Tag: suomalainen

Ribis

Joo, mä tiedän. Ei pitänyt. Olin tehnyt pyhän lupauksen, mutta *hys*, ei kerrota kenellekään. Vedin aamulla sen verran hyvän setin salilla, että alkoi tehdä mieli jotain konkreettisempaa lounaaksi. Ja kaikista aikomuksista huolimatta aloin laskea siirtymäaikoja, lisätä siihen päälle bonuksena tulevia askelia ja kaunista auringonpaistetta. Näin se moraali rappeutuu, vahvatkin sortuvat paineen alla ja kovimmatkin lupaukset rikotaan. Mutta vaan tän yhen kerran, eiks je? Sitä paitsi, kuka näitä laskee (#859)?

Strictly meat and potatoes, this place is one of those quintessential restaurants that has not changed a bit since the dawn of time. And you have to love it for sticking rigidly to the basic formula.

This place represents a dying breed, last of the Mohicans can be found at Käpygrilli, Kannas (not open for lunch) and Karhunpesä.

Eli lihaa ja perunaa, tänne jos tulet hihhuloimaan jotain vegemeininkiä, niin sut nauretaan ulos. Tänään lounaslistalta löytyi: Sveitsinleike (10e), paistetut silakkapihvit kirveli-kermakastikkeella (10,90e) sekä häränpihvi bearnaisekastikkeella (13,90e).

Lisukevaihtoehtoina oli: Ranut, lohkoperunat, riisi, paistetut perunat sekä muussi. Otin sveitsinleikkeen ranuilla. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, josta sai mukaansa tuopin vettä. Ulkona on jopa terassi, jos haluaa syödä al fresco.

Safka valmistui nopeasti ja oli hyvin tutun oloinen setti lautasella. Iso keko ranuja, surullinen salaatti ja päivän stara, eli pihvi. Ja hyvä pihvi olikin: rapsakka – mutta ei rasvainen – leivitys, joka kätki sisäänsä murisevan mehukkaan lihan, jonka sisältä löytyi kinkkua ja sen välistä vielä miellyttävästi sulanutta juustoa. Tämä maatuskamainen proteiinirakennelma tyydytti nälkäisen miehen hienosti, ranutkin olivat rapsakoita ja toimivat kivasti leikkeen kaverina.

Oli jopa muutama melkein al dente porkkanabiitti, ja tietty sitruunalohko antamaan kaivattua happoa leivitykselle. Salaatti ei säväyttänyt, mutta eipä sitä tänne tullakaan syömään. Ei tämä silti mun mielestä ihan päässyt legendaarisen (ja valitettavasti jo pois jääneen) Beefy Queenin tasolle, mutta aika lähellä jo viiletettiin ja lisäpisteitä tulee ehdottoman pelkistetystä ulkoilmeestä.

Sisustus on meinaan aika suoraviivainen. On baaritiski, baarijakkarat ja niiden keskellä piisi, jonka ääressä on muutamat lihat väsätty. Terassi jatkaa melko yksinkertaista linjaa, mutta toisaalta tämä kohta Tapiolaa on hyvin rauhallinen lounasaikaankin ja jotenkin tässä tuli hetkeksi sellainen mannermainen tunnelma, kun aurinko porotti ja lämmin tuuli puhalsi lähipuiden oksilla. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos on tämän kaltaista settiä vailla. Vaikka vähän kauempaakin. Alkaa olla melko harvassa tämän alan taitajat.

URL www.ribis.fi
Puhelin 09-4551780
Osoite Kauppamiehentie 1, Espoo

Väinö Kallio

Wappua edeltävä perjantai, eli vaaravyöhykkeellä liikutaan, tästä ei hyvä seuraa. Mutta onneksi oli hyvää seuraa, kun marssin R:n kanssa Kaikukadun kulmaan, uudehkoon Väinö Kallio -ravintolaan.

Tämä oli silläkin lailla kiinnostava kohde, koska ollaan asusteltu joskus tässä ihan vieressä ja silti emme ole koskaan päässeet kuikuilemaan tähän vanhaan rakennukseen. Toki sinne taaemmas on päässyt käymään, Leipätehdas-käynnillä, mutta ihan tähän “kellotorniin” ei ole ollut asiaa/pääsyä.

A magnificent buffet with a solid salad bar and delicious warm dishes, also with vegetarian choices available. The restaurant is located in a beautiful, old art deco building.

Sörnäinen has more interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Codle.

Raflasta löytyy lounaaksi kotiruokabuffet (10e), jossa on salaattia ja päivittäin vaihtuvat lämpimät safkat. Tänään tarjolla oli: Roast-beef, salaattibaari (salaattisekoitus, bulguri-tomaattisötkötys, hummus, porkkanaraaste granaatinomenansiemenillä, kana-caesar, salaattijuustoa, marinoituja vihreitä oliiveja, ituja, marinoitua punakaalia, tomaattia, kurkkua sekä siemeniä), leipurinperunaa, vegaaniset paprikat sekä leipää + voita.

Loppuun oli kahvia/teetä (ei perus pussiteetä, vaan ihan oikeita haudutusmeininkejä, tosin oli siellä yhet sellaset hifistelypussitkin) ja kinky-osastolta sai geishoja. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkuun piti kauhoa oikein kunnolla salaattia, kaikki näytti kovin värikkäältä ja tuoreelta. Ja maistuivat myös, tässä oli ajatusta takana ja makujen harmoniaa, jollaista harvemmin huomaa näissä buffissa.

Jotenkin kaikki oli saatu sopusointuun keskenään ja valmiiksi maustetuista komponenteista löytyi hienosti happoa, sopivasti suolaa ja kunnolla makua.

Erityismaininta todella herkullisesti marinoiduista oliiveista, nämä veivät kielen mennessään, tosin oli se kirpsakka kaaliraastekin niin maittavaa, että täytyi ottaa lisää pääruoan kanssa.

Leipä oli semijees, vähän tolleen pullamaista, mutta pelasi kikhernetahnan kanssa. Hummuskin oli parempaa kuin mihin yleensä törmää, tätä pitikin santsaa leivän kaveriksi tokalla kiekalla.

Idut toivat rouskuvuutta messiin ja muistuttivat R:n nuoruusherkusta: itse kasvatetut idut riisikakulla ja maustettuna aromisuolalla. Tosin ei ne omatkaan eväät olleet mitään kulinaristisia kukkasia, vetelin silloin köyhänä poikana kylmiä karjalanpiirakoita ketsupilla koristeltuna suoraan jääkaapista. On niistäkin tottumuksista kuljettu jo hetki, silloin ruoka oli tankkaamista varten ja söin vain kun oli pakko.

Pääruokana olleet kamat yllättivät nekin tasokkuudellaan, hyvin maustettua paahtopaistia jota sen syvän tumma kastike kostutti kivasti. Tosin kuten paahtopaisti yleensäkin, niin tässä ne jänteet jäivät vähän hampaankoloihin pyörimään, mutta sellasta se on – kärsimystä – koko elämä.

Silkinpehmeät perunat sulivat suuhun ja näihinkin oli saatu sellainen maku mukaan, ettei normibuffassa tule usein vastaan. Porkkanat olisivat saaneet olla ihan pikkasen napakampia, mutta toisaalta niidenkin mahtava makuprofiili pelasi niin kauniisti paistin ja perunoiden kanssa, varsinkin kun otti sitä hapokasta raastetta megeen.

Täytetyt paprikatkin, nuo kasvisruokien kasarikauhukakarat, jotka yleensä ovat suuri pettymys, maistuivat herkullisille. Näissä löytyi samaa bulguria ja oliivia kuin salaattikulhoissa, mutta mikäs siinä, molemmat maistuivat tässäkin kontekstissa loistavalle.

Eli tosi hyvä ja vieläpä kohtuuhintainen buffa, jossa aivan ehdottomasti kannattaa käydä. Huomaa kuitenkin, että nuoresta iästään huolimatta rafla on todella suosittu, eikä paikkoja ole mitenkään mahdottoman paljon. Siis ajoissa tai tosi myöhään paikalle, laareja kyllä täytettiin jatkuvalla syötöllä.

Sisutus on erikoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, tilathan ovat upeat. Joskin kalustus on jossain määrin samalta ajalta kuin seinät, eikä ihan niin harkitun oloista. Muutenkin rakennus on vielä remontin alla, joten mielenkiintoista nähdä, että minkälaiseksi tämä tulee lopullisessa muodossaan.

Kiva tässä oli silti lounastaa hyvässä seurassa ja sopivan erilaisessa ympäristössä. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli suurin osa mainiosta salaattibaarista, sekä vegaaninen lämmin safka, kannattaa tsekata. Lasten kanssa voi muuten mennä, mutta noi portaat (3. kerros) vaunujen kanssa ei kyllä toimi ollenkaan.

Ps. Hyvää viikonloppua! Nyt on muuten jotkut Lautasella-messut, jossa mukana “Gluteeniton elämä”-tapahtuma, jos sellainen kiinnostaa.

Pps. Tuli kunnon fläsärit tuosta Zyxelin seinäyksiköstä: muistui mieleen ne ajat kun tuli viriteltyä omaa US Robotics modeemia, että sai ne kaikkein kovimmat 0-day l337 liitsausnopeudet. Ja samaa uraa pitkin valui mieleeni se eka Kermit-sessio, missä chattailtiin 300 baudisen (huom! ei bps) yhteyden yli. Aaah, nostalgiaperjantai.

Ppps. Mikäs siellä Jäkessä nyt niin on, kun sushikin on Suomen parasta? (*köh*) Täytynee sitäkin stedaa, kun käy koestamassa sitä Sesonkia.

URL www.vainokallio.fi
Puhelin 040-8496623
Osoite Hämeentie 11, Helsinki

Savotta

Jei, sain houkuteltua R:n lounaalle ja näin viimeinkin syyn mennä yhteen priolistan viimeisistä paikoista, eli suomalaisen ruoan turistirysään, Senaatintorin Savottaan.

Aino-käynnillä herra J kehui tätä, oli käynyt joidenkin ulkomaanelävien kanssa safkaamassa, joten odotusarvot olivat kohollaan.

Safkan jälkeen käytiin vielä fiilistelemässä wanhoja aikoja Helsinki Clubbing -näyttelyssä. Erityisesti tuli vahdittua Nyllen kuvia.

Traditional Finnish food and very tasty, if rather pricey. The atmosphere sets the tone for this restaurant, as it is filled with ye olde Finnish paraphernalia and a matching soundtrack to boot.

For a larger injection of Finnish dishes, get over to Elite, Kosmos or Konstan Möljä.

Rehellistä ravintoa siis ja supisuomalaisessa ympäristössä. Täältä löytyy niin pisnesmenut (49e – 69e) kuin myös á la carte, jota en nyt jaksa tähän kokonaan tabuloida.

Eturuoissa löytyi mm.: Kalasavotta (15,50e), vihreä raakakeitto (11,80e) kuin myös kalakeitto päivän kalasta joka tänään oli lohi (12,40e / 17,20e pääruokana).

Pääruoka-annoksina: Saimaalta eli ruismuikkuja pottuvoilla ja mummonkurkuilla (23e) sekä säräkaukalosta eli karitsan etuselkää juureksilla ja perunoilla vahvassa lammasliemessä (26,70e).

Loppuun oli: lettuja hillolla ja jädellä (12,90e) sekä metsämarjahässäkkää ja korvapuustikeksejä (10,40e).

R otti muikut ja minä kalakeiton, jonka olin valinnut jo ennen tänne tuloa. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, tosin tiskillekin voi maksaa jos on kiirus.

Alkuun tuli keittiön terveisenä palat ruisleipää sitrusvaahdolla ja porolla sekä punasipulilla. Leipä oli vähän vettynyt, mutta muuten tämä oli oivan makuinen pikku herkku.

Reilu hapokkuus ja lihan pieni umamihitti pelasivat kivasti yhteen ja ruisleipä nyt maistuu aina hyvälle.

Ja onneksi sitä tummaa tuli lisää, ihan voin kanssa.

Tuoreet leivät maistuivat näiden perisuomalaisten annosten kanssa mainiosti ja erityisesti sen minun kermaisen lohikeiton kaverina.

Liemi sopassa oli todella hyvää ja uusien perunoiden oloiset palaset, sekä niiden kimpassa tulleet porkkanat oli jätetty sopivan napakoiksi.

Kala oli sekin maittavaa, joskin mennyt ihan snadisti yli, lilluessaan saunakiuluun kipatussa kuumassa liemessään.

Mutta siis esimerkillinen lohikeitto, tosin kyllä se tähän hintaan saakin olla.

R:n muikut tuli mukellettua nopsaan, näihin oli saatu ihanan rapsakka ja silti kauniin kevyt leivitys, jonka myötä kaloja olikin kiva uittaa siinä tillivoissa.

Pottuvoi oli duunattu tasaiseksi, joka miellytti minun suuta, mummonkurkut ja niiden viereen nykerretyt sipulit olivat saaneet kirpsakan etikkaisuuden, joka komppasi muita annoksen komponentteja hienosti. Hyvät pöperöt, joskin melko hintavat.

Tosin lokaatio on sellainen, ettei tässä mitään viiden euron pizzoja pysty myymäänkään.

Mesta soveltuukin varmasti erittäin hyvin sellaiseen turvallisuushakuiseen eksotiikan esittelyyn muun maan mansikoille.

Sisustus oli meinaan väännetty juuri sopivaksi tämän kategorian kinkereille, oli kirpparilta kunnostettuja kalusteita ja muita tilpehöörejä, ryijyjä seinillä ja taustamusiikkina takavuosien iskelmähittejä sun muita.

Erityisesti korvaani kutitteli Kuningaskobra, josta tulvahti lapsuus mieleen. Asiakaspalvelu oli välitöntä ja sujuvaa. Kasvissyöjällekin löytyi juttuja, katso kuvat tai menu ravintolan sivuilta.

Lasten kanssa sinänsä mahtuisi, mutta hintataso on annoksiin nähden sen verran kova, että pitäisi olla melkoinen finnomaanikko viedäkseen kersat tänne syömään.

Mieluummin sitten Eliteen tai Kosmokseen.

Ps. Taste Of Helsinki on tulossa 14. – 17.6. Tölikän puistoon.

URL www.ravintolasavotta.fi
Puhelin 09-74255588
Osoite Aleksanterinkatu 22, Helsinki