Month: April 2017

Sham’s Flavours

Toisella yrittämällä humahdin paikalle ysillä ja vähän yli klo 11, että ravintola ehtisi avautuakin. Jännän epävakainen keli saatteli sporaa läpi Kaisaniemen ja Hakiksen, aina Linjoille saakka. Hienoa, että kesärenkaiden vaihtopäivälle osui ironinen räntäsade, onneksi tuollaiset sulaa näinä päivinä jo maahan iskeytyessään. Iltapäivää kohdenhan tämä lähti jo ihan kivasti selkeytymään. Mutta niin, eli kohteena tosiaankin ruokarekasta ravintolaksi transformerin (Robots in disguise!) kaltaisesti muuntautunut Sham’s Flavours.

Indian street food available at this food truck, which has turned in to a restaurant. They have veggie and meat Thalis, Dosas and much more on the menu.

Other interesting ethnic restaurants in the near vicinity are Sandro, Lemon Grass and Camel Cafe.

Paikka tarjoaa intialaista katuruokaa sekä makeita meininkejä. Lounaaksi on tarjolla thali (10,90e) joko vegeilymeiningillä tai lihalla. Näiden lisäksi löytyy myös dosa-annoksia (6e – 10e) eli paikallisia lettuja makeilla tai suolaisilla täytteillä. Itse valitsin tuon vegethalin, että voisin hehkutella kotiinpaluuseen asti moraalisesti oikeiden valintojen polulla. Siellä odottaakin sitten iltapalaa ajatellen Lidlin oiva Salami pur porc. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille. Vesi tuodaan pöytään, kuten myös ruoka ja aseet.

Muovitarjottimen helähdettyä eteeni tuli annoksen tutkimisen vuoro. Paria eri basmatiriisiä (maustettuna ja normi), salaattia yrttimausteella, jogurttikastike, varsinainen kastike sekä pari jännää itämaisen katkarapukeksin kaltaista systeemiä. Lähestyin varovaisesti riisin kautta ja vaikka eilen nillitin riisin maustamisen hifistelystä, niin täytyy sanoa, että maustettu riisi näistä kahdesta vaihtoehdosta oli se maukkaampi. Salaatti oli hyvin geneerinen, tosin se oli saanut jotain kuivattua yrttiä (oreganoa ehkä?) mausteeksi, joka vähän jeesasi.

Tähän tuli napattua mukaan vähän sitä jogurttikastiketta kostukkeeksi, joka olikin ihan kiva, hieman hapan lisuke tähän riisin kylkeen, tosin hävisi omasta mielestäni nepalilaisten raita-kastikkeille. Tätä oli muuten yllättävän vaikea nauttia sillä lasten haarukalla, mikä annoksen mukana tuli. Ensin noukin sitä niittä oudoilla kekseillä ja sitten lopuksi dumppasin viimeisten riisien päälle kun en muutakaan keksinyt.

Toki tämä on intialainen ravintola, mutta täältä etäältä katsottuna ne mappaantuvat (näin Suomi-ravintoloiden osalta) jokseenkin samaan lokeroon. Kasviskastike oli tämän shown starba ja tästä löytyi makua kuin pienestä kylästä. Harmi että sitä oli niin naftisti jaossa, tätä olisi mielellään kauhonut enemmänkin.

Tämä oli tällainen kivan kevyt lounas sopivalla eksotiikalla, vähän teki mieli kokeilla myös niitä dosa-lettuja, seuraavalla kertaa sitten. Vertautuu aika hyvin tuohon viereiseen Camel Cafen tarjontaan, joka sekin on ihan kokeilemisen arvoinen. Ilmeisesti täällä on viikonloppuisin joku brunssin kaltainen, jota kassaneiti mainosti minun jälkeen tulleille asiakkaille. Sieltä saattaa saada kattavamman valikoiman eteensä.

Sisustus on kotikutoisen oloinen, mutta ihan viihtyisä, paitsi että äänimaailma koostui kahvikoneen tms surinasta. Jos ei olisi ollut viereisen pöydän puheensorinaa täyttämässä eetteriä, niin olisi voinut tulla tuosta taustaraidasta mieleen Eraserhead.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja sujuvaa. Tässä oli taas sellainen välitön ja kotoisa tunnelma, vaikka asiakaskohtaaminen olikin melko pikainen. Kasvissyöjälle on se kasvisthali tai sitten joku noisa vege-dosa-letuista tai samosoista. Lasten kanssa voisi mahdollisesti napata jonkun makean pikku palasen, tilaa on ihan kohtuullisesti.

Ps. Tämä olikin sitten lounasravintola #655, eli yhdentoista jälkeen olisi 666, mutta Manala on jo käyty, Krypta on kiinni ja Hiisi on suljettu. Pitää innovoida. Tosin ehkä tuon assosioiminen johonkin kirkko tms lounaaseen on liian epäkorrektia, ehkä menen vaan johonkin random paikkaan.

URL www.shamsflavours.com
Puhelin n/a
Osoite Toinen Linja 9 B, Helsinki

Fulbari

Nepalilainen ruoka on viehättänyt itseä siitä asti kun ensimmäisiä kertoja Lönkan Satkarissa käytiin kavereiden kanssa lounastamassa, vuosia ja vuosia sitten. Tämä uskomaton yhdistelmä mausteista – usein hieman jopa tulista – ruokaa riisin kera. Ihania pikku lisukkeita, kuten linssejä ja raikastavaa raitaa sekä tuoretta, upean ilmavaa leipää, muodostaa yhdessä sellaisen makunautintoja tuottavan synteesin, että tavanomaisempikin ravintola pystyy tyydyttämään minut enemmän kuin tarpeeksi.

Senpä takia on ilo löytää ravintola, joka tarjoaa näitä kaipaamiani herkkuja normaalia korkeammalla tasolla. Tässä yksi niistä ja hyvä, että Hieta-ravintola oli www-sivuistansa huolimatta (24.4. lounas piti olla Burgundin pataa ja riisiä) edelleen remontin parissa. Keskiviikkona alkaisi lounas ja jos tätä ei-ihan-niin-luotettavaa webskaa uskoo, niin ensimmäisellä lounaalla olisi yllättäen silakkapihvejä, perunamuusia ja tillikreemiä. I’m there dude.

One of the better Nepalese restaurants in Helsinki, the lunch menu architecture is still the same as with the other restaurants. You get the Naan, Raita and other condiments with the main event, served on the eponymous thali plate.

Other great Nepalese restaurants in Helsinki are Shubha Kamana, Pikku Nepal and Bihani.

Mutta päivä oli kaunis ja nälkä oli kasvamaan päin, joten suuntasin karvaiset käpäläni kohti Masa-Yardsia, koska olin arvellutkin ettei tuo Hieta ole aikuisten oikeasti auki. Tämä mielessä, olin napannut Listalta lähistöllä 10:30 avautuvan lounaan ja “Plan B” sisälsi nepalilaista, tällä kertaa pitkään odoteltu Fulbari. Paikka tarjoaa normisetin, eli viikonpäivän mukaan vaihtuvan listan lautasannoksia, joista saa myös kombon tai sitten vielä päivän ekstran.

Tänään oli tarjolla: Fulbari Special Karai eli tandoori marinoituja kanan rintafileta ja lammasta, tuorejuustoa, paprikaa, sipulia, inkivääriä ja tomaattia cumina-currykastikkeessa (12,90e); To-Fu (sic) Tikka Masala eli tofua, sipulia, paprikaa, tomaattia curry-masalakastikeessa (9e); Saag Paneer eli tuorejuustoa, pinaatti-curry-kermakastikkeessa (9,20e); Tandori Chicken eli tandoori kanaa tuorejuusto-tomaatti-kermakastikkeessa (9,70e); Lamb Masala eli lammasta ja valkosipulia tulisessa curry-masala kastikkeessa (9,90e); Prawn Chilli eli katkarapuja tulisessa sipuli-soija-tomaatti-chilikastikkeessa (9,70e) sekä Lunch Mix eli kaksi (normi)ruokaa samalle lautaselle yllä olevasta luettelosta (10,90e).

Ruokiin kuuluu riisin, Naan-leivän sekä lisukkeiden (komboon ei tullut papu/linssi-lisuketta, nyyh) että kahvin/teen lisäksi salaattibaari, jossa oli: Salaattisekoitus, maustekurkkuja, pikkelöityä punajuurta, porkkanaraastetta, marinoitua keltasipulia, maissia sekä paria kastiketta. Tilaus tehdään tiskille tullessa ja maksu samaan paikkaan mennessä. Itselle valikoitui (tottakai) tuo kombo, kun pitää aina maistella mahdollisimman laaja-alaisesti, että pysyy muodollisesti pätevänä. Valitsin Saag Paneerin, tuon ikuisen rakkauden kohteen sekä lammasta, kun sitä pitää ottaa, jos on tarjolla.

Alkuun vedetty salaattilautanen oli ihan ok, tuoreet komponentit ja joku jännä, hieman poikkeava marinointi sipuleissa. Tykkään itse enemmän sellaisesta etikkaisemmasta marinadista, mutta kiva että oli kuitenkin sipulia. Hieman jäin kaipaamaan sitä rapsakkaa papad[a/u]m-leipää, mutta pääruoka saapui sen verran vikkelään, ettei kaipuu ehtinyt kauheasti kaihertaa.

Peltilautasen iskeydyttyä pöytään, olin jälleen iloinen tavatessani vanhan tutun asetelman. Tuore leipä ja jännästi kupilla muotoiltu riisi päästivät ilmoille herkullista höyryään, kun aloin tutkimaan kokonaisuutta. Saag-kastike, eli kermainen ja hieman mausteinen pinaattimuhennos oli erinomaisen ihana versio tästä kestosuosikistani. Itse pidän myös sellaisesta vihertävämmästä kastikkeesta, mutta tässä oli saavutettu juuri sopiva balanssi täyteläisyyden ja mausteisuuden välillä. Juusto oli myös vallan mainion makuista ja sopivan pehmeällä tekstuurilla varustettu. Upea kasvisruoka ja tätä syödessä voi vielä teeskennellä, että saa Kippari Kallen voimia pinaatista.

Riisi oli sekin taiten keitettyä, juuri sopivan kosteaa läpi ruokailun ja basmatiriisinjyvät erottuivat toisistaan. Joskus tätä riisiä (joka itselle on lisuke, mutta sieltäpäin katsottuna asia lienee juuri toisinpäin, eli kastikkeet ovat lisukkeita riisille) maustetaan jutuilla, mutta mielestäni se lipeää jo turhan hifistelyn puolelle, kastikkeet ovat kuitenkin itselle se juttu. Lammas oli oivaa, paikoitellen jopa suussasulavan mehukasta, kun taas toisaalla hieman kuivahtaneeksi päässyttä, riippunee palan rasvaisuudesta. Tomaattikastike oli hyvää ja sopivan mausteista, mutta yksiulotteisempaa kuin mahtava Saag. Raita oli juuri sellaista kuin toivoinkin, tuoden hieman hapanta raikastusta annokseen, kun sitä Naan-leivällä nappailin. Leipä oli sekin todella hyvä veto, hieman rapsakka pinta ja höyryävän ilmava sisus.

Tämänhän saa pysymään lämpimänä jos nakkaa riisin päälle oleilemaan ruokailun aluksi, mutta toisaalta pidän siitä, että leivän viimoiset palaset rasahtelevat hampaissa. Pöytään ruokailun alussa pyytämättä ja yllättäen tuotu chilikulho oli tosiaankin tulista, kuten varoiteltiin. Tällä sai modattua mausteisuutta haluamalle asteelle, tosin chilin polte oli aika suoraviivaista, eikä vivahteikasta, kuten esim. Brasileiran tai African Potsin kastikkeissa. Kiva että oli tarjolla ja täytyy sanoa, että tämä oli yksi Stadin parhaimmista nepalilaisista mitä minä olen koestanut. Nyt kannattaa kerätä luut ja matkata telakan kupeeseen herkuttelemaan. Yllättäen vierestä löytyy myös toinen aivan loistava nepsku, eli Shubha Kamana, kyllä tämän naapuruston jengiä hemmotellaan.

Sisustus on hyvin perinteinen ja saman oloinen kuin kaikissa muissakin nepalilaisissa, on taulut seinillä, tummahko kalustus sekä muutama loossi sohvineen. Jännä että nämä ovatkin niin samanlaisia, en osaa sanoa (en ole koskaan Nepalissa käynyt), että johtuuko tuo kulttuurillisista ominaisuuksista vai tuleeko kalusteet vaan samasta tukusta. Ravintolan yleisilme oli jokatapauksessa siisti ja sellainen kuin olisi olettanutkin. Taustalla soi asiaankuuluva musiikki rauhallisella äänenvoimakkuudella.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja erittäin sujuvaa, kiitos siitä. Lounaan sisältö osattiin esitellä automaagisesti ja chili tuotiin tosiaan pöytään kysymättä, käytiinpä vielä sopivassa kohtaa ruokailua kysymässä, että onko kaikki hyvin. Esimerkillistä toimintaa kaikin puolin. Kasvissyöjälle oli to-fua sekä se Saag Paneer, yleensähän näissä on ainakin pari vegeilyyn sopivaa annosta. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin varmaan kannattaisi olla ajoissa liikenteessä, kuvittelisin tämän olevan aika tukossa normilounasaikaan (itse olin luonnollisestikin ajoissa liikkeellä). Suosittelen käymään, erittäin hyvä setti.

Ps. Coconut Streetin viereen on näemmä napsahtanut joku Phở Café, pitänee käydä testaamassa. Ja Coconut Street tarjoilee ilmeisesti buffaakin! Täytyy käydä heittämässä joku uusintakierros joskus, viimekin kerta oli niin kiva.

Pps. Matkan varrella sattui silmään Koffin perinteiset olutvankkurit. On ne vaan hienoja heppoja.

Ppps. Trip down the memory lane. Day, tuo kauppa joka on myynyt epämääräistä sisustuskrääsää jo vuosia, on edelleen voimissaan Bulevardin ja Fredan kulmassa. Täältä tuli vaimokkeen kanssa ostettua suhteen alkumetreillä joku häkellyttävä “timangiverho”, jossa läpikuultavat muoviset helmet ja timantit päästivät auringonsäteitä läpi Itiksen kämpän oviaukon. Siitäkin on jo pikku hetki aikaa. Tästä tuli oikein hyvä mieli, kun käveli ohi, pitääkin käydä joskus vahtaamassa millä kummallisuuksilla nykynuoriso sisustelee.

Pppps. (Hyvä Juha, jatka vaan, näin se postscriptum nimenomaan toimii) Top of the world, Ma!

URL www.fulbari.fi
Puhelin 09-34870022
Osoite Munkkisaarenkatu 6, Helsinki

Blue Peter

Perjantai saapui epävakaine keleineen, mutta pääsin jälleen lounastamaan vaimoni kanssa, niin päätin etsiä jonkun passelin kohteen ja sattumalta Blue Peterin lounaslista sisälsi tällä kertaa sopivan oloisen sisällön. Kuvittelin, että olen käynyt täällä joskus aikaisemmassa elämässä, mutta olen ilmeisestikin elänyt harhassa, koska mesta oli täysin uusi. Tästä innostuneena, kirkkain silmin kävelimme sisään tähän merelliseen ravintolaan Lauttasaaren rannalla.

One if by sea, two if by land, this nautical restaurant has a good lunch set on offer, whether you want a homey buffet or a more formal business lunch. You can also arrive by boat, if so inclined.

Other seaworthy restaurants in Helsinki are Merimakasiini, Meripaviljonki and Konstan Möljä.

Paikka tarjoaa kotiruokabuffaa (10,30e) sopalla, salaatilla, lämpimillä annoksilla sekä jälkkärillä. Keittolounaan (9,80e) saa salaattibaarin kanssa ja tarjolla on myös kolmen ruokalajin liikelounas (34e). Tarjolla buffassa oli tänään: Soseutettu samettinen lohikeitto, riistakäristystä ja puolukkaa, kasvisstroganoff, tomaattirisottoa ja parmesaania, perunamuussia, jädeä ja omenahilloketta sekä salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, maustekurkkusötkötys, marinoitua kurpisaa, kana-pastasalaattia, vihreitä oliiveja, pepperonichilejä, raejuustoa, porkkanaraastetta, sinappisilliä, paistettuja ja pikkelöityjä muikkuja, etikkasilliä, etikkasilakkaa ja muutamia muita meininkejä) sekä leipää (tummaa, vaaleaa ja paria levitettä).

Näiden lisäksi voi (ilmeisesti) salaatin ja sopan kylkeen tilata myös lautasannoksen: Häränpihvi pippurikastikeella (14,50e), kalalautanen ja röstiperuna (14,50e) sekä talon juustohampurilainen (12e). Liikelounas sisälsi tällä viikolla: Kalalautanen ja röstiperuna tai karitsatartar paahdettulla leivällä ja yrttiaiolilla, paistettua siikaa parsalla ja hollandaise-kastiketta tai grillattu härän entrecôte ja maustevoi sekä loppuun marjapavlova.

Otettiin molemmat tuo buffa. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, jonka lähistöltä löytyy kattava valikoima päivän lehtiä sekä pienempi nurkkaus, jossa on lasten leluja yms viihdykettä pienemmille.

Alkuun heitetty soppa oli varmaankin ensimmäinen sileäksi porattu lohikeitto mitä minä olen vetänyt. Ihan ok, vähän ehkä turhan tymäkkä suola, mutta jännä tekstuuri-makukombo. Salaattilautanen oli muilta osin aika stanu, mutta ne kalat olivat erittäin maukkaita ja nostivat tämän yli normibuffien. R. piti myös kaloista siinä määrin, että otti pääruoan kanssa vielä vähän lisää. Hyvä aloitus ja vähän riippuen valikoimasta, voisi ihan hyvin kuvitella elelevän tuolla keittolounaallakin.

Pääruoka oli taattua tavaraa, riistakäristys on harvoin ihan kamalaa ja tämäkin toimi oikein hyvin. Puolukka antoi kaivatun hapan-makea-twistin annokseen ja muussikin oli siloiteltu omaan makuun sopivaksi. Käristys oli ihan jees, tällaista keskitien kulkijaa. Leipä oli hieman pullamaista, mutta sopi kastikerippeiden noukkimiseen lautaselta. Tomaattirisotto ei oikein potkinut, tekstuuri oli semiok ja makukin jäi uupumaan. Mutta siis pääruoan osalta mentiin kanssa sellaisessa hyvän tason kotiruokabuffassa.

Loppuun oli sitä jädeä ja yllättävän makeaksi vedettyä omenaa. Tykkäsin itse tästä, vaikka aika maha pystyssä vedettiinkin jo tässä kohtaa. Kahvin kanssa oiva lopetus ja vielä loistavalla merinäköalalla. Mikäs tässä oli lounastaessa ja varmasti komealla kesäkelillä tämä on ihan lyömätön mesta. Nyt tämä oli mielestäni hyvä kotiruokabuffa ja lisäpisteitä laajasta kattauksesta sekä lapsien huomioimisestä että hyvästä kunnosta.

Sisustus oli yllättävän tasokas, jotenkin tätä tuli vertailtua Westendin helmeen, Haukilahden Paviljonkiin, joka sekin on purjehdusseuran klubi ja hieman jo ajan hampaan nakertama. Tämä taas tuntui hyvin ylläpidetyltä ja ravintolan “Meripaviljongin” (joka on rauhaisampi soppi varattu liikelounastajille) osalta sopivan tasokkaasti katetultakin.

Noin muuten tässä oli jotenkin sellainen kivan merellinen ja klubimainen fiilis. Luulenkin, että tämä voisi tuon pisneslounaan osalta sopiva hieman rennompaan liiketapaamiseen, varsinkin jos seuralainen on veneilyyn suuntaunut. Tosin sellaiseen kannattaa ehdottomasti miettiä myös erittäin tasokasta Merimakasiinia.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Pöytien blokkaus ja buffan täyttäminen vaikutti ajoittain hieman haasteelliselta, tosin kova ruuhkahan täällä oli jo klo 11:30 aikoihin, eikä henkilökuntaa kuitenkaan ole mitenkään rajattomasti. Kasvissyöjälle oli hintsusti juttuja, ehkä joinain päivinä paremmin?

Mutta toisaalta läheltä löytyy myös Borneo ja Lumbini, niin ehkä tämä meren antimiin suuntautuva ravintola ei välttämättä ole ykköskohde. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, nuori herra viereisessä pöydässä vaikutti kovin tyytyväiseltä ja lähtikin haeskelemaan paloautoa, jolla leikkiä.

Ps. Hyvää viikonloppua ja muistakaa käydä Street Food Carnival -festareilla! Kansalaistorilla kaunis ilma ja ruokarekkojen upeat tuoksut houkuttelivat, mutta oli
pakko paeta tyhjin käsin, kun oli kiire himaan perheen luo.

URL www.bluepeter.fi
Puhelin 010-4249801
Osoite Vattuniemen puistotie 1, Helsinki