Ora

It’s getting better all the time. Ilta meni enemmän kuin hyvin, kiitos kun kysyit.

Ted Baker -setä tuli myös aavistuksen rikkaammaksi, good for him.

Keskustelut pääsivät sukeltamaan syvälle sieluun ja silti silittelyt pysyivät yhtä höyhenen kevyenä kuin ‘kesäinen’ kosketus joka oli silloin joskus kaksikymmentä vuotta sitten, ensitapaamisemme yhteydessä.

Elämä on kaunista, kun sen vaan antaa olla.

Kaunis oli myös Clarion hotellin Sky Room, joka tarjosi vieläkin messevämmät näkymät kuin Tornin traditionaalinen kohtaamispaikka korkealla. Lasin viereen löytyy myös sirkkoja, jos siltä tuntuu,

A truly special restaurant that gets on your skin, but in a very good way. The food was excellent, as was the service.

Other exceptional restaurants in Helsinki are Olo, Ask and Finnjävel.

Fine dining, mutta omalla otteella. Chef & Sommelier jäi valitettavasti kokematta, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Nyt kuitenkin päästiin R:n kanssa mestoille tähän Huvilakadun pieneen ravintolaan, joka tarjoaa “lähiruokaa moderniin tyyliin”.

Tarjolla on kuuden ruokalajin menu (85e, +65e viineillä). Tällä kertaa listalta löytyi: Pientä kivaa keittiöstä, Maa-artisokkaa ja selleriä, Riimihirveä ja perunaa, Haukea ja piparjuurta, Ahvenanmaan karitsaa ja kaalia, Illusia -juustoa ja omenaa, Suklaata ja palsternakkaa sekä Petit four.

Alkuun tuli amuse-bouche ja tämä setti sisälsi porkkanaa kahvilla (hyytelöity meininki), jossa porkkana otti roolinsa, mutta kahvi oli lähinnä värinä messissä. Tämän lisäksi löytyi hauskan suomalainen versio arancinista, jossa fritatun pallon sisällä oli riisipuuroa ja alla majoneesia. Ihan jees, tosin se puuromaisuus ei tekstuurina omasta mielestä toiminut niin hyvin kuin perinteinen versio täsä Etelä-Eurooppalaisesta hiukopalasta.

Sitten oli näkkäriä omalla kermajuustolla ja kuivatulla poronsydämellä. Tämä veti jalat alta. Oli niin tajuttoman hyvän makuista, että teki mieli nuolla lautanen, mutta hillitsin itseäni ja noukin diskreetisti murusia suuhun. R. luonnehti tätä vähän samankaltaiseksi kuin hänen mätitahnaleipänsä. Koska en Kallen herkkuihin ole itse koskaan halunnut tutustua, niin täytyy vaan luottaa hänen sanaansa. Upean rautainen ja intensiivinen makukokemus joka tapauksessa, iski kuin miljoona volttia.

Nälän herättäjien jälkeen eteen osui crepes ja aika harvoin on näin kauniisti väännettyjä lettuja suuhunsa tunkenut. Pitsireunus rouskui, kun haarukoimme herkkuja suuhun, Kaffa roasteryn (latte)vaahdon saattelemana. Maa-artisokka maistui ja täytetty lettu oli erinomainen aloitus illalliselle.

Riimihärkä katajalla jatkoi hommaa. Ruusukkeeksi aseteltu liha oli upean mehukasta ja murisevan maukasta. Katajanmarja puski esiin, varsinkin kukkasen päällilehdistä. Mutta se mikä hyökkäsi lautaselta mieleeni, oli paras perunavalkosipulipyree ikinä. En muistaakseni ole koskaan näin ihanaa muussia maistanut.

Aivan taivaallinen maku, jota korosti sekaan sekoitetut, upeasti preparoidut pienet pottukuutiot. Lisukkeena löytyi vielä lämmintä Myrttisen maustekurkku-pohjaista kastiketta, joka oli hauska, mutta jäi muiden juttujen varjoon.

Seuraavaksi oli vuorossa roskakala, kuten haukea usein haukutaan. Mutta roska oli omassa silmässä, jos siinäkään. Fisu oli niin hienosti hoidettu, etten ole törmännyt vastaavaan. Kermaisen kova tötterö halkesi haarukalla hienoiksi palasiksi, joiden maku oli hienostuneen herkkä.

Tämän annoksen pottuvoi oli traditionaalisempi, edelleen upea, mutta ei samoilla leveleillä edellisen kanssa. Herneet toivat kokonaisuuteen kaivattua purupintaa ja väriä, sitruunayrtillä (ei pysty muistamaan nimeä) maustettu beurre blanc hennon kirpsakkaa täyteläisyyttä.

Protskuparaati jatkui taitavasti keitetyllä karitsalla. Se mikä tässä setissä hätkähdytti oli se haudutettujen kaalien terävä kirpsakkuus, joka toimi villapään vastinparina mainiosti. Lammas itsessään jäi tällä kertaa oivien lisukkeiden altavastaajaksi.

Illusia on sen lehmän nimi, josta tämän sinihomejuuston maito on tiristetty. Kyseessä on siis ilmeisen harvinainen yhden lehmän juusto. Tunnelma haarukalla oli melko hillitty, keksien kanssa välijälkkäri vei listaa eteenpäin oikein kivasti.

Suun raikastaminen toteutui oman meijerin maitovaahdolla ja mesimarja(? saatan muistaa väärin)jädellä. Hyvää oli ja asetti moodin hienosti loppua kohden.

Ja loppuhan sieltä tulikin, jäätelöä tässäkin oli ja vieläpä palsternakkamarengilla (tai näin muistelen, joku komponentti oli siitä duunattu) sekä crumblella ja sivuun creme brule, mutta suklaasta. R., joka on meistä se suklaafriikki, ei jotenkin kohdannut tätä kokonaisuutta oikeasta kulmasta, mutta itse (joka en siis ole yleensä jälkkäreistä innostunut) diggailin tästä ihan hulluna. Tosi hyvä meininki koko systeemissä, rouskuvaa ja pehmeetä, kylmää ja kuumaa, yllättävien makukombojen mukana.

Petit fours ei ollutkaan sitten sitä suklaata, kun se osuus oli jo jätetty taakse. Tähän oli loihdittu oikein hyvä kanelipulla. Tosin näitähän on nyt jo vedetty niin paljon, ettei se jättänyt mitään suurta muistijälkeä, toiminee paremmin ulkomaan eläville. Parhaat pullat tulee kuitenkin Lahden tädin uunista, ’nuff said.

Sisustus on skandinaavisen pelkistetty, linjakas, mutta myös ruuhkainen tiukkaan pakattujen pöytien ansiosta. R. muistutti siitä väliaikaisesta Välimäki-ravintolasta, jossa oli nostettu konseptiksi sosiaalinen ruokailukokemus, ja täytyy sanoa, että täällä se tuli konkreettisemmaksi kuin siellä. Toki ei oltu ihan cheffin pöydässä, mutta fiilis oli kuitenkin sen mukainen. Se mikä täällä kuitenkin välillä hämäsi, oli se massiivinen melutaso, varsinkin kun jäätelökone pistettiin pörisemään.

Tämä johtikin siihen, että tarjoilut piti välillä esitellä melko kovalla volyymilla. Mutta miten hienosti se esittely tapahtuikin. Täällä nousi kaiken kakofonian yli se tunnelma perhemäisesti järjestäytyneestä tiimistä, joka tarjosi teatteriesitysmäisesti toteutetun illallisen kaikille paikalle saapuneille seurueille. Avokeittiö ja sen ulokkeena toimiva salin porukka antoi todella mieleenpainuvan kokemuksen. Jos (ja kun, sitähän mä tässä teen) tätä vertaa muihin Stadin mestoihin, niin kärkisijoille tämä ehdottomasti osuu.

Olo on sofistikoituneempi ja överimpi, mutta ruoan puolesta ollaan ihan samassa sfäärissä. Ask on rauhallisempi tunnelmaltaan. Mutta jos haluaa, että safka tulee iholle, niin täällä sen kohtaa niin, että ollaan melkein vereslihalla. Finnjävel vie suomalaisuuden ihan sinne päätylaitaan, mutta täällä tuodaan lähiruokaa lähemmäksi ja omalla tavallaan kauniimmaksi tarinaksi kuin monessa muussa mestassa.

Todella ainutlaatuinen kokemus, joka kannattaa aivan ehdottomasti testata. Sanomattakin selvää on, että tämä sopii todella loistavasti myös vaativimmillekin tapaamisille, niin liiketoiminnan, kuin henkilökohtaisemmankin toiminnan puitteissa. Huomaa kuitenkin, että lounasta löytyy vain perjantaisin.

Ps. Hyvää pääsiäistä kaikille. Kärsimysnäytelmän hengen mukaan täytyy laittaa linkki vanhaan klassikkoon, eli Salad Fingersiin tai jos toi on liian häiriintynyt (ja siis onhan se, totaalisen), niin ehkä Odd Todd piristää päivääsi?

Pps. Antimatter factory! Ja tämä oli sitten #836, vaikka ei lounas ollutkaan. Leikitään että oli.

URL www.orarestaurant.fi
Puhelin 0400-959440
Osoite Huvilakatu 28, Helsinki

Dhaulagiri

Tooorjantaai! Woop woop \o/ Ja vielä pitkä viikonloppu edessä! Illalla kaiken lisäksi R:n kanssa ulos. Jei! Mutta koska illalliseen oli vielä pitkä aika, niin lounasaikaan täytyi yrittää optimoida ja valitsinkin tämän takia buffan. Viimeisen nepalilaisen, jonka olen nostanut prio-listalle (Villa Nepal et co. vielä kummittelevat pitkällä listalla, mutta katsotaan). Tähän rooliin oli osunut Pasilan nurkilla sijaitseva Dhaulagiri, joka sijaitsee itselle merkityksellisen parkkipaikan läheisyydessä.

Tästä on kuljettu useampaan otteeseen, viimeisin kerta taisi olla yhden tietojärjestelmän pitchaaminen, siitäkin on tosin jo yli kymmenen vuotta. Nythän tuohon viereen on rakenteilla sen verran kolossaalinen systeemi, ettei mitään rajaa. Sen ison kuopan ne ovat saaneet jo täytettyä rakenteillaan, mielenkiintoista nähdä valmis toteutus sitten joskus.

A fair Nepalese buffet next to the (currently) huge construction site that will be the Mall Of Tripla.

Other Nepalese buffets in Helsinki are Lumbini, Mero-Himal and Lali Gurans.

Nepalilainen buffa (10e) siis, joita ei ihan hirveästi Stadista löydy (Lumbini, Mero-Himal, ja Lali Gurans tulee mieleen, muut taitaa olla intialaisia, tosin täytyy myöntää, etten oikein osaa sanoa suurta eroa nepalilaisen ja intialaisen safkan välillä).

Tänään oli päivittäin vaihtuvalla listalla tarjolla: Sabji pakouda eli linssijauholla kuorrutettua ja friteerattua talon kasviksia, matar paneer eli tuorejuustoa ja herneitä valkosipuli-inkivääri-kermakastikkeessa, tofu masala eli tofua ja paprikaa tomaatti-sipuli-chili soija-masalakastikkeessa, kukhura saslik eli yrtti-jogurttimarinoituja ja tandoori-uunissa grillattuja kanafileepaloja mausteisessa tomaatti-sipuli-curry kermakastikkeessa, khasi kebab chilly eli tandooriuunissa paistettuja lampaan jauhelihapaloja tulisessa inkivääri-tomaatti-paprika-sipuli-soija-chilikastikkeessa, salaattibaari (marinoitu kaaliraaste, pikkelöidyt sipulit, ananasta, jäävuorisalaattia, kikherne-kesäkurpitsasötkötys, virheitä oliiveja, porkkanaraaste, raita, minttukastike sekä chilisoossi), riisiä paahdetulla sipulilla, naan-leipää sekä mango lassi.

Lisäksi löytyy myös päivän erikoinen (12,90e), joka tänään oli: Paneer koseli eli leipäjuustoa tomaatti-voi-kermakastikkeessa. Otin buffan, tottakai. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa.

Alkuun nyitty salaatti oli aika jees, marinoitua kaaliraastetta ja pikkelöityä sipulia, nämä toimivat mainiosti. Varsinkin kun se naan-leipä tuli uunituoreena buffaan ja oli ilmavan rapsakkaa. Leivällä noukittu raita oli hyvin mielenkiintoinen maultaan, jopa hieman “lihaisa”, jos sellaista sanaa voi käyttää kuvaamaan tällaista.

Mutta siis hyvää, omalla, hyvin persoonallisella tavallaan. Minttukastike oli myöskin hyvää, vaikkakaan ei erityisen minttuista. Maittava aloitus ja kiva kun oli sitä hyvin maustettua sipulia.

Pääruokana toimineet kastikkeet täytyikin sitten tietysti änkeä kaikki samalle lautaselle, mitä hankaloitti se, että käytössä oli juksinkertainen peltilautanen, ilman jakoja. Buffassa oli onneksi pikkukuppeja, joita utilisoin raidan ja minttukastikkeen osalta.

Kasvisversiot eivät juuri hurmanneet, eikä se tympeän oloinen chilisoossi kauheasti jeesannut. Mutta kanan kastike oli täyteläisen herkullista, joka auttoikin aavistuksen kuivakan kanan kanssa. Fritatut meiningit näyttivät kivoilta laareissaan, mutta valitettavasti olivat ehtineet jo viilentyä ja kadottaa kaiken rapeutensa. Ihan kohtuullisen makuisia kuitenkin.

Lammas otti kärkipaikan lautasella, lihapullan viipaleet olivat hyvin maustettuja ja sopivalla tekstuurilla valmistettuja. Soossi oli saanut myös sellaisen kivan pienen poltteen mukaan, mikä sopii mielestäni villapäille mahtavasti. Tätä kun vielä dippaili siihen minttukastikkeeseen, niin kyllä oli hyvää.

Ja jälkkäriäkin oli, mango lassi oli oikein onnistunut. Kahvia ja nepalilaista teetäkin olisi ollut, ei vaan tehnyt mieli. Ihan onnistunut buffa ja vielä kohtuuhintainen sellainen. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos olet täällä päin liikenteessä.

Sisustus noudattaa nepalilaisen ravintolan oppikirjaa täsmällisesti, tosin vuoritaulujen tilalla oli vähän hengellisempää ikonografiaa, tiskiltä löytyi myös asiaankuuluvaa kirjallisuutta.

Mutta siis loossit löytyi ja taustamusiikki oli sen mukaista. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli juttuja, mutta ei ehkä niin mielenkiintoisia kuin ne lihavaihtoehdot.

Ps. Pitäkää silmällä pääsiäispupuja, tai -kukkoja, niinkuin R. aina vänkää vastaan. Hyvää pääsiäistä!

Pps. Rautatieasemalla oli kiintoisa valokuvanäyttely tärkeästä aiheesta.

URL www.dhaulagiri.fi
Puhelin 09-8776674
Osoite Pasilankatu 8, Helsinki

Xiao Mei Lin

Eilisen Suljetut ravintolat -sivun tunkkaamisen yhteydessä tuli tsekattua muutaman raflan status ja silmään osui Mei Lin -ravintolan sivuilta Xiao Mei Lin. Tämä on tullut MAD-ravintolan (ex-Lusikka, jossa en koskaan päässyt käymään, nyyh) tilalle. Sijainnin osalta tämä oli niin passeli omiin aikataulullisesti, etten voinut vastustaa kiusausta ja rynnin paikalle kuin raivo härkä.

Jostain syystä tänään on taas pitkästä aikaa soinut päässä biisi, olisiko tässä tapahtumassa taas jonkinlainen herkistyminen muutoksen kynnyksellä, vai johtuuko auringosta, mutta koko päivän olen hyräillyt Carmenin Toreadoria. Ehkä se on vaan joku vaihe?

Chinese “tapas”, in the form of dumplings and such, the food was good and the service friendly.

Other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Jing Cheng and Peking.

Melko staattiselta vaikuttavalta (tai ainakin toi oli vaan yksi laminoitu A4:n ja muita listoja en bongannut) lounaslistalta löytyi lautasannoksina (10e): Xiao Mei Lin dumplings (possu+kiinankaali, kana+sieni ja possu+fenkoli), paistetut udon nuudelit kanalla, paistetut nuudelit vegeillä sekä paistettua riisiä.

Lounaaseen kuuluu salaatti, soppa ja kahvi/tee. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin dumplingit fenkolipossulla.

Alkuun tullut salaatti + soppa oli hauska yllätys, kun en ollut tajunnut tavata listaa siltä osin tarkasti tilauksen yhteydessä. Soppa oli aika stanu, tällainen vegemeiniki (olisiko tuossa ollut kuitenkin kanista messissä? ei pysty sanomaan) ja simpeli maultaan. Mutta se salaatti oli aivan ihanan kirpsakan rapsakka. Oli niin tiukka etikka heitetty minilautaselle, että meinas tulla vedet silmiin.

Lisää tällaista, kiitos! Tämä herätti nälän, jos sitä ei olisi jo ollut kaiken aamuisen rehaamisen (nykyään puolen tunnin juoksun lisäksi yritän saada itseäni solmuun 20 minuutin ajan niillä kuntolaitteilla, en ole kuitenkaan vielä onnistunut) takia mahassa möyrimässä.

Pääruoka tuli kohtuu nopeasti, kun olin aikaisin liikkeellä. Rafla täyttyy aika vauhdikkaasti, joten kannattaa olla ajoissa tai myöhään liikenteessä. Possupyörykät taikinanyyteissä maistuivat oikein hyvältä ja olivat rasvaisen mehukkaita.

Vähän tosin se fenkoli sai alussa sellaisen reaktion, että kieli olisi kaivannut kalaa makupariksi, mutta se oli vain ohimenevä ilmiö, johtuen omasta rajoittuneesta mielikuvituksestani. Sivuun tuli kiinalaista mustaa etikkaa, johon dippailin nyyttejä, mutta täytyy sanoa, että kaipasin kovasti jotain chilisoossia leikkaamaan rasvaisuutta.

Sitten tämä olisi ollut parempi, nyt meni loppua kohden vähän jyystöksi, kun makumaailma oli kuitenkin melko yksitoikkoinen annoksessa. Hyvää oli kuitenkin ja lounas oli oikein tyydyttävä, kannattaa käydä tsekkaamassa, jos on huudeilla.

Sisustus on jokseenkin saman oloinen kuin MAD-raflassa, itämaisia tauluja seinillä sun muuta koristetta ja simppelit kalusteet. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ujon ystävällistä. Kasvissyöjälle oli ainakin ne paistetut nuudelit, ehkä myös se paistettu riisi, tosin en tiedä mitä muuta siihen annokseen kuuluu.

Ps. 6k-ravintolakeskittymään Kampin kellari(humppa! sori #imnotsorry)ssa on saanut Oatzin tilalle uuden raflan: Saint Tortillas. Ja Jätkäsaareen on tullut uusi rollSushi, jonka bongasin Woltin listoilta. Kylläpä näitä nyt ilmestyy, ilmeisesti kevättä rinnassa tai jotain.

Pps. Lapinlahden muut raflat olivat pysyneet melko samoina, eli Zio Pepe, Singapore, Emoi, Kabuki, Mount Everest (jonka siitä pisteestä en ole kirjoitellut, vaikka olen vuosia sitten siinä kyllä käynyt useampaankin otteeseen) ja Starter löytyivät edelleen. Mutta Kabukin viereen oli ilmestynyt jostain Win Win -kahvila, josta saa näemmä myös phở-soppaa.

Mechelininkatu tuli rehattua läpi osittain myös, kun sulattelin lounaskävelylläni osaa possudumplingeista ja Queen Sheba näytti pyörivän työmaasta huolimatta, mutta se Zuhat-reissulla bongattu Dora-kahvila oli muuttunut Poutapäivä-nimiseksi mestaksi, joka tarjoili päivän keittoa. On toi Meklu kyllä melko pahasti myllätty, toivottavasti saavat kuntoon kohta.

URL www.meilin-fi.com/xiao-mei-lin
Puhelin 050-5134883
Osoite Lapinlahdenkatu 9, Helsinki