Grand Georgia

Citysta bongattu Wäiskin seuraaja sai heti kiinnostumaan ja päätinkin huidella menemään kohti Merihaan varjoihin parkkeerattua laivaa.

Ilmeisesti Georgian Housen porukoiden toinen rafla ja koska tätä ruokaa saa verrattain vähistä paikoista Stadissa, niin täytyihän se käydä tsekkaamassa. Rioni köllöttelee edelleen listalla, mutta se on vähän hankalan matkan päässä.

Georgian buffet at this run-down ship perched next to Merihaka. The food was tasty and sufficiently exotic to whet the appetite.

Other Georgian restaurants in Helsinki are Purpur and Georgian House.

Tänään buffasta (11e) löytyi: Kharchokeitto, salianka-kastike, adzhapsandal-kasvispata, hatsapuri eli juustotäytteinen piiras, pinaattiphali, riisiä kanalla, paistettua perunaa, salaattipöytä (jäävuorisalaatti, maissi, punajuuri, kurkku, tomaatti, kikherne, oliivia sekä useampi kastike) sekä loppuun kahvi/tee ja jäätelöä appelsiinikastikkeella.

Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa, pelit ja rensselit löytyvät linjastosta. Jälkkäreistä en osaa sanoa mitään, kun en niitä jaksanut jäädä maistelemaan.

Alkuun vedetty soppa oli herkullisen mausteinen ja lihakin oli murisevan mehukasta. Tähän oli isketty myös melko runsaasti riisiä, mutta toisaalta se tuntui sopivan soppaan oikein hyvin.

Tätä kun naposteli niiden mainioiden täytettyjen leipien kanssa, niin oli kyllä hyvää. Salaatti oli ihan perusmeininkiä, mutta se pinaattiphali oli maittavaa ja toi hauskan eksoottisen terän alkupaloihin.

Pääruokana oli riisi-kanasötkötystä, joka oli ihan maittavaa, tosin kanoissa oli luut messissä, joten tätä pääsi renssaamaan syönnin yhteydessä. Mutta lihahan on makoisinta luun vieressä, joten ei tämä menoa haitannut. Kasvispata oli hyvää myöskin, vähän erilaista höystöä kuin mihin yleensä törmää.

Mutta stara oli edelleenkin ne täytetyt leivät, joita tuli mussutettua myös näiden safkojen kanssa. Ja täyttävää oli, varsinkin se juustoinen piiras.

Tosin ne paistetut perunat jäivät vähän mysteeriksi, ihan ok valmistettuja, mutta minkä kanssa näitä oli tarkoitus vetää, kun kasvispadassakin oli perunaa?

Lounas tuntui makumaailmaltaan pääosin koherentilta kokonaisuudelta ja sisälsi kivan erilaisia annoksia, eikä hintakaan ollut mitenkään järisyttävä buffaksi. Kannattaa käydä tsekkaamassa.

Sisustus on mitä on, Wäiski on maailmaa nähnyt botski, mutta on ainakin sitä käytävää vähän freesattu asiaan kuuluvalla rekvisiitalla.

Takaterassilla oli aika jees patsastella, kun kesäinen meri liplatteli vieressä, tosin ehkä se henkilökunnan röökaaminen jäi vähän vaivaamaan.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja proaktiivista, tultiin ihan esittelemään annoksiakin, mikä oli oikein mukavaa.

Kasvissyöjälle oli useampaakin vaihtoehtoa ja sen verran normaalista poikkeavaa valikoimaa löytyy, että kannattaa ainakin kerran käydä tsekkaamassa. Ja oli tämä ihan eri sfääristä kuin Wäiskin edellinen inkarnaatio.

URL www.facebook.com/georgialainenravintola
Puhelin 010-4203600
Osoite Hakaniemenranta 11, Helsinki

Mantra

Voi jeebus tätä flunssaa, mutta jäärä ei taivu ja tänäänkin kävin vetämässä salin silläkin uhalla, ettei oikeasti saa kun on kipeä (hölkyttelin iisimmin, eikä mulla ole kuumetta, niin kai se siitä?). Vähän tosta tuli himasta noottia, mutta minkäs teet, en mä osaa tehdä asioita kuin yhdellä tavalla kerrallaan. Nälkähän siinä häärätessä tuli ja näin ollen täytyi siis saada murkinaa.

Aamulla oli siinä määrin heikko olo, että nappasin ohimennen ihan Flu Fighterin Jungle Juicesta. Toimi aika hyvin ja tuli vähän freesimpi olotila. Joka sitten olikin hienosti menetetty jo puolilta päivin, joten aloin tekemään Pitkän Tähtäimen Suunnitelmaa lounaasta. Varmaan noi flunssamadot vaivasivat niin pahasti, että alkoi tekemään mieli jotain mausteisempaa settiä, jonka pohjalta tutkiskelin listan vaihtoehtoja.

Teoriassa idemmässä löytyy vielä muutama lähi-itämeininki, mutta sitten silmiin osui vii(ii-i)meinen nepalilainen ravintola evah (tai no omilla listoilla): Hertsikan Mantra. Todennäköisesti Haagassa tai muualla periferiassa löytyy vielä tämän genren edustajia, mutta en usko että niissä tulee enää käytyä. Hattu kouraan ja torvet soimaan, kohti vimpan vimppaa peltilautasta, mars.

A good Nepalese restaurant on the shores of Helsinki. Personally I would have liked the lamb to have a bit more of a kick to it, but the taste was there and the breaded fish was delish.

Other restaurants in the eastern parts of Helsinki are Gurkha, Sunkosi and Treffi Pub.

Normi nepalilainen setti, eli salaattibaari (salaattisekoitus-tomaatti-kurkkusalaatti, marinoituja sipuleita, vihreitä oliiveja, pepperonichilejä, porkkanaraastetta, inkivääri-kikhernesötkötys sekä coleslaw-henkinen salaatti + salaattikastiketta) alkuun ja lautasannos päälle.

Tänään tarjolla oli: Bhanta chops eli tandooripaistettua munakoisoa herne-inkivääri-kermakastikkeessa (9,70e), tofu chili eli tofua soija-paprika-sipuli-inkivääri-vihreä chilikastikkeessa (9,70e), butter chicken eli yrttijogurtissa marinoituja ja tandoorissa paistettuja kanan rintapaloja tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9,90e), dahi bhendo eli lammasta talon jogurtti-tuore korianteri-valkosipulikastikkeessa (9,90e), machha korma eli paneroitua pangasius-kalaa tomaatti-kermakastikkeessa (9,90e), lunch mix eli kombo kahdesta edellisestä (11,30e), chicken tikka eli yrttijogurtissa marinoituja ja tandoorissa paistettuja kanan rintapaloja (11,30e) sekä chef’s special tandoori mix eli lampaan sisäfilettä & tandoorikanaa & jättikatkarapuja paprikalla ja sipulilla (17,50e). Loppuun oli kahvia tai vihreää teetä. Otin lampaan ja kalan, tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, vesi tuli pöytään.

Alkuun oli sitä salaattia ja tämä oli pääosin aika perussettiä, tosin se kikherne-inkiväärimeininki raikasti menoa ja sipuleissa oli hyvä marinadi, kiva että niitä sai taas. Coleslaw tavallaan oli ihan jees, mutta ei se jotenkin kuulunut joukkoon. Tai ehkä mä olen vaan liian kaavoihini kangistunut. Harmi ettei ollut chilisoossia tai papadamia.

Pääruoka tuli melko vauhdikkaasti, tosin vauhdikkaasti täyttyi myös ravintola, jos olisin ollut vähän myöhempään liikenteessä, niin olisi joutunut jonottamaan hetken. Naan-leipä oli paremmasta päästä, sopivan rapsakka, mutta myös paikoitellen pullean ilmava. Päälle oli vielä sipaistu gheetä(?) ja murretut leipäbiitit olivatkin oivia kastikkeiden noukkimiseen.

Mutta ne kastikkeet eivät valitettavasti hurmanneet ihan niin paljon, vaikka olivatkin jälleen tällaisessa kombo-mealiin sopivassa peltilautasessa (vakoilin muita pöytiä ja normiannokset tulivat yhtä lokeroa pienemmillä lautasilla). Raita oli raikas ja hyvä, mutta se minttukastike taasen yllättävän pliisu, varsinkin sen määkijän kanssa olisi sopinut hyvin sellainen tiukan minttuinen setti.

Lammas itsessään oli murisevan mehukasta, mutta jäin kovasti kaipaamaan sitä tulisuutta, toki tämä oli merkattu “keskivahvaksi”, joten ehkä siihen hentoisen mausteen värähdykseen piti vaan tyytyä.

Muutenkin soossi olisi kaivannut tymäkämpää maustamista omaan makuun, kuten myös sen kalan päälle törkätyssä kastikkeessa. Voi toki olla, että alkava ameriikantauti aiheutti jonkinasteista turtumista makunystyröissäni, mutta toisaalta se raita ja salaatin inkivääri erottuivat selkeinä kosketuksina kielelläni.

Kalan panerointi oli samaan aikaan hennon pehmeää ja rapisevan rapsakkaa, fisukin tuntui sulavan suussa. Ei tämä silti samalle levelille päässyt Gurkhan vastaavaan annokseen verrattuna, mutta maittavaa nyt joka tapauksessa. Ihan jees lounas, runsas ja tällaista hyvää keskitasoa Stadin tarjonnassa.

Sisustus on siisti ja valoisa, seiniä koristivat aiheeseen sopivat esineet, mutta ei vuoritaulut (huom!). Muutenkin kalustus ja tunnelma on modernimman oloinen kuin monessa muussa vastaavan kaltaisessa mestassa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyy aina pari annosta.

Hertsikan satamakin on vieressä, joten tänne voi tulla veneellä, jos on sillä tavalla suuntautunut. Lasten kanssa varmaan mahtuu ihan hyvin, kesällä on terassikin vaihtoehtona.

Ps. Viikonloppuja! Pitääkin katsoa, että pystyykö tässä kondiksessa vetää sen Cooperin testin, ehkä jos juoksee hitaasti? Mutta mitä järkeä siinä on? Ainiin! Hyvä kun muistutit! Woltin listoja selatessani huomasin, että Hietsun hallin läheisyyteen on ilmestynyt uusi sushipaikka: Minato Sushi.

URL www.ravintolamantra.fi
Puhelin 09-7554577
Osoite Laivalahdenkaari 42, Helsinki

Hampton Bay

Haa! Täällä oli sittenkin lounasta! Vappuna avattu, Shubha Kamanan tilalle remontoitu, merellinen ravintola jota kipparoi herra Syrjänen. Itsellä pukkaa kevätflunssaa, joten olin jo lampsimassa pikku pikaiselle Stockmannin Comptoir Farougeen, mutta sitten jostain syystä aloin valoissa odotellessa tsekkaamaan tämän sivuja.

Varmaan joku piilevä tarkkaavaisuushäiriö, kun ei pysty minuuttia venaamaan kadun ylitystä ilman että alkaa häröilemään. Kaikesta sairauden aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta lähdin lampsimaan kohti Hietsun hallia, johtui varmaan osittain siitä Finnrexinistä, minkä heitin huiviin hetki ennen lähtöä.

A nautically themed restaurant next to the dockyards. The salmon soup I had was tasty, but did not blow me out of the water.

Other watery eateries close by are Merimakasiini, Hieta and Salve (which has moved across the street).

Tänään tarjolla oli: Syrjäsen lohikeitto (13e), kvinoa-portobellosalaatti (14e) sekä Hampton burger (17e). Lounaaseen kuuluu vesi ja pussillinen leipää. Otin sopan, kun ei toudellakaan tehnyt mieli sieni-kvinoa(blech)sötkötystä ja bursat on niin nähty. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, vesi ja vermeet löytyvät kassan vierestä.

Alkuun piti murtaa leipää, jonka kaveriksi tuli iso nappi merisuolalla peiteltyä voita. Tumma – hieman saaristolaisleivän oloinen – kannikka maistui makean herkulliselle ja toinen pala pitikin säästää sen kalan kanssa nautittavaksi.

Vaalea oliivileipä oli aika jees, ehkä vähän turhan pullaa omaan makuun, mutta maku kohdillaan ja runsaalla voilla päällystettynä pelitti sekin. Harmi ettei saanut tähän hintaan mitään raikasta salaattia.

Soppa oli sopivan kokoinen lounaalle, tällainen isohko kippo, tosin häviää kaikille ramen/phở-mestoille kokonsa puolesta. Liemi oli maittavaa, sellaista täyteläistä ja reilusti suolattua, ehkä snadisti rasvaiseen kallellaan, mutta kerranhan täällä vaan eletään.

Perunat olivat aika hyvässä kypsyydessä, pari oli jäänyt ihan aavistuksen ali, mutta pääosin sellaisia kermaisen pehmeitä palasia. Lohi oli jännästi saanut kaverikseen savukalaa (sekin lohta vai kirjolohta?) joka toi pientä kikkaa makumaailmaan, tosin tämä kikka kuutonen oli nähty jo Tin Tin Tangossa.

Savukala oli myös reilun suolaista, mitä kommentoi myös rouva R, joka sattui olemaan samaan aikaan lounastamassa. Oltiinkin hänet tavattu R:n kanssa taannoisilla pikkuväen kutsuilla, joten hassu nähdä nyt eri kontekstissa. Oli tämä ihan kokemisen arvoinen lounas, joskin ehkä hintsun hintava toteutukseensa verrattuna. Parempi soppa silti kuin siellä Töölössä, mutta ei mainittavasti.

Sisustus on uutuuttaan kiiltävä ja raikkaan merellinen tunnelmaltaan. Ulkona on houkutteleva terassi (vai kaksi?) ja voisin kuvitella paikan toimivan kivasti vaikkapa kahvittelutuokion kohteena kauniin kesäpäivän lomassa. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Kasvissyöjälle on joka päivä joku vaihtoehto, tosin tänään se ei puhutellut itseäni laisinkaan. Listaa ei näemmä löydy vielä webastosta, mikä oli yllättävää. Lasten kanssa mahtuu ja voisi ehkä vetästä jotkut sämpylät tms. Mutta on tämä enemmän tälleen aikuiseen makuun suunnattu mesta.

Ps. St. George’s on avautunut ja ehkä myös sen raflat? Pitää käydä tsekkaamassa.

URL www.hamptonbay.fi
Puhelin 044-7530895
Osoite Hietalahdenranta 6, Helsinki