Retrospektiivi, 801 ravintolaa myöhemmin

Kuten herra R sanoisi: “scrummilla mennään” ja vaikka tässä edellisessä sprintissä nyt menikin se nelisen vuotta, niin ei se haittaa. On aika katsahtaa hetki taaksepäin ja velloa menneessä, ehkä hahmottaa jotain uuttakin. Ken tietää.

Koska nyt tosiaan on suurin piirtein tasan neljä vuotta siitä hetkestä, kun päätin alkaa käymään eri ravintoloissa lounaalla. Tammi-helmikuun vaihteen paikkeilla tein puolivitsinä sen “myöhästyneen uudenvuoden lupauksen”. Ainoan, jossa olen koskaan pysynyt näin pitkään. Olen tässä pohtinut, että mitä voisin tehdä toisin, jos voisin keskustella menneen itseni kanssa, mutta ainoat asiat mitä tulee mieleen on aika teknisiä ja nekin oikeastaan vain sen takia, että tekisi mieli refuctoroida muutama asia, mutta se on tällaisen datamassan ja näin hitaiden palvelimien kanssa masentavaa.

Mitä olen sitten oppinut tämän kaiken jälkeen?

Uudet kokemukset ovat antoisia, eikä niiden löytäminen tarvitse olla vaikeaa tai kallista.
Tämä on ehkä se oleellisin asia, koska omaan synnyinkaupunkiin tutustuminen harrastuksen kautta on ollut erinomaisen avartava tapa kohdata kaikki kadut ja kujat. Olen päässyt kokemaan monia sellaisia ruokia ja paikkoja, joihin en olisi todennäköisesti muuten törmännyt. Ja valtaosa tästä on tapahtunut “lounarin” puitteissa, toki onhan mulla dösätsetti, mutta toisaalta olen aika moneen mestaan myös mennyt ihan apostolin kyydillä. Ei tämä niin vaikeaa ole, astu vaikka tänään jonkun uuden ravintolan ovesta sisään ja kokeile mitä heillä on tarjottavanaan. Todennäköisesti se on jotain hyvää.

Ruoka on hyvää.
Jep. Tämä lista on täynnä pelkkiä banaaleja toteamuksia. Jos kaipaat jotain syvällistä, niin mene katsomaan Feynmania. Aika harvassa paikassa tulee vastaan syömäkelvotonta ruokaa ja kunhan on liikkeellä terveen ruokahalun saattelemana, niin melkein kaikki menee. Mutta “hei, ei se riitä“, koska jos parempaakin saa ja vielä samaan hintaan, niin miksi tyytyä johonkin puolihuolimattomasti kyhättyyn asiaan? Vaikka pidänkin lähes kaikesta ruoasta, niin olen kaikkien näiden ravintoloiden jälkeen alkanut pikku hiljaa muodostamaan jonkinlaista säännöstöä siitä mitä viitsin suuhuni laittaa.

En oikeastaan pidä burgereista kauheasti.
Siis on ne ihan hyviä aina välillä, mutta olen jotenkin kyllästynyt niihin, ehkä johtuen siitä burgeribuumista mikä tuossa joitain vuosia sitten paukkui päälle. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi “vain” lämpimiä leipiä. Ja joo, tiedetään, osaan näistä hierotaan niitä komponentteja huolella, mutta en välitä, nämä vaan ei innosta minua ja olen huomannut vältteleväni paikkoja (esim. Fat Lizard) joissa tiedän, että pitäisi todennäköisesti maistaa heidän burgeria, kun se on tavallaan pääartikkeli. Mieluummin kotiruokabuffa tai joku perusannos kuin purilainen. IMHO, YMMV, ROFL jne.

Nepalilaisia ravintoloita on todella paljon ja ne ovat lähes identtisiä.
Siis oikeasti, mistä ne hommaa noi samaa fiilistä edustavat kalusteet ja miksi ne menut ja kupletin juoni on niin samanlainen? Onko taustalla joku illuminati vai vaan heidän luontainen business nous, joka vie heitä kaikkia vääjäämättä kohti samaa, toimivaa konseptia? Koska minulle se toimii, Lönkan Satkarin lounaista lähtien olen diggaillut tätä safkaa ja se ei yleensä petä, vaikka aina joka kerta on jollain tavalla erilainen. Thaikkusafka on tietty vielä mieluisampi, mutta sillä ei ole kaupungissa ainakaan vielä samanlaista omnipresenssiä kuin Nepalin kavereilla.

Helsinki alkaa muistuttaa isoa kaupunkia.
Jeebus sentään, tönöä pukkaa joka nurkasta ja populaa alkaa olla niin paljon ettei meinaa sekaan mahtua. Mutta vielä sitäkin enemmän, täällä on tota raflaa niin paljon ja sen verran variaatiotakin, että hiki tulee pintaan kun näitä käy läpi. Kyllä tossa ihan hyvin pystyisi tänä vuonna sen tonnin rikkomaan, jos ahkeroisi. Toki se loppupää alkaa olla pääosin niitä pizza-kebabmestoja, joita en aio kyllä käydä kaikkia. Mutta löytyy ihan kiinnostaviakin vaihtoehtoja edelleen, kaikkien näiden lounaiden jälkeen. Ja se mikä tässä erityisesti pistää silmään, on ns. autenttisten mestojen tuleminen, ettei enää vedetä sillä “suomimenulla” ja valjulla purkkikamalla pelkästään. Tämä siis sen kotimaisen “brutal bistro” meiningin ja muiden mielenkiintoisten ja rajoja venyttävien, ahkerien keittäjien tuleminen. Se ravintolamaailman kaleidoskooppi, mitä on tottunut näkemään matkoilla isommissa kaupungeissa on nähtävissä täällä koko ajan nousevalla voluumilla. Jei!

Käveleminen on terveellistä.
Who knew? Tämä ulkoiluaspekti on ollut mukana ihan alusta alkaen (ja toki myös ennen sitä, tosin joskus vietin lounastauon vain kävellen, en syönyt mitään, se ei ollut terveellistä), mutta nyt ihan lähiaikoina mukaan on tullut mittauslaitteet ja siihen liittyvä kiinnostus, joten sitä kävelyä on tullut harrastettua enenevässä määrin. Ja tuntuu paremmalle. Suosittelen.

Ja se siitä, tämä viikko meni taas kurssimuotoisena, joten en päässyt raportoimaan syömisiä. Ensi viikolla taas uutta putkeen, alustava suunnitelma on jo muodostettu.

Kaikki tagit

Tag Count
aamiainen 11
afrikkalainen 5
alppiharju 4
brasilialainen 1
britti 1
brunssi 1
buffet 295
burger 86
burrito 17
epämääräinen 2
erinomainen 193
escape room 1
espanjalainen 21
espoo 12
etätyöpiste 14
etelä-amerikkalainen 5
etiopialainen 3
etu-töölö 3
eurooppalainen 482
falafel 2
filippiiniläinen 2
fine dining 28
georgialainen 5
hakaniemi 2
hakiksenkauppahalli 1
hampurilainen 1
havaijilainen 4
heikko esitys 78
helsingin parhaat lounaat 21
hermanni 1
hernesaari 1
herttoniemi 2
hidas 56
hietsunkauppahalli 14
höpinää 3
indonesialainen 3
intialainen 25
itäimainen 1
italialainen 91
itämainen 307
itis 2
jäätelö 1
japanilainen 54
jenkki 43
joulu 2
journey 1
kaartinkaupunki 6
kala 2
kall 1
kallio 5
kamppi 30
kasviruoka 1
kasvisruoka 619
katajannokka 1
katajanokka 2
katuruoka 3
kaukana 157
kavisruoka 2
kebab 29
kesä 2
kevyt 145
kiinalainen 64
kimchi 12
kirkkonummi 1
kluuvi 16
kokkikoulu 1
kontula 1
korealainen 6
kotiruoka 175
kreikkalainen 4
kruunuhaka 5
lähi-itä 71
länsisatama 2
lapsiystävällinen 129
lasagne 22
lauttasaari 5
leppävaara 1
libanonilainen 1
liikelounas 83
linjasto 5
loppu 1
lounas 3
luomu 3
madrid 2017 1
maistelumenu 23
malesialainen 1
marokkolainen 1
matkalla 16
meksikolainen 27
merellinen 3
munkkiniemi 1
museo 5
museum 1
nähtävyys 5
nepalilainen 38
nopea 522
nyhtökaura 2
otaniemi 1
pasila 2
pasta 74
pelmenit 1
pho 27
pihvi 97
pizza 105
popup 1
portugalilainen 1
punavuori 8
ranskalainen 28
raskas 42
ravintolapäivä 1
resepti 1
riisi 245
risotto 10
robotti 1
rooma 2016 18
saksalainen 5
salaatti 620
somalialainen 1
soppa 452
sörnäinen 6
suljettu 116
suomalainen 172
sushi 91
syyrialainen 1
taka-töölö 5
tanskalainen 1
tapas 3
tapiola 9
tasting menu 1
tennispalatsi 4
terassi 43
teurastamo 8
thaimaalainen 47
tiki 1
tsekkiläinen 1
tyylikäs 123
ukrainalainen 1
ullanlinna 2
vallila 7
vanhakauppahalli 6
vankila 1
vantaa 1
vartiokylä 4
venäläinen 7
veneellä 11
venezuelalainen 1
vietnamilainen 27
Tag Count

Päärynä (hedelmä)

Olen aina pitänyt päärynöistä ja vaimoni ensimmäiselle käynnille silloiseen kotiini kävin ostamassa Stokkan Herkusta (silloin kun se oli vielä se kaksikerroksinen tsydeemi) persoonallisia päärynöitä, kun eihän minulla ollut poikamiehenä muuta kotona kuin jääkaapin valon piristämä purkki ketsuppia ja yksi keittiön kaapillinen Maman pikanuudeleita. Varustuksen lisäksi oli vähän hakusessa, että mitä ne nuoret naiset syövät, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Ihan hyvin se tuntui uppoavan kohdeyleisöön, varsinkin kun kerroin voimakkaasti väritetyn kuvaelman hedelmien hakureissusta.

Tästäkö alkaa minun 2/5 Atkins-paleo-HCG dieettini? Ei. Ei ala. Eikä muuten ole (tämäkään) sponssattu artikkeli, jos sitä mietit. Oli vaan niin pirullisen kiireinen päivä etten kaikenlaisen sukkuloinnin tiimellyksessä yksinkertaisesti ehtinyt käydä syömässä mitään. Teki kuitenkin mieli kirjoittaa jotain muistoksi, joten syödessäni päärynää ajattelin laittaa sen kuvat talteen, jos se vaikka vahvistaisi muistijälkeä tästä epistolasta. Joskus sitä kaivaa niin syviä kuoppia itselleen, ettei pysty edes ymmärtämään. Mutta kai se siitä. Kyllä se löytyy.

Hakiksesta takaisin kävellessäni, paperiniput tallessa ja pää pullollaan ajatuksia kävelin ohi ison rakennelman jota Kaisaniemen puistoon pykättiin. Ilmeisesti jokin Helsinki Ice Challenge olisi tulossa. Rautatietorinkin jää alkaa muotoutua oikein hyvin, vaikka ilmat ovatkin nykytyylisesti melko vähän talvea muistuttavia.

By the by, Krunikan kätketty helmi, Kiusaus, on lopettanut ja tilalle on tullut nepalilainen rafla. Ilmeisesti kyseinen kohta on jotenkin haasteellinen, kun Kiusausta ennenhän tässä oli melko lyhytaikainen Nälkä. Toivottavasti nykyiselle yrittäjälle onni potkii kovempaa. Mutta huomenna sitten ehkä mahdollisesti taas johonkin uuteen paikkaan, mene ja tiedä.