Via Tribunali

Oli pakko taipua valtavan kyselytulvan alla ja lähdin lopultakin käymään tässä uudessa pizzapaikassaa, jota niin kovalla tohinalla on oltu perustamassa. No ei vaineskaa (kävin viikonloppuna tädin 70v synttäreitä viettämässä Lahdessa ja jotkut sanonnat kiinnittyvät korviin kuin takiaiset), olin oikeasti matkalla Kallioon ilman sen selkeämpää suunnitelmaa (Kallio on hyvä kohde sille), mutta Spordax, sporien jumala, ei ollut myötämielinen ja edessäni oli useamman minuutin odottelu Steissin pysäkeillä.

Tästä suivaantuneena lähdin hortoilemaan “jonnekin”, joka vei tuhoutuneen Amarillon (kuka muistaa Planet Hollywoodin? Mitä tässä oli ennen? .. pankkeja, olisihan se pitänyt arvata) ohitse Aleksanterinkadulle. Sitten oli pakko käydä tsekkaamassa konkkaan menneen Left Shoen (edelleenkään en tiedä mistä hommata seuraavat duunikengät, tosin nämä viimeiset eivät olleet ihan kaikkein parasta laatua, mutta käytetään ne nyt ensin loppuun) tyhjä aukko Kämpin vieressä ja huomasin, että GLOBE on näemmä muuttanut ravintolakonseptiaan trendikkääseen lähi-itä meininkiin. Tämän kaiken seassa muistin sen pizzan ja aurinkoinen keli saatteli minut Sofiankadulle.

Neapolitan pizza from an authentic pizza oven, the lunch offer (10-12e) is good for the area. The pizza was tasty and made from quality ingredients.

For other types of pizza, check out Skiffer, Enso and Pizzarium.

Mesta tarjoaa pizzaa ja täällä on käynyt useampikin julkaisu häröilemässä minua ennen. Eli pizzaa, eikä muuta (lounasajan jälkeen on salaattejakin) ja tänään oli tarjolla: Marinara eli pelkkä tomaattikastike (10e), margherita eli mozzarellaa mukana (10e) sekä con salame eli margerita + salamia (12e). Loppuun on kahvia (myös take-away kuppeja). Itselle osui tuo salamiversio refleksinomaisesti, City-lehden artikkelin painaessa takaraivoani tilaushetkellä. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle. Pizza tuodaan aseiden kera pöytään, jossa vedet on jo odottelemasa.

Pizza saapui sillä vauhdilla millä se nyt voi yleensä tulla. Edessä oli (lounaaksi) isohko pizza massiivisilla, hieman kärtsänneillä reunoilla. Hyökkäsin kohteeseen reunojen kautta ja lohkaisin slaissin irti. Ensivaikutelma oli, että pohja oli yllättävän lötkö kaikesta rasvasta ja täytteistä. Juusto oli laadukasta, kuten myös makkara, joka olikin ainoa rapsakka asia pizzassa. Oliiviöljy, jolla pizza oli viimeistelty oli sekin hyvää, tosin oliko se sitten tarpeellista, en tiedä. Olisin ehkä kaivannut jotain chiliä, valkosipulia tai yrttejä tms siihen öljyyn mukaan. Reunat olivat pehmeitä kuin taivaan tyynyt, mikä yllätti minut. Mutta toisaalta en olekaan varsinainen pizza aficionado, joten tässä syödessä alkoi vaania tunne, että onko tässä taas sellainen filosofinen ero minun makunystyröiden ja ravintolan tarjonnan välillä.

Oli miten oli, mutta itselle potkii enemmän se esim. Ensossa esiintyvä pohjatyyppi. Ihan ok sitko tässä oli, mutta omaan makuun pikkasen liikaa sellaista pullaa. Reunojen kärtsäämisestä (vaikka siitä jaksoinkin nillittää Linkon tapauksessa, siinä tosin mielestäni kyseessä oli enemmän virhearviointi kuin kokin tietoinen valinta) tiedän, että snadia osumaa kuuluukin tulla, mutta ei tämä sen tiedonkaan valossa mitään järisyttävää makuvaihtelua tuonut lautaselle. Mutta siis hyvä ja erittäin täyttävä pizza, joka oli tehty hyvistä komponenteista, eikä tuo hintakaan lounasaikaan ole mikään yliampuva. Kannattaa käydä, varsinkin jos pitää tämän tyylisestä pizzasta.

Sisustus on linjakkaan tyylikäs ja sopiva tähän arvokiinteistöön. Salin sivua hallitsee upean näköinen pizzauuni ja isot ikkunat tulvivat valoa. Kalustus on pelkistettyä ja toimivaa, eikä asiakaspaikkoja ole ängetty liian tiukkaan. Ulko-oven vieressä on viihtyisän oloinen kahvila-baari, jossa voisi hyvinkin kuvitella vetävänsä espresson ohi mennessä. Tässä istuskellessa tuli tutkailtua Sofiankadun vilinää, jossa sekoittui sekä t-paidalla ja shortseilla, että talvitakilla ja pipolla asustautuneita turisteja kuin myös läheisten virastojen asukkeja. Osa ihmisvirrasta soljui Kaupungintalon ravintolaan, josta ajatukseni polveili Menu-lehden uusimpaan numeroon. Siinä oli kuvailtu työpaikkaruokailun historiaa Suomi 100 -artikkelisarjassa. Paljon on lounaskäyttäytyminen muuttunut ajan saatossa ja nyt tässä sitten istuskelen mussuttamassa napolilaista pizzaa, rasva tihruen suupielistäni, josta sitten tarinoin tänne, sähköiseen päiväkirjaani. Same same but different.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, oman pikantin makunsa asiakaskohtaamiseen toi iloiset italialaiset herrat, jotka huutelivat tilanteeseen sopivasti grazie ja ciao. Kyllä tässä vähän tuli sellainen mannermainen fiilis, vähän kävi mielessä We (sydän?) Pasta. Kasvissyöjälle on pizzaa (üll.. nojoo) ja illemmalla salaattiakin, tosin miksi syödä täällä salaattia? Lasten kanssa voisi ihan hyvin poiketa, tilaa löytyy isommallekin porukalle, syöttötuolejakin oli ja pizzahan maistuu kaikille.

Ps. Kespron Menu-lehdessä kerrotaan myös (sori siitä (I’m not sorry) että linkkaan siihen näin paljon, mutta se on vaan käsittämättömän kiehtova lehti, yllättävän tasokas tuollaiseksi asiakaslehdeksi), että Korkeasaaren ravintolatarjontaan on tulossa muutoksia, toivottavasti hyviä sellaisia. Ennenmuinoin piti ainakin aina viedä omat eväät jos meinasi syödä jotain muuta kuin ylikalliita ja ikäviä makkaraperunoita.

Ja voi kun kaikissa buffissa noudatettaisiin samaisen lehden (jossa on myös tosi kiinnostava juttu pintxo-raflasta) buffa-artikkelin suosituksia. Tosin noihin voisi lisätä että #laputoiskiva, aika harvoin näkee buffet-pöytää, jossa olisi oikeasti hyvin laputetut kaukalot. Kai se vaan on niin vaikeaa kirjoittaa lyhyt otsikko sille ruoka-annokselle, jota on ensin puoli päivää hinkannut.

Pps. <n erd=”on”> Käytän Bulk Image Upload for WordPressia kuvien siirtelyyn blogiini ja ärsyttävästi viime päivityksessä on käyttämäni hostauspalvelun (Dreamhost, se on paras. Eka pläni mikä mulla oli, oli nimetty “Crazy Domain Insane“, siitä tietää, että on laadukkaassa palvelussa!!12) virhetilanteen HTTP status (418) on mapattu tekstiin “I’m a teapod”. Tuo teapod vs. teapot viesti saa minut kiehumaan. </n erd=”off”>

URL www.facebook.com/pizzeriaviatribunali
Puhelin 050-3288664
Osoite Sofiankatu 4, Helsinki

Enso

Nyt meni ihan randomilla tämä lounas, oli kova tarkoitus mennä Sri Nakhoniin (#vaimitensekirjoitetaan), mutta et ikimaailmassa arvaa, että oliko edelleen kiinni? No totta-kai se oli kiinni, vaikka epävirallisilla Facebook-sivuillakin oli kuva, jossa otsikkona oli “feeling welcome at Sri Nakhon”. Nyt tämä pääsi ihan virallisesti kärkeen Stadilaisista ravintoloista joihin on ihan aidosti vaikea päästä inekseen (sinne on ilmeisesti tulossa buffa, laitan kuvan ikkunasta alle). Toki remontit, kuten muutkin projektit joskus venyy. Päädyin siitä sitten Lucha Locon tilalle tulleeseen Ensoon.

Urban Italian is the slogan for this restaurant offering pizza, pasta and such for lunch. The pizza was excellent, certainly one of the better pizzas in Helsinki.

For other beautiful pizzas go to Leonardo, Skiffer or Linko.

Italialaista siis ja tämähän tietysti tarkoittaa pizzaa, pastaa ja sen sellaista meininkiä. Itsellä oli sen verran aikaa lounaspizzasta, että päädyin listan skannauksen jälkeen ihan perus margheritaan. Tänään lounaaksi oli: tomaatti-mozzarella-basilika pizza (10,30e), bolognese-mozzarella pizza (10,30e), anjovis-valkosipuli-chili-persiljapastaa (12e) sekä fenkoli-paahdettu porkkana-kikherne-appelisiinisalaatti (12e). Itselle tuli tosiaan tuo peruskänkky. Illallislistakin oli aika vakuuttava ja mielenkiintoisesti aukikirjoitettu, tässä ei tarvinnut (ehkä) arvata, että mitä annos sisältää. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Aseet löyty pöydistä ja vesikin tuli paikalla (piti ehkä nappaa pullo mukaan kassalta, mutta en mä tajunnut, kuten en yleensäkään).

Pizza tuli kohtuullisen nopsaan ja oli komea ilmestys lautasella. Kivan rustiikki muoto ja maltilliset päällysteet kiinnittivät ensi huomion. Vekkuli pizza-veitsi oli myös hieno. Pohjassa oli ihan mahtava sitko, täällä kannattaa käydä testaamasa pizza jo pelkästään tuon takia. Joku omistajista tms tuli juttelemaan ja kuulemma taikina tehdään ilman hiivaa.

Myös tomaattikastike oli mielenkiintoinen, hyvin tomaattinen ja raikkaan oloinen, tässäkin oli menty ihastuttavan yksinkertaisella menetelmällä, eli napolilaista tomaattimurskaa (tai jotain, voi olla että kuulin/muistan hieman väärin) johon ei lisätä sokeria vaan keitetään kasaan ja lisätään merisuolaa. Kieltämättä paikoitellen olikin aika tuiman suolaista, mutta vaan ihan muutamassa kohtaa. Juusto oli laadukkaan oloista ja basilika toimii tuoreena tällaisessa upeasti. Tämä oli erittäin hyvä pizza ja meni ehdottomasti Stadin kärkikahinoihin.

Omaan makuun ehkä kuitenkin Skifferin omituisuudet ja Leonardon pizzat ovat ihan snadisti parempia (tässä voi aika kultaa muistot ja toisaalta itsehän mä valitsin sen yksinkertaisimman vaihtoehdon, ehkä jauheliha olisi kutkutellut enemmän? kuka näistä tietää. Leonardo pitäisi käydä testaamassa pitkästä aikaa uudestaan, Da Vincin toka kerta ei ollut ihan niin hekumallinen ja ymmärtääkseni nuo ovat jokseenkin samanlaisia), mutta vain hieman. Äkkiä tänne lounaalle, hyvä meininki ja herkullinen ruoka.

Sisustus oli tummanpuhuva, mutta omalla tavallaan tyylikäs. Vähän tällainen moderni bistro tms. Jännä tämä nykytapa peinttaa seinät täyteen, toisaalta “Ei julmaa oo laittaa seiniin värii”. Kiva kun pöydissä oli kukkia tuomassa väriä ja vänkiä pöytälamppuja. Tämä samainen tila on nähnyt kovin erilaisia ravintoloita Bistro Helsinki 15 muuttui Lucha Locoksi ja nyt on tämä. Näistä kolmesta variaatiosta tämä pizza ehkä vetää pisimmän korren, vaikka olihan se Lucha Loconkin taco-buffa tosi jees. Koko tämä alue tuntuu olevan täynnä toistaan parempia ravintoloita, mutta kisa on selvästi kova, kuin liikehdintää on niin paljon.

Asiakaspalvelu oli hieman hakevaa, kuten ensimmäiseen päivään vähän kuuluukin, mutta kaikki sujui tästä huolimatta mallikkaasti. Tuli myös oikein huolehdittu olo, kun käytiin kyselemässä, että onko annos hyvä (olihan se) ja jaksettiin vähän taustoittaa myös annosta. Yksityiskohtien kuuleminen oli kiinnostavaa. Kasvisruokana oli pizza ja salaatti, kannattaa testata. Lasten kanssa voisi periaatteessa tulla, tilaa löytyy jne, tosin jotenkin tämä tipahti enemmän siihen “kavereiden kanssa iltaa istumassa” kategoriaan, kuin perheravintola-laatikkoon.

Ps. Corso on avautunut ja näemmä siellä on taustalla samaa jengiä kuin Passiossa. Mutta ei lounasta (buu).

Pps. Ainiin, eka! Ja tällä kertaa oli ihan puhdas vahinko. Kävelin ensin tämän ohi kun kävin tsekkaamassa Sri Nakhonin tilanteen ja kun palasin, niin joku herra oli jo oven kahvassa kiinni, mutta livahdin sivusta sisään (hän oli siis jäänyt juttelemaan viereisen Hey Poke -raflan tyypin kanssa, joten minun ohittelu ei ollut täysin epäkorrektia). Ravintolassa sitten kävi ilmi, että tämä oli ensimmäinen lounas, vaikkakin oli jo viime viikon illat auki. Tonne Hey Pokeen pitää mennä joskus kans.

URL www.enso.fi
Puhelin 044-0562677
Osoite Korkeavuorenkatu 4, Helsinki

Persilja

Jälleen kerran matka Larun patojen ääreen, tällä kertaa R. ja minä mentiin Persiljaan (tänään itseasiassa oli tarkoitus mennä Lasipalatsiin, mutta Nyt-liite julkaisi juurikin tänään aiheesta artikkelin, joten päätin skippaa sen hetkeksi), jonka jälkeen minun keksimien raflojen lista tällä saarella alkaa olla jokseenkin finaalissa. Jotain kiinalaisia näyttäisi olevan tms, mutta ei varsinaisesti mitään erityisen jännittävää.

Saa pistää kommenttia jos keksii jotain hyviä rafloja Lauttasaaren tietämillä. Borneossa tosin pitää käydä uudelleen, se oli ihan mahtava. Tässä oli joskus italialainen Basilica-ravintola, silloin kun tuli käytyä täällä päin lounaalla Ruoholahdesta. Tosin siitä on aikaa, Basilica taisi siirtyä Kaapelitehtaan läheisyyteen, lahden toiselle reunalle.

Kebab, pizza, salad and soup at this Mediterranean lunch buffet were good and the offering was sufficiently ample.

Other such buffets in the Helsinki area are Turkkilainen Ravintola, Istanbul Grilli and Pasha’s.

Tämä ravintola onkin sitten lähempänä Turkkia tarjonnaltaan, eli kyseessä on kebab-buffet (9,50e) salaatilla, sopalla, pizzalla ja jälkkärillä. Sopan ja salaatin (7,80e) voi ottaa myös lounaaksi. Tänään tarjolla oli: Tomaatti-mozzarella-keitto, lasagne, punapesto-kana, pizzaa (kinkku, kana tms), kebab, ranskiksia, uunikasviksia, riisiä, salaattibaari (jäävuorisalaatti, marinoituja oliiveita, tursua, punakaaliraastetta, marinoitua kaaliraastetta, tomaatti, kurkku, tzatziki, hummus, porkkanaraaste, perunasalaattia ja marinoitua punasipulia) sekä leipää. Näiden lisäksi on päivittäin tarjolla kaikenlaisia lautasannoksia, kuten pastaa (8,70e – 10e), eläinproteiinia lisukkeilla (9,50e – 11,80e) sekä pizzaa neljällä täytteellä (9,50e), joihin kuuluu salaattipöytä. Meille tuli molemmille toi buffa, jonka tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa. Kassan vierestä löytyi myös vesipiste ja aseet, toiselta puolelta kahvi/tee sekä jälkkärinä (jei!) pullapitkoa.

Alkusoppa oli aika jees, kivan tomaattinen, tosin ne mozzarellahippuset toivat hieman epämääräisen tekstuurin. Salaattibaarin tarjooma toimi vieläkin paremmin, jotenkin tämä tzatzikin maustama kurkku ja salaatti + hummus peuhii ihan täysillä, loistavasti marinoidut oliivit toivat hyvän suolan peliin ja loput tahnat tuli noukittua mainiolla leivällä.

Tursu antoi etikkaisen twistin lautaselle ja joku tässä punasipulissa kiehtoo itseäni suunnattomasti. Kaaliraastekin oli hyvin marinoitua ja salaattien takaa löytyi chileillä yms maustettua öljyä millä sai vielä pientä potkua mukaan. Eli oikein hyvä salaattipöytä ja sopan kanssa tämä voisi olla hyvinkin ihan toimiva lounasyhdistelmä.

Pääruokaan siirryttäessä yritin hillitä itseäni ruokamäärän kanssa, onnistuen semisti. Aika täyteen tässä tuli väännettyä taas itsensä. Tosin viikonloppuhan tässä on tulossa ja lasten harrastusten kevätnäytökset edessä, niin pakkohan sitä on olla hyvin ravittu että jaksaa. Ranut oli jees, muuten mentiin aika keskitasoa. Kebab-liha olisi saanut olla paremmin kärvennettyä, tomaattikastikekkaan ei jotenkin puhutellut.

Lasagne oli tuhtia tavaraa, tässä maistui enimmäkseen bechamel ja jauheliha, tomaattisuuden napakkuus oli kateissa ja pasta ei tuonut kaivattua tekstuurivaihtelua. Pesto-kana oli ook, pizza olisi kaivannut pidempää aikaa uunissa. Vähän tämä lässähti tässä loppua kohden, mutta nälkä tässä kyllä lähtee ihan takuuvarmasti ja salaattipöytä oli kokemisen arvoinen. Kuitenkin minusta Istanbul Grilli ja Kampin Pippuri vetävät tämän saman setin snadisti paremmin.

Kaikesta ruoasta huolimatta oli pakko maistaa jälkkäriä kahvin kanssa ja pulla oli tuoretta sekä hyvää. Oikein sopiva lopetus runsaalle lounaalle.

Sisustus on ajan patinoima, mutta ihan siisti ja viihtyisä kortteliravintola joka oli muutamilla kivoilla tauluilla koristeltu. Muoviset pöytäliinat olivat varmasti funktionaaliset, mutta hiemat kitschiset. Ulkona on terassi, josta kivat näkymät rauhalliselle Tallbergin puistotielle, lämpimällä ilmalla tässä on varmaankin mukava lounastaa.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista, käytetyt astiat blokattiin tehokkaasti. Kasvissyöjälle oli se hyvä soppa+salaatti vaihtoehto, lautasannoksista löytyi mm. pasta- ja pizza-annoksia. Lasten kanssa voisi periaatteessa tulla, mikään ei ollut liian tiukasti maustettua ja buffa on helppo valinta, syöttötuolejakin löytyy. Kannattaa vaan olla ajoissa liikenteessä, mesta on hyvin suosittu.

Ps. Loistavaa viikonloppua!

URL www.ravintolapersilja.fi
Puhelin 09-6216727
Osoite Tallbergin puistotie 1, Helsinki