Poiju

Tänään onkin vuorossa hötömölön tunkkausta koko ilta kaverin taideluolassa, joten päätin ottaa voimistavan happihyppelyn Ruohiksen suuntaan ja kuittaa Jätkäsaaren (oikeasti) viimeisen raflan samalla.

Poiju oli kyllä listalla ja on köllötellyt siellä jo vaikka kuinka pitkään, jotenkin tuo on aina jäänyt katveeseen, mutta muistui mieleen Faron käynnin yhdeydessä ja näin ollen oli maantieteellisesti oiva kohde nopeahkolle lounaalle.

Takaisin kävellessä tuli tehtyä muutama kiintoisa havaintokin, kuten että Abolbuna ei näyttäisi olevan enää lounasaikaan avoinna ja Helmi on muuttunut Yakiniku-nimiseksi (vai Yaki Niku?), mikä olikin varmaan ihan järkisiirto uusilta omistajilta. Helmi ei jotenkin kuullosta kauhean itämaiselta. Pitääpä käydä tsekkaamassa mestan uudistunut buffa jossain vaiheessa.

Indian food, pizza and steaks at this neighborhood restaurant at a decent price point and a good enough quality.

Close by you can find also Yeti Nepal, Faro and Dacca.

Tarjolla on päivittäin(?) vaihtuva lounaslista, jota ei valitettavasti löydy netistä. Tänään oli tarjolla: Tarkadal eli valkosipulivoissa paisettuja linssejä + riisi & naan (9,50e), Chicken Jalfrezi eli paistettua sipulia ja paprikaa sipuli-tomaattikastikkeessa + r&n (10e), Lamb Rogan Josh eli lammasta haudutettuna erilaisiin vahvoihin mausteisiin + r&n (10,50e), hawaijileike eli possua ananaksella choron-kastikkeella ja ranuja (12e), pippuripihvi ranuilla (14e), lohi tartar-kastikkeella (12e) sekä pizzat 1-16 (9,50e).

Tämän lisäksi lounaaseen kuului alkusalaatti: Salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, punajuuri sekä kastike. Loppuun kahvia tai teetä. Itselle valikoitui intialainen lammas (bää). Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkusalaatti oli niin basic kuin olla ja voi, mutta kuitenkin ihan tuoreet komponentit ja kastike oli jees. Kyllä tällä viihdytti itseään samalla kun odotteli safkaa.

Pääruoka tulikin sitten todella vauhdikkaasti, olinkohan ehtinyt jo puoliväliin pientä salaattilautastani. Tämä olikin katettu ovelasti soikion muotoiselle lautaselle vs. peltilautanen ja naan-leivän roolia näytteli snadimpi viipale.

Tämä hyvä, mulla ei ollut mitenkään järkky nälkä ja muutenkin on tullut vähennettyä snadisti tuota hiilareiden älytöntä mättämistä (himassakaan ei tule enää vedettyä niitä juustovoileipiä kasaa illalla, vaan tehtyä sellainen Lidl-sötkötys mustikoista ja kreikkalaisesta jugrusta).

Leipä oli aavistuksen lötkön oloista, ei pärjännyt ollenkaan niille kunnon naan-lätysköille, mitä saa normi nepalilaisista yms. Tosin ei tämä nyt mitenkään luokatonkaan ollut. Riisi oli jännää, kun siinä oli usean värisiä jyviä, tämä oli hyvin keitetty, sopivan kostea ja pääosin paakuuntumatonta. Lammas oli sekin ihan ook, jotkut palaset sitkeähköjä, kuitenkin suurimmaksi osaksi riittävän mureita.

Kastike oli hieman mausteista, itse kaipasin chilikastiketta pöytään (ei ollut tai en nähnyt ainakaan), mutta meni tämä näinkin ja nälkä lähti jne. Tarjooma on jokseenkin suoraan verrannollinen Daccan listaan, mutta naan-leipä oli vähän parempaa, kastike maukkaampaa ja riisi kivasti jännempää.

Sisustus on sopivan merellinen ruoreineen, laivoineen ja tauluineen. Lähtiessä tuli bongattua (muovinen) hain pääkin ripustettuna raflan toisen pään seinälle. Yleisilme oli siisti, aavistuksen kauhtunut ja melko viihtyisä tällaiseksi kortteliravintolaksi.

Ehkä taustalle olisi voinut pistää jotain ääniraitaa tai vaikka lokkien kirkunaa (heh, tästä muistuu mieleen yksi ekoista konsulttiduuneista, missä asiakas pyysi webskaansa kulkusen kilinää) tunnelmaa tuomaan. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyi linssikastiketta, tosin kannattaa ehkä tsekata Yeti Nepal ja Hima & Salin valikoima myös.

Ps. Jännä nähdä mitä tuolle viinaväännölle tapahtuu. Vaikka nyt itse olenkin jättänyt homman jokseenkin sikseen, niin olisihan se jo aika höllentää tätä holhouskulttuuria. Erityisesti jos sillä saisi lisäpiristystä ravintoloille. Muistan hyvin miten vuosia ja vuosia sitten Saksassakin sai take-away pizzan mukaan ostettua pari kylmää huurteista, mikä tuntui samaan aikaan niin kovin luontevalta ja absurdilta, kun oli tottunut vähän erilaiseen meininkiin.

Pps. Äääh. Ja tämä oli sitten lounas #779 (Döner Harju City lasketaan mukaan, vaikka onkin ketjun toinen esiintymä), joten se maaginen #777 meni ohi niin että vihelsi. Ja muutenkin, nyt on kasinoilla jotain über-kalliita joulubuffia, jotka ei jotenkin jaksa kiinnostaa.

Ei vaan pysty taipumaan kuudenkympin buffaan, josta saa sitä samaa kamaa mitä jokatapauksessa vetää överit jouluna. Mieluummin menee johonkin oikeasti hyvään raflaan syömään maistelumenun tms. Ainiin, siitä tulikin mieleen, että OX lopettaa jouluun mennessä. Kannattaa käydä, jos et ole vielä ehtinyt.

Pp(kylläpä taas lähtee)ps.  Ekat joulukuusen myyjät bongattu! Tämä kaveri oli ihan jäässä, kun kuusetkin oli suihkittu.

URL www.ravintolapoiju.fi
Puhelin 09-6856638
Osoite Jaalaranta 5, Helsinki

Fonda Del Sol

Kelmeän talvinen aurinko pilkahteli sadepilvien raoista, maalaten harmaan betonin reunoja kuin pestyn sateenkaaren väreillä. Taivaanrannasta kajahti syvä kumahdus, aikakausi oli päättynyt ja suussani maistui kuparilta. Kävellessäni Tallinnanaukion halki, ohi pysähtyneen mustamaijan, pystyin vain ajattelemaan niitä kaukaisia hetkiä joita olin viettänyt haalistuneiden, muovisten tex-mex koristeiden parissa.

Istunut niillä epämukavan kolhoilla puutuoleilla ja elänyt muutaman hetken, niin vaimoni kuin myös kerran herra K:n kanssa, futiksen jälkeen. Nyt ne hetket ovat jätetty jälkeen ja haikein mielin astuin takaisin metroon, kohti länttä ja auringonlaskua.

A meat and potatoes restaurant, but a bit lacking in the execution.

Other restaurants in the Itäkeskus area are Newroz, Kirkuk and Wasabi Sushi.

Tarkoitus oli oikeasti mennä Villa Nepaliin (kuten edelliselläkin kerralla), mutta ei se ole vieläkään auki, vaikka webskassa on kovasti lounaslistaa esillä ja kaikkee. Villa Nepalista tulee muuten mieleen Villa Housu, rakennus jossain missä olen käynyt, muistaakseni Nuuksiossa. Ja siitä tietysti tulee mieleen Nahkahousut, saari Helsingin edustalla.

Mutta niin, siis tuo kyseinen rafla oli kovin rakennusvaiheessa vielä (olisi ihan kiva jos laittaisivat arvioidun valmistumispäivän sinne sivuille, mutta toisaalta voi olla että omistajatkin ovat yllättyneet pystyttämisen monimutkaisuudesta), joten piti kehittää jotain muuta. Minulla oli kyllä snadi aavistus, siitä, ettei tuo ravintola oikeasti ole auki (mm. puhelinnumero saitilla on 09 00000000), joten tottakai minulla oli Plan B.

Fonda Del Sol, tuo kauppakeskusten kulunut seinäruusu, joka on tarjoillut epämääräisen eksoottista ruokaa jo vuodesta 1992. 2000-luvun taitteessa täällä on tullut itse asioitua useampaankin otteeseen, niistä kerroista on jäänyt jälkeen ajan kullittamat muistot. Tulen hellimään niitä ajatuksissani pitkään, mutta luulen että fyysiset käyntikerrat on nyt tehty ja taputeltu.

Eli tällaista huoltissafkaa, leikkeleitä ja burgeria + lisukkeet. Tänään lounaslistalta löytyi: Venäläinen sipulipihvi (17,50e), paholaisenleike eli paneroitua possua paprikamajoneesilla (11,90e), broilerin rintafile pesto-kastikkeella (10,90e) sekä Garlic Burger with Cheddar (13,50e). Lisukkeina oli: Uuniperuna, ranut, valkosipuliperunat ja riisi.

Otin sen possuleikkeen, jonka paholais-nimikettä en ole koskaan tajunnut, en edes silloin ennenmuinoin. Eihän tässä ole koskaan ollut chilin ripettäkään, yleensä pelkkä paprika tarkoittaa Unkaria tms tässä kontekstissa. Ymmärtääkseni paholainen terminä tällä alueella viittaa tuliseen. But I digress, otin vielä ranut ja ison pepsimaxin, kun oli perjantai.

Safka saapui kohtuu nopeasti, tosin olin onneksi aikaisin liikkeellä, kun minun jälkeeni rafla täyttyi aika tahtia ja olisi varmaan päässyt odottelemaan ruokaa vähän enemmänkin. Pihvi peitti suurimman osan lautasesta, joten nälkä täällä ei jää. Mutta pihvi oli ottanut myös aavistuksen liikaa osumaa pannusta ja siitä nousikin sellainen vienoinen kärtsännyt tuoksahdus.

Maku oli kohtuullinen, kärynneet osiot olivat rajoittuneet vian muutamaan kohtaan pään kokoiselta alueelta. Lätyskä oli nuijittu todella ohueksi, mutta onneksi panerointi oli paria mustaa kohtaa lukuunottamatta melko onnistunut, vaikkakin aika kuiva. Tähän tietty auttoi se täyteläinen paprikamajoneesi. Ranut oli ihan ok, rapsakoita päältä ja ilmavia sisältä. Ketsuppi toi vähän makuakin lautaselle, varsinkin kun ripsottelin vähän chilijauhetta päälle.

Salaatti mikä oli eksynyt pihvin itäisen päädyn alle, oli niin surullinen, että olisi voinut jättää kitumaan sinne keittiöön. Pepsi Max oli hyvää, vaikka olen enemmän sellainen sosasola-mies kun sille päälle satun. Oli tämä parempi kuin ABC:n wieninleike, mutta ei kauhean paljon. Itse menin nostalgian vuoksi, muita syitä en välttis keksisi.

Sisustus on siisti, tällainen ilmava kahvilamainen systeemi, minkä sivusta löytyy baaritiski. Kauppakeskuksen käytävällähän tässä toki ollaan, mutta puoliseinän reunustamana kuitenkin. Asiakaspalvelu oli napakkaa ja nopeaa. Jää hyvästi, sinä uljas unelmani, pidän muistomme sydämmessäin ain.

Ps. Eastonin Alkon Whisk(e)y Island -kyltti oli edelleen koristamassa hyllyjä. Kuumeiset aivoni eivät päästäneet tästä ajatuksesta irti ja ulos tuli tällainen:

Hauskaa viikonloppua!

URL www.fonda.fi
Puhelin 010-8375701
Osoite Itäkatu 1-7, Helsinki

Sue Ellen

Ja pakkohan se oli mennä heti kun lounaaksi avattiin. Bystron tilalle ilmestynyt – jenkkien etelä-valtioiden herkkuja tarjoava – ravintola on avattu jo viime viikolla, paitsi että lounasta sai tosiaan vasta nyt. Taco Bell avautui eilen, mutta oli taas palaveripäivä (käytiin uudestaan Kiilassa, nyt ei viitsinyt enää kirjata, oli aika sama setti kuin sillä tokalla kierroksella) ja jonot tuohon pikaruokalaan ovat vieläkin koomisen kokoisia.

Käyn tsekkaamassa sitten kun ei tarvitse parranajokonetta mukaan ravintolareissulle, tossahan menee ikä ja terveys vanhalta ja raihnaiselta mieheltä, jos ulkona koleassa joutuu tuntikaupalla venailemaan. Luulisi melkein, että tuolla on ilmaisia ämpäreitä jaossa.

There is a distinct southern twang in the menu of this restaurant, run by some of the best people in Finland. But the lunch still felt lacking somehow, and the whole did not reach the level I would have hoped for.

The area has many interesting restaurants, such as Finnjävel, Goodwin and Puosun Kellari.

Tarjolla on sama menu kuin illallisella, mikä tuli snadina yllätyksenä, tosin mistään muustakaan ei ole missään kanavassa muuta indikaatiota, joten erillisen lounaslistan olemassaolo oli vähän sellainen fifty-sixty-tilanne.

À la cartelta löytyy mm. (en tabuloi kaikkea, kun menu löytyy kuvana ja webastosta): House rubbed & smoked brisket eli savustettua häränrintaa hunaja-sinappikastikkeella ja lehtikaaleja (25e), catch of the bay (sic) eli päivän kala (taisi olla merikrottia tänään) paahdettua kurpitsaa ja hapankerma-kastike (28e), lowcountry boil eli äyriäisiä+simpukoita maissilla ja chorizolla mausteisessa liemessä (27,50e), grilled farm chicken eli grillattua maalaiskanan rintaa ja lämmin mustasilmäpapusalaatti (26e), blackened ribeye steak eli härän entrecôte ja bourbon-kastikkeella + paistetuilla sienillä (29e) sekä grilled watermelon & baby gem eli grillattua vesimelonia ja sydänsalaattia paahdettuilla pähkinöillä + sinappivinaigrettea (22e).

Näiden lisäksi löytyi (4,50e) sivuun: Southern slaw eli etelän coleslaw, garlic & cheddar smashed potatoes eli murskattua valkosipuli- ja cheddarperunaa sekä crispy baby gem lettuce & honey-mustard sauce eli rapeaa sydänsalaattia ja hunaja-sinappikastiketta. Itse nappasin brisketin, kun se on pienessä mielessäni sitoutunut etelävaltioiden grillausmeininkiin. Ja sivuun tuli vihreä salaatti, kun kävivät vielä kyselemässä aiheesta, sinänsä määrän puolesta olisi pärjännyt pääruoallakin.

Alkuun tuli maissileipää ja pimento/chilivoita. Maissileipä oli kaikessa murentuvaisuudessaankin ihan kiintoisa kokemus ja voissa oli hento mausteisuus, joka sopi aavistuksen makean leivän kanssa yhteen.

Vihreä salaatti oli onnistuttu pitämään ilahduttavan yksinkertaisen herkullisena ja tämän kastike oli todella herkullisen makuista, salaatti rapsakkaa ja snadisti kuivatut kirsikkatomaatit toivat kirpsakkaa makeutta mukaan. Hyvä salaatti!

Pääruoka oli reilu setti murisevan mehukasta lihaa lepäilemässä vihreän kasvishöystön päällä. Liha oli maittavaa ja kärvennyspintaakin löytyi tuomassa lisämakua ja tekstuuria. Parit läskibiititkin oli, mikä kuulunee annoksen luonteeseen. Sinappinen kastike oli tasokasta ja komppasi kivasti sekä lihaa, että vegejä.

Vähän tässä jäi sellainen liian jouluinen fiilis kielen päälle ja muutenkin annos oli kaikessa teknisessä taitavuudessaankin melko tavanomainen. Ruoka oli ihan jees, taitavasti keitettyä ja ympäristö sekä palvelu oli erinomaista, mutta oliko tämä sen kolmenkympin arvoinen kokemus? Jotain jäi mielestäni puuttumaan, varsinkin ruoan puolesta.

Tästä ei tullut sellainen wow-fiilis, kuten Bystrossa aikanaan, josta sai kuitenkin samaan 29e hintaan kolmen ruokalajin menun mustalla teellä (tai no, sitä teetä en koskaan saanut .. silti). Toki ymmärrän, että tässä kohtaa kaupunkia vuokrat ovat varmaan sellaisia, että korvissa suhisee, mutta Neon 2:en kuolemattomin sanoin: “Hei, ei se riitä“.

Sisustus on jossain määrin suojeltu, joten katot ja seinät ovat vieläkin kauniisti koristeltuja, keskelle salia on duunattu keittiön jatke, jossa annokset (ilmeisesti) viimeistellään lautasille. Tila oli saatu vieläkin viihtyisämmäksi kuin ennen, joten tässä oli oikein mukava istuskella lounastamassa. Astiastokin oli tyylikästä ja tumbler-lasi vedelle toimii itselle aina.

Asiakaspalvelu on edelleen yhtä tasokasta kuin Bystron aikana, kaikki hoituu sujuvasti ja kohteliaan ystävällisesti, iso kiitos siitä. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kerrasta.

Todella miellyttävä lounaskokemus ja ihan hyvä ruoka, mutta jotenkin tämä nyt ei koskettanut minun sieluani sillä tavalla kuin aikaisempi slaavilainen paatoksellisuus. Ehkä vika on minussa?

Ps. City-lehdessä (yhtäkkiä tuli mieleen, että taitaa olla jossain määrin anakronistista kutsua tätä edelleen “lehdeksi”, vai kuinka? Nyt-liite on mielestäni vielä liite, kun on silleen tavallaan paketoitukin, mutta ehkä City on vaan enää City tms?) on ihan mahtavia kuvia vanhoista ravintolamenuista. Ja siinä on linkki “Restopediaan”, mikä vaikuttaa kovin kiintoisalta, kun itsekin tässä kerään muistoja talteen hieman samanoloisessa viitekehyksessä.

URL www.sue-ellen.fi
Puhelin 0300-472334
Osoite Eteläranta 16, Helsinki