Tag: eurooppalainen

Sidney’s

Pistän tähän väliin tällaisen pikaisen päivityksen, kun tuli hierontasession (lihaskuntoharjoitukset sujuvat hyvin, mutta menee paikat välillä aika juntturaan) yhteydessä käveltyä Sidney’s-ravintolan (ex-Melt) ohi ja oli ihan pakko stedaa tarjonta. Aamutreenit ovat sujuneet hyvin ja kohta puoleen on edessä jälleen Cooper + frisbeegolf ekskursio sekä ravintolareissu Citymarkettiin.

Tästä mahdollisesti kuvausta myöhemmin. Juoksumaton kulutus on valitettavasti kohdannut katastrofin, kun olen nyt ihan aidosti kuunnellut loppuun Safari Books Online -palvelun kaikki audiokirjat, muutaman jo pariin kertaan. Pitää yrittää kehittää joku muu palvelu tähän tarpeeseen, pelkkä musiikin kuuntelu ei tunnu jotenkin mielekkäältä. R. on kinunnut Bookbeat-tilausta, joten voisi koestaa sen tarjontaa.

A small bistroish restaurant/wine bar with dishes suited for a small appetite and a big wallet.

Other restaurants in the area are African Pots, Mashiro and Lebanese Food.

Tarjolla tässä pikku putkassa ei ole enää lounasta (buu), mutta pikkunälkään löytyy erinäisiä annoksia ja kun skannailin listaa, niin silmämunat kiinnittyivät tartariin (13e). Pakkohan se oli maistaa.

Lautanen saapui eteeni melko nopeasti ja oli yllättävän snadi setti, tosin eipä tässä ollut mikään valtava nälkäkään, joten sopi ihan hyvin suunnitelmiini. Ohuet punajuurisiipaleet toimivat kivasti tekstuurin tuojina ja näistä oli onnistuttu hävittämään ne elementit punajuuresta mistä en tykkää. Annoksen alle sijoitettu majoneesi antoi muikean maun ja muutenkin haarukkaan tarttui kivasti umamia. Se lihan koostumus ei jotenkin puhutellut ja olisi omaan makuun kaivannut lisää suolaa ja pippuria.

Muutenkin annos jäi vähän sellaiseksi “ihan kiva” kategoriaan kuuluvaksi, olen saanut muualla parempia versioita tästä klassikosta. Hintansa puolesta tämä oli melkoisen suolainen setti, vähän samanlainen kokemus kuin siinä Melt-raflassa, jossa tuli vedettyä hyvä, mutta mielestäni ylihinnoiteltu lämmin leipä. Ei tästä kokemuksesta ihan näin paljon tekisi mieli pulittaa, mutta kai tämä alue sitten kantaa tällaisenkin konseptin. Voiko Vallilaa luonnehtia tällaiseksi pieneksi Punavuoreksi periferiassa, jossa hipsterit vetää parin kympin avokadopaahtoleipiä? Who know? Huukkers.

Sisustus on pelkistetty, vähän tällainen bistromainen, mutta pohjoismaisella fiiliksellä ja nuorekkaalla äänimaisemalla. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ikkunan ääressä, katselemassa sateista Mäkelänkatua samalla kun mussutti lihaa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli salaattia ja burrataa yms. Lasten kanssa periaatteessa mahtuisi, mutta on tämä enemmän tällainen viinibaari, aikuiseen makuun.

URL www.sidneys.fi
Puhelin 050-3333235
Osoite Suvannontie 18, Helsinki

Sofia Bistro

Citysta bongattu uusi rafla Senaatintorin kupeessa oli ihan pakko käydä tyyppaamassa, oli sen verran kiinnostavan kuuloista settiä tarjolla. Kesän pölyt alkaa olla vihdoinkin putsattu hihoista ja nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä sitä oikein tekisi syksyn jälkeen. Tavallaan tässä voisi antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin, mutta haluaako sitä?

Vai pitäisikö taas nostaa vaikeuskerrointa kovemmaksi? Onneksi on noi skidit, että pysyy sellainen tasainen rutiinihumina päivissä. Poikakin halusi oman rynkyn (on muuten aika tiukka peli, tollanen olis ollut nuorena kova juttu), jota se on sitten käynyt paukuttelemassa metikössä frendien kanssa. Tytöt sentään diggailee vielä vaan hepoista/keppareista ja sen sellaisista vähemmän äänekkäistä asioista.

A stylish restaurant in the old Kiseleff house with a veggie heavy menu and a firm execution of the dishes. My lunch was top notch and the beautiful setting and friendly service made it even more special.

Other restaurants with that historical vibe to them can be found at Chapter, Vinkkeli and Salutorget.

Lounaalla on tarjolla joko soppa (10e) tai soppa+lautasannos (20e) tai sitten nämä petit foursin ja teen kera (25e). Lautasannoksia saa myös “yksinään”, tänään tarjolla oli viikottain (tai “usein”) vaihtuvassa menussa: Iberico & Rutabaga eli paahdettua lanttua, lehtikaalia, dijon-sinappia ja iberico-porsasta (14e); Buckwheat & Perch eli tattari-purjopuuroa, mangoldia ja paistettua ahventa (14e); Ceps & Egg eli herkkutatteja, parmesania ja vaahdotettua luomumunaa (12e); Zucchini & Tofu eli grillattua kesäkurpitsaa, neulapapuja ja seesamimarinoitua tofua (12e) sekä soppana “Gazpacho” eli gazpacho anis-iisopista, basilikasta ja pinjansiemenistä (10e).

Otin koko setin, kerranhan näissä vaan käydään, mutta koska aamusali jäi väliin “pommiin” (heräsin vasta vähän ennen seiskaa) nukkumisen ja duunikiireiden takia, niin päätin kevennellä kukkakaalipirtelöllä ja päädyin ottamaan kesäkurpitsan tofulla. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu teehuoneen tiskillä (muitakin variaatioita maksutavasta löytyy).

Keittiö käynnistyi lounaalle rauhalliseen tahtiin, joten alkuun tuli nakerrettua tuoretta/lämmintä sämpylää ja levitettä. Sieltä löytyi jotain vihreää hummusmaista tahnaa (ja myöhemmin vaahdotettua voita ja jotain valkoista, tuorejuustoa ehkä? #laputoiskiva).

Sämpylä oli erittäin hyvä, hieman rapsakka kuori ja upea sitko sekä herkullinen maku. Hummus oli saanut jotain anismaista (fenkolia?) messiin ja tämä oli ektrahyvä sen lämpimän sämppärin kanssa.

Alkuun tuli kokin esittelemänä gazpacho, joka oli koristeltu heidän omalta (biodynaamiselta) viljelmältä haetulla basilikalla. Keitto oli loistavan makuinen, taas hentoinen aniksen maku sävytti samettisen täyteläisiä lusikallisia ja pinjansiemenet toivat pientä tekstuuria messiin. Erittäin hieno aloitus.

Pääruokana tuli salaatti paahdetulla kesäkurpitsalla ja paistetulla tofulla. Tämäkin oli kerrassaan mahtava suoritus, ainekset komppasivat toisiaan taiten ja jokainen juttu lautasella piti puolensa. Jotain vaahtoa tms tähän oli tursotettu ja ihan kuin tästä olisi tullut pientä savun makua mukaan.

Selleri ja muutama muu komponentti antoi sopivaa kirpsakkuutta ja piti kokonaisuutta harmonisena. Todella tasokasta kasvisruokaa, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Ja on täällä toki eläintäkin tarjolla.

Jälkkäri nautittiinkin sitten tee-salongissa ja tarjolla oli pientä makeaa: Lime-vaahtokarkki, vadelma-vaahtokarkki, joku marmeladi (I forget ja edelleenkin ne #laputoiskiva, vaikka toki nämä kaikki esiteltiin verbaalisesti), suklaakonvehti pähkinöillä, toinen sitruunalla ja jotain mystisiä vegaanisia väkerryksiä. Otin limevaahtiksen ja sitruuna+pähkinäkonvehdit.

Mutta juomien puolella olikin sitten tarjolla joko suodatinkahvia tai sitten pussiteetä. Wut? Tee-salonki, jossa tsiljardi purnukkaa kaikenlaista mystistä teelaatua ja sitten tarjoillaan pitkän lounaan päätteeksi liptonin pussaria. Nou tänks. Otin kahvia maidolla ja ryystin sitä samalla kun mussutin konvehteja. Olivat ihan hyviä, mutta ei mitään tajuntaa laajentavaa ja vähän jäi kaivelemaan se tee-juttu.

Sisustus on pramea kuin mikä, Kiseleffin talo on kuitenkin melkoisen komiasti koristeltu. Kalustus oli myös tilaan sopiva ja talo oli palasteltu mielestäni onnistuneesti eri henkisiin kokonaisuuksiin. Ruokatilan fiilistä nosti “Tarantinon leffan soundtrack”-henkinen musa ja tee-salongissa taas pyöri rauhallinen jazz-tyylinen meininki.

Homma skulas alusta loppuun, varsinkin kun asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvisruokailijalle löytyy vaikka mitä ja osa on tosiaan hc-vegaani-terroristeillekin sopivaa, kuten nyt nämä omat valinnat (jos ei huomioida mun jälkkäriä). Lasten kanssa mahtuu hyvin, joskin tuo menu on ehkä enemmän aikuiseen makuun tuunattua menoa.

Ps. Soppa 365:ssa on tosi söpön lämmin artikkeli kahdesta suomenniemen kovimmasta keittiömesusta, eli herrat Kostian ja Mansikka.

Pps. Pizzalasta saa nyt myös lounasta, pitäisi tuotakin ehtiä koestamaan joskus. Saa nähdä ehtiikö vaan. Ja Redin raflalistakin on ilmestynyt ja sinne näemmä tulee useampi uusi rafla + kaamee määrä ketjuja.

URL www.sofiafuturefarm.fi/fi/ruoka-ja-juoma/sofia-bistro
Puhelin 040-7091612
Osoite Sofiankatu 4 C, Helsinki

Gusti

Paniikkihäiriöperjantai puski päälle, mutta safkaa oli silti saatava, kun aamuinen tunnin salisessio painoi hartioita ja aamupalaksi nautittu BCAA-törppö ei nälkää paljon pidellyt. Lyhyt skannaus pitkältä listalta antoi pari epäonnista kohdetta, kuten Sidney’s, joka on lopettanut kesätauon jälkeen lounastamisen, sekä Verna, jossa ei lounaasta enää havaintoa (buu).

Onneksi mieleen juolahti lukijan kommentti Corretto Deli & Cafén tilalle ilmestunut italialainen. Pieni happihyppely ennen ruokailua teki terää, puhelinsoitto ei, joten jotenkin nää tälleen balansoituu. Tai sitten ei.

A very good Italian restaurant in the sleepy streets of Töölö. The risotto I had was excellent, as was the service.

For more Italian restaurants in Helsinki, check out Trattoria Corretto, Rodolfo and Il Trio.

Saapasmaan settiä siis, tänään tarjolla oli (listaa ei näemmä missään sähköisessä kanavassa tarjolla, vaikka Facebook-sivutkin löytyy): Kana-sieni-poro-pasta (12e) sekä pomodoro risotto (12e). Loppuun olisi ollut: Panna cotta + espresso (7,50e). Otin risoton, kun ei jotenkin vieläkään pysty taipumaan lounaalla suoraan noihin sieniannoksiin. Vaikka on se niiden aversio alkanut vuosien varrella vähän hellittämään.

Alkupalaksi on salaattibaari (keitettyjä kaniksia punasipulilla, marinoituja porkkanoita, punajuurta, kurkkua, tomaattia punasipulilla, jäävuorisalaattia, jotain lehtikaalin oloista, munakoisotahnaa ja balsamicovinaigrettea) ja patonkia. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa, vesi ja rensselit on pöydässä.

Alkuun nyitty salaatti oli mainio, tuoreet komponentit ja hyvät mausteet jo valmiiksi, joten sen vinaigretten roiskiminen oli ehkä vähän hätävarjelun liioittelua. Varsinkin kun se + joku muu (epäilen lehtikaalia vai mitä se nyt sitten olikaan) onnistui vetäisemään suolatason tappiin.

Jostain lautaselle oli tipahtanut myös pieniä vihreitä chilin siipaleita, jotka paransivat koko hommaa entisestään. Tätä kun veteli lämpimän rapsakan patongin viipaleiden kera, johon olin törkännyt sitä tahnaa, niin kyllä pelitti. Raavin vielä kastikkeen rippeetkin leivällä, kun pääannos saapui eteeni.

Ja hienosti olikin duunattu tämä riisivelli, kaunis asettelu, mikä on tämän kyseisen ruoan kanssa aika haasteellista (tulee mieleen yksi Sasson reissu, missa ryhmän ainoa vegeilijä, neiti J, sai eteensä aika arveluttavan näköisen tomaattirisoton). Kuuma risotto ja snadisti sulanut parmesaani antoivat erittäin täyteläisen suutuntuman. Tekstuurikin oli kohdillaan, tätä pystyi ihan reilusti haarukoimaan, mutta lähti silti vähän valahtamaan.

Tomaatti nousi pintaan erinomaisesti, tässä oli sitä hapokkuutta mitä pyrin peräänkuuluttamaan, olematta kuitenkaan hyökkäävä. Diggailin tästä kovasti vaikka yleensä ei risotto kauheasti puhuttelekaan. Kyllä tällä setillä mentiin ihan kärkikahinoihin Stadin italialaisista rafloista, mielestäni ehkä jopa aavistuksen tiukempaa settiä kuin itse Rodolfossa.

Sisutus ja tunnelma noin muutenkin tuki tätä lounaskokemusta, taustalla soi rauhallinen italialainen ääniraita, kokkikin keittiöstä heitti terkut italiaksi ja aavistuksen kitchimäinen sisustus toi mieleen Rooman kulmakuppilat. Asiakaspalvelu oli välittömän ystävällistä ja sujuvaa, täällä oli ilo asioida. Kasvissyöjälle oli ainakin tänään risottoa, muista päivistä en osaa sanoa. Lasten kanssa voisi ihan hyvin piipahtaa mestoille, tilaa on jne.

Ps. Puhoksessa on huomenna jotkut räpäytykset, joiden jatkoilla on “venäläistä teknoa”. Kuullostaa aika mielenkiintoiselta setiltä, tosin tosta kohtaa kaupunkia tulee fläsärimäisesti mieleen se East Side -raflassa tapahtunut Matti Nykäsen keikka, missä syntyi joukkotappelu. Tosin tästä on toki aikaa jo jonkun verran, musta tota koko kuppilaakaan ei enää ole. Mihinköhän ne vei sen tykin sieltä sisältä?

URL www.ravintolagusti.fi
Puhelin 044-7445544
Osoite Töölönkatu 1, Helsinki