Cafe Lasipalatsi (3. kerta)

No olihan se jo aikakin. Meinaan käydä täällä kahden ja puolen vuoden jälkeen. Remontissahan tämä toki on ollut tässä jonkun aikaa, kun rakentelevat jännittävää Amos Rex -museokompleksia (odotan suurella mielenkiinnolla tätä), joten eipä tässä ole kauheasti ollut saumojakaan mennä. Mutta kun rakas vaimoni tuli taas lounasseurakseni, niin ajattelin, että tämä voisi olla hyvä kohde.

Itseasiassa tämän koko ravintolaturneen aloitus kiteytyy tähän rakennukseen, kun olin siirtynyt keskustaan töihin parin Amican otteesta ja siitä sitten pääsin käymään uusissa paikoissa safkaamassa. Mutta sitten kun oltiin samalla porukalla käyty jo toista kymmentä kertaa samoissa paikoissa, niin alkoi tulla sellainen “missed opportunities”-fiilis, tiedättehän sen? Tein sitten (ihan oikeasti) uudenvuoden lupauksen itselleni (tosin vasta joskus tammikuun loppupuolella, mutta kuka näitä laskee?), että käyn joka päivä uudessa paikassa syömässä. Ja olenhan minä käynyt, ainakin suurimmaksi osaksi. Without further ado, nyt siis jälleen kerran sama vanha (tosin remontoituna) Cafe Lasipalatsi.

A buffet with some quirky combinations and wonderfully pepperish meatballs, the central location in this functionalist building makes it a popular spot for lunch.

Some of the other lunch buffets close by are Sandro, India House and Le Havre.

Paikka tarjoaa edelleenkin kotiruokamaista buffettia (10,30e), salaatilla, sopalla ja lämpimällä ruoalla. Tänään päivittäin vaihtuvalta listalta löytyi: Cheddarjuusto-porkkanakeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, lohi-caesarsalaatti, helmimozzarella-tomaattisalaatti, porkkanaraaste kidneypavuilla, raejuustoa ja kikherneitä korianterilla), lihapyörykät pippurikastikkeessa, valkosipuliperunaa, punajuuripihvi hollandaise-kastikkeella. Leipiäkin löytyi, mutta en käynyt katsomassa että mitä. Loppuun on kahvia/teetä jotka saa myös mukaan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa, josta sitten edetään linjastoa pitkin soppakanuunaa kohti.

Salaatti oli ihan jees, tuoreita juttuja ja sen sellaista. Mutta jotenkin se papujen ja porkkanaraasteen yhdistäminen kummastutti ja ne snadit mozzarellapallotkaan eivät sen suuremmin viehättäneet. Keitto oli sekin hyvin omanlaisensa makukombinaatio, vahva porkkana ja cheddar jotenkin tuntui sotivan kielen päällä. Persoonallinen meno jatkui punajuuripihvin kanssa, aines josta itse en ole niin innostunut, joten jääköön itse pihvin osalta toteaminen että maistui kovin punajuuriselta (hyvä?).

Mutta se hollandaise-kastike tuntui kovin ristiriitaiselta valinnalta. Ehkä sitä on vaan omien konventioidensa uhri, mutta eikös feta tai vuohenjuusto olisi enemmän tämän kaveri kuin muuten ehkä ihan hyvä hollandaise? Myöskään R ei ollut mitenkään erityisen vakuuttunut kastikkeen sopivuudesta, vaikka punajuuri toki hänelle maistuikin. Valkosipuliperunat olivat sinänsä ihan hyviä, mutta kovin vähän sitä valkosipulia oli tähän eksynyt, ehkä hyvä niin kun arkipäivän lounasta kuitenkin tässä vedellään.

Ne etäisesti pannupihvejä muistuttaneet lihapullat olivat buffan kohokohta ja pippurisuudessaan oikein makoisia ja jätetty sopivan mehukkaiksikin kaiken kukkuraksi. Näitä veteli niiden pottujen kanssa oikein mielellään ja hyvin tuli taas kupu täyteen. Näemmä tässä ollaan pysytty jokseenkin lestissä, eikä suuria muutoksia ole koettu tarpeelliseksi. Tämä on ihan hyvä kotiruokalounasbuffa (yhdys sana -hirviö), mutta parempiakin kaupungista löytyy.

Sisustus on freesattu, mutta niin, että alkuperäinen ilme on säilynyt jokseenkin samanlaisena. Baaritiski ikkunan äärestä on hävinnyt ja asiakaspaikkoja on näin ollen tullut lisää. Tavallaan hyvä (mesta on erittäin suosittu), mutta toisaalta muistelen kaiholla niitä datanomadireissuja tänne, kun olen läppärillä jotain pumaskaa kirjoitellut tiskillä ja samalla ihmetellyt Manskun ihmisvilinää.

Kehitys kehittyy jne. Musiikin puuttuminen jäi myös hieman kaivelemaan, toki eetteri täyttyy toisilleen juttelevista ihmisistä, mutta jotenkin silti sitä kaipaa jotain taustaraitaa orastavan tinnituksen kaveriksi.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle on joka päivä jotain, tänään niitä punajuuripihvejä (tosin voi-pohjaisella kastikkeella, haittakse?) sekä soppa ja salaatti. Lasten kanssa voisi mennä vähän ryysäämiseksi, asiakaspaikkoja on vedetty sali täyteen. Mutta kahvilana tämä on tavallaan ihan viihtyisä ja keskeisellä paikallakin.

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

N:o 11

Tänään olikin sitten oikein kunnon tunkkauspäivä duunissa ja vasta iltapäivällä pääsi “oikeisiin” hommiin kiinni, joten vähän pitkäksi venähti. Välillä (tai usein) näin, mutta onneksi pääsin lounastauolla livahtamaan hetkeksi tuulettumaan. Tällä kertaa en ottanutkaan listalta, vaan päätin nopeasti katsastaa, että löytyisikö Töölön perukoilta jotain jännää ja olihan siellä. Ravintola N:o 11, entiseltä lempinimeltään “Kuusihokki” eli HOKin yhdestoista rafla (onkohan perustettu Tentun jälkeen).

Tämä oli itselle täysin tuntematon suuruus, tosin ilmeisesti sen verran pitkän historian omaava, että tästä löytyy jo useamman vuoden takaa “uudistettu” raportti Nyt-liitteestä. Karautin kybällä mestoille ja palasin pientä kiertotietä, teki hyvää kävellä vähän Töölön kaduilla, en ole täällä päin kauheasti käyskennellyt aiemmin. HUSin kompleksin sivuista purkautui joitain vähän paremmin pukeutuneita ihmisiä sen verran, että olikohan joku todistusten jakotilaisuus ollut tuleville hoitajille tms?

A nostalgic atmosphere envelopes the lunch at this restaurant offering classical Finnish dishes from yore. The atmosphere is better than the food, but do take a stroll after eating around the area, it is quite charming.

For more classical Finnish fare, be sure to check out Elite, Konstan Möljä and Lasipalatsi.

Mesta tarjoilee siis hyvinkin perinteikästä suomalaista kamaa, á la cartelta löytyy niin vorschmackit kuin oskarinleikkeet ja sen sellaiset. Lounaslistalta löytyi tänään seuraavanlaiset lautasannokset: Katkarapusalaatti (9,60e), porsaan kassleria ja sinappikastiketta (10,20e), paistetut ahvenfileet muusilla (13,40e) sekä grillipihvi ja ranskanperunat (16,80e).

Alkuun on salaatti (salaattisekoitus-tomaatti-kurkku ja pari kastiketta) sekä leipää (tummaa ja vaaleaa + voita tai margista), loppuun kahvia tai teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, tosin varmaan muunkinlaiset käytännöt olisivat olleen mahdollisia. Itselle valikoitui kala. Aseet ja vedet löytyivät valmiina pöydistä.

Alkusalaatti oli surullinen esitys, jos olen (kuten “aina”) sentään ajoissa liikkeellä, niin ei niiden salaatinlehtien pitäisi olla vielä nahistuneita, kuten tässä nyt oli. Leipä oli sentään tuoretta. Mutta joo, salaatti oli mitä oli, tujautin siihen kuitenkin sen verran etikkaista vinaigrettea, että dippailin patongilla sitä nassuun, mikä olikin ihan hyvä ottaen huomioon pääruoan.

Kala ui eteeni melko rivakasti (ks. ajoissa liikkeellä), koska jonoakaan ei edessäni ollut. Ihailtavan yksinkertainen annos koostui keosta muusia, riittävän monesta jauhopinnoitetusta ahvenfileestä, jotka oli paistettu selvästi voissa kullanruskeiksi. Ja sivuun oli laitettu sitruunaviipale. Muusi oli hieman kokkareista, ei huono, mutta tykkään itse tasaisemmasta kamasta. Ahven oli melko hyvin paistettu, pysynyt mehukkaana, mutta mitääs rapsakkuutta ei ollut missään kohtaa havaittavissa.

Mutta olipas tässä rakastunut kokki, kun tuotteet oli suolattu niin hyvin, että melkein kun olisi Simo Häyhän tähtäimiin joutunut. Kyllä tämän vielä pystyi vetämään (ja kyllä koko lautanen tuli vedettyä loppuun), kun tursotteli happoa sillä sitruunalla ja välillä nappasi vähän etikkaa salaattilautaselta sillä leivällä.

Ehkä vähän kevyempää menoa toivoisi, toisaalta jos mennyttä aikaa kaipaa, niin täältä sitä saa myös makujen puolesta. Mutta kalassa ei ollut ruotoja, mehukkuus kuosissa ja kokonaisuutena tämä oli ihan jees lounas. Kannattaa tsekkaa jos tällainen wanhan ajan meininki kiinnostaa.

Sisustus on todella perinteikkään oloinen, alla narisee erittäin monta vuotta nähnyt parketti ja seinillä on kontekstiin sopivia tauluja. Tilaa valaisee niin mummonaikaiset lamput kuin lasimaalausten koristamat ikkunatkin. Salin perää hallitsee puinen baaritiski. Vain surumielinen tango puuttuu tästä tunnelmasta, muuten ollaan entisajan suomalaisuuden ytimessä. Ihan mukava tässä oli istuskella lounastamassa ja tutkailla ulkona rauhallisesti eteneviä immeisiä.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta, kiitos siitä salin isännälle. Kasvissyöjälle ei oikein ollut mitään, sekin sopii konseptiin oikein hyvin (muistan edelleenkin sen, kun söin itse pelkkiä rehuja ja pysähdyttiin äitin kanssa jollekin huoltsikalle. Kysyin tiskin toisella puolella olevalta kaurismäkeläiseltä hahmolta, että löytyykö vaikkapa kasvissämpylää, niin hän osasi kertoa, että on täällä yksi missä on vain lauantaimakkaraa, true story, tosin näemmä olen kirjannut sen aiemminkin, ihan sama, oma päiväkirja. Toistelenhan minä muutenkin jatkuvasti samoja kuluneita vitsejä, miksi ulosanti tässä kohtaa pitäisi erota jotenkin). Lasten kanssa voisi tulla opetusmatkalle, tosin ehkä kuitenkin mieluummin Eliteen, joka mielestäni edustaa tämän kategorian parhaimmistoa.

Ps. Ja nyt ois sitten #675 paketissa. Eli noin viisi (todennäköisemmin kuusi) viikkoa ja saisi sen 700 täyteen. Kyllähän näitä näyttää riittävän, listallakin on vielä hurja (>100) määrä, tosin ihan loppupäässä mennään jo reilusti Helsingin rajojen yli, joten vähän hiinä ja hiinä, etttä laskenko niitä tähän “viralliseen” lukuun. Pitää alkaa miettiä jo vähän tuota end gamea, ei näitäkään loputtomasti ole. Jos jättää pois laskuista ne lukemattomat kebab/pizza-mestat sekä linjastomalliset ruokalat, niin hieman alle tuhat noita rafloja näyttäisi olevan. Tosin lisää tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä, mutta oletettavasti siinäkin on joku raja, kun ei sitä ihmistä riitä kuitenkaan ihan joka nurkalle. Mutta jos vaikka tämän vuoden aikana saisi listan tyhjennettyä (5-6 kuukautta), niin sitten voisi keksiä uuden harrastuksen.

Pps. Matkalla kohdattu kartanon kaltainen talo toi lapsuudenmuistoja tulvien päähäni. Olen bongannut tämän talon aiemminkin, mutta mieleen muistuu lyhyet leikkituokiot äidin kanssa “aarresaarella”, kun oman kodin pihassa ei ollut niinkään leluja. Täällä niitä tuli kaiveltua hiekkalaatikosta enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on nyttemmin (ehkä myös sittemmin, tosin ei meidän osalta) ruotsinkielisen säätiön lastenkoti, mutta meille lyhyt levähdyspaikka dösämatkalla kotiin, joillekin muille mahdollisesti pidempi pysäkki.

Ppps. (näemmä taas tällainen päivä) Ja toinenkin merkityksellinen talo, eli Lastenlinna. Itse en muistaakseni ole täällä käynyt kuin vieraana. Timppa joutui tänne sen jälkeen kun oltiin leikitty pihan poikien kanssa jotain äärimmäisen järkevää leikkiä, missä heittelimme puutikuilla/oksien pätkillä toisiamme. Valitettavasti leikki loppui lyhyeen kun Timpan silmään jäi yksi puutikku pystyyn (en ollut minä!). Ei sokeutunut sentään, mutta taisi olla pitkähkö sairaalareissu.

Ppppsjne. Näemmä Linko-reissulla bongattu Hong Ye on vaihtunut Koyo-nimiseksi sushibuffaksi. En tiedä onko parannusta, jotenkin nämä sushibuffat alkavat hieman vaikuttaa nykyajan korttelikiinalaisilta. Joista toki tavallaan pidän, mutta ei nämä kovinkaan eksoottisilta enää tunnu.

URL www.no11.fi
Puhelin 09-4772863
Osoite Pihlajatie 34, Helsinki

Publik

Kävin sitten Sri Nakhonin ovella, ei muuten ollut vielä auki. Mutta!(!12) paluumatkalla kohti kovaa ydintä, muistin eiliseltä (vielä vanhakin jaksaa muistella eilisiä) että The Mess oli hävinnyt Pikkurobalta ja tilalle oli tullut joku Publik. Sinne siis. Samalla yritin löytää Levainia, mutta epäonnistuin täydellisesti, olin jotenkin onnistunut sijoittamaan sen päissäni Design Museon hollille.

Ehkä sekotin sen siihen Juuren avaamaan kahvilaan tai sitten tuohon Ohranan talon remonttiin. Eniveis, kumpaankaan en siis mennyt, thaikkua tai leipää syömään. Joku toinen kerta. Sri Nakhonin ovella tosin oli remonttimies joka arveli, että ainakin kuukausi vielä menisi tunkkaamisessa. Jos sitten kesä-heinäkuun vaihteessa yrittäisi uudelleen, sattuineista syistä olen kuitenkin silloin Stadissa tekemässä hommia hiki päässä.

A bar with a bistroish lunch, the smoked salmon pasta I had was pretty tasty and had a nice chili kick to it.

The surrounding area has many exquisite restaurants, such as Vinkkeli, OX and Juuri.

Saapuessani Publikin luokse, oli edessä tuttu näky, eli The Messin logo oli vielä valokyltissä (ja vähän raflan sisälläkin) tallessa. Nimien vaihtaminen on yllättävän vaikeaa. Ikkunateipit oli kuitenkin ehditty jo hoitaa, joten inekseen vaan ja listaa ihmettelemään. Eiliseltä skannaukselta oli osunut silmään Briejuusto salaatti (sic), mutta kun tarjolla oli alkusalaatti niin se tuntui taas hieman redundantilta vaihtoehdolta. Purilaista ei oikein tehnyt kaiken pizzan ja makkaran jälkeen mieli, joten otin sen pastan.

Kuten kuvauksesta kuuluu, niin listalla oli tänään: Briejuusto-salaatti (10,30e), savulohipasta (10,30e) sekä juustobursa ranuilla (12,50e). Alkusalaattina oli vihreä salaattisekoitus, oliiviöljyä, balsamiccoa, suolaa, pippuria ja siemeniä sekä paahdettua vehnää (wut?). Kylkeen oli myös focacciaa. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa. Vedet löytyy pöydistä sekä vesipisteestä, jossa on myös aseet (näitä joutui vähän hakemaan).

Alkusalaatti oli ihan jees, tuoretta salaattia ja balsamivinaigrette toimii hyvin. Tosin se paahdettu vehnä rouskui aika huimasti hampaissa, tuomatta mitenkään erityisesti makua mukaan geimiin. En ollut aiemmin törmännyt, onko tää joku anti-anti-gluteenijuttu tai jotain? Mistä tulee mieleen Strictly Dumplingin jotkut jaksot missä mm. esitellään kiinalaisia annoksia, jotka koostuvat gluteenipalasista (Kao Fu) kastikkeessa.

Pääruoka saapui suht vikkelään (aikaisin liikkeellä etc, mikä osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi, koska ravintola täyttyi minun jälkeeni melkoisella tahdilla, eli jos käytte, niin olkaa ajoissa tai myöhään) ja oli aika stanu pasta-annos, tosin olihan siihen pakko iskeä rucolaa päälle (miksi?), tosin oli tässä myös tilliä. Penne sopi tähän ihan hyvin, oli myös kohtuullisen hyvin keitetty. Savulohi esiintyi annoksessa hieman kermaisena tms sörsselinä, pääosin pohjalle kasaantuneena.

Lohi oli ok, mutta se mikä kohotti tätä snadisti normisetin yli oli se kiva chilin puraisu, joka oli onnistuttu levittämään kauttaaltaan annokseen. Tämä ja se tillin sekä rucolan (joo, myönnetään, oli tämä ihan sopiva tässä kontekstissa) pieni yrttisyys pelasivat hyvin yhteen chilin kanssa. Tämä oli ihan hyvä tällainen simppeli kotiruokalounas, tosin ei ihan yhtä iskevä kuin eilinen Malaga Bar systeemi, mutta silti parempi kuin perus linjasto. Mutta kyllä tämä jäi tosi isosti The Messin varjoon, sääli.

Sisustus on käytännössä vähän modattu The Messin sisustuksesta, eli vähän tällaista industrial-henkistä touhua, paljon asiakaspaikkoja pienessä tilassa ja viinahyllyt framilla baaritiskin takana. Baaritiskillä, ikkunan ääressä tässä sitten istuskeltiin kuin kanat orrella. Edelleenkin tästä oli viihdyttävää tutkailla Pikkuroban vilinää, kun ihmiset seikkailivat rakennustelineiden varjossa. Ja edelleenkin sen baaritiskin tukipuomi oli omille jaloille just hieman väärässä korkeudessa.

Asiakaspalvelu oli ujon ystävällistä, aika nuorta tarjoilijaa oli mestoilla, hyvä niin, toivottavasti vaikka kesätyöläisiä, kun nykyään nekin mahdollisuudet nuorille tuntuu olevan aika tiukassa. Kaikki sujui siis mallikkaasti. Kasvissyöjälle oli se salaatti, Brie-juustolla (haittaakse?). Lasten kanssa voisi noi korkeat jakkarat tuottaa jännittäviä tilanteita ja muutenkin varmaankaan en jaksaisi lounasaikaan ahtautua, illallahan tämä taitaa olla painottunut virvoitusjuomien myyntiin.

Ps. Hyvää helatorstaita, toivottavasti säät jatkuvat hyvinä.

URL www.publik.fi
Puhelin 040-0606770
Osoite Pieni Roobertinkatu 9, Helsinki