Tag: nopea

Ooh La Laa

Suurella kohkaamisella avatut Stokkan katutason uudet raflat sisältävät mm. Alex Niemisen et al. Oh La Laa salaattibaarin. Jos herra Nieminen on tosiaan todennut, että “Suomessa ei saa hyvää lounas- ja ravintolasalaattia“, niin I beg to differ. Toki hän on mainosmies ja näin ollen taipuvainen superlatiivien täyttämään hubrikseen, mutta silti.

On esim. Pupun salaatit oikein hyviä, ainakin minun mielestäni. Mutta koska tänään oli toinenkin ruokailu odottamassa tuossa nurkan takana, niin päätin vetää lounaan säästöliekillä ja oletin kovasti, että nämä toimisivat siihen tarkoitukseen mainiosti.

A quick salad or sandwich to go or for eating at the shared coffee tables, this salad bar has an all vegetarian menu.

For more food at Stockmann, go see Biáng, F8 and Stockmann Meals.

Tarjolla on leipiä (6,90e – 8,90e), snacksejä (3,50e) sekä salaatteja (12,90e). Lista on pitkä ja hyvin dokumentoitu webskassa, joten en ala sen enempää sitä tähän tabuloimaan, paitsi parin esimerkin muodossa: Edamame Omelette Toast eli paahtis edamame omeletilla ja pinaatti-paprika-majoneesi -täytteillä sekä Spicy Korean Tofu & Noodles eli tofu-bataattinuudeli-pinaatti-edamame-korianteri-kurkku-porkkanasalaatti.

Otin tuon korean salaatin ja valitsin kastikkeista (veriappelsiinivinegrette, ???, chili-cashew, korealainen soija-chili, chimichurri ranch, sriracha-tzatziki, pesto sekä parmesan) suositellun korealaisen soija-chilikastikeen. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, safka tuodaan pöytään.

Ja se tulikin aika vikkelään, tiskin takana häärinyt kohtelias nuori mies ei ollut aikaillut salaatin väsäilyssä. Salde oli kivan värikäs ja houkuttelevan oloinen, kun kastike oli pyöräytetty oikein kunnolla kattamaan kaikki komponentit. Kokonaisuus tuntui harkitulta, tässä oli hyvä kokoelma eri tekstuureita ja makuja, erityisesti jäi mieleen ne vängät perunanuudelit, jotka antoivat kivaa puruvastusta, jos ei kauheasti makua.

Edamame-pavut ja pinaatti pelasivat hyvin, kuten myös pieneksi nopaksi duunattu kurkku. Kaikki oli sitä kuuluisaa korealaista “bite sized pieces“, tosin tofu oli osittain vähän isompaan suuhun suunniteltua kokoa. Ja valitettavasti siinä tofussa, kuten ei myöskään siinä kastikkeessa, ollut tietoakaan mistään tulisesta tai edes mausteisesta. Muutenkin tämän “pääkomponentin” maustaminen oli kateissa ja rakenne sellainen oudon rakeinen, mikä ei kohdannut omaa haarukkaa sopivassa kulmassa.

Makumaailman osalta tämä salaatti osui kategoriaan “makea-seesami”, mikä sinänsä toimii ihan jees, mutta pettymys oli käsin kosketeltavaa, kun odotin jotain muuta. Mutta ihan hyvä lounas, pääsi melkein samoille tasoille Pupun herkkujen kanssa, jossa jouduin myös pettymään tuohon “tulisuuteen”. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos kaipaa jotain nopeaa ja kevyttä.

Sisustus on käytännössä Espresso Housen, koska pöydät ovat jaettu heidän kanssaan. Ja se on kiva, tällainen uusvanha, faux-kolonialistinen kirjasto systeemi, josta itse pidän. Toki tässä istuskellaan tavaratalon käytävällä, mutta sellaista se elämä välillä on. Ikkunoista oli kiva seurata Keskuskadun keväistä menoa ja meininkiä, samalla kun mussutteli kulhoa tyhjäksi.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli koko menu, tosin osassa on juustoa (haittakse?), mutta osa oli myös vegaanisia. Lasten kanssa voisi pysähtyäkin, tosin heille ottaisin todennäköisemmin sieltä kahvilan puolelta jonkun sämpylän.

Ps. Anton & Anton on avannut Lasipalatsiin jonkun kiskan, josta saa myös lounaaksi valmiita annoksia. Pitää käydä joku kerta stedaa, kun kaipaa taas kevyempää settiä. Ensi viikko on taas vähän lyhyempi näiden lounaiden osalta, mutta todennäköisesti ainakin jossain keskellä viikkoa tulee tehtyä muutama kirjaus tänne. Hyvää viikonloppua!

Pps. Vähänkö jäi tosta raflan nimestä johtuen soimaan päähän Fu-Ge-Laa. Ko-ko päiväksi. Ja vaan se kertsi. Uuh (la la la la la la lalala la laaa-argh).

URL www.oohlalaa.fi
Puhelin 050-4670972
Osoite Aleksanterinkatu 52, Helsinki

Biáng!

Uusi viikko, mutta sama vanha päivitysrumba jatkuu työmaalla. Kotona tapahtunut upgreidaus on onneksi saatu lähes valmiiksi, kun on uudet puhelimet, läppärit sekä printteri. Pitää vielä vetää neuralyzer hoito vanhalle luurille ennen pojalle luovutusta, mutta yllättävän paljon sitä pitää väsäillä noiden kaikkien autentikointi+verkkopankkihäkkyröiden kanssa, että saa siirron maaliin. Viikonlopun maininkien jälkipoltteessa teki mieli jotain kevyttä ja helppoa, mutta sadekeli motivoi pysymään sisätiloissa.

Viimeisen kahden päivän aikana tuli kuitenkin ahdettua sen verran irtsareita, että vesi olisi varmaan sulattanut pienen toimistohiirulaisen norona ränneistä alas. Pohdiskelin hetken tätä yhtälöä ja lopulta taivuin menemään Primeron tilalle ilmestyneeseen Biáng-ravintolaan (joka on nyt sitten lounas #844), vaikka yleensä olen karsastanut “pelkän” nimivaihdoksen jälkeen käymistä. Mutta tässä oli toisaalta konseptikin muuttunut a) buffaksi ja b) itämaiseen meininkiin siitä espanjalaisesta tapas-systeemistä. Kiemurtelinkin siis tunneleita ja käytäviä pitkin kohti määränpäätä, ohi Stokkan Hullujen Päivien jälkeisen uudelleenstrukturoinnin ja naisten hepenemyymiön reunalla sijaitsevalle portikullikselle.

A good Asian buffet with a nice punch of taste in some of the dishes. As an added bonus, the restaurant is located deep inside the gullet of arguably one of the best department stores in Helsinki: Stockmann.

Other restaurants in Stockmann are Joe & The Juice, AKA Gastro Bar Oriental and Classic Pizza.

Eli itämainen buffa (10e, tosin tasasumma johtui mahdollisesti City-lehden SYÖ!-viikoista) ja tämä sisälsi tänään: Salaattibaari (chili-yrtti-katkis-nuudelisalaatti, vihreä salaattisekoitus, jogurttimarinoituja kurkkuja, kanasalaatti), “peking”-keittoa, dim sumeja (katkiksia / possua), paistettuja vegejä, paistettua munakoisoa, vege mapo tofua, paistettuja mereneläviä, riisiä, paistettuja nuudeleita, chilikanaa, paistettua possua “glaseerauksella”, paprika-lehmä-sipulipaistosta, vege kevätkääryleitä ja makeaa chilikastiketta sekä loppuun makeita seesamipullia ja kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta löytyy myös aseet.

Alkuun nykäisty soppa lämmitti kivasti, mutta muuten tämä ei jotenkin kohdannut makunystyröitä oikeassa asennossa. Normi peking-keitto (ei hajuakaan mikä tämä oli tarkoitus olla, laput olivat geneerisiä “Soup”-tyylisiä) ei ollut löytänyt sopivaa balanssia happaman ja tulisen välillä, vähän jopa teki mieli tujauttaa soijaa sekaan, joka oli ainoa maustevaihtoehto (en ollut bongannut makeaa chilikastiketta vielä tässä vaiheessa, tosin ei se olisi kyllä varmaan sopinutkaan).

Dim sumit jatkoivat tällaista peruslinjaa. Mukavaa, että oli laitettu messiin, mutta vähän pliisun oloisia, kaipasivat kovasti jotain dippiä. Noin muuten salaatit olivat aika hyviä, joskin nuudelit tuntuivat jotenkin liian yhtenäiseltä massalta ja vihreää salaattia dominoi vanha viholliseni: rucola. Mutta chiliä ja tuoreita yrttejä löytyi tasapainoittamaan makuja ja happoakin oli turautettu messiin, joskin nämä maut sekoittuivat sekalaiseksi seurakunnaksi haarukallani, kun olin nyhertänyt alkupalat normaaliin isoksi keoksi, á la ruotsinlaiva.

Lautaselta kohoavalta vuorelta löytyi kuitenkin muutama timantti, paistettu munakoiso oli inundoitu jollain aivan ihanalla seesamihenkisellä kastikkeella, joka toimi auberginen paahteisen makeuden kanssa erinomaisesti. Tämän lisäksi se kasvis-versio mapo tofusta oli todella maittavaa, täyteläinen tofu muussaantui kielelle suussasulavan chilisoossinsa kanssa mahtavaksi kokonaisuudeksi. Ja täysin yllättäen paistettu parsakaali (siinä oli kukkakaaliakin, mutta luonne ei antanut periksi napata lautaselle) pelasi myös kauniisti, rasahti hyvin hampaissa ja maustaminenkin oli kohdillaan.

Pääruoan kanssa täytyi näin ollen ottaa molempia lisää, vaikka en oikeasti olisi saanut, robotti oli jo tässä kohtaa vihainen, vaikka olin lupaillut kevyttä lounasta. Jätin ranteen surinan sikseen ja heittäydyin antaumuksella rasvaisten ja makeiden sointujen sävyttämien suolaisten sulojen sekaan. Paistetut nuudelin sattumilla ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta tietysti sen tiukan tofun ja muikean munakoison saattelemina tämäkin maistui.

Kevätkääryle oli hyvä versio tästä joskus aivan liian rasvaisesta alkupalasta, kuori oli rapsakka lämpöhauteesta huolimatta ja sisuskalut sopivan kepeitä, jota piti toki jämäköittää liian isolla määrällä chili-sokerikastiketta. Lehmä oli hyvin paistettua ja murisevan mehukasta, mutta tämä hävisi sille hienon mausteiselle kanalle, joka oli selkeästi parempaa kuin normi “itämainen buffa” kung po -kastiketta, jota tämä tuntui mukailevan (tosin tässä ei ollut pähkinöitä).

Silti selkein voittaja joukosta oli se piukea possu, joka oli saanut kimaltelevan kuoren ja kivat glitteröinnit seesaminsiemenistä. Tässä oli hyvä suutuntuma ja upea maku, tätä olisi vetänyt ihan tyytyväisenä lautasannoksenakin. Olin niin otettu kaikesta, että täytyi vielä ottaa yksi seesamipallo kahvin kanssa, kaikesta huolimatta. Tämä oli täytetty jollain (luumu?)tahnalla ja maistui tujun tahmealle. Eli tosi hyvin duunattu vedos aasialaisesta buffasta, joita löytyy Stadista paljon, mutta ovat keskenään yleensä valitettavan samankaltaisia. Suosittelen käymään.

Sisustus on jotenkin välitilassa, on jotain samppakalja-markiiseja, Primeron aikaisia etelä-eurooppalaisia kaakeleita ja vähän sellainen riisuttu olo. Mutta siis ihan siisti ja kivat lamput yms. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli useampaakin juttua, tosin vähän joutuu varmaan kyselemään, johtuen niiden lappujen ympäripyöreydestä. Mutta sen verran hyviä juttuja oli, että kannattaa käydä stedaamassa. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tilaa on ja buffasta yleensä löytyy kaikille jotain, mutta toisaalta maustaminen oli sen verran rohkeaa (mikä on siis minusta ainoastaan positiivinen asia), että vähän joutuisi katsomaan mitä pikkuisen suuhun työntää.

Ps. Ensi viikolla on Vanhalla Taste Of Europe -tapahtuma. Olutfestaritkin oli ja meni, MC Taakibörsta IPA ftw? Ja hei! Farouge palaa jossain muodossa Stokkalle.

URL www.biang.fi
Puhelin 050-3537437
Osoite Pohjoisesplanadi 41, Helsinki

Café Tin Tin Tango

Ensimmäinen tauko lounaspaikkojen naaraamisessa osoittautui oletettua lyhyemmäksi, mutta sitäkin mielenkiintoisammaksi. Tauot kuitenkin jatkuvat ja pitenevät tässä pikkuhiljaa. Näin ollen pyysin R:n Stadiin mestoille ja otettiin pidemmältä listalta tällainen vähän kevyempi vaihtoehto.

Pää on sopivasti pyörällä isojen asioiden edessä, mutta onneksi tämä ravintolassa ruokailu tuo sellaista mukavaa vastapainoa duunijutuille. Sain hommattua uudet luuritkin meille, jonka myötä kuvien ottaminen ja editointi muuttui jouhevammaksi.

Uploadaus on ihan yhtä tuskaa kuin ennenkin, mutta se johtuu palvelinpään resursseista, ei vaan tee mieli maksaa ylimääräisestä muistista niin paljon, että se söisi kerralla koko setin isoja binääreitä.

A French-ish cafe right next to the Töölö square, with a hearty lunch soup and a nondescript toast on the side.

The square and it’s surroundings have many more interesting restaurants, such as Mamma Rosa, Tokyo55 and Gyosai-Sushi.

Tarjolla tässä ranskalaishenkisessä kahvilassa on päivän keitto, joko toastin (10,30e) tai salaatin (9,80e) kera. Tänään päivittäin vaihtuvalla (ja Facebookista löytyvältä) listalla oli: Lohikeittoa, mozzarella-oliivia / ilmakuivattua kinkkua sisältävä toast tai sivusalaatti aurinkokuivatuilla tomaateilla ja pikkelöidyillä punasipuleilla.

R. otti salaatilla ja minä toastilla. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jonka vierestä löytyy aseet. Vesipiste on takahuoneen yhdyskäytävällä ja loppuun kuuluu kahvi tai tee.

Safkat saapuivat hetken venaamisen jälkeen, mutta kun oli hyvää seuraa, niin aika kului kuin siivillä. Soppa oli täyteläistä ja maittavaa, tosin snadisti suolaista omaan makuun (R. ei edes huomannut).

Savulohen käyttö keitossa oli mielenkiintoinen variaatio tästä klassikosta ja sopi yllättävänkin hyvin, antoi sellaista kivaa karaktääriä. Toki perinteinen on paras, mutta tämäkin toimi oikein hyvin.

Se toasti taas ei pelittänyt, tai siis olihan se ihan hyvin duunattu ja rapsakka, mutta tämä kaipasi kovastikin sitä je ne sais quoi. Nyt pieni pesto, riutunut rukola, mauton mozzarella ja talvinen tomaatti muodostivat sellaisen epäsupernelikon, ettei oikein maistunut millekään.

Edes mustapippuria tai vaikka sitä pikkelöityä punasipulia tuomaan terää ja happoa, nyt oli vaan se hampaissa rapsahteleva leipä lohduttamassa. Salaatti taasen (tottakai mä lokitin R:ltä) oli raikas ja hyvä lisuke mehevän kulhon kaveriksi ja suosittelenkin ottamaan sen, jos tänne eksyt.

Sisustus on Tintin kuvien sävyttämä ja jotenkin omalla tavallaan hauskan hurmaava kaikessa korttelikahvilamaisuudessaan. Taustalla soi vähän liiankin rauhallisesti ranskalainen(?) musa ja tunnelma oli kotoisa kaikessa lounashälinässään.

Sympaattisuutta vain kasvatti se, kun huomasin nurkkaan ahdetun pesutornin, joka on ilmeisesti asiakkaiden käyttävissä. Tämä on omaleimaisuudessaan käymisen arvoinen paikka. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain täytettyjä leipiä?

Ja joinain päivinä soppakin on vegeilyyn sopiva. Lasten kanssa voisi piipahtaa pullalla tms, tosin vaunujen kanssa voisi tulla ahdasta jne.

Ps. Grande Champagne on tulossa 20.4. viikonloppuna. Tosin tänä vuonna skipataan itse tuo, lähes kaikki tastingitkin on jo myyty loppuun ja kaikkee.

URL www.tintintango.fi
Puhelin 09-27090972
Osoite Töölöntorinkatu 7, Helsinki