På Kroken

Jep jep. Taas ollaan semityynillä vesillä seilaamassa, asiat etenee ja tilanne selkenee. Kai. Joka tapauksessa tässä on jälleen päässyt salillekin aamuisin, prosessi edistyy omaa tahtiaan ja osaan pahveista on saatu nimetkin raapustettua.

Muutamat auki olevat judanssit pitää vielä vetää nippuun, niin ehkä se siitä sitten kuitenkin? Ja useampi ulkoistuskuvio on hoidettu maaliin, niin henkilökohtaisella puolella kuin töidenkin osalta.  Pystyy välillä jopa hengähtämäänkin, johon teemaan luen myös tämän perjantain lounastauonkin. Kohteeksi valikoitui Hietan (nee Salve) tilalle ilmestynyt På Kroken kalaravintola.

A nautically themed fish restaurant with an aquatic buffet. The quality of the food was a bit hit and miss and as such wasn’t really worth the rather hefty price.

For other thalassic buffets check out Merimakasiini, Blue Peter and Konstan Möljä (no lunch).

Tarjolla oli päivittäin vaihtuva lista sekä saaristolaisbuffa (17,50e). Menulla oli tänään: Mausteinen pihvi paistetuilla perunoilla (14,20e), saaristolaislaatikko valkoviinikastikkeella ja katkaravuilla (14,20e) sekä (vege) lentävä jaakoppi tehty oumphista (13,20e). Otin buffan.

Alkuun nykäisin salaattilautasen, johon piti tietysti yrittää ahtaa kaikki ensimmäisen laarin tavarat päällekäin.

Possurillette tms oli ihan jees, kalkkuna (? #laputoiskiva) taasen rutikuivaa, mutta sinappi vahvaa. Salaattisekoitus olisi kaivannut kastiketta ja muutenkaan noi sötkötykset eivät olleet mitenkään järisyttävän ihmeellisiä.

Pääruokana oli se kalapuoli ja tämä oli osittain parempi kuin saldesetti. Itse tehdyt sillit jne olivat pääosin herkullisia, mutta lohi – jota oli monessa eri form factorissa – oli onnistuttu vetämään sen verran yli, että kaikki vaihtoehdot olivat kuivakan oloisia.

Tähän toki jeesasi se sinappinen kastike (olisiko tämä ollut salaatille sopiva?), mutta jotenkin tästä jäi vähän sellanen turistirysämeininki. Eikä silleen hyvällä tavalla. Toinen mikä jäi, oli se vahvan kalainen maku suuhun. Sekään ei silleen hyvällä tavalla.

Ei tämä ollut hintansa väärti, varsinkaan jos vertaa muihin tarjolla oleviin merellisiin buffiin. Lihapullat oli kuitenkin ihan jees, mutta sillä ei vielä päihitetä tämän seudun melko tiukkaa kilpailua.

Sisustus oli saaristolaisteemaan sopivaa, osittain vaikutti Hieta-raflasta kierrätetyllä. Asiakaspalvelussa oli pientä alkukankeutta havaittavissa, ehkä se siitä silottuu ajan myötä? Kasvisruokaakin on, tosin en tosta listan rivistä osaa arvata, että mikä on kyseessä.

Ps. Jahas. WordPress on päivittynyt ja tää uus editori näemmä vaatii hieman totuttelua. Nyyh. Onneksi tämän opettelu on aavistuksen iisimpää kuin tuon Mavenin kanssa tappelu, mitä on tullut koko päivä harrastettua.

URLwww.ekstromseafood.fi
Puhelin044-9869732
OsoiteHietalahdenranta 11, Helsinki

Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen. Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?
A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette. The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.
Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa. “Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen. Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus. Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen. Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta. Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos. Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta. Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet. Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.
URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki