Bellevue

Rakas vaimoni tuli jälleen perjantailounaalle ja päätin napata siltä paremmalta listalta yhden pitkään roikkuneen yksilön, eli venäläisen Bellevuen. Tässä ravintolassa on historian siipien havinaa ja suosittelenkin tutustumaan erittäin mielenkiintoiseen historiikkiin mikä löytyy raflan kotskasta. Joka tapauksessa kyseessä on 1917 lähtien toimineesta ravintolasta, joka on ollut nykyisellä paikallaan 1920-luvulta lähtien.

Muista vanhoista ravitsemusliikkeistä löytyy oiva sepustus Kespron Menu lehdestä johon linkkasinkin jo hetki sitten. Mentiin sporalla Senaatintorin kupeeseen ja käveltiin siitä sitten mestoille. Ilma oli kaunis kuin mikä ja teki hyvää kävellä ja turista niitä näitä, virkistävää ottaa tällainen miniloma keskelle päivää.

This restaurant has been here since 1920’s and the place oozes history, but the traditional Russian menu was still made with enough care to make the lunch a delicious happening. Go here when you are not in a hurry an drink in the unique atmosphere.

Other restaurants from the bygone days are Kaisaniemi, Rivoli and Suomalainen Klubi.

Ravintolasta löytyy lounasmenu, jota tarjoillaan joko yksittäisinä annoksina tai sitten liikelounaana (30,30e kolme ruokalajia), jossa valitaan halutut herkut listalta.

Alkuun oli tarjolla: Kurpitsakeittoa (10,00e), suolakurkkuja & hunajaa sekä smetanaa että hatšapuripiirasta (7,50e) tai blintzikit & muikunmätiä sekä smetanaa että punasipulia (10,90e). Pääruoaksi löytyi: Paistettua kuhaa ja rapukastiketta (16,30e), Rasputinin häränpihvi ja pippurikastiketta (16,80e) tai juurespihvit ja tomaatti-paprikakastiketta (13,30e). Ja loppuun oli: Sitruunatorttua (6,90e).

Otettiin menu ja sieltä suolakurkut sekä blinit alkuun, sitten kuha ja pihvi ja loppuun pakolliset kuviot. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, kyseessä on erinomaisen perinteikäs ravintola.

Alkuun tuli vähän leipää ja voita, tosin nämä olivat aika tällaista perusmeininkiä, tummaa ja vaaleaa. Vaaleassa oli ihan kohtuullinen sitko, mutta pehmeä kuori. Kyllähän tätä tietty mutusteli ruokaa odotellessa.

Alkupalat tulivat kohtuullisen nopsaan ja olivat erittäin hyviä. Omat blinit olivat saaneet rapsakan kuoren ja herkullisen maun. Muutkin komponentit olivat kohillaan ja vaikkakaan eivät ihan Bystron bliniannosta voittaneet, niin oli tämä erittäin hyvä aloitus.

Vaimon suolakurkut olivat juuri sellaisia kuin pitikin, tämä edusti sitä happaman, täyteläisen ja makean ihanaa yhdistelmää. Ja piirakkakin oli hyvä.

Pääruoka saapui sekin järjellisessä ajassa, mutta olisi voinut olla kuumalla lautasella. Pihvi oli erittäin hyvin paistettu, vaikka eivät kypsyyttä kysyneetkään. Hyvä pinta ja punertavan pinkki sisus sekä hyvin maustettu pala lihaa (joo, mä vegeilen lisää sitten myöhemmin, perjantai jne).

Pippurikastike teki tämän annoksen, ihan mielettömän hyvä pippurin ja kerman tasapaino, syvät maut ja hyvä, mutta ei liiallinen puraisu. Lisukkeet olivat yllättäen nekin aika hyviä, pavut sopivat sipuli-sienipaistoksen kanssa (joo, söin niitä sieniä ihan hyvällä ruokahalulla, en tiedä mikä nyt vaivaa) ja punakaali tms toi pientä pirtsakkuutta peliin.

Perunat olivat ihan jees paistettu. Tämä oli erittäin perinteinen annos, mutta tehty sellaisella pieteetillä, että toimi todella hyvin.

Vaimon kala oli sekin herkullista ja rapukastike sopi tähän mainiosti. Tosin annoksessa oli jonkun verran suomuja, joka häiritsi häntä. Pieni piparjuuri upotettuna sinne muussin joukkoon teki annoksesta  houkuttelevamman ja toi lisäsävyä lautaselle kasvisten kanssa. Taaskin hyvin perinteistä safkaa, mutta melko hyvällä tavalla ja taidolla valmistettu.

Loppuun tuli sitä sitruunapiirakkaa, mihin oli karamellisoitu sokeripinta päälle ja tämä viimeisteli herkullisen lounaan.

Vaimolle tuli vielä sivuun teetä, joka maistui hänelle piirakan kera. Kaiken kaikkiaan tämä oli todellakin kokemisen arvoinen ravintolakäynti ja suosittelen testaamaan jos haluat kokea oikein perinteistä meininkiä mutta hyvällä tasolla.

Ruoan puolesta mentiin hyvällä tasolla, mutta se mikä tämän pisti yli normaalin tason oli yleisfiilis mikä ravintolasta huokui.

Sisutus on niin överin vanhanaikainen, että tässä jotenkin pääsee kosketuksiin entisaikojen kanssa upealla tavalla. Jokainen taulu seinällä ja kauhtunut kaluste sai kiinnostuksen heräämään.

Ja siis siistihän tämä oli, oikein mielellään tässä istuskeli ja kuunteli erikoisesti koostettua ääniraitaa aina mielenkiintoisesta jaskasta mahtipontiseen venäläiseen loilotukseen.

Kristallikruunujen loisteessa ajan patinoimien pöytähopeiden kanssa lounastaminen on siinä määrin jännittävää, että kyllä tämä kannattaa koestaa. Vähän samanlaista menneen maailman meininkiä pääsee fiilistelemään mainiossa Wellamossa, mutta intiimimmällä tavalla.

Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa, ehkä niitä ruokalajeja olisi voinut esitellä aktiivisemmin jne, mutta toisaalta tämäkin osuus sopi siihen ravintolan tunnelmaan.

Kokemus oli holistinen ja rentouttava kaikessa rauhallisuudessaan, lisää tällaisia. Kasvissyöjälle oli se soppa ja juurespihvit, eli suoraan menulta löytyy vaihtoehdot mikä on hyvä asia ja nykyaikaa.

Lasten kanssa voisi olla vitsikästä tulla, tosin on tämä enemmän suunnattu aikuisille ja erityisesti liikelounastajille, joita näyttikin olevan muut ravintolan asiakkaat.

Mielestäni tämä soveltuisikin erinomaisesti rauhallisen liikelounaan kohteeksi, varsinkin jonkun historiaa arvostavan ulkomaanelävan kanssa.

Ps. Utskin katedraali on kyllä hieno.

Pps. Hyvää viikonloppua.

Ppps. Parikan liikkeessä oli ale, vaimokin sai kevätkengät.

URL www.restaurantbellevue.com
Puhelin 09-179560
Osoite Rahapajankatu 3, Helsinki

Vinkkeli (2. kerta)

Vindikoitu! Vuorossa oli lounas herra M:n kanssa ja ehdottelin Vinkkeliä kohteeksi, koska en halunnut lähteä hasardilla hakemaan mitään uutta. Pöytävaraus on ihan ehdoton pakko tänne, koska mesta on erittäin suosittu ja näin ollen myös lounasaikaan täpötäynnä. Sain kuitenkin varauksen putattua sisään ja kävelimme Stokkan kellon alta pitkin jäisiä katuja Pikku Roban ravintolakeskittymään.

A truly magnificent restaurant with a beautiful atmosphere and delightfully delicious food. Classical dishes with a conservatively unique take on them and a skillful execution, with great service to boot. A place you must visit while in Helsinki, just remember to make the table reservations well ahead of time.

The area has an ample set of wonderful restaurants, such as Juuri, OX and Pastis.

Mesta tarjoaa edelleenkin klassista ruokaa vähän fiinimmällä otteella sekä skandinaavisella vivahteella ja liikelounaan (29e) muodossa. Jokaisesta slotista (etu-, pää- ja peräruoka) valitaan kahdesta vaihtoehdosta sopiva, mahdollisten ruokajuomien lisäksi. Tänään tarjolla oli: Palsternakkakeittoa ja savukylkeä tai Silakoita Malagalaiseen tapaan, Grillattua kampelaa ja beurre blanc -kastiketta tai Maalaiskananrintaa ja puy-linssi-cassoulet sekä loppuun Punaherukkamoussea ja valkosuklaata tai Vinkkelin pientä ja makeaa. Tarjolla oli alkujuomaksi Vinkkelin tomaattimehu (4,90e). Tilaus ja maksu hoidetaan luonnollisestikin pöydässä. Molemmille kolahti nuo kalat, joten mentiin niillä ja otettiin molemmat myös tuo Vinkkelin pientä ja makeaa -jälkkäriksi. Alkuun se tomaattimehu.

Tomaattimehu oli hyvinkin Virgin Mary -henkinen ja sopi mielestäni mainiosti mestan meininkiin, joka huokuu sellaista tyylikästä britti-imperiumin jälkeistä/Great Gatsby -fiilistä. Taustalla lempeästi soiva jazzahtava soundi viimeistelee tunnelman. Tästä oli hyvä aloittaa lounas.

Alkuun napsahti myös vähän speltti- ja ruisleipää sekä kauniisti aseteltuna voita tuhkatulla(?)suolalla. Leivät olivat oikein hyviä, spelttileivässä oli loistava kuori.

Ensimmäinen ruokalaji oli sitä skanditapas, eli silakkaa Malagalaiseen tapaan. Olisiko alkuperäinen ollut Boqueron -niminen annos. Kala oli herkullista ja pieni chili sekä kalan alla levänneiden perunoiden mausteena ollut paprikaöljy sopi mahtavasti yhteen. Aivan ihana annos, mutta myös hyvin hienostunut makumaailma, chilikään ei hyökkinyt kimppuun, vaan komppasi rauhallisesti muita lautasella olevia komponentteja.

Pääruoka tuli kauniisti aseteltuna lämmitetyllä lautasellaan. Kampela oli aivan upean makuista ja tomaattikompotti(vai hilloke?) toimi hienosti kalan yrttihunnun sekä erinomaisen couscousin kanssa. Uunissa kuivatetut kirsikkatomaatit toivat makeaa kirpeyttä mukaan peliin ja parsakaali sekä mantelit vienon pähkinäisessä couscousissa antoivat kivaa pientä tekstuurivaihtelua. Beurre blanc sopi kalan kanssa loistavasti. Erittäin tasokas annos, hienoa!

Jälkkärinä toimi petit fours, josta löytyi porkkanakakkua sitruunakreemillä, suklaakonvehti ja passio macaron. Nämä korumaiset pikku herkkupalat olivat aivan ihanan herkullisia ja juuri sopivan kokoisia, kun olivat niin intensiivisen makuisia. Tahmean makea porkkanakakku lauloi harmoniassa sitruunapäällysteensä kanssa, suklaapala oli syntisen täyteläinen ja passio tuli macaronin syövereistä pienellä viiveellä mutta sitäkin kauniimmalla kierteellä. Kerrassan upea lopetus mahtavalle lounaalle. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä, muista vaan tehdä pöytävaraus ajoissa.

Sisustus on käsitelty jo aiemmin, mutta on tämä vaan tyylikäs paikka. Kauniit isot taulut seinillä ja harkitun yksinkertainen sisustus siihen “menneen maailman” henkeen on onnistunut mitä parhaimmin. Täällä oli ilo istuskella lounaalla ja turista niitä näitä kaverin kanssa.

Asiakaspalvelu oli jälleen ammattitaitoisen sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä. Tänne kelpaa tuoda vaativammatkin liikeneuvottelut, homma toimii kuin sveitsiläinen kello. Kasvissyöjälle ei ollut suoraan listalta mitään, mutta uskoisin että kysymällä homma hoituu ilman mitään ongelmia. Suositeltavaa toki käydä läpi tämä varausta tehdessä. Lasten kanssa tekisi mieli joskus tulla vaikka onhan tämä aikuisille suunnattu ravintola. Mutta jos ei lapsia altista näin erinomaisille kokemuksille, niin miten ne oppii? Tämä on ehdottomasti yksi Stadin parhaimmista ravintoloista ja miellyttävää saada vahvistus aiemmalle kokemukselle, miellyttävää että toinen kerta toden sanoi.

Ps. Mitä ihmettä mun kuville kävi, tiedän etten osaa kuvata, mutta miksi noihin tuli tollasia raitoja? Minä ei jummarra.

URL www.ravintolavinkkeli.fi
Puhelin 029-1800222
Osoite Pieni Roobertinkatu 8, Helsinki

Smyg

HUOM! Ravintola on suljettu.

Pakkohan se oli käydä smyygaamassa. Varsinkin kun olin vakuuttunut paikan tasokkuudesta jo Sinne-käynnin yhteydessä, niin tämä sopi mitä parhaimmin sen kuuden sadan raflan rajan ylittämiseen (joo joo, tiedetään, mutta hys!). Kyseessä on siis ex-Sinne, tuo mamu Porvoosta ja syystä tahi kolmannesta kaverit päättivät muuttaa nimeä. Enisveis, kyseessä on siis skandinaavista safkaa lähiruoka meiningillä ja omilla yrttipuutarhoilla jne trendikkäällä setillä.

An excellent Scandinavian restaurant with either quick “deli” lunch or a longer menu of deliciousness. Located right behind the Forum shopping center, this restaurant is most certainly worth a visit.

Other places worth checking out in the vicinity are Passio, Lönkka and Karl Johan.

Tarjolla on lounaaksi joko menu tai kotiruokalounas (16e), joka tänään oli: Burgeri haudutetusta naudanrinnasta, coleslaw ja ranskalaiset. Menulta (kaksi ruokalajia 29e / kolme 39e, näitä saa yksitellenkin, jos tekee mieli maksaa enemmän) löytyi seuraavat vaihtoehdot alkuun: Maa-artisokkakeitto, hauenmätiä ja rapeaa puikulaa tai graavattua siikaa, omenavinegretti ja pikkelöityjä kasviksia.

Pääruokina oli tarjolla: Haudutettua naudanposkea, emmeriä ja paahdettuja juureksia punaviinikastikkeella tai päivän kalasaalis (tänään kuhaa), parsakaalia, punakaali-rusinakreemi ja pinaattivelouté tai kyssäkaalirisotto, paistettuja sieniä, pähkinöitä ja siemeniä. Loppuun oli tarjolla: Suklaata, punajuurta ja jogurttia tai artesaanijuustoja ja hilloketta.

Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä ja jos tekee mieli sinne “salaiseen puutarhaan” istuskelemaan, niin näemmä kannattaa tehdä pöytävaraus. Itselle valikoitui tuo menu sopalla ja kalalla, kun burgeri oli koettu jo Sinnen aikaan (oli hyvä) ja muutenkin teki mieli vähän juhlavampaa. Täysvegeilyyn ei ollut mahiksia, kun sopassa oli hauenmätiä, en ole niin ihastunut sieniin ja teki mieli kalaa. Mut ens viikolla sitten taas hyvistellään.

Alkuun helähti pöytään spelttileipää ja voita pienellä suolaripauksella. Leipä oli lämmintä ja oikein herkullista, kivan rapsakka kuori ja maittava sisus. Voi oli passelin pehmeää levitettäväksi, vaikka nyt ei ollutkaan vaahdotettua (tää alkaa kuulostamaan jo joltain pakkomielteeltä, mutta on se vaan hyvää ja kiva kun sitä joskus tulee eteen). Kiva näitä oli natustella ja ihmetellä Eerikinkadun rauhallista vilinää. Iltaisinhan nämä Alcatrazin (muistaako kukaan Stonewallia? Ja Flop-klubia?) seudut ovat aavistuksen rauhattomampia, ainakin viikonloppuisin.

Soppa saapui melko vikkelään ja oli oikein kivan oloinen, vaahtopäineen ja osittain uponneineen kalan mätineen. Tekstuuria oli tuomassa ne puikulasipsit, jotka toimivatkin ihan hyvin tässä roolissa. Keitto oli täyteläisen herkullista ja upeasti maustettua. Tätä oli ilo lusikoida kitaan samalla kuin sipsit rouskuivat hampaiden välissä. Ne hauenmädit olivat kiinnostavan makuisia, mutta ellei niitä erikseen noukkinut maisteltavaksi, niin hävisivät sinne keitoin kuohuihin. Hyvä aloitus!

Pääruoka saapui kohtuu nopeasti soppakulhon häviämisen jälkeen ja oli kaunis asetelma isolla lautasella. Värien harmonia soljui haarukan avustuksella makujen harmoniaksi ja kuha oli selvä tähti tässä annoksessa. Aivan erinomaisen hienosti valmistettu kala, kypsyys ja maku oli todella kohdallaan. Pinaattivelouté oli juuri sopivan hento kalan kaveriksi ja muutkin komponentit lautasella olivat muikean maittavia. Pinnalta mustaksi paahdettu parsakaali oli erittäin hyvä lisuke tähän annokseen ja toi kaivattua tekstuuria mukaan peliin sekä pientä kitkeryyttä.

Tämä oli siinäkin mielessä hauska osa annosta, että tuli eilen katsottua Youtubesta iltasaduksi Food Wishes:in jakso jossa tällaista tehdään. Muussi oli samettisen ihanaa ja täyteläisen perunaista. Tämä oli laadukas lounas ja suosittelen käymään. Toki tähän olisi voinut kaivata jotain superinnovatiivista tai muuta päräyttävää, mutta jos ja kun tekee mieli erittäin tasokasta ja hyvää ruokaa, niin tämä on ehdottomasti yksi Stadin kärkikandidaateista.

Sisustus on samanlainen kuin aiemminkin, eli linjakkaan tyylikäs. Tosin nyt kun tätä katsoi oikein tarkasti niin noi tuolit olivat yllättävän samanlaiset kuin koulun pulpeteissa ja se muistijälki jäi kummittelemaan ruokailun ajaksi. Sisäpiha on ilmeisesti hieno, mutta siellä ei tullut käytyä tällä erää. Todella miellyttävä tässä oli istuskella ja tutkailla maailman menoa isoista ikkunoista. Seinät oli koristeltu hienoilla maalauksilla ja kauniilla ryijymatolla.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja erittäin ystävällistä, jälleen kerran. Täällä on “joka kerta” todella ilo asioida ja tietää, että homma hoituu ammattimaisesti. Kasvissyöjälle oli se sienirisotto ja satavarmasti löytyy lisää kysymällä. Lasten kanssa voisi hyvinkin piipahtaa lounaalle, lokaatio on mainio ja sisään mahtuu (ainakin deli-puolelle) isompikin porukka.

Ja liikelounaan kohteeksi tämä on varmasti erittäin hyvä valinta, muista vaan varata se puutarhapöytä. Hyvä että tämä rafla on jaksanut tässä kohtaa, aikaisemmille ruokaravintoloille kyseinen sijainti on tuntunut olevan haasteellinen. Onnea ja menestystä uudelle nimelle!

Ps. Karl Johanin remppa on ohi ja mestasta löytyy taas lounasta.

URL www.smyg.fi
Puhelin 010-5678780
Osoite Eerikinkatu 2, Helsinki