Sulanut juusto kuivahkon tortillan päällä oli melko rapsakkaa, mutta toisaalta tämä antoi sopivaa vaihtelua annoksen tekstuuriin, kuten myös ne kaupan nachot.

Kylmä kermaviili raikasti ja guacamole oli limen terävöittämä. Chimichurri oli vähän synkemmän puoleista, tämä nahistunut ja ei ollenkaan tulinen sötkötys tulikin työnnettyä sivuun pilaamasta muuten semihyvää annosta.

Tortillan sisuskalut olivat maittavia, kana snadisti kuivaa, mutta toisaalta tomaattinen kastike napakoiden vegejen kanssa pelasti tilanteen. Salin keskellä sijainneen vesipisteen vierestä löytyi vielä srirachaa mausteeksi, joka paransi menoa ja meininkiä.

R:n paella oli onneksi tehty ilman simpukoita, joista hän ei niin kauheasti välitä. Paella oli aika jees, varsinkin sen valkosipulimajoneesin kanssa. Riisit olivat sopivan kypsyisiä ja lohikin toimi tässä kontekstissa. Krouvin kokoiset porkkanat oli jätetty melkoisen pinkeään tilaan, mutta parempi tällainen yli-al dente, kuin sellainen mössöinen pala.

Melko hyvä kotiruokalounas, muutamasta ohilaukauksesta huolimatta. Ja siis aivan toisesta sfääristä kuin esim. lätkäfanien tarjoomat Hartwallin areenalla, josta saa vaan jotain ylihintaista ja ikävää bursaa/kuivuneita pizzan palasia.

Sisustus on sopivan pelkistetty tällaiselle sporttibaarille, mutta se mikä tämän tilan tekee mahtavaksi on suora näköyhteys kentälle. Vaikka matsia nyt ei ollutkaan käynnissä, niin pääsi tässä vähän siihen fiilikseen kiinni.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli soppa+salaatti ja siihen päälle salaatti, jos tykkää tollasista tuplasalaatti-jutuista. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, vaikka tilaa toki on. Matsin aikana voi olla aika kova meno ja meininki täällä baarin puolella.

Ps. Ainiin, Jänö on unohtunut listalta kokonaan. Ensi viikon perjantaista lähtien voisi mennä sinne jonottelemaan. Tosin jos on tosiaan tulossa joku takatalvi, niin ei ehkä pysty. Ja hei, Norjassa on vedenalainen rafla!

URL www.bollis.fi
Puhelin 09-42577900
Osoite Urheilukatu 5, Helsinki

Biáng!

Uusi viikko, mutta sama vanha päivitysrumba jatkuu työmaalla. Kotona tapahtunut upgreidaus on onneksi saatu lähes valmiiksi, kun on uudet puhelimet, läppärit sekä printteri. Pitää vielä vetää neuralyzer hoito vanhalle luurille ennen pojalle luovutusta, mutta yllättävän paljon sitä pitää väsäillä noiden kaikkien autentikointi+verkkopankkihäkkyröiden kanssa, että saa siirron maaliin. Viikonlopun maininkien jälkipoltteessa teki mieli jotain kevyttä ja helppoa, mutta sadekeli motivoi pysymään sisätiloissa.

Viimeisen kahden päivän aikana tuli kuitenkin ahdettua sen verran irtsareita, että vesi olisi varmaan sulattanut pienen toimistohiirulaisen norona ränneistä alas. Pohdiskelin hetken tätä yhtälöä ja lopulta taivuin menemään Primeron tilalle ilmestyneeseen Biáng-ravintolaan (joka on nyt sitten lounas #844), vaikka yleensä olen karsastanut “pelkän” nimivaihdoksen jälkeen käymistä. Mutta tässä oli toisaalta konseptikin muuttunut a) buffaksi ja b) itämaiseen meininkiin siitä espanjalaisesta tapas-systeemistä. Kiemurtelinkin siis tunneleita ja käytäviä pitkin kohti määränpäätä, ohi Stokkan Hullujen Päivien jälkeisen uudelleenstrukturoinnin ja naisten hepenemyymiön reunalla sijaitsevalle portikullikselle.

A good Asian buffet with a nice punch of taste in some of the dishes. As an added bonus, the restaurant is located deep inside the gullet of arguably one of the best department stores in Helsinki: Stockmann.

Other restaurants in Stockmann are Joe & The Juice, AKA Gastro Bar Oriental and Classic Pizza.

Eli itämainen buffa (10e, tosin tasasumma johtui mahdollisesti City-lehden SYÖ!-viikoista) ja tämä sisälsi tänään: Salaattibaari (chili-yrtti-katkis-nuudelisalaatti, vihreä salaattisekoitus, jogurttimarinoituja kurkkuja, kanasalaatti), “peking”-keittoa, dim sumeja (katkiksia / possua), paistettuja vegejä, paistettua munakoisoa, vege mapo tofua, paistettuja mereneläviä, riisiä, paistettuja nuudeleita, chilikanaa, paistettua possua “glaseerauksella”, paprika-lehmä-sipulipaistosta, vege kevätkääryleitä ja makeaa chilikastiketta sekä loppuun makeita seesamipullia ja kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta löytyy myös aseet.

Alkuun nykäisty soppa lämmitti kivasti, mutta muuten tämä ei jotenkin kohdannut makunystyröitä oikeassa asennossa. Normi peking-keitto (ei hajuakaan mikä tämä oli tarkoitus olla, laput olivat geneerisiä “Soup”-tyylisiä) ei ollut löytänyt sopivaa balanssia happaman ja tulisen välillä, vähän jopa teki mieli tujauttaa soijaa sekaan, joka oli ainoa maustevaihtoehto (en ollut bongannut makeaa chilikastiketta vielä tässä vaiheessa, tosin ei se olisi kyllä varmaan sopinutkaan).

Dim sumit jatkoivat tällaista peruslinjaa. Mukavaa, että oli laitettu messiin, mutta vähän pliisun oloisia, kaipasivat kovasti jotain dippiä. Noin muuten salaatit olivat aika hyviä, joskin nuudelit tuntuivat jotenkin liian yhtenäiseltä massalta ja vihreää salaattia dominoi vanha viholliseni: rucola. Mutta chiliä ja tuoreita yrttejä löytyi tasapainoittamaan makuja ja happoakin oli turautettu messiin, joskin nämä maut sekoittuivat sekalaiseksi seurakunnaksi haarukallani, kun olin nyhertänyt alkupalat normaaliin isoksi keoksi, á la ruotsinlaiva.

Lautaselta kohoavalta vuorelta löytyi kuitenkin muutama timantti, paistettu munakoiso oli inundoitu jollain aivan ihanalla seesamihenkisellä kastikkeella, joka toimi auberginen paahteisen makeuden kanssa erinomaisesti. Tämän lisäksi se kasvis-versio mapo tofusta oli todella maittavaa, täyteläinen tofu muussaantui kielelle suussasulavan chilisoossinsa kanssa mahtavaksi kokonaisuudeksi. Ja täysin yllättäen paistettu parsakaali (siinä oli kukkakaaliakin, mutta luonne ei antanut periksi napata lautaselle) pelasi myös kauniisti, rasahti hyvin hampaissa ja maustaminenkin oli kohdillaan.

Pääruoan kanssa täytyi näin ollen ottaa molempia lisää, vaikka en oikeasti olisi saanut, robotti oli jo tässä kohtaa vihainen, vaikka olin lupaillut kevyttä lounasta. Jätin ranteen surinan sikseen ja heittäydyin antaumuksella rasvaisten ja makeiden sointujen sävyttämien suolaisten sulojen sekaan. Paistetut nuudelin sattumilla ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta tietysti sen tiukan tofun ja muikean munakoison saattelemina tämäkin maistui.

Kevätkääryle oli hyvä versio tästä joskus aivan liian rasvaisesta alkupalasta, kuori oli rapsakka lämpöhauteesta huolimatta ja sisuskalut sopivan kepeitä, jota piti toki jämäköittää liian isolla määrällä chili-sokerikastiketta. Lehmä oli hyvin paistettua ja murisevan mehukasta, mutta tämä hävisi sille hienon mausteiselle kanalle, joka oli selkeästi parempaa kuin normi “itämainen buffa” kung po -kastiketta, jota tämä tuntui mukailevan (tosin tässä ei ollut pähkinöitä).

Silti selkein voittaja joukosta oli se piukea possu, joka oli saanut kimaltelevan kuoren ja kivat glitteröinnit seesaminsiemenistä. Tässä oli hyvä suutuntuma ja upea maku, tätä olisi vetänyt ihan tyytyväisenä lautasannoksenakin. Olin niin otettu kaikesta, että täytyi vielä ottaa yksi seesamipallo kahvin kanssa, kaikesta huolimatta. Tämä oli täytetty jollain (luumu?)tahnalla ja maistui tujun tahmealle. Eli tosi hyvin duunattu vedos aasialaisesta buffasta, joita löytyy Stadista paljon, mutta ovat keskenään yleensä valitettavan samankaltaisia. Suosittelen käymään.

Sisustus on jotenkin välitilassa, on jotain samppakalja-markiiseja, Primeron aikaisia etelä-eurooppalaisia kaakeleita ja vähän sellainen riisuttu olo. Mutta siis ihan siisti ja kivat lamput yms. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli useampaakin juttua, tosin vähän joutuu varmaan kyselemään, johtuen niiden lappujen ympäripyöreydestä. Mutta sen verran hyviä juttuja oli, että kannattaa käydä stedaamassa. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tilaa on ja buffasta yleensä löytyy kaikille jotain, mutta toisaalta maustaminen oli sen verran rohkeaa (mikä on siis minusta ainoastaan positiivinen asia), että vähän joutuisi katsomaan mitä pikkuisen suuhun työntää.

Ps. Ensi viikolla on Vanhalla Taste Of Europe -tapahtuma. Olutfestaritkin oli ja meni, MC Taakibörsta IPA ftw? Ja hei! Farouge palaa jossain muodossa Stokkalle.

URL www.biang.fi
Puhelin 050-3537437
Osoite Pohjoisesplanadi 41, Helsinki