Tag: kasvisruoka

Bali Brunch (2. kerta)

Boom! Viikonlopun juhlat korsetteineen kaikkineen on nyt takana ja kylläpä olikin hyvät pilppeet, vaikka itsellä menikin aika keittiöpainotteiseksi koko setti. Ehti siinä ruoan esillepanon yhteydessä kuitenkin jutustella monen ystävän kanssa ja nyt sitten maanantai painoi sen verran, että piti saada jotain piristystä elämään. Onneksi R. oli tulossa nurkille, joten kaivoin listalta turvallisen vaihtoehdon, joksi valikoitui Merihaasta Kallioon siirtynyt Bali Brunch.

Indonesian cuisine in the trendy Kallio area with Rendang, Soto and such. The food was good and the chili sauces fiery, giving the week a good kick-off.

Other restaurants on Vaasankatu are Tuk Tuk, Soi Soi and Döner Harju.

Listalta löytyy lounastarjouksena (11e) neljä lautasannosta juoman (kokis, kokis zero ja fanta, vettä löytyy lisäksi) kanssa, sekä kana- tai kasviskeitto. Lautasissa löytyy: Rendang, possu, kana ja vegaani. Käytännössä riisin päälle/sivuun vaihtoehtoinen kastike tms. Keiton kanssa tulee myös riisiä, kun eihän sitä ilmankaan voi syödä. Itse otin Rendangin eli lehmäpataa ja R. otti possun, tai no, minä tilasin possua, kun piti tilata kanaa (d’oh).

Safkat saapuivat tiskille vauhdikkaasti ja oma annos oli tosiaan riisin sivuun nykäistyn lihapadan oloista. Sivuun oli töräytetty jogurttikastiketta. Riisi oli erittäin hyvin keitettyä ja siinä oli rapsakoita sattumia, jotka toivat pieniä makean oloisia purskahduksia mukanaan.

Kaalisalaatti oli hennon kirpsakasti maustettua ja sopi annokseen mainiosti tällaisena tasoittavana sekä tekstuuria tuovana elementtinä. Tuoreet yrtit ja raikkaan maukas jogurttikastike freesasivat makumaailmaa sopivasti. Nauta oli murisevan mehukasta ja kastike herkullista, mutta se mikä teki kaikesta vielä parempaa oli ne pari chilikastiketta, mitä oli pakko alkaa väärinkäyttää ensimaistelun jälkeen.

Talon oma punainen chilisoossi oli raikasta ja piti sisällään snadin potkun, mutta Sambal Hijau -kastike hurmasi itseni ihan täysin, tästä tuli uusi kohtauskastike* (*kastikepurkki, otetaan joka ruokailuun mukaan ja pirskotellaan liberaalisti) mitä pitää selvästi lisätä ihan kaikkeen seuraavat viikot eteenpäin. Oli pakko ostaa mukaan pari purkkia, toinen oli Sambal Terasi, jossa mukana katkarapua.

R:n possu oli erinomaista ja pidin itseasiassa siitä snadisti enemmän kuin omasta annoksesta. Tässä oli saatu kastikkeesta vielä jotenkin mielenkiintoisempi, tosin loppuruokailu sujui tosiaan niitä chilikastikkeita fiilistellen.

Ruoka itsessään oli oikein maittavaa, mutta ei ehkä ihan samalla tasolla kuin edellisellä kertaa. Mutta se vegelautanen oli vaan niin mahtava kokonaisuus, ettei nämä tällaiset lihaisat vaihtoehdot nouse niin kovalle levelille.

Tämä oli kuitenkin erittäin miellyttävä ja ravitseva lounaskokemus, kannattaa ihan ehdottomasti käydä.

Sisustus on edelleenkin persoonallisen leikkisä, tosin osa sitä hurmaavaa surffarimeininkiä on jäänyt Merihakaan ja kaikessa rosoisuudessaan Vaasankatu ei pärjää ihan sille merellisellä kattokannella tehdylle seikkailulle. Se mitä särmikkyydessä on menetetty, on uudenkarheissa pinnoissa saavutettu.

Juuri duunattu pikku ravintola oli oikein viihtyisä, ikkunan ääressä oli kiva istuskella höyryävä lautanen edessään. Asiakaspalvelu oli iloisen ystävällistä ja kaveri jaksoi jaaritella kaikkien kanssa safkasta sun muusta, tuli oikein iloinen mieli tästä reissusta. Loistava aloitus viikolle.

URL www.facebook.com/balibrunchhelsinki
Puhelin 046-9618011
Osoite Vaasankatu 13, Helsinki

Makalu

Ihan hitsin jepa, korkkasin nyt tänkin lekan. Jälleen vindaloo mielessäni sukelsin asematunnelin kautta Malmin junaan ja kaahasin kohti kommenttien kehumaa Makalu-ravintolaa. Ala-Malmin perjantaipöhinä oli melkoista jos tullessa ja tuntui vain kiivastuvan kohti keskipäivää.

Lähtiessä assan tuubi oli jo täynnä kunnon basaaritunnelmaa. Ja hyvä niin, elämän pitää näkyä ja kuulua, panhuilun soittajista tuli välähdyksenomaisesti mieleen Fast Show, silleen hyvällä tavalla.

A Nepalese restaurant in the outer reaches of Helsinki, the Vindaloo was hot, but the chicken was not.

The food is out there and some of the other restaurants to check out are Thai Thai, Gurkha and Turkkilainen Ravintola.

Nepalilaista siis, joka täälläkin noudatti jokseenkin samanlaista struktuuria kuin muualla. Eli lautasannoksia, niin kasvista kuin muutakin, riisin sekä Naan-leivän kera. Alkuun salaattibaari, jossa: Salaattisekoitus-oliivi-pikkelöity chili-paprikasalaatti, punajuurta, pikkelöityä punasipulia sekä porkkanaraastetta.

Lounasannoksina oli tänään tarjolla: Shahi paneer eli leipäjuustoa tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9e), chicken makhani eli yrtti-jogurttimarinoitua tandoorikanaa ja mozzarellajuustoa tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9e), lamb kofta eli lampaan jauhelihapyöryköitä tulisessa tomaatti-valkosipuli-inkivääri-sipuli-currykastikkeessa (9e), fish rara eli paistettuja pangasius filee paloja kookos-currykastikkeessa (9e), sag tofu eli pinaattia ja tofua sipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (9e), mix thali eli kombo kahdesta annoksesta (10e) sekä päivän erikoinen: vindaloo mix karai eli haudutetut kanan rintapalat tulisessa vindaloo-kastikkeessa (13e). Vindaloon takia tänne tulin ja sen myös otin.

Alkuun vedetty salaatti oli aika perussettiä, tuoreet komponentit (tai no ne mitkä oli) ja olipahan jotain tekemistä kun odottelin ruokaa. Ne pikkelöidyt sipulit olivat tosin jotenkin mielenkiintoisen erilaisia, varmaan kun olivat tehty punasipulista, eikä keltasipulista. Eivätkä nämä olleet niinkään öljyisessä marinadissa, vaan enemmänkin etikkaisia.

Pääruoka saapui kohtuullisen nopeasti, tämä ei ehkä tullut ihan täysin valmiista sammiosta. Thali sisälsi tomaattikastiketta, raitaa, riisiä sekä hieman redundantisti salaattia. Riisi oli ook, ehkä snadisti kuivemman oloista kuin olisin odottanut, toki kastikkeen kanssa kun vetää niin ei se ole niin traagista, mutta silti.

Tomaattikastike oli aika ohuen makuista, tähän olisi voinut tujauttaa enemmän meininkiä, nyt tämä jäi turhaksi statistiksi lautasella. Raita oli jees, paksumpaa kuin monissa muissa paikoissa ja hyvän makuista. Vindaloo-kastike oli tiukan tulista, nyt sain sitä mitä lähdin hakemaankin, vaikka en toki tiedä, että millaista alkuperäinen (mikä edes on alkuperäinen? se portugalilaisten versio? vai Goa-versio vai mikä? huunous, huukkers). Mutta siis kastike oli herkullista ja tähän sopi mahtavasti korianteri, tuoden sopivan tuoretta yrttisyyttä.

Valitettavasti se kana oli mennyt kauttaaltaan kuivakaksi. Ei siis täysin rutikuivaksi, mutta tätä ei voinut enää kutsua mehukkaaksi eikä varsinkaan murisevaksi. Lieneekö sitten silmä ollut liian kovana niissä sammioissa kiinni, mutta tämä ei ollut ihan paras suoritus. Naan-leipä oli ottanut myös osumaa uunista snadisti liikaa ja vaikkakaan ei ollut varsinaisesti palanut, niin aika paahteinen maultaan ja aavistuksen kuivempi kuin muissa mestoissa.

Kävin vielä nappaamassa vähän chiliöljyä salaattibaarista, että sain silmät pyörimään päässä perjantain kunniaksi ja tämäkin oli melkoisen kovassa lämmössä käynyttä chiliä. Kyllä tämä kuitenkin sopi hyvin tuon kastikkeen kuumottamiseen ja kaiken kaikkiaan fiilis oli ihan nettopositiivinen, pienistä kömmähdyksistä huolimatta. Tykkään kuitenkin todella paljon tämän kaltaisesta safkasta ja tyytyväisenä lähdin takaisin matkaan kohti kovaa ydintä.

Sisustus oli oikein siisti ja kovin nepalilaisravintolan oloinen, vuoritauluja sekä sitä jännää kassatiskirakennelmaa myöten. Mestassa oli jotenkin oikein hyvä ja kiireetön tunnelma, mielellään tässä istuskeli lounastamassa. Asiakaspalvelu oli myös ystävällistä ja sujuvaa.

URL www.ravintolamakalu.fi
Puhelin 050-5958400
Osoite Pikkalankatu 5, Helsinki

Oiva

Silmissä säkenöi kun astuin sporaan, mutta jäin kuitenkin seisomaan keskitilaan, tarkkailemaan epämääräisen valosumun keskeltä näkyvää maisemaa. Verta oli pumpattu kuin Tarantinon leffassa ja olo oli hutera, mutta uusien nahkahanskojen tuoksu ja kireä puristus sormissa piti mielen mukana matkalla kohti Linjoja. Pysäkki ympyrätalon kohdalla ja ulos raittiiseen ilmaan, väistelemään lätäköitä ja muita vaaroja.

Kalossien saapuminen Saksan Amazonista kestää tuskastuttavan kauan, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo helpotus tiedossa. Pysähdyn kadunkulmaan ottamaan kuvaa ravintolasta ja mieleen palautuu ensimmäinen puku, jonka ostin tästä vierestä. Kolminappinen prêt-à-porter puku oli suuri ylpeyden aihe nuorelle pojanklopille, vaikka olikin halpismateriaalia. Nyt tässä on tarjolla Kotipizzan tacoja ja hiustenleikkuuta.

A tasty buffet of honest, down to earth Finnish food in a restaurant with a nostalgic ambiance.

Other Finnish buffets in the general area are Raiku, Juttutupa and Weeruska.

Rafla tarjoaa kotiruokabuffaa (10,30e, 8,80e pelkkä soppa+salaatti), joka tänään sisälsi: Kukkakaali-juustokeitto, linssipihvejä ja paprikamajoneesia, ankankoipia confit appelsiinikastikkeella, lihapullia pippurikastikkeessa, valkosipuliperunoita, perunamuussia, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, tomaatti, kurkku, “pepperoni” eli marinoitua punapaprikaa, paahdettua paprikaa, vesimelonia, mummonkurkkuja, savukala-pastasalaatti, perunasalaatti, vihreitä papuja seesaminsiemenillä, pikkelöityjä vihreitä pepperonichilejä, modausjuttuja ja kolmea eri kastiketta) sekä useampaa leipää (tummaa, itse tehtyä vaaleaa leipää ja levitteitä). Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa.

Kukkakaalikeitto aloitti lounaan ja juuston pehmittämä, pippurinen kaalin puraisu toimi mainiosti, antaen lämpimän pohjan lounaalle. Herkullisen persoonallinen leipä, mukavan rapsakalla kuorella toi maittavaa lisäsävyä soppakulhon kylkeen.

Salaattilautanen oli aika perussettiä, tosin ne kirpsakan etikkaiset mummonkurkut sekä “pepperoni” paprikat olivat siinä määrin herkullisia, että niitä oli pakko ottaa lisää pääruoan kylkeen.

Lämpimät ruokalajit tuli vedettyä lautaselle kerralla. Näitä hakiessa linjasto oli jo täyttynyt vakkariasiakkaista ja patojen äärellä jonottaessani, katseeni harhaili ruokien ylle sijoitetuissa lapuissa, nämä olivat paremmalla tasolla kuin suurimmassa osassa buffeteista. Lautasen keskelle kasattu muussi oli kuohkean sileää ja täyteläisen makuista, tämä sopi hienosti muiden osasten kanssa yhteen. Ankkaa saa harvoin buffasta, mutta tämä ei valitettavasti noussut ihan sille tasolle, mitä toivoin.

Nihkeä nahka jäi laariin ja rasva oli sulanut pois jo kauan sitten, jättäen jälkeensä aavistuksen kuivan lihan. Mutta kastikeen kanssa tämä oli silti ihan mielenkiintoista vaihtelua normimeininkiin, varsinkin kun haarukkaan nappasi mukaan vähän pikkelsiä. Linssipihvit olivat hieman höttöisiä, mutta perunapyreen ja mausteisen paprikakastikkeen kanssa nämä maistuivat oikein hyvälle. Lihapullat olivat melko jämäköitä rakenteeltaan, mutta myös erinomaisesti maustettuja ja paistettuja.

Lisäksi pullien kermaisen pippurinen kastike antoi samettisen puraisun pullien päälle, nostaen tämän buffan melko kovalle levelille. Mielestäni tämä oli selkeästi parempi kuin esim. Weeruskan tai On The Rocksin vastaavat, mutta ei pääsyt ihan samaan sfääriin Raikun kanssa, siellä oli ne valmiit salaatit niin herkullisia jne. Mutta siis tosi hyvä kotiruokabuffa, kannattaa ehdottomasti testata.

Sisustus on tyylikkään kaljabaarin tuntuinen ja hauskan nostalgisella meiningillä väsätty. Jännät patsaat sekä kattokruunut toivat jylhää fiilistä, muuten hieman arkiseen menoon. Tässä oli oikein mukava istuskella ja vahdata ikkunoista ohi kulkevia ihmisiä. Taustalla soi konseptiin sopiva musiikki joka kattoi niin vanhaa suomalaista musaa, kuin rokkia viime vuosisadan puolivaiheilta.

Asiakaspalvelu tiskillä oli oikein ystävällistä ja tosiaan isot propsit buffan selkeästä ja kattavasta laputuksesta. Kasvissyöjällekin löytyi kohtuu kattava setti kaikista kategorioista. Lasten kanssa en välttis tänne lähtis, enemmän aikuiseen makuun.

URL www.ravintolaoiva.fi
Puhelin 010-2192980
Osoite Porthaninkatu 5, Helsinki