Category: Lounasarvio

Bacco

Loppuviikko ja loppukuu tuntuu menevän jatkuvasti vauhdikkaammaksi, joten piti kehittää joku nopea lounas ja kun säntäsin ulos ovesta, niin tein suunnitelman lennosta. Bacco on uusi tulokas Lönkan jatkuvasti kasvavassa ravintolakeskittymässä, siinä Kungfu Kitchenin vieressä.

Ajattelin, että kun viikko alkoi pizzalla, niin lätty loppuun olisi tällainen kiva bookend perjantaille. Siinä sitten luistelin vuotavine kalosseineni (näihin alkaa oikeasti menemään enemmän rahaa kuin kenkiin, täytyy innovoida joku ratkaisu, vaikka muovipussit ja jesaria) pitkin rakennustyömaiden reunustamaa reittiäni.

Näemmä Le Bonkin taakse on onnistuttu virittämään joku karaokemesta, jaa ei, se onkin suljettu vaikka kadulla oli mainos ja kaikkee. No ihan sama, en ole tiernapoikien jälkeen kauheasti laulellut. Ja hei, onko Le Bonk myös suljettu! Näkee miten paljon tulee nykyään hengailtua baareissa.

Pizza and antipasto at this Italian restaurant in the midst of the growing restaurant cluster of Lönnrot’s street.

There are multiple choices for food in the area, such as Lönkka, Koto and Kungfu Kitchen.

Italialaista siis ja käytännössä pizzaa tai särpimiä saapasmaasta. Tänään lounaaksi löytyi: Diavola eli pizza jossa mozzarellaa, tulista salamia, tomaattikastiketta, persiljaa (10,50e); Popeye eli pizza jossa mozzarellaa, oliiveja, ricotta di bufalaa, pinaattia, chiliä (10,50e) sekä lasagna salaatilla ja paistetuilla vihanneksilla (12,50e). Arvaa minkä otin. Saat hetken, odottelen tässä..

Pastalla mentiin, vaikka vakaa tarkoitus oli viimeistellä pizzalla aloitettu viikko uudella pizzalla. Mutta ei, onnetar heitti lasagnen eteeni ja en voinut itselleni mitään. Pakko oli ottaa, suunnitelmat on kuitenkin tehty muutettaviksi. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Loppuun on kahvia sekä keksiä, sivuun leipää oliiviöljyllä ja balsamicolla.

Alkusalaatti oli yksinkertainen vihreä salaatti, mikä sopikin kuvioon erittäin hyvin. Keittiö, joka saa näin pelkistetyn asian toimimaan, osaa ne muutkin asiat. Toiset hyvät mittatikut itselle ovat lasagne ja tomaattikeitto. Tämä oli tavallaan hyvä salaatti, hyvä kokoelma tuoreita lehtiä ja kivan etikkainen kastike. Mutta se suolan määrä oli aivan liiallinen ja jyräsi muut maut alleen. Kyllä salaatissa suolaa saakin olla, siitähän se nimikin tulee, mutta ei ihan näin paljon. Kyllä mä sen söin, ei tilanne niin toivoton ollut, mutta se kasvisten herkkyys peittyi isosti.

Pääruokana ollut lasagne oli sekin aavistuksen ristiriitainen kokemus. Toisaalta tässä oli juuri sellainen raikkaan tomaattinen kastike mistä pidän suuresti. Komponentit olivat myös hyvässä tasapainossa keskenään ja muutenkin kokonaisuus oli maistuva. Mutta lasagne oli vain haalean ja lämpimähkön välillä (lautanenkaan ei ollut lämmin, mutta eipä näitä yleensä viitsitä lämmittää, joten ihan sama) ja se mikä tässä häiritsi eniten, oli tekstuuri.

Pastalevyt olivat menneet täysin pehmeiksi ja koko hoidosta puuttui suutuntuma, jokainen haarukallinen oli pehmeä. Paitsi tietty ne uunijuurekset, jotka jäivät makunsa puolesta statisteiksi lautasella. Itse jäin kaipaamaan sitä kerroksellista rakennetta ja al dente fiilistä.

Yrttiöljy antoi kivan värikontrastin lautaselle, mutta ei juurikaan muuta, tämä oli yllättävän hento maultaan, toisin kuin Rivoletton annoksessa. Ravintolan oma leipä oli sekin ihan jees, kuori olisi voinut olla rapsakampi (onko mussa jotain vikaa, kun kaiken pitää rouskua? ehkä mulla on perunalastuvajarit?), mutta hieno sitko, mainio maku ja laadukasta oliiviöljyä sekä etikkaa.

Sisustus oli vielä aavistuksen työn alla, mutta vähän saman henkinen kuin eilisessä Krog 16:sta, eli selkeän toimivat kalusteet muutamilla säväyttävillä yksityiskohdilla ryyditettynä. Raffi tiiliseinä oli saanut viereensä muutaman hennon kasvin ja sitruunapuun tuomaan väriä. Kivat lamput valaisivat tilaa, johon muuten tulee valoa vain kadun puoleisesta ikkunasta, jonka eteen tietysti pysähtyi auto juuri safkan kuvaamisen aikana. Asiakaspalvelu oli iloisen ystävällistä, iso kiitos siitä.

Ps. Hyvää viikonloppua!

URL www.bacco.fi
Puhelin 010-3370755
Osoite Lönnrotinkatu 18, Helsinki

Krog 16

Kyklooppi on saatu takaisin aitaukseensa odottamaan kohtalonpäiväänsä. Muutenkin tässä alkaa kuviot taas normalisoitumaan. Aamu sujui näin ollen rattoisasti hikimatolla ja sekin osuus päivästä alkaa selvästi rutinoitumaan, hyvä niin. Normisettiä rikkoi vähän piipittelyn kuunteleminen kopissa, mutta sen suoritettuani siirryin apostolin kyydillä kohti ruokaa, elopainosta on tipahtanut jo melkein puolet tavoitteesta, joten hätäännyksissä piti saada äkkiä kaloreita vyön alle.

Onneksi jostain (eat.fi:n arvostelulista?) olin poiminut Krog 16 -ravintolan listoilleni ja suuntasinkin sinne mahdollisimman kiemurtelevaista reittiä, jonka aikana tuli tehtyä havainto Red Conceptionin olevan remontissa ja muutenkin umpi kiinalaisen uuden vuoden johdosta. Ja onko Nerone jotenkin freesannut ilmettään vai tekeekö muistini tepposet?

A truly wonderful lunch at this hidden gem right by the dockyards, the salmon dish I had was delicious and the gnocchi near perfect. Nevermind the distance from the center, you should definitely visit this restaurant.

Other amazing spots around here are Baskeri & Basso (note! only dinner), Fat Ramen and Trattoria Corretto.

Facebook on sopivan epämääräinen ravintolan luonteesta, “skandinaavinen bistro espanjalaisella ja ranskalaisella twistillä”, mutta käytännössä siis lautasannoksia (11,90e) alkusalaatilla ja jälkkärillä. Tänään tarjolla oli Salmon eli paahdettua lohta, kuminavoissa paistettuja gnoccheja, ruusukaalta ja sitruunadressing; lamb eli pitkään haudutettua karitsaa, parmesanpolentaa, mintulla maustettuja herneitä ja ruskistettua heraa sekä veggie eli paistettua quornia, parmesanpolentaa, kuminavoissa paistettua ruusukaalta ja sitruunadressing.

Erinomaisen selkeästi ja hyvin laputetussa (jei!) salaattibaarissa oli: Caesar-, caprese- ja couscous-salaatti sekä lämmintä patonkia ja vaahdotettua (sekä ruskistettua?) voita. Jälkkäriksi oli: Kahvia/teetä (tätä oli metallikannussa valmiiksi haudutettuna, mutta lappu puuttui, otin tsägällä oikeasta kun pannu oli niin houkutteleva) sekä passion curd, jogurttimoussea ja marenkia.

Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa kassalle, joka on suoraan oven edessä. Vesipiste löytyy avokeittiön vierestä. Valitsin sen lohen, vaikka vähän kutkutti lammaskin, quornia syön sitten kun muu ruoka loppuu maailmasta.

Alkuun heitetyt salaatit olivat todella upeita kaikessa yksinkertaisuudessaan. Caesar-salaatti oli napakkaa salaattia, hyvälaatuista ja isohkoa parmesanlastua, erinomaista – mutta silti sopivan kevyen makuista – kastiketta sekä ilmavan rapsakoita krutonkeja. Couscous oli juuri sellaista kuohkeaa ja aavistuksen kosteaa, ihanan hennolla mintun hailahduksella sekä rusinoiden tuomalla makeudella. Vihreä paprikabrunoise toi lisää makua ja tekstuuria kauniiseen couscousiin.

Caprese oli maltettu myös pitää uskollisena alkuperälleen, mozzarella oli täyteläistä, tomaatit (tässä oli jotain vihreääkin, heirloom?) olivat niin hyviä kun ne tähän vuodenaikaan kykenevät ja basilika sekä pirteä kastike viimeisteli kokonaisuuden. Tähän kun veti sivuun sitä hattaramaisen sisuksen ja rouskuvan kuoren omaavaa uunituoretta patonkia ja hieman mausteista (ruskistettua?) voita, niin olisin ollut ihan tyytyväinen pelkästään näihin alkupaloihin.

Mutta tulihan sieltä vinhaa vauhtia myös kalaa pöytään. Tämä oli erittäin tasokas lounasannokseksi, kala kypsennettynä mehukkaaksi ja pintaan paahdettu ohut karamelisoitunut kerros; loistavan sitkon omaavat gnocchit paistettu rapeiksi ja täyteläisiksi maustevoissa. Ruusukaalin kitkeryyttä taittoi samainen beurre noisetten kaltainen kastike, mutta myös hento sitrusmaisuus.

Nämä komponentit toimivat niin erikseen kuin yhdessäkin todella kauniisti, se majoneesi jota oli tursotettu annokseen vei homman ihan sinne överiyden kielekkeen reunalle, mutta pysyi kuitenkin kasassa eikä tehnyt Thelma & Louisea. Ainoa mikä tässä harmitti oli se, että olin vedellyt kaikki ne leivät enkä kehdannut nuolla lautasta puhtaaksi.

Jälkkäriäkin oli, jonka olin jo unohtanut, tarkoitus oli luikkia pois raflasta, mutta pikku passioveneet näyttivät niin hyviltä, että täytyihän sitä vähäsen. Ja hyvä, että otin, koska tämä oli raikas ja kepeä lopetus tälle todella loistavalle lounaalle. Kirpsakka passio ja muhkea jogurtti kohtasivat toisensa tasavertoisina lusikallani, crumblen tms tuoden oman raffin puolensa mukaan bileisiin. Suosittelen lämpimästi, täällä kannattaa ehdottomasti käydä.

Sisustus on tilava ja valoisa, kalustus linjakkaan pelkistetty. Taustalla soi eloisa musiikki, ja soittolistan sisältö oli yllättävän laaja-alainen. Asiakaspalvelu oli erinomaista, kohteliaan pirteää ja proaktiivista, minulle esiteltiin pyytelemättä lounaan rakenne ja salaatti sekä jälkkäripisteet, että myös vesi jne. Mainio ensi kosketus heti alusta lähtien, loppuun asti, lisää tällaista.

Kasvissyöjälle oli tänään sitä quornia (blech), mutta on täällä ihan validejakin vaihtoehtoja, huomenna olisi melanzane, munakoisolasagnea. Lasten kanssa mahtuisi hyvinkin syömään ja ruoka oli niin hyvää, että pitää tuodakin joku kerta koko pesua maistelemaan herkkuja.

Ps. Masterchef tulee taas, eka jakso 28.2. klo 21, jei!

URL www.krog16.fi
Puhelin 010-3361570
Osoite Munkkisaarenkatu 16, Helsinki

Taco Bell

Katuvalot vilkkuivat viivoina sivuillani, rynnistäessäni eteenpäin kuin mielipuolinen kyklooppi palaamassa Tartaruksen porteille. Kurvattuani pihaan löysin itseni kahvikoneen äärestä ja sain evaluoinnin jälkeen ajan uudelle tapaamiselle.

Kyklooppi tulisi saamaan toisen silmän muutaman viikon päästä. Kaikki tämä johti kuitenkin siihen, että olin keskustan suunnalla siihen epämääräiseen aikaa joka sijaitsee aamiaisen ja lounaan välimaastossa, mutta arkipäivänä, jolloin brunsseja löytyy vain dekadenteimmista kolkista.

Kaoottinen tilanne ajoi minut lopulta epätoivoiseen päätökseen. Vedin kauan aikaa sitten hihaani sijoitetun ässän esiin ja suuntasin Taco Bellin ovelle.

Taco Tuesday (well, Wednesday in this case) at Taco Bell, the food was inoffensive and the delivery quick.

For a more nuanced look at this sort of food, go to Tortilla House, Cholo or Chalupa.

Taco Bellista saa tex mex kamaa, tai jotain sen henkistä, tacoja ja burritoja yms. Koska olin tolkuttoman ajoissa liikenteessä, niin ei vaan pystynyt taipumaan burritoon, vaikka periaatteessa se olisi pitänyt maistaa.

Otin “snacks”-listalta: Crunchy Tacon (2,50e), Mexi Meltin (2,50e), sivuun pico de gallo -salsan (1,35e) sekä limpparin (2e / 4dl). Sisälmyksiksi tuli possua ja tulisena (natch). Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, josta sai piipparin messiin.

Safka tuli nopeasti, kuten konseptiin kuuluu. Limppari (Sosa Sola Nolla) oli kylmää ja hyvää, noin muuten tässä kuljettiin aika tasaisella maastolla. Pico de gallo oli ehkä aterian kohokohta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Makean hapokas ja raikkaan oloinen salsa, jota olisi voinut vetää enemmänkin kuin tuollaisen todella naftin kupin.

Ne tacot olivat ihan ook, kovakuorisessa hämäsi snadisti se juusto, joka ei ollut sulanut, ehkä se olisi toiminut paremmin lähempänä lämpimää lihasörsseliä? Possun jauhelihasta väsäilty sötkötys olisi omaan makuun kaivannut enemmän sitä tulisuutta kuin mitä tämä “tulinen” versio käsitti, mutta ehkä se johtuu vain minusta.

Se kuumennettu kääre pelitti paremmin, tosin vain aavistuksen, koska tässä kohtaa oli jo salsa vetäisty naamariin. Tämä oli quesadillan kaltainen systeemi, sulanutta juustoa ja samaa lihahässäkkää yms. Mutta tätäkin vaivasi se geneerisen varovainen makumaailma.

Kaikki oli siis ihan syötävää, nälkä lähti ja oli nopeaa sekä melko edullista. Konsepti toimii, kuten muissakin tällaisissa globaaleissa pikaruokaketjuissa. Mutta samoin kuin mäkkäreissä sun muissa, niin ei tämä mitään isoa muistijälkeä jätä, ehkä ei ole tarkoituskaan.

Sisustus on sekoitus mättösafkaa tarjoavan ketjun utilitaarisuutta ja Killa Kalin surffausteemaa, ryyditettynä pienokaisilta kielletyllä yläkerralla jossa on tietty kaupungin ihan ygös pilppeet.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain, tosin mielestäni parempaakin vegemättöä löytyy pienen matkan päästä. Tai kauempaa. Vitsit, pitääkin mennä joku kerta Ikeaan lounaalle!

Ps. City osaa kertoa, että Bar Cón on laajentumassa Kallion suuntaan, toivottavasti siellä tulee lounaskin tarjolle. Aromista (sekä Citysta, Viidestä Tähdestä että Soppa365:sta, Royal Ravintolat osaa markkinoida) löytyy artikkeli legendaarisen Farougen uudesta tulemisesta. Jei!

Pps. Vaikka tämä ei muistijälkeä jättänytkään, niin jotenkin tuosta tasapäisestä safkasta tuli mieleen yksi HBR:n artikkeli innovaatioista ravintoloiden keittiöissä. Varmaan Taco Bellilläkin on omat testi- ja kehityskeittiönsä, mutta ehkä heillä innovaatiot liittyvät skaalaan ja prosessien jouhevoittamiseen enemmän kuin upeisiin makukokonaisuuksiin? Tai ehkä mä en vaan tavoittanut sitä Taco ‘Clock -hetkeä?

Ppps. New Yorkerissa on ihan parhaat Valentine’s Day runot naimisiin joutuneille. Hyvää ystävänpäivää!

URL www.tacobell.fi
Puhelin 040-6865301
Osoite Kalevankatu 2, Helsinki