Tag: salaatti

Poiju

Tänään onkin vuorossa hötömölön tunkkausta koko ilta kaverin taideluolassa, joten päätin ottaa voimistavan happihyppelyn Ruohiksen suuntaan ja kuittaa Jätkäsaaren (oikeasti) viimeisen raflan samalla.

Poiju oli kyllä listalla ja on köllötellyt siellä jo vaikka kuinka pitkään, jotenkin tuo on aina jäänyt katveeseen, mutta muistui mieleen Faron käynnin yhdeydessä ja näin ollen oli maantieteellisesti oiva kohde nopeahkolle lounaalle.

Takaisin kävellessä tuli tehtyä muutama kiintoisa havaintokin, kuten että Abolbuna ei näyttäisi olevan enää lounasaikaan avoinna ja Helmi on muuttunut Yakiniku-nimiseksi (vai Yaki Niku?), mikä olikin varmaan ihan järkisiirto uusilta omistajilta. Helmi ei jotenkin kuullosta kauhean itämaiselta. Pitääpä käydä tsekkaamassa mestan uudistunut buffa jossain vaiheessa.

Indian food, pizza and steaks at this neighborhood restaurant at a decent price point and a good enough quality.

Close by you can find also Yeti Nepal, Faro and Dacca.

Tarjolla on päivittäin(?) vaihtuva lounaslista, jota ei valitettavasti löydy netistä. Tänään oli tarjolla: Tarkadal eli valkosipulivoissa paisettuja linssejä + riisi & naan (9,50e), Chicken Jalfrezi eli paistettua sipulia ja paprikaa sipuli-tomaattikastikkeessa + r&n (10e), Lamb Rogan Josh eli lammasta haudutettuna erilaisiin vahvoihin mausteisiin + r&n (10,50e), hawaijileike eli possua ananaksella choron-kastikkeella ja ranuja (12e), pippuripihvi ranuilla (14e), lohi tartar-kastikkeella (12e) sekä pizzat 1-16 (9,50e).

Tämän lisäksi lounaaseen kuului alkusalaatti: Salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, punajuuri sekä kastike. Loppuun kahvia tai teetä. Itselle valikoitui intialainen lammas (bää). Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkusalaatti oli niin basic kuin olla ja voi, mutta kuitenkin ihan tuoreet komponentit ja kastike oli jees. Kyllä tällä viihdytti itseään samalla kun odotteli safkaa.

Pääruoka tulikin sitten todella vauhdikkaasti, olinkohan ehtinyt jo puoliväliin pientä salaattilautastani. Tämä olikin katettu ovelasti soikion muotoiselle lautaselle vs. peltilautanen ja naan-leivän roolia näytteli snadimpi viipale.

Tämä hyvä, mulla ei ollut mitenkään järkky nälkä ja muutenkin on tullut vähennettyä snadisti tuota hiilareiden älytöntä mättämistä (himassakaan ei tule enää vedettyä niitä juustovoileipiä kasaa illalla, vaan tehtyä sellainen Lidl-sötkötys mustikoista ja kreikkalaisesta jugrusta).

Leipä oli aavistuksen lötkön oloista, ei pärjännyt ollenkaan niille kunnon naan-lätysköille, mitä saa normi nepalilaisista yms. Tosin ei tämä nyt mitenkään luokatonkaan ollut. Riisi oli jännää, kun siinä oli usean värisiä jyviä, tämä oli hyvin keitetty, sopivan kostea ja pääosin paakuuntumatonta. Lammas oli sekin ihan ook, jotkut palaset sitkeähköjä, kuitenkin suurimmaksi osaksi riittävän mureita.

Kastike oli hieman mausteista, itse kaipasin chilikastiketta pöytään (ei ollut tai en nähnyt ainakaan), mutta meni tämä näinkin ja nälkä lähti jne. Tarjooma on jokseenkin suoraan verrannollinen Daccan listaan, mutta naan-leipä oli vähän parempaa, kastike maukkaampaa ja riisi kivasti jännempää.

Sisustus on sopivan merellinen ruoreineen, laivoineen ja tauluineen. Lähtiessä tuli bongattua (muovinen) hain pääkin ripustettuna raflan toisen pään seinälle. Yleisilme oli siisti, aavistuksen kauhtunut ja melko viihtyisä tällaiseksi kortteliravintolaksi.

Ehkä taustalle olisi voinut pistää jotain ääniraitaa tai vaikka lokkien kirkunaa (heh, tästä muistuu mieleen yksi ekoista konsulttiduuneista, missä asiakas pyysi webskaansa kulkusen kilinää) tunnelmaa tuomaan. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyi linssikastiketta, tosin kannattaa ehkä tsekata Yeti Nepal ja Hima & Salin valikoima myös.

Ps. Jännä nähdä mitä tuolle viinaväännölle tapahtuu. Vaikka nyt itse olenkin jättänyt homman jokseenkin sikseen, niin olisihan se jo aika höllentää tätä holhouskulttuuria. Erityisesti jos sillä saisi lisäpiristystä ravintoloille. Muistan hyvin miten vuosia ja vuosia sitten Saksassakin sai take-away pizzan mukaan ostettua pari kylmää huurteista, mikä tuntui samaan aikaan niin kovin luontevalta ja absurdilta, kun oli tottunut vähän erilaiseen meininkiin.

Pps. Äääh. Ja tämä oli sitten lounas #779 (Döner Harju City lasketaan mukaan, vaikka onkin ketjun toinen esiintymä), joten se maaginen #777 meni ohi niin että vihelsi. Ja muutenkin, nyt on kasinoilla jotain über-kalliita joulubuffia, jotka ei jotenkin jaksa kiinnostaa.

Ei vaan pysty taipumaan kuudenkympin buffaan, josta saa sitä samaa kamaa mitä jokatapauksessa vetää överit jouluna. Mieluummin menee johonkin oikeasti hyvään raflaan syömään maistelumenun tms. Ainiin, siitä tulikin mieleen, että OX lopettaa jouluun mennessä. Kannattaa käydä, jos et ole vielä ehtinyt.

Pp(kylläpä taas lähtee)ps.  Ekat joulukuusen myyjät bongattu! Tämä kaveri oli ihan jäässä, kun kuusetkin oli suihkittu.

URL www.ravintolapoiju.fi
Puhelin 09-6856638
Osoite Jaalaranta 5, Helsinki

Mediterraneo

Joku mut sai taas liikkeelle, alkuviikko ollut yllättävän tapahtumarikas ja kiireisen oloinen, mutta kaiken keskeltä täytyy välillä paeta ja syödä jotain. Nyt jostain takaraivossa takoi sisään ajatuksen, että pitää käydä jossain vähän kauempana, vaikka aika ei antanutkaan myöten mihinkään isoon seikkailuun. Keli oli räntäsateen muodossa kovasti tätä kaikkea vastaan, toisaalta on sitä ennenkin loskassa kävelty ja kalossit olivat herkän hipiäni suojana.

Otin siis listalta Poompui-reissulla löydetyn Mediterraneo-ravintolan. Täältä saa salaatteja, pastaa yms välimerellistä kamaa. Karautin dösällä viereen ja kahlasin sulan lumen täyttämiä katuja pitkin pienen kiskan ovelle, ristiriita aurinkoisen menun ja ulkoilman välillä oli kutkuttavan kärjistetty. Vähän tuli mieleen se Merihaan Bali Brunch -käynti.

Mediterranean food, such as Halloumi salad, pasta and arancinis can be found at this small restaurant in Kallio. But the main event was the incredibly fluffy falafels with a deliciously crunchy crust.

Other places for this kind of fare are Levant, Lebanese Food and Metro Food.

Raflassa alkoikin sitten arpominen lounaan (10e) suhteen, jonka mies kassan takana lopetti nopeasti suosittelemalla falafeleja. Tämä kuullosti mainiolta, joten menin istuskelemaan ja odottelemaan safkaa. Muutakin oli tarjolla, kuten halloumi-salaattia tai arancineja. Lounaaseen kuuluu juoma ja jälkkäri. Tilaus hoidettiin tullessa ja maksu lähtiessä.

Sitä ruokaa saikin odottaa oikein huolella, meni selkeästi yli 15 minuuttia, mikä on jonkinasteisen saavutus, kun olin kuitenkin ainoa ravintolassa. Olo oli kuitenkin jollain tavalla sopivan seesteinen, eikä ollut mikään kiire lumen piiskaamille kaduille.

Kulutin siis leppoisasti aikaa heiluvalla tuolillani, veden ja New Yorkerin virtuaaliversion parissa. Kun safka lopulta saapui, niin se oli jotenkin hämmentävän oloinen setti. Muutama iso falafel-pyörykkä ja valtava määrä jäävuorisalaattia jonkun vihreän kastikkeen peitossa. Sivuun oli heitetty pita-leipä.

Oli siellä ihan pikkasen myös kirsikkatomaatin siipaleita, mutta käytännössä pääosa oli sitä jäävuorisalaattia. Itse olisin kaivannut ainakin sitä punasipulia tähän ja erityisesti viereen jotain tulista. Toisaalta tämä on totta lähes kaiken ruoan suhteen, haluan siihen aina vähän (puna)sipulia ja jotain tulista. Ja oli siinä toki söpön pieni astia hummustakin. Hieman latteasta ensi vaikutelmasta huolimatta tämä annos onnistui hurmaamaan minut upealla toteutuksellaan.

Falafelit olivat yhdet parhaimmista mihin olen törmännyt, aivan ihanan rapsakka kuori (ehkä ne lämmitteli sitä öljyä niin pitkään siellä keittiössä) ja loistavan ilmavan kuohkea sisus. Maku oli kevyt ja sopi mainiosti sen terävän hapokkaan, mutta silti täyteläisen tuntuisen kastikkeen kanssa. Hummus oli jotenkin normaalia raikkaamman oloinen, tästä oli lähes tiessään se jännä varvashikimäisyys minkä tuohon tahnaan normaalisti assosioin. Oliko tämä jotenkin eri reseptillä tehtyä vai tuoreempaa?

Joka tapauksessa se herkullinen sötkötys sopi rapeakuorisen pitapalasten dippailuun ja jyystinkin sen saattelemana kivan sitkoisen leivän parempaan suuhuni. Annoskokonaisuus oli kevyt, mutta taidokkaasti kasattu kokonaisuus toisiaan tukevia makuja ja tekstuureita, tästä jäi erittäin hyvä mieli. Sivuun tuli jääteetä, joka korosti jukstapositiota hieman liian viileän sisätilan pöydässä nautitun ruoan eteläisyyden ja ulkona vellovan kostean kylmän ilmaston välillä.

Jälkkäriksi tuli riisipohjaista, snadisti makeaa, vähän kylmältä joulupuurolta tuntuvaa systeemiä. Mutta en jotenkin ole niin innostunut näistä riisistä duunatuista jälkkäreistä, joten se jäi pääosin kuppiin, vaikka olikin ihan hyvin duunattu. Käykää täällä, jos haluatte stedaa yksiä Stadin parhaimmista falafeleista.

Sisustus on juksinkertainen, mutta kuitenkin koristeltu ajatuksella. Seinille on maalailtu vähän lausahduksiakin, mutta se mikä kiinnitti oman huomion eniten oli varsin hauskasti tuunatut tuolit, joista oli takajalat sahattu veks ja propattu ikkunalaudan päälle. Nerokasta!

Noin muuten mesta kaipasi kipeästi jotain asiaankuuluvaa taustamusiikkia, nyt Hämeentien humina täytti muuten hiljaisen tilan. Joka sinänsä oli ihan hauskaa, olenhan itse asunut jokseenkin tässä kohtaa ja tilanne toi mukavia muistoja mieleen. Myös räntäsateessa seisoskelu, odottelemassa sporaa, sai katseen siirtymään kellotorniin.

Tämä oli yhdellä kävelyllä jäänyt jumiin (nytkin näytti olevan kymmentä vaille yhdeksän koko ajan), mutta palatessani himaan päin, yhtäkkiä silmieni edessä (en ollut ainoa todistaja), kellon viisarit siirtyivät useamman tunnin eteenpäin, aivan oikeaan aikaan. Tämä oli kovin jännittävä hetki omassa elämässä, yleensä kellot toimivat eri tavalla, mutta tuolla kertaa aika eteni ns. batch-moodissa.

URL Mediterraneo
Puhelin 045-6474979
Osoite Hämeentie 30, Helsinki

Faro

Maanantai puski jälleen mullan alta esiin ja hieman tahmaisen alun jälkeen päivä osoittautuikin erinomaisen kiireiseksi ja työn täyttämäksi. Hyvä niin, ei käy aika pitkäksi. Mutta ruokaa piti kuitenkin saada ja R oli jälleen ilahduttamassa päivää, joten nappasin alati kapenevalta shortlistalta Faron, tuon Ruoholahden kanavan helmen, jonka terassilla on tullut juotua olut joskus vuonna 0.

Autolla hollille ja metrolla takas, jotenkin tämä uusi aikakausi ja tunnelissa junailu on piristänyt mieltä vaikka kuinka paljon. Pokémonejakin (joo, pelaan vieläkin) on tullut lisää ja tilaakin on nykyään ihan 300 elukkaa ilman lisäosien ostamista (mitä en suostu harrastamaan).

A restaurant by the sea-side, the lunch consisted of a tasty and varied salad bar and an uninteresting main course in the buffet.

In the Ruoholahti area you can also find Hima & Sali, Yeti Nepal and Dacca.

Listalta löytyy niin liikelounas (39e), kuin lautasannoksia sekä buffa joko salaatilla ja sopalla (10,30e) tai lämpimän ruoan kanssa (12,50e). Buffassa oli tänään: Kastanja-palsternakkakeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, graavilohta, sinappisilliä, sipulisilliä, keitettyä perunaa, pikkelöityä retikkaa, kurpitsasötkötys, marinoituja oliiveja, papusalaatti, kikhernesalaatti, tomaatti-paprika-kaprissötkötys, miniminiporkkanoita, coleslaw, vadelmavinaigrette, patonkia + tummaa leipää sekä voita) sekä maissipaneroitua broilerinfileetä, dijon-aiolia ja paahdettua rosmariiniperunaa.

Lautasannoksina oli: Fish’n’chips (13,50e), kukkakaaligratiini bataatilla ja vihreillä pavuilla (14e), kana-caesarsalaatti (14e) sekä grillattu entrecôte salvia-tryffelivoilla sekä chorizolla ja pavuilla + perunoilla (21e).

Liikelounaaksi oli: Punajuuricarpaccio paahdetuilla viinirypäleillä ja vuohenjuustokreemillä, paistettua nieriää lime-beurre blanc-kastikkeella + wasabikreemiä pikkelöidyllä inkiväärillä ja herne-perunapyreellä tai paahdettua ankanrintaa viikunakastikkeella puikulaperunapyreellä ja rapealla bataattilla sekä loppuun suklaa-pähkinäkakkua ja mantelijäätelöä. Otettiin molemmat buffa, vaikka näin jälkikäteen olisi ehkä voinut kokeilla jotain lautasannosta, mutta pehmeä pää yms.

Alkuun vedetty soppa oli jees, ei ole kastanjaa tullut aikaisemmin vastaan (en ole edes Stokkan edestä ottanut niitä, tosin Pariisissa muistaakseni kauan kauan kauan sitten leffajonossa sain joltain trokarilta ostettua kuumia kastanjoita), varsinkaan keiton muodossa. Maku oli kiinnostava, tekstuuri sopivan pehmeä, mutta lämpö oli hävinnyt tiehensä jo klo 12 jälkeen, kun oltiin liikenteessä. Muutenkin buffa oli aika huonossa hapessa jo tähän aikaan, ehkä aikaisempi saapuminen on järkevää jos tänne meinaa matkustaa?

Salaatti oli lounaan kohokohta ja salaattibaarin hieman normaalista poikeavan kattavan kirjava valikoima juttuja ilahdutti meitä molempia kovasti. Perunoiden (jotka olivat kuumia!) kanssa tämä oli sen verran ruokaisakin, että huolimatta haaleasta keitosta, uskallan väittää soppa+salaatti-vaihtoehdon olevan ihan kokeilemisen arvoinen setti.

Kaloja oli useita, useampiakin taisi ehkä olla, mutta ei silloin kun me oltiin kauhan ääressä (ps. #laputoiskiva) ja se vadelmavinaigrette oli minusta tosi hyvä sen runsaan salaattisekoituksen kanssa. Pidin itse myös niistä marinoiduista retikoista (jotka ovelasti muistuttivat kinkkuviipaleita) niin paljon, että oli pakko ottaa niitä lisää lämpiman safkan kaveriksi.

Mikä olikin ihan hyvä, koska se buffan “lämmin” osuus ei vakuuttanut. Asiat olivat ensinäkin haaleita ja toisekseen se kuminen kana oli yllättävän heikko esitys, ottaen huomioon raflan oletetun tason.

Maissipanerointi oli menettänyt mahdollisen rapsakkuutensa kauan sitten ja kana oli tosiaan jyystettävällä tekstuurilla varustettu, joten yhteisvaikutus oli hieman käytetyn hubbabuban kaltainen. Maustaminenkaan ei ollut mitenkään erityisen hyvää ja kaiken kukkuraksi lämpö oli tosiaan ehtinyt myös kadota. Perunat olivat aika hyviä, pientä rosmariinin soundia mukana ja herneetkin pelasivat kontekstissa ihan kiitettävästi.

Mutta se mikä seivasi pääruoan oli se erinomainen dijon-aioli-majoneesihässäkkä. Tämä oli sen verran tymäkän makuista, että jyräsi kaiken muun alleen ja antoi koko hommaan hyvän täyteläisen jytkyn. Ehkä ne lautasannokset sisältävät kovempaa yritystä?

Sisustus on kohtuu tyylikäs, tosin mesta oli niin täyteen pakattu, ettei tässä jotenkin päässyt tunnelmaan mukaan. Vesi on kuitenkin asiaankuuluvan korostuneesti esillä, mistä lisäpisteitä. Muutenkin tykkään jotenkin tästä Ruohiksen ja Jätkäsaaren alueesta, mukavan urbaania ja merellistä.

Miinusta kuitenkin siitä, että blokkaus toimi avuttoman huonosti. Viereisistä pöydistä koko lounastamisen aikana ei jaksettu hakea lautasia, lasit sentään käytiin poistamassa. Tämä sai saliin paikoitellen hieman sotkuisen oloisen fiiliksen ja muuten kivasta miljööstä huolimatta en ehkä lähtisi tänne bisnestreffejä sopimaan, vaikka tupa näyttikin niitä olevan täynnä.

Meripaviljonki on parempi vaihtoehto, jos tämän kaltaista meininkiä kaipaa. Asiakaspalvelu oli rahastuksen osalta sujuvaa, mutta tosiaan vähän voisi petrata sen buffan ylläpidon sekä pöytien käsittelyn osalta. Raflan edessä on myös muutama venepaikka, jos haluaa sellaisella matkustella syömään. Ja mestassa on mielenkiintoisena kuriositeettina Bitcoin-automaatti.

Ps. Kiintoisa artikkeli Lontoon parhaasta ravintolasta.

URL www.faroravintola.fi
Puhelin 010-4249830
Osoite Kellosaarenranta 2, Helsinki