Papapishu! Ei ollut ehkä ihan fiksuin idea ottaa tällainen pidempi kävelysessio näiden uusien kenkien (tai no, vanhojen, mutta käyttättömien, jotka R. löysi jostain kaapin uumenista) kanssa heti kättelyyn. Mutta kun kahdet muut työkengät on suutarilla hoidossa, niin vaihtoehtoja ei ollut. Kaunis keli kuitenkin saatteli minut kohti kaukaisempaa lounasta ja päätin lopultakin käydä ruksimassa pois listalta tämän jo instituutioksi muodostuneen ravintolan Pasilan (eiku hitsi, tämä onkin Vallilan puolella, näin sitä oppii joka päivä jotain uutta) kolkkojen konttoritalojen kupeessa.
Paluumatkalla tuli dallailtua kevään kohmeesta nousevan Alppipuiston läpi, samalla kun kuuntelin Aureliuksen Meditations äänikirjaversiota. Tämäkin on pitänyt jo pitkään kahlata läpi, mutta on jäänyt kaiken d00n1n alle. Olen kuitenkin onneksi intoutunut taas lukemaan ja kuuntelemaan muitakin kuin teknisiä kirjoja pitkästä aikaa. Roomalaisen ikiviisaat sanat lohduttivat hieman matkalla kun uudenkarheat kengät kuluttivat känsiä jalkapohjiini. Tulipahan kuitenkin Paljon Askelia, mikä on hyvä ja oikein.
Talkoot ovat vieneet minut jo niin lähelle ensimmäistä tavoitetilaa, että se on ihan käsinkosketeltava. Oletus on, että tällä viikolla lukemat ovat (BMI + fat%) zonessa, jonka jälkeen homma menee jo vähän hifistelyn puolelle. Toki uudet tavoitteet on jo kirjattu ja rima asetettu niin korkealle, ettei tosikaan. Kovin maali on kaverin voittaminen Cooperissa. Siihen tosin menee vielä tovi.
Comfort food in the midst of taxi drivers, this long-standing restaurant has an all-you-can-eat buffet that won’t leave you hungry.
For more eateries, check out Caverna, Raiku and Turkkilainen Ravintola.
Jaa vai miten niin instituutio? Kuten olen aiemmin maininnut, niin olen joskus taannoin (>10 vuotta sitten) ollut Pasilan suunnalla vääntämässä bittiä. Silloin muistan kun ensimmäistä kertaa porukoiden kanssa tuli tallusteltua tähän raflaan, oli kuulemma isojen poikien mesta. Ja kieltämättä se lautasannos (olisiko ollut Amerikan Leike) mikä tiskin takaa tuli, oli melkoinen sydämenpysäyttäjä. Muistaakseni silloinkin täällä oli salaattibaari, mutta nykyään homma on muovaantunut noutopöytä-meiningiksi.
Ravintoarvot ovat kuitenkin pysyneet kohdillaan, josta johtuen rafla näyttää edelleen olevan raskaan ja vähän kevyemmän liikenteen, sekä muiden rehellisten työmiehien suosiossa. Tämähän on aina osoitus siitä, että ravintolasta saa rahalleen vastinetta.
Tänään erittäin aikaisin aukeavasta (09:30) aukeavasta buffasta (10e, pienemmällä massilla saa keittoa/salaattia jne) löytyi: Kermainen lohikeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, marinoitu kaaliraaste, oliiveja, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, punajuuriviipaleita, salaattijuustoa, jalopenoviipaleita, perunasalaatti, kananmuna-tomaatti-yms-salaatti, artisokansydämiä, maissia, marinoitua punasipulia sekä modaukseen sopivia siemeniä yms), parilamunakas (tomaatti-sipuli-juusto), pinaattikampela, kastikkeita (chilimajoneesia, kermaviilikastike, jogurtti, guacamole yms), broilerifajitas, pippuripihvi, wieninleike (kaverina sitruuna, kapris, anjovis), häränfileetä texas bbq, riisiä, kermaperunoita, muussia, uunijuureksia, pizzoja (surimi+sieni+peperone / kinkku-sipuli-katkarapu, naudanliha-paprika-purjo sekä kebab-chili-tomaatti) sekä loppuun torttulajitelma ja kahvia/teetä. Näiden lisäksi löytyi tietysti leipiä ja limuhanat sekä vettä/maitoa jne.
Alkuun vedetty lohikeitto oli perinteisempi versio kuin eilinen. Suolaa tästäkin löytyi, mutta ei liikaa ja muutenkin tämä oli oikein oiva vedos tästä klassikosta. Lohi oli mehukasta, liemi täyteläistä ja veget sopivan napakoita. Salaattibaarin antimetkin yllättivät tasollaan, kaaliraaste oli maittavaa, vaikkakin olisin ehkä itse kaivannut tähän snadisti lisää happoa.
Perunasalaatti oli muikean majoneesista, jonka rasvaisuutta sai kivasti leikattua niillä hyvin duunatuilla punasipuleilla. Niin oudolta kun se tuntuukin, niin nykymuodossaan täältä voisi ihan hyvin kuvitella vetävänsä pelkän sopan ja salaatin ihan tyytyväisenä.
Mutta pitihän sitä ronskimpaakin puolta maistella, tosin buffassa oli sen verran runsas kattaus, ettei yksi toimistohiiri mitenkään pysty edes maistamaan kaikkea kerralla. Aloitin pizzalla ja slaissi pelitti hienosti. Pohjassa oli pysynyt pieni purenta ja vaikka päällysteitä olikin aavistuksen liikaa, niin ne maistuivat hyviltä. Pippuripihvi kermakastikkeessa toimi hyvin lohkoperunoiden kanssa, mutta se mikä teki koko hoidosta vielä tiukemman, oli se ihanan tulinen chilimajoneesi.
Kerrankin joku viitsii pistää pökköä pesään tarpeeksi. Wienenleikekin oli murean mehukas ja buffan lämpöhauteesta huolimatta oli vielä rapsakka pinnaltaan. Anjovista ja kaprista en tosin tajunnut ottaa mukaan, joka harmittaa näin jälkikäteen missattuna mahdollisuutena. Uunijuureksetkin, jotka olivat (ehkä?) kurkuman keltaisina maltettu paahtaa juuri passeliin purutuntumaan, antoivat hyvän säväyksen muille komponenteille.
Texas bbq lehmä maistui myös, tähän oli saatu mukava makeus ja tämänkin annoksen kasviksetkin oli onnistuttu pitämään al dente -kypsyydessä. Tämä nousi omalla listalla kyllä ihan sinne kotiruokabuffien kärkikahinoihin, Raikun kaveriksi. Jos lohturuokaa kaipaat (ja kukapa ei lohdutusta tarvitse aina silloin tällöin), niin suuntaapa nokkasi 91.1:n helmoihin.
Sisustus on edelleenkin hieman huoltismainen, mutta siistimpi ehdottomasti kuin edellisellä kertaa, josta toki on melkoisesti aikaa. Graafinen ilmekin on hioutunut säälliseksi ja kyltit viittoittivat hyvin kulkuani läpi laarien. Kasvissyöjällekin oli juttuja, vaikkakin onhan tämä enemmän suunnattu karnivooreille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, vaikka toki täältä löytyisikin jokaiselle jotakin.
Ps. Syksyllä Tampereella tapahtuu, tonne olisi kiva päästä pintxoseja sun muita herkkuja vetelemään.
Fetching directions......
