Category: Lounasarvio

Café Tin Tin Tango

Ensimmäinen tauko lounaspaikkojen naaraamisessa osoittautui oletettua lyhyemmäksi, mutta sitäkin mielenkiintoisammaksi. Tauot kuitenkin jatkuvat ja pitenevät tässä pikkuhiljaa. Näin ollen pyysin R:n Stadiin mestoille ja otettiin pidemmältä listalta tällainen vähän kevyempi vaihtoehto.

Pää on sopivasti pyörällä isojen asioiden edessä, mutta onneksi tämä ravintolassa ruokailu tuo sellaista mukavaa vastapainoa duunijutuille. Sain hommattua uudet luuritkin meille, jonka myötä kuvien ottaminen ja editointi muuttui jouhevammaksi.

Uploadaus on ihan yhtä tuskaa kuin ennenkin, mutta se johtuu palvelinpään resursseista, ei vaan tee mieli maksaa ylimääräisestä muistista niin paljon, että se söisi kerralla koko setin isoja binääreitä.

A French-ish cafe right next to the Töölö square, with a hearty lunch soup and a nondescript toast on the side.

The square and it’s surroundings have many more interesting restaurants, such as Mamma Rosa, Tokyo55 and Gyosai-Sushi.

Tarjolla tässä ranskalaishenkisessä kahvilassa on päivän keitto, joko toastin (10,30e) tai salaatin (9,80e) kera. Tänään päivittäin vaihtuvalla (ja Facebookista löytyvältä) listalla oli: Lohikeittoa, mozzarella-oliivia / ilmakuivattua kinkkua sisältävä toast tai sivusalaatti aurinkokuivatuilla tomaateilla ja pikkelöidyillä punasipuleilla.

R. otti salaatilla ja minä toastilla. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jonka vierestä löytyy aseet. Vesipiste on takahuoneen yhdyskäytävällä ja loppuun kuuluu kahvi tai tee.

Safkat saapuivat hetken venaamisen jälkeen, mutta kun oli hyvää seuraa, niin aika kului kuin siivillä. Soppa oli täyteläistä ja maittavaa, tosin snadisti suolaista omaan makuun (R. ei edes huomannut).

Savulohen käyttö keitossa oli mielenkiintoinen variaatio tästä klassikosta ja sopi yllättävänkin hyvin, antoi sellaista kivaa karaktääriä. Toki perinteinen on paras, mutta tämäkin toimi oikein hyvin.

Se toasti taas ei pelittänyt, tai siis olihan se ihan hyvin duunattu ja rapsakka, mutta tämä kaipasi kovastikin sitä je ne sais quoi. Nyt pieni pesto, riutunut rukola, mauton mozzarella ja talvinen tomaatti muodostivat sellaisen epäsupernelikon, ettei oikein maistunut millekään.

Edes mustapippuria tai vaikka sitä pikkelöityä punasipulia tuomaan terää ja happoa, nyt oli vaan se hampaissa rapsahteleva leipä lohduttamassa. Salaatti taasen (tottakai mä lokitin R:ltä) oli raikas ja hyvä lisuke mehevän kulhon kaveriksi ja suosittelenkin ottamaan sen, jos tänne eksyt.

Sisustus on Tintin kuvien sävyttämä ja jotenkin omalla tavallaan hauskan hurmaava kaikessa korttelikahvilamaisuudessaan. Taustalla soi vähän liiankin rauhallisesti ranskalainen(?) musa ja tunnelma oli kotoisa kaikessa lounashälinässään.

Sympaattisuutta vain kasvatti se, kun huomasin nurkkaan ahdetun pesutornin, joka on ilmeisesti asiakkaiden käyttävissä. Tämä on omaleimaisuudessaan käymisen arvoinen paikka. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain täytettyjä leipiä?

Ja joinain päivinä soppakin on vegeilyyn sopiva. Lasten kanssa voisi piipahtaa pullalla tms, tosin vaunujen kanssa voisi tulla ahdasta jne.

Ps. Grande Champagne on tulossa 20.4. viikonloppuna. Tosin tänä vuonna skipataan itse tuo, lähes kaikki tastingitkin on jo myyty loppuun ja kaikkee.

URL www.tintintango.fi
Puhelin 09-27090972
Osoite Töölöntorinkatu 7, Helsinki

Saint Tortillas

Sois perjantai taas, mutta ei mikään perusperjantai, vaan erikoispertsuliini. Tästä päivästä eteenpäin päivitykset tänne tulevat olemaan satunnaisia ja vähenemään päin. Siirryn pikkuhiljaa toisten ruokapatojen ääreen, enkä niiden luona ajatellut enää jatkaa tätä touhua. Mutta kuten kaikkiin hyviin riippuvuuksien hoito-ohjelmiin kuuluu, niin tämäkin tehdään tipoittain ja askel kerrallaan. Vielä on muutama ravintola, jossa ajattelin käydä lounastamassa sillä silmällä (toi oli muistaakseni yksi suosikki jaksoista, sillon kun toi alun perin tuli töllötimestä, siitäkin on hetki aikaa). Priolistalla on enää neljä mestaa, tosin pitkällä listalla on ihan kamala määrä ja uusia tuntuu tulevan.

On kuitenkin aika alkaa siirtymään uusien kuvioiden ja harrastusten pariin. Ja täytyy sanoa, että eilinenkin tapaaminen poikien kanssa – kuten myös lounaat R:n kanssa – vähän kärsivät siitä, kun joudun keskittymään ruokailuun ja ravintolaan tästä perspektiivistä. Olisi ihan kiva välillä käydä vaan ihan lounaalla ja turista turhia muiden kanssa ilman, että alkaa miettiä kuvakulmia ja safkojen salaisuuksia mentaalisia muistiinpanoja varten. Ei voi kuitenkaan ihan tähän lopettaa, jäähyväiset saavat siis odottaa vielä hetken.

Tasty burritos, tacos and such with a fresh tortilla and a spicy hot sauce.

Get your burrito on at Tortilla House, Cholo and Casa Chipotle.

Tarjolla on burritoja, tacoja, kulhoja (“naked burrito”) sekä quesadilloja. Kaikissa samat täytevaihtoehdot, jotka ovat: Pork carnitas eli sitrusten kanssa haudutettua viljaporsasta (9,90e), tinga de pollo eli savuchili-tomaattikastikkeessa kypsennettyä kanaa (9,70e), picadillo eli naudan jauhelihaa perinteisessä meksikolaiskastikkeessa sekä paahdettua perunaa (9,20e), tinga de kaura eli savuchili-tomaattikatikkeella maustettua nyhtökauraa (9,20e) sekä carne asada eli limen ja korianterin kanssa paistettua naudan flank steak (12,80e).

Otin flank steakin, ihan jo perjantainkin kunniaksi, mukaan about kaikki sörsselit, mutta ei riisiä. En tykkää riisistä tuollaisessa kontekstissa, kuten en myöskään niissä erikoisissa saksalaisissa vanukkaissa. Mutta pepsiä (2,50e) otin kylkeen. Huomionarvoista hinnoissa on, että Woltissa ne ovat näemmä ihan samat, tuleeko siellä kuljetuskustannus tuohon päälle tai jotain? En ole siis itse koskaan Wolttia käyttänyt, vaikka softa onkin asennettuna.

Jouduin vähän venttaamaan, joten alkuun tuli nachoja salsan kera, på gratis. Which was nice. Sipsit oli rapsakoita ja hyviä, vähäsuolaisempia kuin ne kaupan systeemit ja soveltuivat mainiosti sen freesin salsan kauhomiseen. Tähän kun vielä turautteli vähän savuista chilisoossia päälle, niin kyllä pelitti hienosti. Näitä saa ostettua myös sivuun (4e), jos on silleen suuntautunut.

Burritoon sai valita sisuskalut tiskillä, kastikkeita oli useampia (kaikkia sai ottaa) ja veget vaikuttivat tuoreilta, juusto raastetulta. Pötkylä oli todella maittava ja erityisesti se lätty pelasi hienosti, oli mielestäni maukkaampi ja tekstuurin puolesta parempi kuin monessa muussa Stadin burritolassa. Täytteet toimivat myös hyvässä harmoniassa, jaksoin nykiä koko kelohongan inekseen, vaikka oli kiirekin ja kaikkee. Flankki oli paistettu sopivaan kypsyyteen ja antoi hyvää purutuntumaa sekä lihaisaa potkua pikku aasille, soossit taas täyteläisyyttä ja pientä poltetta sen chipotlen muodossa. Toki eihän mulle mikään koskaan riitä (enemmän on aina parempi), joten tässäkin kohtaa piti töpsötellä lisää tulta ja tappuraa.

Ainoa mikä tässä vähän hämäsi oli se ei-sulanut juusto, jos tota burritoa olisi käyttänyt kuumalla alustalla hetken molemmilta puolilta tms (mitä ehkä mahdollisesti harrastetaan esim. Cholossa, tosin tämä voi olla myös vanhentunutta ja harhaista tietoa), niin olisi vähän pehmittynyt ja ehkä tortillakin saanut lisäcrunchia. Mutta ihan sama, herkullinen burrito, kannattaa käydä vetämässä. Musta tämä oli samaa tasoa mainion Cholon kanssa, mutta jäi aavistuksen jälkeen Tortilla Housen voittaja-haloista.

Sisustus on se mikä on, tämähän on tällanen hipsterikarsina, moderni rasvamonttu. Mutta silleen hyvällä tavalla, ihan mielellään täällä tulee käytyä, ainakin silloin kun ei ole täynnä jengiä (aukee muuten jo kybältä). Tällä hetkellä ainoastaan se Bun2Bun ei näistä rafloista vakuuta (tämäkin saattoi olla vaan uuden karheutta, huu nous, huukkers), kaikki muut on hyviä. Kasvissyöjälle oli nyhtisversio. Sen nähtyäni tuli hetkeksi mieleen oiva Oatz, rauha hänen sielulleen. Mutta näin, hauskaa viikonloppua ja ensi viikkoa yms. Laitan lisää juttua sitten kun laitan.

Ps. Herra Rislakki laittoi taas hienosti kirjoitetun artikkelin, pitääkin käydä ostamassa tuo Patakuningas-kirja.

URL www.facebook.com/sainttortillas
Puhelin 050-3386069
Osoite Urho Kekkosen katu 1, Helsinki

Aino

Vaikeuksien kautta voittoon! Projekti priolistan läpikäynnistä meinasi mennä kaakkoon kun saimme vihdoin ja viimein sovittua frendien kanssa tapaamisen ja se sijoittautuikin lounasaikaan (myöhään tosin, mutta kuitenkin).

Sain onneksi kuitenkin väännettyä kohtaamispaikaksi pienen Messenger-neuvottelun jälkeen Ainon, joka on yksi viimeisistä keskustan käymättömistä kuppiloista (Savotta ja Palace ovat pääasialliset, loput on vähän silleen hajapaikkoja/kahviloita missä en todennäköisesti ehdi enää käymään).

Alkuperäinen skouppaus oli vaikea, kun aikataulupaineet (herra G ei liikahda kovin aikaisin liikkeelle ja herra J:llä oli tärkeä möötte mihin piti ehtiä) ja lokaatio (piti olla keskustassa, ehdotin kyllä kirjavampaakin settiä) sekä kvalitatiiviset speksit (ei liian hifi, piti saada olutta) ehtivät aiheuttaa itselle eksistentiaalisen kriisin.

Mutta Aino tuntui sopivan, pöytävaraus onnistui (semisti, ei oltu laitettu listalle, tilaa oli kuitenkin), menusta löytyi ihan suositusbisset ja suomalainen ruoka sopi lo-fi leiman alle passelisti.

Tila on muutenkin merkityksellinen, tässähän on toiminut joskus Café Ursulan etiäinen, minkä kellarin uumenissa ollaan joskus tanssahdeltu poikien kanssa. Tästä on toki jo hetki aikaa, nyt ollaan vanhoja ja raihnaisia.

An excellent restaurant serving classical Finnish dishes with a modern touch.

Other good restaurants close by are Copas y Tapas, Chapter and Strindberg.

Suomalaista safkaa siis ja joko menun tai yksittäisten annosten muodossa. Tänään oli tarjolla alkuun: Keväinen kasviskeitto (9,50e / 12,50e isompana), suolattua poroa lakoilla ja kuusenkerkällä (14e) sekä suomalaista lohikeittoa (10,50e / 14,50e).

Pääruokia löytyi: Silakkapihvit ja perunamuusia (17,50e), paahdettua nieriää parsalla ja punajuuri-voikastikkeella (26,50e), ylikypsää possun kylkeä paahdetuilla kasviksilla ja soijakastikkeella (17,50e) sekä poron fileetä timjami-perunaterriinillä ja mustaherukkakastikkeella (36,50e). Loppuun oli: Omenapiirakkaa ja vaniljavaahtoa (8,50e).

Valmiissa kolmen ruokalajin menussa (45,50e kalalla / 49,50e lihalla) oli kasattu seuraavanlainen setti: Keväinen kasviskeitto, nieriää tai poroa sekä loppuun omenapiirakkaa. Otettiin menut, osa kalalla ja osa sarvipäällä.

Ekaksi tuli leipää, tummaa ja vaaleaa sekä voinappi. Vaaleassa oli vähän focaccian kaltainen, rapsakka pinta, mutta muuten ei ollut mikään ihmeellinen.

Mutta se tumma, saaristolaishenkinen, leipä oli oikein maittavaa. Tätä piti tuuttaa naamariin parikin palasta.

Alkukeitto oli hyvä, tällaisia “keväisiä” vegejä (kun maa on vielä roudassa, eikä sieltä saa mitään elävää irti) sisältävä soppa. Kasvikset eivät niinkään innostaneet, toivat kuitenkin tekstuuria peliin.

Mutta se liemi oli kepeän täyteläinen ja maustettu kivasti jollain basilikaöljyllä. Kulhon pohjalle oli myös väännetty jotain tahnaa, joka elävöitti meininkiä lusikkaan sattuessaan.

Pääruokana oli itsellä poroa ja tämähän oli erittäin hyvin duunattu, reilun punaista ja snadilla paistopinnalla väsätty. Marjaisa ja tiukka paistoliemi toimi peilinä lautasen pohjalla, joka antoi lisää sävyä annokseen, kuten myös ne makeahkot (porkkana?) pyreetöräykset.

Ja se timjami-perunaterriini oli erittäin kiva, niin mielenkiintoisen muotonsa, makunsa kuin tekstuurinsa osalta. Vaikka herra G vieressäni muistutti, etten ole niin innostunut paakkuja sisältävästä pyreestä (joo, ei ollut pottuvoi, same same but different), niin tämä oli kyllä hyvin toteutettu.

Kaverin nieriä ilmeisesti pelasti hyvin myös, tosin juttu keskittyi hänen kala-tarinoihinsa, kun oli juuri päässyt koukun äärestä pois. Veneenkin oli saanut myytyä vakuutusyhtiölle, on noi hurrikaanit rajuja.

Mainio lounas lopeteltiin omenapiirakkaan, joka oli onnistuttu hifistelemään (dammit) kolmella eri omenalla ja jollain raikkaan oloisella vaahdolla. Hienosti toteutettu ja hillityn herkullinen versio tästä klassikosta.

Kokonaisuutena tämä oli tasokas ja tyylikäs ympäristö (sekä toki erinomainen seura) tekivät kokemuksesta erittäin miellyttävän.

Sisustus on onnistuttu pitämään klassisen kauniina, ilman turhia kikkailuita tai krumeluureja. Upeat pylväät raamittivat tilaa ja muutama harkittu taideteos, sekä rauhallinen taustamusiikki korostivat tunnelmaa.

Valoisan salin alakerta oli aivan yhtä sokkeloinen ja hämyisä kuin mitä muisteltiinkin, täältä löytyy jänniä kabinetteja sun muita kammareita. Rafla soveltuukin hyvin rauhalliseen liikeneuvotteluun tai muuhun vastaavaan tapaamiseen.

Asiakaspalvelu oli myös ammattimaisen toimivaa ja kohteliaan ystävällistä, vaikkakin ruuhkan sattuessa joutui hetken venaamaan. Kasvissyöjälle oli listalla aika niukasti vaihtoehtoja, mutta ehkä kysymällä sekin asia ratkeaisi tarvittaessa?

Ps. Siihen omien tekemisten seuraamiseen löytyi (tietysti! There’s an app for that) hyvä sovellus: Strides. Toi toimii hyvin Fitbitin kaverina, jolla kuitenkin tulee ihmeteltyä näiden fyysisempien aktiviteettien sujumista.

Pps. xkcd heitti taas aika hyvän läpän.

Ppps. Note to self, tapaa useammin kavereita.

URL www.ravintolaaino.fi
Puhelin 09-624327
Osoite Pohjoisesplanadi 21, Helsinki