Going Greek

Reidet maitohapoilla ja pää pyörällä, kun Kluuvin papereiden toimituksen jälkeen yritin nousta kohti lounasta. Tämän aamun juoksumatto-kokemus sujui jo vähemmän katastrofaalisesti kuin eilinen, eikä tarvinnut edes käydä kotona hakemassa unohtuneita kamojakaan, kun oli kaikki kannossa illalla tehdyn varustekatselmuksen jälkeen. Hyppäsin kutosen sporaan ja tein sight seeing -kiekan Karhupuiston ja sen viereen saapuneen Skifferin kautta, aina Brahiksen kylkeen.

Pohkeet polttelivat ja mietiskelin siinä kävellessä, että pitäisi varmaan yrittää venytellä muutakin kuin vain selkää. Mutta kun ei osaa ja muutos on vaikeaa. Ehkä se tästä. Painokin on kivasti tippunut, alkaa olla jo neljäsosa tavoitteesta hoidettu. Vuosia sitten ostetut vaatteetkin taas sopii, joka tarkoittaa sitä, ettei tarvitse ostaa uusia duunireleitä hetkeen. Win-win.

Greek street food in the form of Gyros, this quaint restaurant next to the busy Brahenkenttä sports field is definitely worth a visit. The lamb was succulent, the condiments delicious and the atmosphere vibrant.

Other restaurants near here are Kahvihuone, Cafe Brahe and Tam Tam.

Kreikkalaista katuruokaa siis, tarkoittaen gyroja sekä meze-henkisiä kulhoja. Vähän teki mieli ottaa sellainen meze-valikoima, kun sillä olisi ehkä saanut kattavamman otoksen tahnoista, mutta pakko oli taipua siihen gyroon, kun kerran oli tarjolla.

Listalta löytyy: Gyro lampaalla eli harissajogurtti, savusipulipikkeli, retiisi, tomaatti, herneenverso, minttu, persilja, rosmariiniöljy leipätaskussa (12e); gyro kanalla eli tzatzikia, munakoisotahnaa, kurkkua, paahdettu sipuli, salaatti-kaali-mix, minttu, persilja, aurinkokuivattu tomaatti -öljy (10e); gyro possulla eli sinappimajoneesi, savusipulipikkeli, fenkoli, appelsiini, herneenverso, persilja, yrttiöljy (10e) sekä gyro portobello-sienillä eli valkosipulijogurtti (kaura), hummus, salaatti-kaali-mix, retiisi, tomaatti, savusipulipikkeli, rosmariiniöljy (11e). Nämä kaikki sai myös kulhoina ja ekstroina löytyi: Feta (1,50e), oliivit (1e), kaura-tzatziki (1e) sekä ranet (2e). Lounaan kaveriksi sai americanan tai espresson eurolla, latten sai aavistuksen kalliimmalla (eivoimuistaa).

Otin lampaan, koska tottakai, mutta modasin sitä myös fetalla ja oliiveilla. Hulluttelin ja otin jopa americanankin siihen mukaan, kun ei ollut vielä kahvikiintiö täynnä. Vähän jäi kaivelemaan se tzatzikin maistamattomuus, diggaan kyseisestä sörsselistä niin paljon, että tulee tehtyä sitä kotonakin usein. Ensi kertaan sit (as if).

Alkuun hörpin sumpit ja tämä oli kyllä tosi hyvä kahvi, kupin mainoksesta voisi ymmärtää, että Kaffa Roasterylla on jotain tekemistä asian kanssa? Vettäkin löytyi myös kuplivana, johon sai jäätä kun nyt on niin kuuma. Ohjekyltti vesipisteen vieressä mainosti, että vettä olisi voinut maustaa myös hedelmillä tai yrteillä, mutta ei niitä näkynyt missään. Hyvä idea kuitenkin ja erityisen miellyttävää, että oli kyltti opastamassa.

Safka tuli niin nopeasti kun sen kokki ehti duunaa ja tötterö oli oikein maukkaan värikäs ilmestys. Pisteet myös todella toimivasta kääröstä, tämä piti annoksen alusta loppuun asti kasassa ja syönti oli helppoa ilman välineitäkin, mikä ei ole näissä kannettavissa safkoissa mikään itsestäänselvyys. Tämähän oli oikein herkullinen setti. Lammas oli murisevan mehukasta ja yrttisen ihanaa sekä sopivan rasvaisista paloista väsätty.

Ainoa mitä kaipasin tähän, oli tulisuus. Ja sitähän sai pöydästä löytyvän maustekorin chili-yrttirouheen muodossa, jota tulikin tuikattua tarpeeksi, varsinkin loppua kohden. Harissajogurtti ja se rosmariiniöljy muodostivat todella hyvän kombon ja olivat täyttäneet leiviskäisen sisällön kauttaaltaan, niin että lopuksi oli ihan pakko purkaa hieno käärö ja kaivella pohjalle jäänyt tomaatinviipaleherkkupala. Toinen mikä tässä teki vaikutuksen oli se pikkelöity sipuli, johon oli saatu upotettua todella vänkä ja iso maku, niin pieniin siipaleisiin.

Feta toimi tässä loistavasti ja oli oikein maukasta, vaikka jotenkin oletin että tässä olisi tullut joku stydimpi vuohenjuustofeta tms. Mutta tämä toisaalta ei jyrännyt maultaan muita komponentteja ja pelasi hyvin kokonaisuuteen nähden.

Retiisit antoivat vähän tekstuurivaihtelua annokseen, minttu toimii lampaan kanssa aina, mutta ne herneenversot olivat jotenkin ylimääräisen oloisia. Muutenkin näitä tulee pidettyä pääosin huonosti toimivina koristeina, joita pitää siirtää varsinaisen asian edestä syrjään.

Leipä oli hyvä, sopiva sitko ja pysyi kasassa koko ruokailun läpi. Annos oli myös juuri passelin kokoinen lounaaksi. Suosittelen ehdottomasti käymään täällä, vaikka vähän kauempaakin. Itsellekin tuli sellainen olo, että haluisin koestaa myös sen kanan ja possun, mutta kun mulla on tää ongelma näiden käymättömien raflojen kanssa. Tokalla kiekalla sit.

Sisustus oli myös kivasti duunattu, tässä oli selvää ajatusta mukana ja pienestä tilasta oli saatu ilmavan valoisa. Propsit myös selkeästä ja toimivasta graafisesta ilmeestä, menut ja kyltit olivat parempia kuin monessa vastaavan kaltaisessa paikassa. Täällä oli miellyttävää asioida, asiakaspalvelukin oli rennon ystävällistä ja välitöntä. Homma skulas ku Remun rummutus.

Kasvissyöjillekin oli joko sieniä tai sitten joku jännä Oumph-systeemi, kannattaa käydä stedaamassa. Lapsenhenkisille löytyy syöttötuolit jne, tosin vaunujen kanssa voi tulla ehkä ahdasta. Lemmikitkin oli erikseen kelpuutettu käymään.

Ps. Helsingin Uutiset osasi kertoa vähän enemmän tuosta Simply Good -ravintolan statuksesta. Tosin sama stoori kuin oven lapussa, eli maaliskuussa tms auki. Mutta taustoitti kuitenkin vähän.

Pps. Nurkan takaa löytyi jännä tarrakauppa: Made of Sundays. Tuli mieleen, että skidit halus jotain tarroja seinille jossain vaiheessa. Pitää ehkä käydä, tai ainakin vilauttaa tota saittia. Samalla kadulla joku vuosi sitten bongattu kiska, joka myi täytettyjä patonkeja (tai jotain sellaista) on näköjään hävinnyt. Onni-niminen pizzeria oli nurkassa, missä kaverit väänsi lunta katolta, mutta jotenkin noi pizza-kebab-mestat ei houkuttele.

Ppps. Bodo on nykyään Bodo JA Sri Nakhon (tai Srinakhon). I’m so confused. Ja hitsi näitä IOSin uusia filttereitä, tästäkään kuvasta ei saa järjellisen näköistä. Ja kaksi kertaa pitänyt buuttaa laite näidenkin kuvien väsilyn yhteydessä. Vinku vonku.

Pppps. (no niin, taas mennään näiden post-post-jne-scriptumien kanssa) Karhunpesän (joka oli edelleen käynnissä ja täydessä tohinassa ohi kävellessäni) lähelle on ilmestynyt (tai sitten minä vaan ensi kertaa rekisteröin tämän) Indian Express, josta tosin löytyi vain joku pizza-online sivu. Pitää silti käydä joskus.

Ppppps. (told you) Oli siellä myös joku Ravintola Toveri, tosin se ei ole lounasaikaan auki. Ja kun tota www-sivustoa skannaa, niin taitaa olla enemmän juomapuoleen painottuva, jotain tapaksia tms löytyy.

P^ns. (whee!) Ihan kuin Camel Cafeta ei enää olisi ja tilalla olisi joku mystinen kahvipaahtimo tms. Ja saman kadun Sham’s Flavours on kanssa umpeutunut, mutta keitrausmeininki ilmeisesti jatkuu.

Ppjnes. (tää on vika) Oon ihmetellytkin, että miksi eat.fi näyttää China Shezuanin olevan auki lounaalle ja mesta löytyy Foodorankin listoilta, mutta aina on lukko ovessa. Tämähän toimii enää take away -mestana. Mutta miten ne Foodoran jäbät ja mimmit saa ne safkat, kun on ovi säpissä? Onko keittiö jossain muualla? Vai onko koko homma jotain hämäystä ja kohta ne tulee hakee mut? Ihan kuin joku seurais, pakko lopettaa. Soitellaan myöhemmin.

URL www.facebook.com/GoingGreek-358305214614600
Puhelin 044-7339949
Osoite Läntinen Brahenkatu 12, Helsinki

Tokyo Street

Kirpeän kylmä keli tervehti ulko-ovella ja hetken jo pähkäilin toista kohdetta, mutta ei, pakko oli lähteä käppäilemään kohti Hietsun kauppahallia. Matkalla ovelasti (like a fox!) jäädytin käsiäni parhaan mukaan nappailemalla paljain käsin Pokemoneja, maksimoidakseni kurjuuden.

Jäätynein näpein availin kauppahallin jäykkiä ovia, kun tepastelin käytävällä Super Bowlin ohi (on kyllä listalla, mutta joku toinen kerta) kohti japanilaista katuruokaa tarjoavaa Tokyo Street -ravintolaa.

Japanese street food in the atmospheric Hietalahden Kauppahalli market hall, with hand made noodles and ramen burgers.

The market hall has plenty of wonderful restaurants, such as Fat Ramen, Trattoria Corretto and Soppakeittiö.

Tarjolla on ramen burgereita (pakko joskus stedaa), mutta ei lounaalla, vaan silloin on Yakisoba nuudeleita (10e), käsin tehtyjä sellaisia. Nuudelit saa vegenä, lohella tai teriyaki-kanalla.

Näiden lisäksi löytyy myös: Miso-keittoa (4e), edamame-papuja (4e) sekä macha-teetä (5e). Valitsin (tottakai) nuudelit vegeillä ja otin vielä sivuun mison, kun oli kädet ihan jäässä jne. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle, jonka edestä löytyy chilijauheita yms modausjuttuja.

Miso tuli kohtuu vikkelään ja lämmitti ihanasti niin käsiä kuin nieluakin. Tämä oli ihan kohtuullinen miso, tosin sattumat puuttuivat käytännössä kokonaan ja tämä olikin sitten vain lientä. Ihan jees lientä, mutta ehkä neljä egeä tästä on hieman yläkanttiin? Jokatapauksessa teki hyvää tälleen alkuun.

Nuudelit tulivat nekin melko nopeasti ja annos oli kivan näköinen keko lautasella. Tofua ja paistettuja sipuleita ainakin oli eksynyt nuudeleiden sekaan ja päällä oli merileväsilppua sekä (japanilaista?) majoneesia. Nämä olivat oikein hyviä nuudeleita, mutta näitä syödessä tuli sama vastaan kuin Cafe+ nuudeliannoksessa, eli alkoi vähän mennä puurtamiseksi loppua kohden.

Toki lautasen sivussa ollut ravintolan oma chilikastike toi vähän vaihtelua meininkiin ja tätä olisi näemmä saanut lisää kassalta (jota ei ollut vielä silloin kun tilasin), mutta kuiteski. Vähän yksitoikkoinen annos vaikkakin ihan hyvät nuudelit. Fiilis oli kuitenkin aika kiva, tässä oli tällaista katuruokameinikiä kun veteli kauppahallin käytävällä safkaa. Vähän tuli mieleen se Hanoi Vietnam -kokemus.

Sisustus on yllättävän kiva, ottaen puitteet huomioon. Oli kaikenlaista sarjispokkaria sekä muuta mielenkiintoista selailtavaa ja kohtuu mukavat penkit. Olisi voinut myös syödä Soppakeittiön tiloissa, siellä yläkerrassa, joka on oikein hauska osa tätä Hietsun hallia. Ja tosiaan oli vähän sellaista raffimpaa, katu-uskottavampaa meinkiä, mutta silleen kevyesti, ei liikaa.

Asiakaspalvelu oli asiallista, mutta ehkä niiden lisukkeiden yms käyttöön olisi voinut opastaa tarkemmin? Kasvissyöjälle oli se vegenuudeliannos ja jos tykkää paistetuista nuudeleista, niin kyllä tämä kannattaa käydä testaamassa. Lasten kanssa voisi tehdä vähän tiukkaa tilan puolesta. Kiva lisä hallin tarjontaan ja täytyy tosiaan se ramen burgeri koestaa joskus.

Ps. Social Food avaa burgerimestan Kallioon. Toivottavasti suolatasapaino on paremmin hallussa kuin taannoin Tuomaan Markkinoilla. Pitää käydä tyyppaamassa.

URL www.tokyostreet.org
Puhelin 09-23163303
Osoite Lönnrotinkatu 34, Helsinki

Ravintolapäivä 2016

image

Lähdettiin evakkoon, kun tuli ikkunanpesijä ja mikäs sen parempi kohde alkupäivän ekskursiolle kuin vii(ii-ii)meinen Ravintolapäivä (tänä vuonna, ehkä, tai sitten niitä on aina).

image

Saavuttiin mestoille joskus 11 tienoilla ja kovasti oli jo kojua sun muuta ja lisää oli rakenteilla. Yleisestikin ottaen oli hyvä markkinahumu, jollaista tapaa valitettavan harvoin näillä leveysasteilla. On se kesä hieno juttu.

image

Ensiksi osui eteen etiopialaista safkaa tarjoava instanssi, joten lettu (indsera/injera) lautaselle ja kastikkeina (wot) linssejä, jauhelihaa sekä peruna-yms meininkiä päälle. Tämä aavistuksen hapan lettu toimii erinomaisesti ja kastikkeissakin oli maut kohdillaan, jopa pientä tulisuutta oli mukana. Hyvä aloitus ja tuli ihan African Pots/Queen Sheba mieleen. Lapsille tuli suklaamuffinssit ja isille etiopialaista kahvia.

image

Sitten napattiin pari thaimaalaishenkistä juttua, eli possuvarras sekä riisipaperille duunattu “pizza”. Täytteet olivat ihan ok, jauhelihaa, kasviksia ja srirachaa yrteillä, mutta jotenkin se riisipaperi oli vähän liian sitkeää tähän käyttötarkoitukseen.

image

Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan kohti kojukujan kovinta ydintä, mutta ei kovin pitkälle päästy, kun poika halusi kevätkääryleen. Osui ja upposi oikein hyvin, vaikkakaan en vielä ole saanut häntä syömään chilikastiketta muuta kuin muutaman maistiaisen. Kyllä se siitä vielä.

image

Sitten tytöt halusivat cupcaket, toiselle Domino ja toiselle mansikka. Hyvin maistuivat nämäkin ja kauniitahan nuo olivat.

image

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa paistetut muikut, joita on aina pakko ottaa kun niitä saa. Tyttö on oikea muikko coinnoisseur ja piti näistä Pielisen muikuista, vaikkakin kuulemma Lestijärven Muikkumarkkinoita voittanutta ei vielä ole tullut vastaan.

image

Huomasin Flippin kojulla Adobe kanaa/possua vartaassa ja koska olin juuri katsonut eilen Sorted Foodin videon aiheesta, niin oli pakko maistaa. Olivat menneet odotellessa kylmiksi (blech) eikä makukaan ollut mikään kovin kummoinen, edes sen kastikkeen kanssa.

image

Paella kojun kohdalla oli jo aika setit vedetty, joten passattiin vaikka tämä valtavan kokoinen levy näyttikin suunnattoman houkuttelevalta.

image

Ja vaikka aavistuksen arvelutti sushin tilaaminen tällä kauniilla kelillä (etukäteen väännetyt muovipakkaukset skipattiin suosiolla), niin tämä temakeja tarjoava pulju väänsi niitä juuri sillä hetkellä nautittavaksi ja olihan niitä nyt pakko ottaa, varsinkin kun olin tytölle luvannut.

image

Hyvää kuulemma oli, paitsi se ruohosipulimauste ei ollutkaan hänen makuunsa. Ja hyvännäköisiähän nämä olivat.

image

Mielenkiinnon herätti Kani-niminen koju, mutta siellä oli sen verran pitkä jono, että otettiinkin hassut vegepallot vastapäätä sijainneesta mestasta. Näissä oli potentiaalia, mutta olivat jääneet liian raaoiksi.

image

Jädet messiin tästä hassusta mehujääkojeesta, olivat melkoisen makeita, mutta myös ihanan kylmiä.

image

Mukaan napattiin vielä feta-oliivipiiras, josta oli pakko haukkaa kotona pala.

image

Ja papaijasalaattiakin vielä välipalaksi, hieman tulista ja herkullisen rouskuvaa.

image

Jälkkäriksi metrilakua ja tikkarit. Ihan hyvä päivä siis. Saas nähdä alkaisiko tuo normitalkoot viedä yhteiskuntaa tosiaankin siihen suuntaan, että tällaisia muualla maailmassa melko normaaleita torimaisia ruokakojumeininkejä ilmestyä enemmänkin tarjolle.

image

Tosin jännä miten täällä oli kojuissa aika vahva etninen edustus. Kyllä siinä taisi olla enemmänkin Pielisen muikut sitä eksotiikkaa, kuin yakitori-vartaat. Mistäköhän tuokin johtuu. Erittäin kiva, että oli kaikenlaista, afganistanilaisesta ja libanonilaisesta aina etiopialaisiin sekä eteläamerikkalaisiin makuihin ja ruokiin asti.