Tag: kaukana

Ribis

Joo, mä tiedän. Ei pitänyt. Olin tehnyt pyhän lupauksen, mutta *hys*, ei kerrota kenellekään. Vedin aamulla sen verran hyvän setin salilla, että alkoi tehdä mieli jotain konkreettisempaa lounaaksi. Ja kaikista aikomuksista huolimatta aloin laskea siirtymäaikoja, lisätä siihen päälle bonuksena tulevia askelia ja kaunista auringonpaistetta. Näin se moraali rappeutuu, vahvatkin sortuvat paineen alla ja kovimmatkin lupaukset rikotaan. Mutta vaan tän yhen kerran, eiks je? Sitä paitsi, kuka näitä laskee (#859)?

Strictly meat and potatoes, this place is one of those quintessential restaurants that has not changed a bit since the dawn of time. And you have to love it for sticking rigidly to the basic formula.

This place represents a dying breed, last of the Mohicans can be found at Käpygrilli, Kannas (not open for lunch) and Karhunpesä.

Eli lihaa ja perunaa, tänne jos tulet hihhuloimaan jotain vegemeininkiä, niin sut nauretaan ulos. Tänään lounaslistalta löytyi: Sveitsinleike (10e), paistetut silakkapihvit kirveli-kermakastikkeella (10,90e) sekä häränpihvi bearnaisekastikkeella (13,90e).

Lisukevaihtoehtoina oli: Ranut, lohkoperunat, riisi, paistetut perunat sekä muussi. Otin sveitsinleikkeen ranuilla. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, josta sai mukaansa tuopin vettä. Ulkona on jopa terassi, jos haluaa syödä al fresco.

Safka valmistui nopeasti ja oli hyvin tutun oloinen setti lautasella. Iso keko ranuja, surullinen salaatti ja päivän stara, eli pihvi. Ja hyvä pihvi olikin: rapsakka – mutta ei rasvainen – leivitys, joka kätki sisäänsä murisevan mehukkaan lihan, jonka sisältä löytyi kinkkua ja sen välistä vielä miellyttävästi sulanutta juustoa. Tämä maatuskamainen proteiinirakennelma tyydytti nälkäisen miehen hienosti, ranutkin olivat rapsakoita ja toimivat kivasti leikkeen kaverina.

Oli jopa muutama melkein al dente porkkanabiitti, ja tietty sitruunalohko antamaan kaivattua happoa leivitykselle. Salaatti ei säväyttänyt, mutta eipä sitä tänne tullakaan syömään. Ei tämä silti mun mielestä ihan päässyt legendaarisen (ja valitettavasti jo pois jääneen) Beefy Queenin tasolle, mutta aika lähellä jo viiletettiin ja lisäpisteitä tulee ehdottoman pelkistetystä ulkoilmeestä.

Sisustus on meinaan aika suoraviivainen. On baaritiski, baarijakkarat ja niiden keskellä piisi, jonka ääressä on muutamat lihat väsätty. Terassi jatkaa melko yksinkertaista linjaa, mutta toisaalta tämä kohta Tapiolaa on hyvin rauhallinen lounasaikaankin ja jotenkin tässä tuli hetkeksi sellainen mannermainen tunnelma, kun aurinko porotti ja lämmin tuuli puhalsi lähipuiden oksilla. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos on tämän kaltaista settiä vailla. Vaikka vähän kauempaakin. Alkaa olla melko harvassa tämän alan taitajat.

URL www.ribis.fi
Puhelin 09-4551780
Osoite Kauppamiehentie 1, Espoo

Mantra

Voi jeebus tätä flunssaa, mutta jäärä ei taivu ja tänäänkin kävin vetämässä salin silläkin uhalla, ettei oikeasti saa kun on kipeä (hölkyttelin iisimmin, eikä mulla ole kuumetta, niin kai se siitä?). Vähän tosta tuli himasta noottia, mutta minkäs teet, en mä osaa tehdä asioita kuin yhdellä tavalla kerrallaan. Nälkähän siinä häärätessä tuli ja näin ollen täytyi siis saada murkinaa.

Aamulla oli siinä määrin heikko olo, että nappasin ohimennen ihan Flu Fighterin Jungle Juicesta. Toimi aika hyvin ja tuli vähän freesimpi olotila. Joka sitten olikin hienosti menetetty jo puolilta päivin, joten aloin tekemään Pitkän Tähtäimen Suunnitelmaa lounaasta. Varmaan noi flunssamadot vaivasivat niin pahasti, että alkoi tekemään mieli jotain mausteisempaa settiä, jonka pohjalta tutkiskelin listan vaihtoehtoja.

Teoriassa idemmässä löytyy vielä muutama lähi-itämeininki, mutta sitten silmiin osui vii(ii-i)meinen nepalilainen ravintola evah (tai no omilla listoilla): Hertsikan Mantra. Todennäköisesti Haagassa tai muualla periferiassa löytyy vielä tämän genren edustajia, mutta en usko että niissä tulee enää käytyä. Hattu kouraan ja torvet soimaan, kohti vimpan vimppaa peltilautasta, mars.

A good Nepalese restaurant on the shores of Helsinki. Personally I would have liked the lamb to have a bit more of a kick to it, but the taste was there and the breaded fish was delish.

Other restaurants in the eastern parts of Helsinki are Gurkha, Sunkosi and Treffi Pub.

Normi nepalilainen setti, eli salaattibaari (salaattisekoitus-tomaatti-kurkkusalaatti, marinoituja sipuleita, vihreitä oliiveja, pepperonichilejä, porkkanaraastetta, inkivääri-kikhernesötkötys sekä coleslaw-henkinen salaatti + salaattikastiketta) alkuun ja lautasannos päälle.

Tänään tarjolla oli: Bhanta chops eli tandooripaistettua munakoisoa herne-inkivääri-kermakastikkeessa (9,70e), tofu chili eli tofua soija-paprika-sipuli-inkivääri-vihreä chilikastikkeessa (9,70e), butter chicken eli yrttijogurtissa marinoituja ja tandoorissa paistettuja kanan rintapaloja tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9,90e), dahi bhendo eli lammasta talon jogurtti-tuore korianteri-valkosipulikastikkeessa (9,90e), machha korma eli paneroitua pangasius-kalaa tomaatti-kermakastikkeessa (9,90e), lunch mix eli kombo kahdesta edellisestä (11,30e), chicken tikka eli yrttijogurtissa marinoituja ja tandoorissa paistettuja kanan rintapaloja (11,30e) sekä chef’s special tandoori mix eli lampaan sisäfilettä & tandoorikanaa & jättikatkarapuja paprikalla ja sipulilla (17,50e). Loppuun oli kahvia tai vihreää teetä. Otin lampaan ja kalan, tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, vesi tuli pöytään.

Alkuun oli sitä salaattia ja tämä oli pääosin aika perussettiä, tosin se kikherne-inkiväärimeininki raikasti menoa ja sipuleissa oli hyvä marinadi, kiva että niitä sai taas. Coleslaw tavallaan oli ihan jees, mutta ei se jotenkin kuulunut joukkoon. Tai ehkä mä olen vaan liian kaavoihini kangistunut. Harmi ettei ollut chilisoossia tai papadamia.

Pääruoka tuli melko vauhdikkaasti, tosin vauhdikkaasti täyttyi myös ravintola, jos olisin ollut vähän myöhempään liikenteessä, niin olisi joutunut jonottamaan hetken. Naan-leipä oli paremmasta päästä, sopivan rapsakka, mutta myös paikoitellen pullean ilmava. Päälle oli vielä sipaistu gheetä(?) ja murretut leipäbiitit olivatkin oivia kastikkeiden noukkimiseen.

Mutta ne kastikkeet eivät valitettavasti hurmanneet ihan niin paljon, vaikka olivatkin jälleen tällaisessa kombo-mealiin sopivassa peltilautasessa (vakoilin muita pöytiä ja normiannokset tulivat yhtä lokeroa pienemmillä lautasilla). Raita oli raikas ja hyvä, mutta se minttukastike taasen yllättävän pliisu, varsinkin sen määkijän kanssa olisi sopinut hyvin sellainen tiukan minttuinen setti.

Lammas itsessään oli murisevan mehukasta, mutta jäin kovasti kaipaamaan sitä tulisuutta, toki tämä oli merkattu “keskivahvaksi”, joten ehkä siihen hentoisen mausteen värähdykseen piti vaan tyytyä.

Muutenkin soossi olisi kaivannut tymäkämpää maustamista omaan makuun, kuten myös sen kalan päälle törkätyssä kastikkeessa. Voi toki olla, että alkava ameriikantauti aiheutti jonkinasteista turtumista makunystyröissäni, mutta toisaalta se raita ja salaatin inkivääri erottuivat selkeinä kosketuksina kielelläni.

Kalan panerointi oli samaan aikaan hennon pehmeää ja rapisevan rapsakkaa, fisukin tuntui sulavan suussa. Ei tämä silti samalle levelille päässyt Gurkhan vastaavaan annokseen verrattuna, mutta maittavaa nyt joka tapauksessa. Ihan jees lounas, runsas ja tällaista hyvää keskitasoa Stadin tarjonnassa.

Sisustus on siisti ja valoisa, seiniä koristivat aiheeseen sopivat esineet, mutta ei vuoritaulut (huom!). Muutenkin kalustus ja tunnelma on modernimman oloinen kuin monessa muussa vastaavan kaltaisessa mestassa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyy aina pari annosta.

Hertsikan satamakin on vieressä, joten tänne voi tulla veneellä, jos on sillä tavalla suuntautunut. Lasten kanssa varmaan mahtuu ihan hyvin, kesällä on terassikin vaihtoehtona.

Ps. Viikonloppuja! Pitääkin katsoa, että pystyykö tässä kondiksessa vetää sen Cooperin testin, ehkä jos juoksee hitaasti? Mutta mitä järkeä siinä on? Ainiin! Hyvä kun muistutit! Woltin listoja selatessani huomasin, että Hietsun hallin läheisyyteen on ilmestynyt uusi sushipaikka: Minato Sushi.

URL www.ravintolamantra.fi
Puhelin 09-7554577
Osoite Laivalahdenkaari 42, Helsinki

Kilim

No niin. Kuten eilen todettu, niin tämä päivä meni vähän säätämiseksi aikataulujen ja muiden asioiden osalta. Logististen operaatioiden perimmäiset syyt kuitenkin sujuivat enemmän kuin hyvin, joten päätin juhlistaa tilaisuutta hoitamalla alta pois yhden pitkäaikaisen haaveen, eli Tapiolan Kilim-ravintolan. Täällä on tullut vuosien saatossa käytyä useampaan otteeseen, ensin siinä vanhassa ostarissa ja sittemmin tässä uudessa lokaatiossa.

Tavallaanhan rafla on kaikkien kebab-buffien grand daddy, tosin on se Ani-ravintolakin aika tolkuttoman pitkän aikaa toiminut. Kaunis ilma sai tallustelemaan garden cityn nurtsipolkujen läpi, mäntyjen reunustaman ravitsemusliikeen portille. Kiva kun on taas kesä tulossa. Raflassa tuli vielä yllättävä soitto herra R:ltä, joka päätyi sitten Excel-harjoitukseksi. Katsotaan mitä sekin tuo tullessaan.

Possibly the best kebab buffet in the greater Helsinki area (it’s located in Tapiola, Espoo, but who’s counting). The tables are filled with a delicious feast at a very reasonable price, this is worth a trip to the beautiful Garden City in itself.

Other wonderful tastes in the same genre can be found at Old Jerusalem, Levant and Turkkilainen Ravintola.

Buffa (10,40e) on näemmä säilynyt samanlaisena kuin mitä se on ollut viimeksi täällä käydessä (tästä on niin paljon aikaa, että tulee melkein kyynel silmään kun yrittää miettiä), mutta mitäpä sitä toimivaa korjaamaan. Tarjolla on: Jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-granaatinomenansiemensalaatti, punakaali-juustosalaatti, vihreitä papuja, couscousia, kidneypapu-tomaattisötkötystä, pikkelöityjä chilejä, marinoituja valkosipuleita, marinoituja kivellisiä vihreitä oliiveja, marinoitua punasipulia, marinoitua kaali-porkkanaraastetta, hummusta, perunasalaattia, kikhernesalaattia, useampaa tunnistamatonta kasvissötkötystä, jogurttikastiketta, lastun ohuita uuniperunoita tomaatti-jogurttikastikkeella, tuoretta leipää, chili-sumac-rouhetta, kebabia (natch), riisiä, tomaattikastiketta, jotain moussakan oloista pataa sekä loppuun kahvia/teetä. Eli siis melko kattava valikoima. Maksu tiskille tullessa ja vesi sekä aseet löytyvät pöydistä.

Aloitin pelkällä salaatibaarin antimilla, koska niitä on täällä niin levoton määrä, ettei tohon mahdu lihaa sekaan. Täällä voi oikein hyvillä mielin vetää pelkkää vegeä ja rullaa alamäkeä pitkin pois. Ja nää on niin tolkuttoman hyviä, kaikki on maustettu ja jotenkin tällasessa ruotsilaivatörstäyksessäkin kaikki tuntuu sopivan toistensa kanssa hienosti samaan haarukkaan. Tekstuureitakin löytyi vaikka minkälaista ja ainoa mikä aavistuksen hämäsi oli se, että leipä oli päässyt snadisti kuivahtamaan, eikä ollut lämmintä, niinkuin joskus on ollut.

Mutta silti tuoretta ja erittäin soveltuvaa vaikkapa sen ihanan makuisen hummuksen kauhomiseen, jonka seassa rasahteli niitä granaattiomenan siemeniä. Tähän kun tursotteli vielä liberaalisti miellyttävän raikasta jogurttikastiketta ja sen päälle ripsoteltua chili-sumac-rouhetta, niin kyllä lähti. Runsaan ja laadukkaan salaattibaarin lisäksi Kilimin bravuurina (ainakin omasta mielestäni) on aina ollut tämä perunalastun kaltainen uunipaistos, missä upeasti rapsakoituneet chipsit ja täyteläiset kastikkeet pelaavat niin muikeasti yhteen.

Oli niin hyvää, että täyden lautasenkin jälkeen piti hoitaa santsikierros, jolloin pääsin maistamaan vähän sitä kebabiakin. Lihasuikaleissa oli hyvä maku, hintsusti ehkä kanelia tai jotain sen henkistä, joka tietty sitten sekaantui kaikkiin muihin juttuihin ylitäytetyllä kiekolla.

Kaaliraasteet olivat nekin maininnan arvoisia, punakaali oli erityisen kivasti maustettua ja rapsakkaa, kaali-porkkanaraaste taas lähenteli etikkaisuudessaan hapankaalia ja hurmasi täysin. Ei tästä oikein pahaa sanaa pysty sanomaan, ehkä jopa vielä överimpi kokemus kuin vuosia sitten.

Tänne kannattaa tulla vaikka kuinka pitkältä ja omaan makuun tämä hyppäsi kärkeen kaikista pääkaupunkiseudun vastaavista. Turkkilainen Ravintola on lähellä, mutta oli tämä vaan sellaista makujen ilotulitusta, että vei voiton. Old Jerusalem tosin vastaa yhtä tykeistä mauista, mutta ei ole buffa (tai ei ollut silloin kun kävin).

Sisustus on ryyditetty kaikenlaisella aiheen kuuluvalla koriste-esineellä ja vaikka kalustus onkin vähän ajan hampaan nakertamaa, niin tilat olivan oikein siistit ja viihtyisät lounastamiseen. Ulkona oli myös puiden varjostamaa terassia, joka on varmaankin aurinkoisella kelillä oiva al fresco syöpöttelyyn.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja himpun töksähtelevää. Kasvissyöjälle on vaikka mitä, kannattaa tsekata. Lasten kanssa lounaalle voisi ihan hyvin tullakin, tilaa on jne, mutta vuosia sitten oli vähän raffi päivälliskokemus perheen kera, joten mene ja tiedä.

Ps. Herra Jämsénin Sesonki aukeaa vappuna, pitääkin mennä joku kerta frisbeegolffailemaan Jäkeen ja käydä samalla testaamassa.

Pps. Ja jotta pysytään laskuissa, niin tämä oli sitten #850. Vielä ~kuukausi vääntöä, joten voisi päästä johonkin lähelle lukua 870.

URL www.kilim.fi
Puhelin 09-464656
Osoite Mäntyviita 2, Espoo