Going Greek

Reidet maitohapoilla ja pää pyörällä, kun Kluuvin papereiden toimituksen jälkeen yritin nousta kohti lounasta. Tämän aamun juoksumatto-kokemus sujui jo vähemmän katastrofaalisesti kuin eilinen, eikä tarvinnut edes käydä kotona hakemassa unohtuneita kamojakaan, kun oli kaikki kannossa illalla tehdyn varustekatselmuksen jälkeen. Hyppäsin kutosen sporaan ja tein sight seeing -kiekan Karhupuiston ja sen viereen saapuneen Skifferin kautta, aina Brahiksen kylkeen.

Pohkeet polttelivat ja mietiskelin siinä kävellessä, että pitäisi varmaan yrittää venytellä muutakin kuin vain selkää. Mutta kun ei osaa ja muutos on vaikeaa. Ehkä se tästä. Painokin on kivasti tippunut, alkaa olla jo neljäsosa tavoitteesta hoidettu. Vuosia sitten ostetut vaatteetkin taas sopii, joka tarkoittaa sitä, ettei tarvitse ostaa uusia duunireleitä hetkeen. Win-win.

Greek street food in the form of Gyros, this quaint restaurant next to the busy Brahenkenttä sports field is definitely worth a visit. The lamb was succulent, the condiments delicious and the atmosphere vibrant.

Other restaurants near here are Kahvihuone, Cafe Brahe and Tam Tam.

Kreikkalaista katuruokaa siis, tarkoittaen gyroja sekä meze-henkisiä kulhoja. Vähän teki mieli ottaa sellainen meze-valikoima, kun sillä olisi ehkä saanut kattavamman otoksen tahnoista, mutta pakko oli taipua siihen gyroon, kun kerran oli tarjolla.

Listalta löytyy: Gyro lampaalla eli harissajogurtti, savusipulipikkeli, retiisi, tomaatti, herneenverso, minttu, persilja, rosmariiniöljy leipätaskussa (12e); gyro kanalla eli tzatzikia, munakoisotahnaa, kurkkua, paahdettu sipuli, salaatti-kaali-mix, minttu, persilja, aurinkokuivattu tomaatti -öljy (10e); gyro possulla eli sinappimajoneesi, savusipulipikkeli, fenkoli, appelsiini, herneenverso, persilja, yrttiöljy (10e) sekä gyro portobello-sienillä eli valkosipulijogurtti (kaura), hummus, salaatti-kaali-mix, retiisi, tomaatti, savusipulipikkeli, rosmariiniöljy (11e). Nämä kaikki sai myös kulhoina ja ekstroina löytyi: Feta (1,50e), oliivit (1e), kaura-tzatziki (1e) sekä ranet (2e). Lounaan kaveriksi sai americanan tai espresson eurolla, latten sai aavistuksen kalliimmalla (eivoimuistaa).

Otin lampaan, koska tottakai, mutta modasin sitä myös fetalla ja oliiveilla. Hulluttelin ja otin jopa americanankin siihen mukaan, kun ei ollut vielä kahvikiintiö täynnä. Vähän jäi kaivelemaan se tzatzikin maistamattomuus, diggaan kyseisestä sörsselistä niin paljon, että tulee tehtyä sitä kotonakin usein. Ensi kertaan sit (as if).

Alkuun hörpin sumpit ja tämä oli kyllä tosi hyvä kahvi, kupin mainoksesta voisi ymmärtää, että Kaffa Roasterylla on jotain tekemistä asian kanssa? Vettäkin löytyi myös kuplivana, johon sai jäätä kun nyt on niin kuuma. Ohjekyltti vesipisteen vieressä mainosti, että vettä olisi voinut maustaa myös hedelmillä tai yrteillä, mutta ei niitä näkynyt missään. Hyvä idea kuitenkin ja erityisen miellyttävää, että oli kyltti opastamassa.

Safka tuli niin nopeasti kun sen kokki ehti duunaa ja tötterö oli oikein maukkaan värikäs ilmestys. Pisteet myös todella toimivasta kääröstä, tämä piti annoksen alusta loppuun asti kasassa ja syönti oli helppoa ilman välineitäkin, mikä ei ole näissä kannettavissa safkoissa mikään itsestäänselvyys. Tämähän oli oikein herkullinen setti. Lammas oli murisevan mehukasta ja yrttisen ihanaa sekä sopivan rasvaisista paloista väsätty.

Ainoa mitä kaipasin tähän, oli tulisuus. Ja sitähän sai pöydästä löytyvän maustekorin chili-yrttirouheen muodossa, jota tulikin tuikattua tarpeeksi, varsinkin loppua kohden. Harissajogurtti ja se rosmariiniöljy muodostivat todella hyvän kombon ja olivat täyttäneet leiviskäisen sisällön kauttaaltaan, niin että lopuksi oli ihan pakko purkaa hieno käärö ja kaivella pohjalle jäänyt tomaatinviipaleherkkupala. Toinen mikä tässä teki vaikutuksen oli se pikkelöity sipuli, johon oli saatu upotettua todella vänkä ja iso maku, niin pieniin siipaleisiin.

Feta toimi tässä loistavasti ja oli oikein maukasta, vaikka jotenkin oletin että tässä olisi tullut joku stydimpi vuohenjuustofeta tms. Mutta tämä toisaalta ei jyrännyt maultaan muita komponentteja ja pelasi hyvin kokonaisuuteen nähden.

Retiisit antoivat vähän tekstuurivaihtelua annokseen, minttu toimii lampaan kanssa aina, mutta ne herneenversot olivat jotenkin ylimääräisen oloisia. Muutenkin näitä tulee pidettyä pääosin huonosti toimivina koristeina, joita pitää siirtää varsinaisen asian edestä syrjään.

Leipä oli hyvä, sopiva sitko ja pysyi kasassa koko ruokailun läpi. Annos oli myös juuri passelin kokoinen lounaaksi. Suosittelen ehdottomasti käymään täällä, vaikka vähän kauempaakin. Itsellekin tuli sellainen olo, että haluisin koestaa myös sen kanan ja possun, mutta kun mulla on tää ongelma näiden käymättömien raflojen kanssa. Tokalla kiekalla sit.

Sisustus oli myös kivasti duunattu, tässä oli selvää ajatusta mukana ja pienestä tilasta oli saatu ilmavan valoisa. Propsit myös selkeästä ja toimivasta graafisesta ilmeestä, menut ja kyltit olivat parempia kuin monessa vastaavan kaltaisessa paikassa. Täällä oli miellyttävää asioida, asiakaspalvelukin oli rennon ystävällistä ja välitöntä. Homma skulas ku Remun rummutus.

Kasvissyöjillekin oli joko sieniä tai sitten joku jännä Oumph-systeemi, kannattaa käydä stedaamassa. Lapsenhenkisille löytyy syöttötuolit jne, tosin vaunujen kanssa voi tulla ehkä ahdasta. Lemmikitkin oli erikseen kelpuutettu käymään.

Ps. Helsingin Uutiset osasi kertoa vähän enemmän tuosta Simply Good -ravintolan statuksesta. Tosin sama stoori kuin oven lapussa, eli maaliskuussa tms auki. Mutta taustoitti kuitenkin vähän.

Pps. Nurkan takaa löytyi jännä tarrakauppa: Made of Sundays. Tuli mieleen, että skidit halus jotain tarroja seinille jossain vaiheessa. Pitää ehkä käydä, tai ainakin vilauttaa tota saittia. Samalla kadulla joku vuosi sitten bongattu kiska, joka myi täytettyjä patonkeja (tai jotain sellaista) on näköjään hävinnyt. Onni-niminen pizzeria oli nurkassa, missä kaverit väänsi lunta katolta, mutta jotenkin noi pizza-kebab-mestat ei houkuttele.

Ppps. Bodo on nykyään Bodo JA Sri Nakhon (tai Srinakhon). I’m so confused. Ja hitsi näitä IOSin uusia filttereitä, tästäkään kuvasta ei saa järjellisen näköistä. Ja kaksi kertaa pitänyt buuttaa laite näidenkin kuvien väsilyn yhteydessä. Vinku vonku.

Pppps. (no niin, taas mennään näiden post-post-jne-scriptumien kanssa) Karhunpesän (joka oli edelleen käynnissä ja täydessä tohinassa ohi kävellessäni) lähelle on ilmestynyt (tai sitten minä vaan ensi kertaa rekisteröin tämän) Indian Express, josta tosin löytyi vain joku pizza-online sivu. Pitää silti käydä joskus.

Ppppps. (told you) Oli siellä myös joku Ravintola Toveri, tosin se ei ole lounasaikaan auki. Ja kun tota www-sivustoa skannaa, niin taitaa olla enemmän juomapuoleen painottuva, jotain tapaksia tms löytyy.

P^ns. (whee!) Ihan kuin Camel Cafeta ei enää olisi ja tilalla olisi joku mystinen kahvipaahtimo tms. Ja saman kadun Sham’s Flavours on kanssa umpeutunut, mutta keitrausmeininki ilmeisesti jatkuu.

Ppjnes. (tää on vika) Oon ihmetellytkin, että miksi eat.fi näyttää China Shezuanin olevan auki lounaalle ja mesta löytyy Foodorankin listoilta, mutta aina on lukko ovessa. Tämähän toimii enää take away -mestana. Mutta miten ne Foodoran jäbät ja mimmit saa ne safkat, kun on ovi säpissä? Onko keittiö jossain muualla? Vai onko koko homma jotain hämäystä ja kohta ne tulee hakee mut? Ihan kuin joku seurais, pakko lopettaa. Soitellaan myöhemmin.

URL www.facebook.com/GoingGreek-358305214614600
Puhelin 044-7339949
Osoite Läntinen Brahenkatu 12, Helsinki

Fat Lizard

Tänään olikin sitten jalat hellinä aamuhämärissä tehdystä juoksumattolenkistä (robot.. eiku gansta rap made me do it) ja vaikka kuinka yritin motivoida itseäni liikahtamaan johonkin pidemmälle kävelylle, niin muut vaihtoehdot alkoivat houkuttaa liikaa. Olin skannannut läskin liskon lounaslistaa kommentin innoittamana ja osittain tiistain menun perusteella (teki mieli kalaa ja jotain aasialaista) päädyin tunneloimaan Otskiin, tosin ensin piti skoraa hanskat, kun olin aamulla onnistunut dumppaamaan toisen niistä johonkin.

Tämä aamu jää pitkäksi aikaa mieleen, ei oikein näköjään parin tunnin unien jälkeen hommat suju ihan kybällä. Mutta niin, hanskat kädessä suuntasin metrolla teekkarien keskelle ja koska olin ajoissa, niin yritin bongaa sitä taloa, jonka vieressä oli joskus vuosia sitten kontti jota kavereiden kanssa skannailtiin venäläisellä säteilymittarilla (josta kuului huolestuttava piipitys). Joskus ajettiin myös teekkarikylän läpi paloautolla, sekin oli hyvin kiintoisa reissu. Täältä on paljon hyviä muistoja ja TKK:n kirjastosta lainattujen kirjojen oppeja.

A tasty home-cooked buffet deep in the Otaniemi campus area, the subway will take you to the front door.

For more interesting restaurants you can get to with the tube, take a look at Gurkha, Tikke and Chengdu.

Metrolla pääsikin yllättävän viereen, rafla oli tien toisella puolella. Lounaaksi täällä on kotiruokabuffa (12e) joka sisältää salaattia, soppaa, leivät, lämpimän ruoan (vege ja liha tms) sekä kahvit loppuun. Tähän saa halutessaan (+5,50e) kylkeen upgreidatun pääsafkan, joka tänään oli: Muscovado glaseerattua kanaa hiiligrillistä ja mausteista ‘Asian coleslaw’. Buffassa oli: Bataattikeittoa ja tzatzikia, miso-paahdettua lohta, wasabimajoneesia, seesaminuudeleita, punaista vegan-tofu-currya, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, juusto-kirsikkatomaatti-oliivisalaatti, oliiveja, coleslaw, perunasalaatti, bulguri-papu-punasipuli-kirsikkatomaattisötkötys, artisokan sydämiä, ituja yms), leipää (flatbread ja maalaisleipä) tuorejuustolevitteellä sekä loppuun kahvia tai (pussi)teetä. Otin normibuffan.

Alkuun piti nykäistä soppa, johon listan mukaan piti kuulua valkosipulikreemi, mutta en jotenkin tajunnut tuikata sitä tzatzikia kulhoon, joten sinnittelin pelkillä siemenillä yms. Keitto oli ook, olisi saanut olla kuumempaa ja isommin maustettua, tosin edelleenkään en sitä ehkä maustanut korrektisti.

Pääruoka tuli kasattua normaalilla ruotsinlaiva-menetelmällä lautaselle, mutta kuitenkin sillä erotuksella, ettei alussa ollut sitä wasabimajoneesia tai tofucurrya saatavilla. Otin niitä santsikierroksella, kuten myös leipää. Salaatti oli ihan jees, tuoreet komponentit ja melko runsas valikoima. Ehkä tässä vähän hämäsi tuo makujen kakofonia, en löytänyt salaateista mitään punaista lankaa, vaan oli vaan duunattu kaikenlaista ja heitetty esiin. Veget olivat joka tapauksessa sopivasti maustettuja, mutta ainoastaan se kivasti kynsilaukkaa sisältävä jogurttikastike muodosti muistijäljen.

Lohi oli saanut hennon maukkaan misohunnun ja oli onnistuttu jättämään mehukkaaksi, mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että uunilohta, tuota linjastojen kaurapuuroa, tässä vedeltiin. Seesaminuudeli olisi kaivannut rohkeampaa maustamista, nyt tämäkin jäi sen cacikin alle. Toisella rundilla noukittu curry oli saanut enemmän väriä pintaan ja oli ehkä maistuvin elementti lounaassa, tosin se wasabimajoneesi komppasi oikein kivasti lohta, jota otin vielä pikku biitin kanssa.

Leivät oli tällaista perustasoa, maalaislimppu oli mahtipontisen kookas ja hienon näköinen kun siitä sorvasin siipaletta, mutta kuori ei rasahtanut eikä taikina ollut kuplinut. Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni onnistunut kotiruokabuffa ja selkeästi hintansa väärti, mutta ei sen enempää. Hyvä suoritus tämäkin, kannattaa käydä jos on huudeilla tai muuten vaan länsimetron matkassa ilman selkeää suunnitelmaa.

Sisustus oli kotoisan oloinen, jotenkin silleen jännällä modernila retromeiningillä duunattu, hieman tuli näin jälkikäteen mieleen Down With Love -leffa. Taustalla soi Pettyn Free Fallin’, joka sekoitti pakkaa entisestään, tuli ihan 80-90 luvun vaihde mieleen ja kauhea flanellipaidan kaipuu. Onneksi joulupukki toi yhden sellaisen tosin mukavan isi-paidan yöasusetissä, mitä voinkin sitten perheen riemuksi aina pitää. Pitääkin pistää Nevermind soimaan kotimatkalla.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Pirteä kassaneiti jopa ehti proaktiivisesti esitellä buffan toimintaa, mikä on harvinaista näissä meiningeissä. Tammikuun vegaanihaastajille oli sitä currya salaatin ja sopan kaveriksi, eikä se ollut mikään huono vaihtoehto ollenkaan. Lasten kanssa tuskin tulisi eksyttyä näihin koordinaatteihin, mutta tilaa on jne. Ehkä webskasta voisi ilmetä jotenkin, että tämä on buffa? Oma lukutaito on niin heikko, että luulin lounaan olevan lautasmallisen ja näin olin jo asennoitunut pleitattuun lohibiittiin rapsakaksi paistetulla nuudelilla, tosin se johtui todennäköisesti vaan liiallisen urheilun tuottamasta nälästä.

Ps. Jatkona eiliselle self-service jutulle, New Yorkerissa on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten Woltit ja Uberit yms ovat muuttamassa ravintolakenttää.

Pps. Jeps, toi uusin IOS photo editori on markan p*sce. Näemmä jos croppaa tarpeeksi monta (ehkä yli kymmenen) kuvaa putkeen, niin laite pitää bouncaa, että taas toimii. Filttereitä pystyy vielä duunaa ja tallentamaan, mutta croppaus ei käy. Tasalaatua Piilaakson ihmemiehiltä. Tai sit mun taidot ei vaan riitä.

URL www.ravintolafatlizard.fi
Puhelin 020-1277710
Osoite Tietotie 1, Espoo

Salaattiasema

Viikon tauon ja viiden päivän linjastoruokailun jälkeen oli ilo ylimmillään, kun pääsin takaisin satulaan ja Stadin antoisien ruokapatojen ääreen. Sinänsä tuollaisessa vakioidussa ruokailumallissakin on omat puolensa, ei tarvinnut kauheasti mietiskellä lounasta, kun otti vain tarjottimen käteen ja alkoi lapioida. Samalla tuli juteltua ruokailun ohessa, mikä yleensä jää näissä omissa käynneissä pois, tosin tänään oli onneksi R. taas peesissä, joten sosiaalinenkin aspekti oli hoidettu.

Aurinkokin paistoi ja elämä hymyilee, tästä tulee vielä erinomainen viikko. Viikonloppuna tuli vedettyä sen verran tiukkaan tahtiin lihaa (pihvit lauantaina ja vakuumipakatun setin jämistä Rydbergin pihvi sunnuntaina), että maanantai piti aloittaa vähän iisimmällä setillä. Robottikin paheksui ranteessa siihen malliin, että täytyy alkuviikosta yrittää skarppaa, muuten tulee mustat helikopterit.

Salads and such from this small restaurant in the basement of Forum shopping center,

Forum has quite a few other restaurants as well, such as Ônam, India House and Foody.

Forumin kellariin on ilmestynyt Salaattiasema, jota olen pitänyt pre-order-listalla jo hetken aikaa, en ole viitsinyt käydä siinä Larun pisteessä, kun tämä vaikutti niin oivalta kohteelta R:n kanssa vietetylle lounaalle. Sijaintikin oli mitä mainioin, vaikkakin nyt oli aurinkoinen keli, joka olisi sinänsä tukenut ulkoiluakin.

Valitettavasti Buongiorno Cafe on pistänyt Eerikinkadun pisteen säppiin (ei ihme, ettei se ole ollut kovin hyvin auki tässä lähiaikoina), joten täytyy joskus ehkä sitten yrittää sitä Museokatua tms. Salaattiasema myy salaattia (duh) kolmella kasvistäytteellä (#laputoiskiva) ja kahdella delitäytteellä sekä yhdellä päällisellä (12,50e), mutta näemmä myös tuorepuuroa (3,80e), salaattirullia (10e) ja kuumia kulhoja (12,50e), jotka tosin ovat kvinoa+jotain (blech). Löytyy myös päivän salaatti (10e, vain lounasaikaan) sekä valmiita (kana)leipiä tms.

Itselle tuli keitto (9,50e), johon saa kolme kasvistäytettä sekä yhden delitäytteen, joihin valkkasin nuudelisalaatin, juuresraasteen, vihreät pavut ja falafelit.

R. nappasi omavalintaisen salaatin, johon tuli punajuuria, vihreitä papuja, paahdettuja juureksia, fetaa ja yrttimarinoitua kanaa. Kahvi oli ekstraa (1e) ja tuli heti safkan viereen, joten ehti snadisti jäähtyä syömisen aikana.

Soppaa joutui hetken odottaa, tosin nopeasti sekin tuli, tämä on vauhdikas lounas. Liemi oli ihan jees, joku kasvispohjainen systeemi ja kuulemma tuoksui voimakkaasti sellerille (itse en huomannut).

Kävi aika nopeasti ilmi, ettei noi salaattitarvikkeet oikein olleet omillaan tuossa keiton seassa, falafelien teoreettinen rapsakkuus oli kadonnut ja muuttuivat kauhomisen kestäessä muussiksi.

Pieneksi hakatut nuudeli- ja raastesalaatin biitit uiskentelivat veessä kuin pienet sammakot ja ainoa mistä sai jotain otetta oli ne isot vihreät pavut. Nettopositiivinen tämä silti oli, salaatit olivat hieman “aasialaisesti” maustettuja ja kokonaisuus oli juurikin sellainen kevyt ja ravitseva lounas mitä lähdinkin hakemaan.

R. naposteli salaattinsa tyytyväisenä, tosin hänen valitsemansa yrtti-jogurttikastike, vaikkakin maukas, olisi ehkä kuitenkin saanut olla etikkapohjainen systeemi. Hän kun ei liian hapokkaista jutuista ole moksiskaan, vaan tykkää kirpsakkuudesta.

Itse maistelin vähän sivusta, feta oli täyteläisen maukasta, yrttikastike hennon hyvää ja kana vähän kuivakkaa. Ihan jees salaatti, parempi kuin esim. Twistissä, mutta tähän hintaan löytyy kyllä parempiakin, kuten esim. Pupusta.

Sisustus on freesi ja uutuuttaan kiiltävä, jännällä modernilla maalaismotiifilla duunattu. Lattiat oli hauskoja, kukat olisivat ehkä kivempia elävinä kuin muovisina, mutta toki tämä on pidemmällä juoksulla iisimpi ylläpidettävä. Asiakaspalvelu oli rempseän nopeaa, mutta jotenkin olisi hyvä ehkä käydä läpi niiden komponenttien sisältöä tai olla selventäviä lappuja tms.

Nyt “kaikki” kyselivät laarien sisältöjä ja aikaa kului. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tosin ei tämä kauhean tilavan oloinen ollut, logolla varustettu syöttötuoli kuitenkin löytyi. Kasvissyöjälle oli vaikka mitä, tosin “delitäytteistä” vain kolme oli vegeheadeille sopivia: kidney-papuja, falafeja sekä fetaa (haittaakse?).

Ps. Aromi-lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli Tapanilan Chinamanista, mikä on roikkunut omilla listoilla jo pitkään (vähän hankalan matkan päässä lounaalle, mutta joskus pitää käydä). Ilmeisesti tuo itsepalvelu on pikkuhiljaa hivuttautumassa rafloihinkin, osviittaahan tästä on jo mm. niissä pikaruokamestojen hipeltelymenuissa.

Pps. Aaaa-aaa-argh. IOS 11.n päivitys on pistänyt kuvien filtterit uusiksi ja nyt täytyy opetella noiden käyttö. Ehkä se on hyväkin, olen käyttänyt samoja vanhasta luurista asti, silloin pääosin siksi, että kuvalaatu (sekä kuvaaja) oli niin kehno, että ajattelin ylivalottuneiden asetusten peittävän pahimmat ongelmat.

Tosin tässä versiossa täytyy näköjään käynnistellä puhelinta pari kertaa uudelleen, että saa kaikki kuvat editoitua, kun tulee kesken kaiken “There was an error saving this photo. Please try again later” virheitä ilman mitään järkevää syytä. Miksi kaiken pitää aina muuttua?

URL www.salaattiasema.fi
Puhelin 050-4650777
Osoite Mannerheimintie 14-20, Helsinki