Säm (2. kerta)

No se oli nopea uusintakierros, eilen kotimatkalla piti keksiä nopeasti joku Erottajan läheisyydessä sijaitseva laadukas paikka herra JL:n tapaamiseen, mutta Vinkkeli, OX, Juuri ja Latva olivat kovin kesälomalla olevan tuntuisia, eikä tehnyt mieli lähteä kikkailemaan sen enempää. Phở-keitto mielessäni päätin sopia lounastapaamisen kohteeksi maanantaina testatun Säm:in ja suuntasimmekin sinne keskipäivän auringon paahteessa (Suomi styleen, ei satanut ja alla 50% pilvisyys). Muutenkin oli ihan kiva kävellä hieman pienempi matka, kun eilisestä eeppoksesta tuli hankaumat jalkaan (pitää kyllä hoitaa enemmän kävelyyn sopivat kengät, nämä alkavat jo vähän häiritä harrastuksia).

I had to go for seconds at this wonderful restaurant and had a delicious bowl of slightly unconventional Phở and again a side dish of the tasty Som Tam. My friend had the sushi plate and was happy.

Other splendid restaurants along the Esplanade Park are Strindberg, Bronda and Kämp.

Lounaslista oli ilahduttavan samanoloinen, sisältäen: Possunuudelit (10,30e), sushilajitelman (10,30e), Som Tamin (edelleen 5e!) sekä ilmeisesti päivittäin vaihtuvan salaatin, joka tänään oli Fruit tomato salad and rice cakes (10,30e). Frendi nappasi sushilajitelman ja minä otin á la carten puolelta sen phở-sopan (18e), sekä sivuun yhden Som Tamin (tottakai). Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä (tänään ei ollut niin kiire pois, kun suunniteltiin yhden kaverin synttärilahjaa yms).

Som Tam oli jälleen vakuuttava, ihan yhtä hyvä kuin maanantainakin, maistui meille molemmille. On tää kyllä kova vastus Tom Björckin ja Matti Wikbergin imperiumille, kun tällä hintatasolla isketään jokseenkin samalla “kaakkois-aasialaista street foodia fine-dining natsoilla”-konseptilla. Mutta hyvä niin, kilpailu on aina hyvästä, varsinkin verissäpäin kilpailu. Ja sitä paitsi se oma kokemus Farangista oli vähän väsynyt (Bronda ja Gaijin olivat parempia), joten ehkä pieni matsailu pistää nostamaan tasoa? Eniveis, käykää vetämässä tämä salaatti.

Phở-keitto saapui kohtuullisessa ajassa ja oli melkoinen saavi, kuten nämä tuppaavat olemaan. Liemi oli kirkkaan täyteläisen herkullista, tätä oli ilo lusikoida nassuun ja makuprofiili oli selvästi erilainen kuin siinä maanantain possunuudelissa. Veget taasen olivat jokseenkin samoja kuin siinä sopassa, mutta myös tällä kertaa erittäin maittavia ja hyvällä kypsyysasteella. “Raju”-kastike jäi jotenkin pimentoon itseltäni, ehkä se viittasi niihin chileihin mitä tuossa pinnalla kellui?

Muutenkin tässä sopassa tulisuusaste oli vähäisempi kuin possunuudeleissa, olisin ehkä kaivannut sivuun jonkun modaukseen sopivan kulhon chiliä tms. Tosin se Som Tam paikkasi tulisuuden kaipuuta hyvin. Kana oli täydellisen kypsyistä ja suussasulavan herkullista. Nuudelit vaikuttivat enemmänkin rameneilta kuin perinteisemmiltä riisinuudeleilta, mitä näissä usein on. Toisaalta mediasta löytyvät kommentoinnit antavat ymmärtää, että tämä on tarkoituskin, eikä mitään autenttisuutta sen suuremmin tavoitellakaan. Siitä kananmunan puolikkaasta en kyllä teetä löytänyt laisinkaan, mutta noin muuten se sopi tähän kokonaisuuteen oikein hyvin. Paremmat sopat saa Fat Ramenista, mutta jotenkin tuo papaijasalaatti on kietonut minut pikkusormensa ympärille.

Mikä on oikein hyvä minun kaltaiselle poroporvarille, joka ei autenttisuudesta sen paremmin tajuakaan. Nuudelit sopivat tähän oikein hyvin ja mielestäni tämä oli hyvä ja monipuolisesti rakennettu versio phở-sopasta, vaikkakin ehkä kuitenkin preferoin jossain määrin enemmän näitä muita versioita mitä on tullut syötyä. Herkullinen lounas tämä silti oli.

Kaveri kehui sushia estottomasti ja oli enemmän kuin tyytyväinen annokseensa. Palaset näyttivätkin laadukkailta ja niissä oli harrastettu näemmä sopivasti kikkailua fritattujen komponenttien käytössä yms. On tämä vaan kova tulokas ytimen lounaspaikkojen tarjontaan, suosittelen testaamaan. Mutta ehkä tämä on nyt omalta osalta hetkeksi nähty, pitää pitää tauko, ettei tule övereitä.

Sisustus on jo käsitelty, mutta miellyttävän moderni ympäristö ja tyylikkäästi sisustettu alakerta. Jännä nähdä että minkälainen siitä yläkerran Masu-ravintolasta oikein tulee.

Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä, tosin tällä kertaa tuli jo jotenkin kaivattua hieman sen oman phởn esittelyä, kun jäi näin jälkikäteen mietityttämään tuo “raju”-kastike. Kasvissyöjälle oli nyt se salaatti ja toki myös á la carten puolelta juttuja.

URL www.ravintola.fi/ravintola/masu-sam-helsinki
Puhelin 010-05591
Osoite Eteläesplanadi 22, Helsinki

Zuhat

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa: surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa. Lähdin siis ihan hyvällä suunnitelmalla liikenteeseen, Cafe Red, joka oli notkunut listalla jo tolkuttoman pitkään, näytti tarjoavan mm. lasagnea ja salaattia lounaaksi. Tämä yhdistettynä lyhyehköön kävelymatkaan kauniin aurinkoisessa säässä, nyt kun Suomen kesä vihdoinkin paljasti kyntensä, kuullosti aivan loistavalta ajatukselta. Siinä sitten metsästelin onnellisena Pokémoneja ja soittelin pojan kaverisynttäreiden ajankohdan siirtämiseksi vähän myöhemmäksi, kunnes saavuin kohteeseen. No eihän siinä mitään punaisten lyhtyjen kahvilaa enää ollut, vaan Talvikukan Kahvila, joka on siihen tullut palvelemaan Temppeliaukion kirkon aasialaisia turisteja dumpling yms menusta arvioiden.

Hyvä hyvä, tuolla noita turisteja riittää, kannattaisi ehkä vähän enemmän vääntää jotain plakaattia tien varteen, nyt oli snadisti huomaamattoman oloinen. Enemmän vaan henkselien paukutusta, parhaat dumplingit evör jne. Mutta niin, koska alkuperäinen suunnitelma jouduttiin ylikirjoittamaan, niin päätinkin siitä sitten tsombailla kohti Mechelininkadulta joskus taannoin bongaamani Dora-ravintolaa. Arvaa oliko auki? Saat kaksi arvausta. Siinä tuli sitten joku kaiffari vastaan kun ihmettelin suljettua ovea (valot oli kuitenkin päällä), joka totesi ettei ravintola ole oikein koskaan auki ja hänkin on ihmetellyt asiaa. Mutta kuulemma hyvää kahvia löytyisi Runeberginkadun Cafetoria Roasterysta.

Enhän minä mitään kahvia halunnut, mutta menin uteliaana nuuskimaan, josko olisi ruokaa tarjolla. Ei ollut, ei. Muistelin kuitenkin lähistöltä löytyvän Mr. Don raflan ja tässä kohtaa alkoi jo ihan mikä vaan kuullostaa kohtuulliselta vaihtoehdolta. Uhkarohkeasti hypin yli kadun kuin gaselli konsanaan ja tartuin ovenripaan kiinni. Voi jeebus sentään tätä kaupunkia, mikään mesta ei ole auki. Siinä sitten aloin jo pohtia elämän tarkoitusta, kun kävelin kohti Töölön toria ja jostain käsittämättömästä syystä en Hesperian puiston kohdalla hypännyt Full House -kiinalaiseen buffettiin kiinni, vaan lähdin jälleen tavoittelemaan kuuta taivaalta. Eli muistelin jonkun paikan to do -listalta lähellä toria (jälkitarkistus osoitti Cafe TinTin Tangon suuntaan), mutta ovelasti (like a fox!) kävelin yhden kadun ohi ja tallustelin siinä sitten Töölönkatua pitkin epätoivon vallatessa mieltäni.

Tästä sentään löytyi mielenkiintoinen Töölön Sikarikauppa, jonka position taltioin jälkikäsittelyä varten. Ravintola Kuu jäi kadun toiselle puolelle, säästelen tätä shortlistalla vaimoa varten, mutta jostain syystä käännyin takaisin Runeberginkadulle, kurvasin Töölön torin ohi (Izakayassa pitää joskus käydä, harmi ettei ole lounasta) ja lähdin vääntämään pitkin Topeliuksenkatua. Tässä kohtaa alkoi jo usko mennä ja leikittelin ajatuksella hypätä taksiin ja suhata takaisin konttorille nakertelemaan jotain keksiä tietokoneruudun kalvakkaan loisteen ääressä. Mutta ei, luonne ei antanut periksi, vaikka kengät hiersivät ja skraga kiristi kaulaani (olin tapani mukaan täysin väärin pukeutuneena tähänkin koetukseen).

Hampaat irvessä riuhtaisin tiukan oikean Sibeliuksenkadun kohdalla, koska muistelin siellä olleen ravintolan (ilmeisesti ollutkin, Cafe Truffel tms löytyi ihan bookmarkeistakin), mutta vastassa oli vain pesuaineita myyvä liike sekä hautauspalvelun ikkuna. Pystymättä enää perustelemaan itselleni koko touhun mielekkyyttä ja kiroten Daddy Green Pizzabarin lounaan puuttumista, viimeisillä voimillani nostelin raskaita jalkojani Korjaamon kulmille (siellä näyttäisi kylttien mukaan olevan Sushibar + Wine, joka on jo nähty), josta löytyikin Töölön Kahvila. Joka oli kiinni .. mit vit yks kaks? Mutta! Sen vierestä löytyi Zuhat, joka tarjosi pizzaa, kebabia yms juttuja. Työvoitto!

Run-of-the-mill fast food joint with the usual suspects, such as pizza, kebab and salads on offer. The quality was pretty ok and the prices reasonable, with a salad bar and a soft drink for a lunch offer.

Other restaurants in the vicinity are Bihani, Don Angelo and Mercur.

Pizzat, kebabit, burritot ja salaatit yms kaikki 8,50e salaattibaarilla ja lasillisella limpparia. Pääni ei enää valintatilanteessa toiminut juuri lainkaan, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen iskenderiin. Kylmä Sprite mukiin, salaattibaarin (jäävuorisalaatti, tomaatti, pikkelöity vihreä chili, keltasipuli, oliivi, viininlehtikääryle, kinkkusuikale ja punajuuri) antimet lautaselle ja pöytään huilimaan. Pääruoka tuodaan pöytään.

Siskot ja veljet, ette voi uskoa miten hyvältä se ensimmäinen Spriten puraisu tuntui. Tulee ihan Mika-serkku mieleen, kun hän oli Ollin kanssa kuuman kesäpäivän vääntäneet urheillen läheisellä koulun pihalla Lahdessa, ärsyttäen janoaan äärimmilleen ja tulleet sitten nautiskelemaan pakastimeen (urheilutuokio ei ollut kuitenkaan ihan niin pitkä) jättämäänsä isoa kokispulloa. Sillä erotuksella, että tuolla kertaa minä ja Antti oltiin vedetty se kylmä kokis huiviin ja tällä kertaa janoinen palkittiin. Ai että oli hyvää. Salaatti oli aika perusmeininkiä, mutta kävelyn jälkeisessä euforiassa sekin tuntui ihan hyvältä meiningiltä.

Kebab-annos saapui verrattain nopeasti eteeni ja oli aivan törkeän (vai jäätävän? mitä termiä se nuoriso oikein nykyään käyttää?) kokoinen setti lihaa yms yms. Tämä oli myös hyvin keskitason vetäisy, kamaa oli paljon, kastikkeita myös, mistä plussaa. Mutta noin muuten tämä ei juuri säväyttänyt, vaikkakin kiva, että oli vähän sumacia ripsoteltu annoksen päälle. Raflasta löytynyt jännittävän oloinen kuuma soossi ei sekään ollut alkuinnostuksen jälkeen oikein toimivaa, jotain tällaista chiliöljyn henkistä kamaa, sai sillä kuitenkin tulisuutta vähän lisättyä. Ei tätä oikein kokonaan pystynyt syömään, sen verran tolkuton lihavuori, mutta lähdin ihan tyytyväisenä ulos ovesta, kohti dösäpysäkkiä. Tämä epistola sai arvoisensa päätöksen.

Sisustus on kohtuu siisti ja pikaruokalamainen. Telkkari pauhaa seinällä ja astiat blokattiin melko nopeasti. Ikkunoista siintää seesteinen Töölöläinen maisema ja seinillekin on eksynyt taulu tai kaksi.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Kasvissyöjälle oli pizza, salaattia, falafelia yms mitä näissä nyt on. Lasten kanssa en ehkä tänne vääntäytyisi, vaikka toki tilaa on. Mutta jos lasten kanssa on täälläpäin liikkeellä, niin kannattaa huomioida Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo, se on kovaa kamaa skidien kanssa ja ilmainenkin vielä! Kiitos ja kumarrus, tämä jätkä kuittaa nyt itsensä pois linjoilta täksi päivää. Mutta yritän vielä jossain vaiheessa väkertää jotain nootteja niistä Madridin mestoista, kun vielä muistankin jotain. Olisi kiva muistaa ne itse vielä ensi vuonnakin..

URL Zuhat
Puhelin 09-42893596
Osoite Eino Leinon Katu 12, Helsinki

Säm

Loma on tältä osin ohi ja kuoppaisen laskun jälkeen on jälleen hyvä olla täällä, asiat alkavat osua taas omiin uomiinsa. Ensimmäinen työpäivä pitkään aikaan (yrittäjän loma <3) ja päätin aloittaa sen rennosti tekemällä runsaan vohveliaamiaisen perheelle sekä viemällä rakkaan pikku tytön ensimmäiselle viskari-päivälleen. Päikkäri-käynti sujui mallikkaasti ja suhasin dösällä ajatuksissani Kamppiin, onkohan se länsimetro tulossa seuraavan parin vuoden sisällä käyttöön?

Toimistolla mailisuman keskellä alkoi tulla vähän sellainen olo, että voisi jotain lounastakin vetäistä, joten avasin City-“lehden” sivut ja huomasin herra Välimäen (& co.) uuden ravintolan, joka on napsahtanut Vespan tilalle. Lounaslistaa en löytänyt webskasta kirveelläkään, mutta sivusto antoi ymmärtää ruoan olevan kaakkois-aasialaishenkistä, joten sinne ja heti!

A wonderful Asian cuisine restaurant with truly delicious lunch dishes at a very reasonable price point, this is a must see and taste experience.

Other excellent restaurants close by are Bronda, Teatteri and Pompier.

Suomen kesä ei päässyt yllättämään, mutta ajoitukseni osui sopivasti pahimpien sateiden väliin ja luovalla tunneloinnilla Stokkan sekä Akateemisen kautta pääsin aika kuivin jaloin mestoille. Ulkona oli sievä, mutta märkä terassi ja sisältä löytyi lounastarjousten listakin, joka tänään sisälsi: Chinese style chicken salad (10,30e), pork belly noodles and dashi (10,30e), sushi selection 8 pieces (10,30e) sekä som tam (5e!). Ovelasti vesi maksoi yhden euron (oh Hans!), joka olisi ollut kohteliasta merkata lounaslistan päätteeksi.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että jos joku kantaa kylmän pullon pöytään, kaataa veden lasiin ja sitten pesee vielä systeemit tuon päätteeksi, niin kyllä siitä voi sen euron ottaa. Eniveis, meitsi tilasi possunuudelit ja oli ihan pakko ottaa kanssa Som Tam, kun papaijasalaattia ei pysty ohittaa. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksun pystyi kuittaamaan tiskille (ihan varmasti olisi onnistunut pöydässäkin, mutta ei tehnyt mieli venailla, varsinkin kun baarissa oli odottelemassa jengiä vapautuvia pöytiä).

Molemmat annokset napsahtivat samalla kertaa pöytään ja siinähän minulla olikin sitten kaksi samankokoista kulhollista edessäni. Olin jotenkin siitä hinnasta olettanut, että se papaijasalaatti olisi ollut paljon pienempi, mutta sehän oli ihan lounasannoksen kokoinen. Ja voi hyvää päivää miten herkullinen salaatti olikin.

Siis jos tätä löytyy täältä joka päivä tähän hintaan, niin ei kyllä kannata minnekään muualle enää mennä lounastamaan. Ihanan etikkaisen pähkinäinen ja sopivan tulinen sekä nam plan ryydittämä kastike oli upea ja koko setti maistui todella herkulliselle. Menkää tänne ihan jo pelkästään tämän takia! Miten lounassalaatti voi näillä leveysasteilla olla tämän hintainen? Käsittämättömän hyvä diili.

Nuudelisoppa ei pettänyt sekään, ihana liemi, jonka syvä umami ja pieni tulisuus imeytyi jokaisen kupissa olevan komponentin uumeniin. Vegeä löytyi runsaasti ja kaikki oli kivan napakoita, nuudeleita oli juuri sopiva määrä ja ne toimivat maittavan liemen kanssa mahtavasti. Se possu oli suussasulavan samettista, mutta silti tähän oli saatu kunnon paistopinta. Sopallakin olisi elänyt erittäin hyvin, mutta yhdessä nämä kaksi kuppia olivat vähän liikaa lounaaksi, vaikka olenkin tällainen ahne syöpöttelijä.

Aivan törkeän hyvä lounaskokemus, tänne kannattaa mennä heti ja aloinkin jo ravintolassa kehittää tekosyitä tulla uudestaan lounaalle, ainakin vaimo pitää viedä tänne ja ehkä joku kavereista. Se phở pitää tulla testaamaan myös, vaikka ei lounaslistalle mahtunutkaan. Upeaa olla taas Härmässä näin hyvien ravintoloiden ääressä, vaikka matkalla Madridiin (siitä myöhemmin kun jaksan kirjoittaa) löytyi todella herkullisia ruokakokemuksia myös. Ei Helsinki mitenkään pahasti kyllä nykyään enää häviä noille isommille kaupungeille ja tämä ravintola on erinomainen esimerkki siitä.

Sisustus on rennon tyylikäs monipuolisine asiakaspaikkoineen trendikkään ison viherseinän reunustamana. Taustalla soi energinen musiikki ja ravintola täyttyi nopeasti lounastajien äänensorinasta, täällä oli hyvä pössis. Ulkona on tosiaan terassikin, jolla on varmasti kovasti käyttöä sitten kun kelit sallii. Lokaatiohan on mitä parhain ja tässä olikin oikein mukava istuskella lounastamassa, kun sai vahtia Espan vilinää.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli se upea Som Tam (nojoo, ehkä siinä on sitä kalakastiketta, mutta haittaakse?) ja varsinaiselta listalta löytyy kaikenlaista, menkää nyt jo tänne. Lasten kanssa voisi tulla vetämään sushia tms, tosin pöytävaraus on suositeltava, rafla tuli todella nopeasti täyteen klo 11 jälkeen.

Ps. Chef & Sommelier (jossa en koskaan ehtinyt käydä, *nyyh*) on korvaantunut Ora-ravintolalla ja siellä on lounasta perjantaisin! Woo! Pitääkin pistää arpa vetämään pöytävarauksen muodossa, jos pääsisi R:n kanssa lounastamaan.

URL www.ravintola.fi/ravintola/masu-sam-helsinki
Puhelin 010-05591
Osoite Eteläesplanadi 22, Helsinki