Tag: eurooppalainen

Bistro Manu

HAA! Oli ihan pakko mennä tähän Sevillan tilalle joku aika sitten avattuun Hotelli Presidentin ravintolaan, kun eilen tuli pikatsekattua Rautatieaseman viereinen Manu.

Ei edelleenkään tullut manulle illallista (heh heh, never gets old), mutta jälleen lankesi lounas lautaselle.

A recently renovated hotel restaurant, the food was pretty good and the service smooth as a peach.

Other hotel restaurants in Helsinki are Kämp, Krog Roba and Marski.

Kyseessä on kohtuullisen yhteismitallinen tarjooma sen toisen Manun kanssa, eli lautasannoksia, salaattibaari ja loppuun kahvia yms. Mutta täällä ei ole jälkkäriä (tai no oli siellä Fazerin sinisiä karkkeja, voi olla että oli jotain muutakin), vaan alkuun myös soppaa (jonka saa salaatin kanssa erikseen).

Tänään listalta löytyi: Hunajainen säräjuureskeitto (10,30e), valkosipulinen katkarapupata (12e), oskarinleike bearnaisemajoneesilla (14e) sekä bistron salaatti goudajuustolla ja päärynällä (12e).

Salaattibaarissa oli: salaattisekoitus, kirsikkatomaattia, kurkkua, (värjättyjä) mustia oliiveja, paprika-herne-pastasalaattia, kurkku-ananas-kaaliraastetta, jotain ihme crumble-henkistä systeemiä (#laputoiskiva), leipää (pari vaaleaa, ehkä jotain saaristolaisleipää, tuli niin myöhään ettei ehtinyt) + voita/tuorejuustolevitettä, kastiketta sekä siemeniä modaukseen. Itse otin tuon katkarapupadan, kun se kuullosti lämpimältä ja jotenkin sopivan kasarilta.

Alkuun nykäisty soppa oli ihan jees, tuhti tekstuuri ja pyöreä maku. Itse olisin ehkä vähän happoa kaivannut mukaan, mutta meni näinkin, kivasti lämmitti sielua tälleen alkuun. Leivät olivat sellaista perus markettitasoa.

Salaatti oli parempi kuin oletin, pastasalaatissa oli freesin kirpsakka kastike ja raastesalaattikin oli muikeasti maustettua. Noin muuten mentiin melko perinteisellä linjalla. Mutta siis ihan positiivinen aloitus, maistuvampi kuin eilinen.

Pääruoan kohdalla sitten meno lässähtikin, tämä oli tällainen tomaattinen riisisötkötys, jossa hiilarit hallitsivat lautasta.

Toisaalta se hapokas tomaattisuus toi annokseen sopivaa terää ja ne katkiksetkin oli onnistuttu pitämään sopivan kypsyisinä.

Mutta liian mättöä ja makuprofiililtaan yksioikoinen annos, varsinkin tämän kokoisena. Menisi ehkä jonain snadimpana väliruokana paremmin. Nyt jäi aika iso osa lautaselle nököttämään, kun porhalsin Pressan portaita pitkin kohti kylmiä katuja.

Sisustus on modernisoitu onnistuneesti, tässä oli oikein ilo istuskella, asiakaspaikkojakin oli erityylisiä tarjolla, mikä miellyttää aina silmää.

Avokeittiössä hääräävät kokit toivat tarkasteltavaa ruokailun ohessa. Asiakaspalvelu oli tasokasta, homma skulas mahtavasti ja mitään ei tarvinnut odotella turhaan.

Mutta ne laput voisi tosiaan duunata sinne salaattibaariin sekä ehkä esitellä hieman annoksia proaktiivisesti tilauksen yhteydessä.

Lisäpisteitä lasten leikkinurkkauksesta, joka sijaitsi sopivan lähellä raflaa.

Pop quiz, hot shot: Mikä muu (muka) kuin Whisk(e)y Island olisi ihan paras lomakohde?

Vastaus: Omatoimiloma Pohjois-Koreassa!

O RLY?

I got em mad MS Paint skillz.

Pps. Sorry (I’m not sorry).

URL www.raflaamo.fi/fi/helsinki/bistro-manu
Puhelin 020-1234608
Osoite Eteläinen rautatiekatu 4, Helsinki

Manu

Ei tullut manulle illallista, mutta lounasta sain kuitenkin täältä Aalto-rakennusten tuulitunnelista. Hienoinen auringonpaiste ei juurikaan lämmittänyt, kun Siperian sydämentön viima iski luihin ja ytimiin kuin miljoona volttia. Kyseessä on siis Nom-ravintolan tilalle ilmestynyt, ilmeisesti Bastiksen perustajien työmaaruokala lähellä istuville konsulenteille ja it-jepeille.

A John Doe restaurant with a fairly standard workplace cafe offering in a clean, nondescript environment.

Other such restaurants are Kampin Huippu, Pääposti and Puro.

Lounas (10,30e) täällä tarkoittaa Wanhan (Tanssi)Kellarin kaltaista linjastoa, eli lämmin safka tulee luukusta ja sitten on salaattibaari + leivät ja jälkkäri + kahvit. Tänään oli tarjolla: Diableleike, kinkku-zuccinipasta tai punajuuripihvit.

Salaattibaarissa oli: Salaattisekoitus, majoneesi-makaronisötkötys, pariisinperunasalaatti, tomaattia, punajuurta, (värjättyjä) mustia oliiveja, jalopenoviipaleita, saaristolaisleipää, sämpylöitä sekä voinappeja. Itselle osui tuo diableleike.

Alkuun nykäisty salaatti oli vähän väsynyt setti, tuoretta salaattia, mutta se majoneesisötkötys sai jollain tavalla aikaan fläsärit kouluruokailusta. Ja ei silleen hyvällä tavalla (onko niitä?). Perunasalaattikin oli hieman heikompi esitys, ne pariisinperunat olivat aika kovanpuoleisia ja muutenkin maustaminen oli jäänyt melko vähäiseksi. Lisäpisteitä voinapeista, näitä näkee nykyään (onneksi) harvemmin.

Pääruoka oli semijees, pihvi aavistuksen ehkä kuivakkaampaa kuin olisi toivonut, mutta kermaisen täyteläinen kastike paikkasi tätä ihan hyvin. Kermaperunat oli kohokohta kaikessa pippurisuudessaan, suola oli hyvä koko annoksessa.

Mutta ne veget oli onnistuttu höyryttämään masentavan pehmeäksi, tässä tuli taas vähän joku huoltsikka mieleen. Kokonaisuutena tämä oli tällainen about keskitason linjasto, muutamalla hudilla.

Jälkkäriksi oli joko marjakiisseliä tai -rahkaa. Rahka oli ook.

Sisustus on siisti, hieman jotenkin hotellin aulabaarin oloinen tms, mutta upean valoisa ja korkea tila tekee ihmeitä. Ulkona maisemana toimii keskuskirjaston työmaa ja ohi lipuva bussiliikenne.

Asiakaspalvelu rajoittui rahastukseen, ehkä tässä olisi voinut jotain mainita mahdolliselle uudelle tulijalle vaikka lounaan olomuodosta, nyt meni enemmän tälleen arvauksella eteenpäin, kun ei lappujakaan (#laputoiskiva) ollut missään.

URL www.ravintolamanu.com
Puhelin 040-1504335
Osoite Töölönlahdenkatu 3, Helsinki

Eevert

HUOM! Ravintola ei näköjään tarjoile enää lounasta.

Kadulla kohtasin kaupungin kylmän suudelman, kun astuin ulos ovesta. Tällä kertaa mukaan otettu kaulaliina suojasi elementeiltä sen minkä pystyi, mutta itäviima riepotteli päällystakkiani, marssiessani vauhdikkaasti Diana-puistoa kohti. Kiire oli, koska olin jäänyt selvittelemään jonkun bitin asentoa liian pitkäksi aikaa ja kalenterivarauksen piippaus muistutti, että tänään olisi avajaispäivä Eevertissä.

Olin käynyt jo oven takana aiemmin toiveikkaasti, kun TableOnline-palvelu oli tätä mainostanut. Enhän toki ollut silloin hädissäni jaksanut lukea päivämäärää ravintolan saitilta, joten jouduin tuolla kertaa ohittamaan remontin alla olleen raflan. Sillä reissulla päädyin lopulta Levainiin, tällä kertaa onni suosi järkevää ja olin jo saanut kartoitettua maaston sekä tehtyä itselleni muistutuksenkin.

A stylish Scandinavian restaurant with a well prepared buffet lunch, consisting of a salad bar, a soup and a warm dish. The food was tasty and had an artisanal feel to it, even though it was an all you can eat feast.

The area has plenty of wonderful restaurants, such as Juuri, Vinkkeli and OX.

Tarjolla on buffet, salaatilla ja sopalla (10,30e) sekä lämpimällä ruoalla (13,50e tai 10,30e pelkästään), loppuun on kahvi/tee. Tänään oli tarjolla: Kukkakaalikeittoa ja mallaskrutonkeja, paahdettua possunniskaa sinappikastikkeella, rosmariini-hunajamaustettuja pottuja ja uunijuureksia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, maustekurkku, pasta-aurinkokuivatttu tomaatti-chilisalaatti, sipulisilli, “fetaa”, pikkelöityä punasipulia, ohrattosalaattia sattumilla, balsamiccosieniä sekä pari kastiketta), leipää (saaristolais ja maalaisleipä siemenillä) sekä voita. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin tietty koko setin, kerranhan näissä vaan käydään.

Kukkakaalikeitolla lähdettiin liikkeelle ja tämä olikin miellyttävän lämmin aloitus, heti pääsi ravistelemaan kaiken turhan viileyden pois hartioilta. Mallaskrutongit antautuivat keiton hellässä syleilyssä nopeasti ja nämä eivät saavuttaneet ehkä ihan sitä rapsakkuutta mitä niillä mahdollisesti tavoiteltiin. Ihan kivoja olivat kuitenkin.

Soppa itsessään oli samettisen paksua sillä pienellä pippurisuudella mitä kukkakaalista irtoaa. Oikein hyvä alkukeitoksi. Rapsakkakuorinen maalaisleipä maistui sopan kanssa, mutta se saaristolaisleipä olisi voinut olla tymäkämpää ja tahmeampaa omaan makuun.

Salaatti oli sekin mainio suoritus ja tässä puski läpi lautaselta sellainen käsintekemisen meininki. Silli oli kirkkaan makuista ja sopi hyvin maustekurkkusiipaleiden kanssa. Punasipulipikkelsi oli pirskahtelevan hapokas ja tavallista parempi suoritus sekä antoi muille komponenteille kivan rapsakan kaverin. Ohrattokin oli maistuva, kuten se pastasalaatti, jossa oli jotain (salami? chorizo?) suolaista sen chilin kanssa.

Paksu sinappikastike – jolla yritin onnistuneesti hukuttaa salaatinlehtien kaikki terveelliset ominaisuudet – antoi terävän täyteläisen maun tuoreelle salaatille. “Feta” tai siis salaattijuusto, sai synninpäästön sen yrttisen marinoinnin myötä, muutenhan tämä juusto on masentavan kumisen oloista kun vertaa kunnon fetaan. Balsamiccomarinoitu sienikin upposi, varsinkin kun sen peitti sillä mahtavalla punasipulilla. Selvästi tavallista linjastoa parempi salaattibaari ja sen sopan kanssa ehdottomasti sopisi tuollaiseksi kevyemmäksi lounaaksi.

Pääruokaa hakiessani oli ihan pakko nykäistä lautasen kulmalle vielä vähän pikkelsejä, oletin että ne sopisivat possun kanssa hyvin yhteen ja sopivathan ne. Harvemmin tällaisessa buffassa vesi herahtaa kielelle kun käy ruokaa hakemassa, mutta nyt kun avasin sen lämpöastian, missä perunat ja uunijuurekset lepäilivät, niin voi että se tuoksu nyki nenäkarvojani ihanalla tavalla.

Huumaavan yrttinen aromi saatteli juurekset lautaselle ja viereen tuli väsättyä aavistuksen liian iso keko (söin kyllä kaiken, mutta olisi sitä voinut ottaa vähemmänkin) possua. Kaikki oli hyvää, mehukkaan ja haarukalle helposti antautuva possu oli saanut pyöreän pehmeän sinappikastikkeen ja yhdessä nämä olivat vähän liiankin täyteläisen makuisia. Ihan hyvä, että oli vähän happoa vieressä tasoittamassa suurimpia makumohkareita.

Juurekset olivat loistavia, juuri sopivan kypsyisiä, perunat kermaisen kuohkeita ja porkkanat pikkuisen makeita. Rosmariinia oli kunnolla mukana, mutta se ei silti missään vaiheessa jyrännyt muita makuja alleen. Erinomainen kokonaisuus ja ehdottomasti yksi kaupungin parempia kotiruokabuffia, kannattaa todellakin käydä. Olisi ihan kiinnostavaa tsekata myös iltatarjonta, josta löytyy maistelumenuja à la carten lisäksi.

Sisustus on linjakas ja täynnä skandinaavista design-esinettä sekä -kalustetta. Isot kauniit lamput toivat lämmintä valoa ja intiimiä tunnelmaa muuten melko ravintolamaiseen saliin (jos tossa kuvauksessa nyt on mitään järkeä). Koska Alvar Aalto on jotenkin rakennukseen sidoksissa, niin sivuilla oli tietty Aalto-maljakkoja. Jotenkin noi vaan tuntuu nykyään hieman arkisilta, mutta ehkä se johtuu vaan omista oudoista mieltymyksistä? Tässä oli joka tapauksessa kiva istuskella ja ihmetellä (pääosin koululaisia? vastapäätä taisi olla Normaalilyseo) satunnaisesti ohi kulkevia ihmisparvia.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja huomioonottavaista, tässä heti lähdettiin esittelemään buffan sisältöä ja mistä asioista jutut koostuu, joten ei paljon lappujen puuttuminen haitannut. Muutenkin asiointi sujui erittäin mukavasti. Kasvissyöjälle oli (silliä lukuunottamatta) se salaatti+soppa ja tämän kokemuksen perusteella suosittelen käymään. Ilmeisesti tilaamalla saa myös liikelounaan, tai ainakin webskassa oli maininta tuollaisesta.

Ps. Eka!

Pps. Aamukävelyllä bongattua: Smyg on on umpi, onkohan se palaamassa takaisin *tirsk* Sinne? Tilalle on tulossa joku Peräkammarin poika tms? Mut oikeesti, toi lokaatio tuntuu olevan tosi haastava, siinä ei mikään rafla ole kauaa jaksanut polkea.

URL www.eevert.fi
Puhelin 020-7413010
Osoite Ratakatu 9, Helsinki