Faro

Maanantai puski jälleen mullan alta esiin ja hieman tahmaisen alun jälkeen päivä osoittautuikin erinomaisen kiireiseksi ja työn täyttämäksi. Hyvä niin, ei käy aika pitkäksi. Mutta ruokaa piti kuitenkin saada ja R oli jälleen ilahduttamassa päivää, joten nappasin alati kapenevalta shortlistalta Faron, tuon Ruoholahden kanavan helmen, jonka terassilla on tullut juotua olut joskus vuonna 0.

Autolla hollille ja metrolla takas, jotenkin tämä uusi aikakausi ja tunnelissa junailu on piristänyt mieltä vaikka kuinka paljon. Pokémonejakin (joo, pelaan vieläkin) on tullut lisää ja tilaakin on nykyään ihan 300 elukkaa ilman lisäosien ostamista (mitä en suostu harrastamaan).

A restaurant by the sea-side, the lunch consisted of a tasty and varied salad bar and an uninteresting main course in the buffet.

In the Ruoholahti area you can also find Hima & Sali, Yeti Nepal and Dacca.

Listalta löytyy niin liikelounas (39e), kuin lautasannoksia sekä buffa joko salaatilla ja sopalla (10,30e) tai lämpimän ruoan kanssa (12,50e). Buffassa oli tänään: Kastanja-palsternakkakeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, graavilohta, sinappisilliä, sipulisilliä, keitettyä perunaa, pikkelöityä retikkaa, kurpitsasötkötys, marinoituja oliiveja, papusalaatti, kikhernesalaatti, tomaatti-paprika-kaprissötkötys, miniminiporkkanoita, coleslaw, vadelmavinaigrette, patonkia + tummaa leipää sekä voita) sekä maissipaneroitua broilerinfileetä, dijon-aiolia ja paahdettua rosmariiniperunaa.

Lautasannoksina oli: Fish’n’chips (13,50e), kukkakaaligratiini bataatilla ja vihreillä pavuilla (14e), kana-caesarsalaatti (14e) sekä grillattu entrecôte salvia-tryffelivoilla sekä chorizolla ja pavuilla + perunoilla (21e).

Liikelounaaksi oli: Punajuuricarpaccio paahdetuilla viinirypäleillä ja vuohenjuustokreemillä, paistettua nieriää lime-beurre blanc-kastikkeella + wasabikreemiä pikkelöidyllä inkiväärillä ja herne-perunapyreellä tai paahdettua ankanrintaa viikunakastikkeella puikulaperunapyreellä ja rapealla bataattilla sekä loppuun suklaa-pähkinäkakkua ja mantelijäätelöä. Otettiin molemmat buffa, vaikka näin jälkikäteen olisi ehkä voinut kokeilla jotain lautasannosta, mutta pehmeä pää yms.

Alkuun vedetty soppa oli jees, ei ole kastanjaa tullut aikaisemmin vastaan (en ole edes Stokkan edestä ottanut niitä, tosin Pariisissa muistaakseni kauan kauan kauan sitten leffajonossa sain joltain trokarilta ostettua kuumia kastanjoita), varsinkaan keiton muodossa. Maku oli kiinnostava, tekstuuri sopivan pehmeä, mutta lämpö oli hävinnyt tiehensä jo klo 12 jälkeen, kun oltiin liikenteessä. Muutenkin buffa oli aika huonossa hapessa jo tähän aikaan, ehkä aikaisempi saapuminen on järkevää jos tänne meinaa matkustaa?

Salaatti oli lounaan kohokohta ja salaattibaarin hieman normaalista poikeavan kattavan kirjava valikoima juttuja ilahdutti meitä molempia kovasti. Perunoiden (jotka olivat kuumia!) kanssa tämä oli sen verran ruokaisakin, että huolimatta haaleasta keitosta, uskallan väittää soppa+salaatti-vaihtoehdon olevan ihan kokeilemisen arvoinen setti.

Kaloja oli useita, useampiakin taisi ehkä olla, mutta ei silloin kun me oltiin kauhan ääressä (ps. #laputoiskiva) ja se vadelmavinaigrette oli minusta tosi hyvä sen runsaan salaattisekoituksen kanssa. Pidin itse myös niistä marinoiduista retikoista (jotka ovelasti muistuttivat kinkkuviipaleita) niin paljon, että oli pakko ottaa niitä lisää lämpiman safkan kaveriksi.

Mikä olikin ihan hyvä, koska se buffan “lämmin” osuus ei vakuuttanut. Asiat olivat ensinäkin haaleita ja toisekseen se kuminen kana oli yllättävän heikko esitys, ottaen huomioon raflan oletetun tason.

Maissipanerointi oli menettänyt mahdollisen rapsakkuutensa kauan sitten ja kana oli tosiaan jyystettävällä tekstuurilla varustettu, joten yhteisvaikutus oli hieman käytetyn hubbabuban kaltainen. Maustaminenkaan ei ollut mitenkään erityisen hyvää ja kaiken kukkuraksi lämpö oli tosiaan ehtinyt myös kadota. Perunat olivat aika hyviä, pientä rosmariinin soundia mukana ja herneetkin pelasivat kontekstissa ihan kiitettävästi.

Mutta se mikä seivasi pääruoan oli se erinomainen dijon-aioli-majoneesihässäkkä. Tämä oli sen verran tymäkän makuista, että jyräsi kaiken muun alleen ja antoi koko hommaan hyvän täyteläisen jytkyn. Ehkä ne lautasannokset sisältävät kovempaa yritystä?

Sisustus on kohtuu tyylikäs, tosin mesta oli niin täyteen pakattu, ettei tässä jotenkin päässyt tunnelmaan mukaan. Vesi on kuitenkin asiaankuuluvan korostuneesti esillä, mistä lisäpisteitä. Muutenkin tykkään jotenkin tästä Ruohiksen ja Jätkäsaaren alueesta, mukavan urbaania ja merellistä.

Miinusta kuitenkin siitä, että blokkaus toimi avuttoman huonosti. Viereisistä pöydistä koko lounastamisen aikana ei jaksettu hakea lautasia, lasit sentään käytiin poistamassa. Tämä sai saliin paikoitellen hieman sotkuisen oloisen fiiliksen ja muuten kivasta miljööstä huolimatta en ehkä lähtisi tänne bisnestreffejä sopimaan, vaikka tupa näyttikin niitä olevan täynnä.

Meripaviljonki on parempi vaihtoehto, jos tämän kaltaista meininkiä kaipaa. Asiakaspalvelu oli rahastuksen osalta sujuvaa, mutta tosiaan vähän voisi petrata sen buffan ylläpidon sekä pöytien käsittelyn osalta. Raflan edessä on myös muutama venepaikka, jos haluaa sellaisella matkustella syömään. Ja mestassa on mielenkiintoisena kuriositeettina Bitcoin-automaatti.

Ps. Kiintoisa artikkeli Lontoon parhaasta ravintolasta.

URL www.faroravintola.fi
Puhelin 010-4249830
Osoite Kellosaarenranta 2, Helsinki

Lonna (2. kerta)

Sukujuhlat synttäreiden muodossa vaativat pienehkön pihtisynnytyksen, mutta päästiin lopulta matkaan Kauppatorin laidalta.

Sieltä astuimme laivaan, kohti Lonnaa, tuota Suomenlinnan katveeseen jätettyä pientä miinanraivaajien saarta, jossa nykyään miinojen sijaan hoidellaan nälkiintynyttä kansaa.

A truly unique dining experience in the Helsinki archipelago, this restaurant has delicious food with a local touch and the location has a rugged charm to it.

Other restaurants with a unique twist to them in Helsinki are Finnjävel, NJK and Café Krypta.

Alkuun: Siika ja nauris (11e), porotartar ja sieni (12e) sekä tomaatti ja samettikukka (10e). Pääruokina oli: Nieriä ja kukkakaali (26e), hirvi ja palsternakka (28e) sekä tatti ja kaura (22e). Jälkkäreistä löytyi: Juusto ja punaherukka (8e), salmiakki ja vadelma (10e) sekä mustikka ja vuohenjogurtti (10e).

Porotartar oli tymäkän makuista ja hento sienikeksi, joka oli aseteltu lihakinoksen päälle, antoi mielenkiintoisen vastakkainasettelun hennolla kosketuksellaan.

Tomaattisalaatti tomaattivedessä oli yllättävän pliisu vaikka tomaateista pidänkin, tosin sain tästä napattua vain muutaman makupalan viereiseltä lautaselta.

Saaristolaisleipä oli ihan makoisaa, mutta snadisti tahmean puoleinen ja murisevuudessaan hieman vaikeasti syötävä. Vaahdotettu voi toimii aina, mutta tämä oli jo niin ilmavaa, että levitykseen olisin kaivannut pientä lusikkaa, veitsellä meni vähän säätämiseksi.

Oma alkuruoka oli siika ja se oli herkullista maitomaisen kastikkeen kanssa nautittuna, mutta erityisesti tästä jäi mieleen se upeasti pikkelöity naurisraaste. Herkullista!

Itse nautiskelin tuon hirven palsternakan kanssa ja tässä näkyi Suomi lautasella. Hirviö oli todella taitavasti keitetty, mehukkaan punertava sisältä ja maittavalla paistopinnalla varustettu.

Paistoliemen ja siinä kelluneiden happamien marjojen kanssa tämä muodosti todella mahtavan annoksen, jota vain täydensi se täyteläinen pyree sekä taas kivan hapokkaasti pikkelöidyt porkkanat. Tasokas ja harmooninen suoritus.

Nieriä, jota pääsin myös maistelemaan, oli hienosti paistettu ja kala todella nautinnollista.

Mutta se mikä pääruoista sai eniten kehuja, oli ne loistavat lisukkeet, joista löytyi niin kevyesti paistettua varhaiskaalia, ihanaa papusalaattia yrteillä sekä rohkean pelkistetty vihreä salaatti freesillä kastikkeella.

Nämä kaikki lisukkeet oli jaettuja jengin kesken ja jokainen löysi kuppien joukosta oman suosikkinsa, jotkut useampiakin. Pöydän päätyyn tuli myös sitä tattia kauran kera, mutta siitä en saanut kerättyä kokemuspisteitä itselleni, enkä ehtinyt myöskään haastatella sen syvällisemmin annoksen omistajaa.

Peräruokana tuli itselle juustolautanen (natch) joka oli hyvä, mutta ei päräyttävä. Hyvin oli kuitenkin juustot oikeassa iässä ja lämpötilassa ja hilloke toi lisäpotkua maisteluun.

Salmiakki ja vadelma -annos oli yllättävä kombinaatio, joka toimi kyllä omalla kohdalla hyvin, sen parin haarukallisen verran mitä sain itselleni varastettua.

Vadelmaa oli onnistuttu tuomaan lautaselle monella eri tapaa, joka toi tähän miellyttävää kerroksellisuutta.

Mustikka ja vuohenjogurtista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta annos näytti kiinnostavalta.

Sisustus tuli tällä käyntikerralla tsekattua sisältäpäin, mikä toimi tällaisena viileämpänä ajankohtana paremmin kuin kesällinen terassi. Kalustus oli skandinaavisen yksinkertaista ja sopi tähän saaristolliseen tematiikkaan.

Menut ja muu data oli tallennettu jälleen liiduilla seinille sekä liikutettaviin tauluihin, joka tuntuu olevan nykytapa tietynlaisissa bistrohenkisissä mestoissa, kuten mm. Baskeri & Bassossa. Ja mikäs siinä, seinille piirtely on hauskaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on ravintolan takatiloissa esillä olevat demagnetisointilaitteet, joilla suojattiin laivoja tietynkaltaisia miinoja vastaan.

Tässä pääsi tekemään pienen pintaraapaisun paikan historiaan ja kummalliset koneet ovat aina jänniä tutkimuskohteita.

Lauttamatka sinne ja takaisin toimii mukavana irtautumisena arjen ja juhlan välillä. Tämä oli hyvä reissu ja Lonna osoitti jälleen olevansa yksi Stadin merkittävistä ravintolakohteista, vaikka onkin (mmärrettävästi vain kesäisin auki.

Kannattaa ehdottomasti käydä, melko ainutlaatuinen kokemus.

URL http://www.lonna.fi/
Puhelin 044-7300300
Osoite 60°9.251′N, 24°59.453′E

Blue Peter

Perjantai saapui epävakaine keleineen, mutta pääsin jälleen lounastamaan vaimoni kanssa, niin päätin etsiä jonkun passelin kohteen ja sattumalta Blue Peterin lounaslista sisälsi tällä kertaa sopivan oloisen sisällön. Kuvittelin, että olen käynyt täällä joskus aikaisemmassa elämässä, mutta olen ilmeisestikin elänyt harhassa, koska mesta oli täysin uusi. Tästä innostuneena, kirkkain silmin kävelimme sisään tähän merelliseen ravintolaan Lauttasaaren rannalla.

One if by sea, two if by land, this nautical restaurant has a good lunch set on offer, whether you want a homey buffet or a more formal business lunch. You can also arrive by boat, if so inclined.

Other seaworthy restaurants in Helsinki are Merimakasiini, Meripaviljonki and Konstan Möljä.

Paikka tarjoaa kotiruokabuffaa (10,30e) sopalla, salaatilla, lämpimillä annoksilla sekä jälkkärillä. Keittolounaan (9,80e) saa salaattibaarin kanssa ja tarjolla on myös kolmen ruokalajin liikelounas (34e). Tarjolla buffassa oli tänään: Soseutettu samettinen lohikeitto, riistakäristystä ja puolukkaa, kasvisstroganoff, tomaattirisottoa ja parmesaania, perunamuussia, jädeä ja omenahilloketta sekä salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, maustekurkkusötkötys, marinoitua kurpisaa, kana-pastasalaattia, vihreitä oliiveja, pepperonichilejä, raejuustoa, porkkanaraastetta, sinappisilliä, paistettuja ja pikkelöityjä muikkuja, etikkasilliä, etikkasilakkaa ja muutamia muita meininkejä) sekä leipää (tummaa, vaaleaa ja paria levitettä).

Näiden lisäksi voi (ilmeisesti) salaatin ja sopan kylkeen tilata myös lautasannoksen: Häränpihvi pippurikastikeella (14,50e), kalalautanen ja röstiperuna (14,50e) sekä talon juustohampurilainen (12e). Liikelounas sisälsi tällä viikolla: Kalalautanen ja röstiperuna tai karitsatartar paahdettulla leivällä ja yrttiaiolilla, paistettua siikaa parsalla ja hollandaise-kastiketta tai grillattu härän entrecôte ja maustevoi sekä loppuun marjapavlova.

Otettiin molemmat tuo buffa. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, jonka lähistöltä löytyy kattava valikoima päivän lehtiä sekä pienempi nurkkaus, jossa on lasten leluja yms viihdykettä pienemmille.

Alkuun heitetty soppa oli varmaankin ensimmäinen sileäksi porattu lohikeitto mitä minä olen vetänyt. Ihan ok, vähän ehkä turhan tymäkkä suola, mutta jännä tekstuuri-makukombo. Salaattilautanen oli muilta osin aika stanu, mutta ne kalat olivat erittäin maukkaita ja nostivat tämän yli normibuffien. R. piti myös kaloista siinä määrin, että otti pääruoan kanssa vielä vähän lisää. Hyvä aloitus ja vähän riippuen valikoimasta, voisi ihan hyvin kuvitella elelevän tuolla keittolounaallakin.

Pääruoka oli taattua tavaraa, riistakäristys on harvoin ihan kamalaa ja tämäkin toimi oikein hyvin. Puolukka antoi kaivatun hapan-makea-twistin annokseen ja muussikin oli siloiteltu omaan makuun sopivaksi. Käristys oli ihan jees, tällaista keskitien kulkijaa. Leipä oli hieman pullamaista, mutta sopi kastikerippeiden noukkimiseen lautaselta. Tomaattirisotto ei oikein potkinut, tekstuuri oli semiok ja makukin jäi uupumaan. Mutta siis pääruoan osalta mentiin kanssa sellaisessa hyvän tason kotiruokabuffassa.

Loppuun oli sitä jädeä ja yllättävän makeaksi vedettyä omenaa. Tykkäsin itse tästä, vaikka aika maha pystyssä vedettiinkin jo tässä kohtaa. Kahvin kanssa oiva lopetus ja vielä loistavalla merinäköalalla. Mikäs tässä oli lounastaessa ja varmasti komealla kesäkelillä tämä on ihan lyömätön mesta. Nyt tämä oli mielestäni hyvä kotiruokabuffa ja lisäpisteitä laajasta kattauksesta sekä lapsien huomioimisestä että hyvästä kunnosta.

Sisustus oli yllättävän tasokas, jotenkin tätä tuli vertailtua Westendin helmeen, Haukilahden Paviljonkiin, joka sekin on purjehdusseuran klubi ja hieman jo ajan hampaan nakertama. Tämä taas tuntui hyvin ylläpidetyltä ja ravintolan “Meripaviljongin” (joka on rauhaisampi soppi varattu liikelounastajille) osalta sopivan tasokkaasti katetultakin.

Noin muuten tässä oli jotenkin sellainen kivan merellinen ja klubimainen fiilis. Luulenkin, että tämä voisi tuon pisneslounaan osalta sopiva hieman rennompaan liiketapaamiseen, varsinkin jos seuralainen on veneilyyn suuntaunut. Tosin sellaiseen kannattaa ehdottomasti miettiä myös erittäin tasokasta Merimakasiinia.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Pöytien blokkaus ja buffan täyttäminen vaikutti ajoittain hieman haasteelliselta, tosin kova ruuhkahan täällä oli jo klo 11:30 aikoihin, eikä henkilökuntaa kuitenkaan ole mitenkään rajattomasti. Kasvissyöjälle oli hintsusti juttuja, ehkä joinain päivinä paremmin?

Mutta toisaalta läheltä löytyy myös Borneo ja Lumbini, niin ehkä tämä meren antimiin suuntautuva ravintola ei välttämättä ole ykköskohde. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, nuori herra viereisessä pöydässä vaikutti kovin tyytyväiseltä ja lähtikin haeskelemaan paloautoa, jolla leikkiä.

Ps. Hyvää viikonloppua ja muistakaa käydä Street Food Carnival -festareilla! Kansalaistorilla kaunis ilma ja ruokarekkojen upeat tuoksut houkuttelivat, mutta oli
pakko paeta tyhjin käsin, kun oli kiire himaan perheen luo.

URL www.bluepeter.fi
Puhelin 010-4249801
Osoite Vattuniemen puistotie 1, Helsinki