Kosmos

Meinasi tulla ahdistus, kun en ensin löytänyt tilaisuuteen sopivaa ravintolaa joka olisi auki. Mutta sain kuin sainkin lounaaksi numero 700 erinomaisen kohteen, Kalevankadun Kosmoksen. Tuo suomalaisen ravintolamaailman sotajuhta, kosmopoliitin taide-elämän ikiaikainen ravitsija.

Tämä on itseltäni jäänyt vuosien ravintoloiden koluamisen aikana täysin tuntemattomaksi. Toki tarinoita olen kuullut ja ohi kävellyt varmaan tsiljoona kertaa, mutta jostain syystä olen tämän jättänyt listalle notkumaan. Nyt oli sitten vihdoinkin Kosmoksen aika ja näin jälkikäteen täytyy kiitellä itseäni viisaasta päätöksestä, hyvä että löytyi näinkin mahtava kokemus tähän kohtaan.

A truly wonderful three course lunch consisting of traditional dishes done well. The decor at this culturally significant restaurant is also worth experiencing.

Other restaurants in Helsinki firmly rooted in history are Elite, NJK and Rivoli.

Kosmos on pitkän historiansa aikan tarjonnut jos jonninmoista eurooppalaista ruokaa, mutta nykyään lista kuullostaa ilahduttavan kotimaiselta, johtuen varmaankin siitä, että kovin eurooppalaiset annokset ovat juurtuneet omaan ruokakulttuuriimme pysyviksi kiintotähdiksi. Listalta löytyy erillisinä alkuruokia (11e), pääruokia (22e) sekä jälkkäreitä (5e) sekä kolmen ruokalajin menu (32e) näistä kategorioista valittuna kokonaisuutena.

Tänään listalta löytyi alkuun: Saksanhirven paahtopaistia, pikkelöityjä primööreja ja tervasiirappia tai Savulohikeittoa ja kirjolohenmätiä. Pääruoka-vaihtoehtoina oli tarjolla: Paistettua nieriää, katkarapu-riisikroketteja ja kapriskastiketta tai Wieninleike ja perunamuhennosta tai Châteaubriand, kanttarelli-perunakakkua ja salvia-voikastiketta tai Vorschmack ja duchesseperunasosetta. Jälkkäreinä oli: Charles VII camembert juustoa ja portviinillä maustettua tomaattihilloketta tai Mustapippurilla maustettua kirsikka-suklaakakkua.

Rakas R. oli jälleen ilahduttamassa lounastamistani, joten saatiin aika kattava setti listaa pöytään. Hänelle tuli: Savulohisoppa, nieriä sekä suklaakakku. Minulle taasen: Paahtopaisti, wieninleike (vähän tuli vaiheiltua tämän ja sen vorschmackin välillä) sekä juusto. Hieman hämäävästi listan lopussa oli kahvi/tee, mutta näistä kuitenkin veloitettiin (3,70e per), mutta toi oli niin pieni raha, etten jaksanut edes mainita asiasta. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan kuitenkin ihan kunnon raflassa.

Ensimmäiseksi pöytään ilmestyi leipäkori voin kera. Tummaa ruislimppua ja vaaleaa maalaisleipää. Vähän näitä tuli mutusteltua alkuun, tumma leipä oli ihan stanua, mutta tuoretta ja vaaleassa leivässä oli hyvä kuori ja sitko. Kiva että tuli leipää, jotenkin se kuuluu asiaan.

Alkuun tuli itselle se paahtopaisti pikkelöidyillä primööreillä (uusi sana itselle, eikä googlaus anna tyhjentävää vastausta, mutta ilmeisesti tarkoittaa satokauden varhaiskasviksia). Paahtopaisti oli tasokasta lihaa ja hyvin paistettu, mutta olisi kaivannut vähän tiukempaa suolausta. Toisaalta niiden herkästi pikkelöityjen kasviksien ja sen syvän makuisen tervasiirapin kanssa tämä oli oikein maittava aloitus lounaalle.

R:n savulohikeitto oli soseutettu, kuten esim. Blue Peterin soppa, mutta tämä oli oikein maittavan makuinen ja oli hänen sanojen mukaan juuri sopivan kokoinen annos alkupalaksi.

Pääruoka-annoksissa olikin sitten kokoa kerrakseen. Oma wieninleike oli todella runsas setti lautasella, mutta myös erittäin tasokas. Leivitys oli miellyttävän rapsakka ja kuitenkin silleen snadisti rasvainen, pysyen kuitenkin kevyen ilmavan puolella.

Tykkäsin kovasti, mutta ei tätä koomisen kokoista leikettä kyennyt vetämään kokonaan. Perunamuusi oli täyteläistä ja sopi loistavasti leikkeen kaveriksi. Henkilökohtaisesti en ole niin järin innostunut niistä paakuista muusissa, mutta ei niitä nyt niin paljon ollut ja tiedän että tämä jakaa mielipiteitä, joillekin tämä koostumus on juurikin se oikea.

Iso kalasiipale leikkeen päällä kapristen kera toi tujun klassista lisämakua annokseen ja loppua kohden se sitruunan tursottelu toi kaivattua vaihtelua makuprofiiliin. Todella hyvä versio tästä perinteikkäästä ruoasta.

R:n kala oli sekin hyvin keitetty, kala oli sopivan mehukasta ja silti hyvällä paistopinnalla varustettu. Kapriskastikekin maistui hänelle, ja oli minustakin oikein sopiva ja raikas elementti lautaselle. Katkarapu-riisikroketit ei jotenkin toimineet kummallekaan, katkarapua ei juurikaan mausta löytynyt ja tekstuuri oli hämmentävä.

Loppuun tullut juustopala tomaattihillokkeen kera oli oikein hyvä ja juuri sopivan pieni tämän lounaan jälkkäriksi. Juusto oli muikean makuista ja hieman makea hilloke komppasi kauniisti täyteläisen suolaista juustoa. Kahvi sekä maito tulivat hauskan pienissä kannuissa ja sopi lounaan loppuun mainiosti.

Suklaakakku oli melkoisen tuhti setti, mutta maistui R:lle ja oli se minustakin oikein hyvä ja suklainen kokonaisuus, mutta noin yleisesti en tällaisista oikein välitä. Hän veteli kakun tyytyväisenä loppuun, mutta se mustapippuri annoksen nimessä jäi mysteeriksi, sitä ei oikein löytynyt suklaan seasta. Tämä oli yllättävän tasokas lounas ja hintatasoonsa nähden erittäin hyvä diili tällaiseksi hieman pidemmäksi lounaaksi ihanan rauhallisen perinteisessä ympäristössä. Todellakin kannattaa käydä koestamassa!

Sisustus on kuin jonkun historiikin sivuilta revitty, tyylikästä taidetta löytyy seiniltä paljon ja muutenkin sali huokuu menneen ajan meininkiä, silleen hyvällä tavalla. Toki kalustus on paikoitellen ajan hampaan nakertamaa, mutta se tuo omaa persoonallisuutta tähän hyvin pidettyyn ravintolasaliin ja tässä oli mielestäni samaa henkeä kuin todella kovassa Elitessä. Hienoa, että näitä tyylikkään tasokkaita suomalaisia perinneravintoloita löytyy edelleen.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Mitään ei tarvinnut odotella, mutta sai kuitenkin ruokailla omassa rauhassa. Kasvissyöjälle on vähän hintsusti juttuja tarjolla, mutta á la cartelta löytyy sienipihvejä (17e) sekä kasvisspydäriä (16e). Lasten kanssa voisi ihan hyvin tulla joku kerta, vaikka onhan tämä enemmän tällaiseen aikuiseen makuun. Mutta näin ollen sopisikin erinomaisesti liikelounaan kohteeksi.

Ps. Tästä on hyvä jatkaa, nyt tämä on taas tuntunut ihan hauskalta harrastukselta. Loppuviikon voisikin haravoida Kallion rafloja. Paitsi jos sataa, sitten pitää keksiä jotain maanalaista toimintaa.

URL www.kosmos.fi
Puhelin 09-647255
Osoite Kalevankatu 3, Helsinki

Käpygrilli

Nyt päätin lopultakin käydä skoraamassa tämän mestan, joka on roikkunut vaikka kuinka pitkään listalla. Olen ollut moneen otteeseen lähdössä tähän Käpyläläiseen grilliin, mutta aina on jotain tullut vastaan. Kuitenkin tässä pitkää päivää vääntäneenä alkaa olla jo vähän tarvetta päästä hetkeksi puuskuttamaan tuonne ulkoilmaan. Oli ihan hauska kävellä Mäkelänkadulta pikkukatuja pitkin kohteeseen. En ole näillä kulmilla ihan kauheasti käyskennellyt, mutta teininä olin Koskelan sairaalassa duunissa yhden kesän (mä en koskaan saanut niitä yksiä farkkuja takas) ja alue on sieltä jotenkin etäisesti tutun oloinen.

A neighborhood watering hole with a Finnish public house vibe to it and no-frills lunch dishes of ample portions. The Wiener Schnitzel I had was pretty good and the price was right.

Other no-nonsense lunches in Helsinki can be found at Cafe Brahe, Cafe Varikko and Karhunpesä.

Ravintola tarjoaa päivittäin vaihtuvalla listalla lautasannoksia sekä alkusalaattibaaria. Ruoka on melko perinteistä “pubiruokaa”, rehdillä otteella väännettynä. Tänään tarjolla oli: Kanasalaatti (8,20e), wieninleike pippurikastikkeella ja ranuilla (8,90e), kasvisuunivuoka (8,90e), spagetti Bolognese (8,20e) sekä päivän pizza eli kinkku-oliivi-katkarapu (8,20e). Näiden lisäksi oli alkuun salaattibaari (jäävuorisalaatti, papu-sipuli-tomaattisötkötys, kaali-yms-raastetta, bulguria? ja kikhernettä, tomaatti-punasipuli-kurkkusalaatti, punaista paprikaa, punajuurta, väritettyjä mustia oliiveita, pikkelöityjä pepperonichilejä, maustekurkkua, salaattikastiketta ja raejuusto-yrttilevitettä sekä tuoretta leipää) ja loppuun kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle tullessa. Itselle osui tuo wiener-leike, kerranhan sitä vain eletään. Aseet ja vesi löytyy valmiiksi pöydistä. Päivän lehtiä löytyy tiskiltä/pöydistä.

Alkuun nykäisty salaatti oli vähän onneton viritys. Sörsselit sun muut olivat pääosin vähän vähemmän tuoreen oloisia ja maustekurkut yms purkkikamaa. Kyllähän näitä tietty nakersi ajan tappamiseksi, mutta ei tätä mitenkään erityisesti tehnyt mieli. Mutta se tuoreen lämmin leipä taas oli oikein hyvä, kuohkea, hieman sitkoinen sisus ja snadisti rapsakka pinta seesaminsiemenillä koristeltuna. Melkein menin hakemaan lisää leipää, mutta pääruoka oli niin iso setti, ettei vaan kyennyt.

Leike saapui melko vauhdikkaasti ja oli komia ilmestys lautasella. Ranut oli osittain leivitetyn leikkeen alla ja pippurikastike valtoimenaan sen päällä. Lautaselle oli jopa eksynyt pari hassua vegeäkin piristämään väripalettia. Ja ne uunissa/pannussa vähän makeutta saaneet kasvikset olivatkin itseasiassa ihan hyvin duunattu, hieman napakoita ja hyvin maustettuja. Varsinkin sitä sipulia olisi voinut olla vähän enemmän.

Mutta toisaalta possuahan tässä oltiin tultu syömään (vaikka tietty autenttinen Wieniläinen leike olisi vasikasta) ja sitä olikin ihan runsaasti tarjolla. Leivitys oli valitettavasti jättänyt rapsakkuuden sinne keittiöön, mutta muuten tämä oli hyvin keitetty, murisevan mehukasta ja tuimalla (ei liiallisella, mutta sielläpäin asteikkoa) suolalla varustettu pihvi.

Pippurikastike oli pirun pippurista, hieno puraisu jokaisella haarukallisella, joka tosin aika hyvin jyräsi muut maut alleen. Ranut olivat rapsakoita ja ketsupin kanssa toivat pientä tasapainoa niin maun kuin tekstuurin osalta annokseen. Tämä oli ihan jees kotiruokamainen pihviannos ja hyvinkin kohtuulliseen hintaan. Kannattaa käydä, jos on näillä nurkilla pyörimässä, eikä ole piileviä sydänvikoja, koska kevyeksi tätä ei voi kutsua.

Sisustus on tuttua meininkiä tällaisesta kulmakuppilasta. Siistit nurkat, vanhakantaiset ja utilitääriset kalusteet, (ilmeisesti myytävää) taidetta seinillä ja ilmoituksia vaikka minkälaisista tapahtumista. Ja kolikkopuhelin! Milloinkohan viimeksi on tollanen tullut vastaan?

Tällainen suomalainen versio brittien public housesta ja oikein autenttisen oloinen sellainen, varmaankin ihan tunnelmallinen lähiseudun kokoontumispiste, tai sellaisen fiiliksen tästä sai näin lyhyellä käyntireissulla. Mikäs tässä oli istuskella samalla kuin vetelin isoa annosta loppuun ja skannailin luurista uutisia.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli joku uunivuoka, tiedä sitten onko tämä ihan se ygösmesta noin niinkuin vegeilijöille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, enemmän tällaiseen aikuiseen makuun.

URL www.kapygrilli.fi
Puhelin 09-791343
Osoite Osmontie 5, Helsinki

Werner

Pääsiäinen on takana ja maantien pölyt on pyyhitty pois. Uusi viikko alkoikin kätevästi keskeltä ja puhelin muistutti Wernerin lounaasta. Tähän kohtaan tekisi mieli taas huutaa “eka”, mutta valitettavasti olin oikeasti kolmas asiakas ravintolasta, tosin toisena tullut herrasmies kääntyikin pois. Eli toka jne, toki ravintola on ollut auki jo pitkään, mutta ei lounaalle. Kyseessä on siis samojen kavereiden kuin Döner Harju ja Palema, joista ensimmäinen ei jotenkin sillä kertaa kolahtanut, mutta Palema vakuutti. Döner Harjussa pitääkin käydä joskus uudestaan tyyppaamassa nykytila. Tai sitten ei, listalla on vielä 129 (voi hyvää päivää, en ole aiemmin laskenut noiden määrää, tosin tämä Werner oli yksi noista .. eiku joo, Loop oli kanssa listalla) ravintolaa missä pitäisi ainakin käydä ja uutta tulee tasaisella tahdilla.

An excellent restaurant offering open fire grilled dishes with a Mid-Eastern flair. The lunch I had was very delicious and the service was smooth as the background jazz.

Other interesting restaurants close by are Gaijin, Vinkkeli and Grotesk.

Mutta niin, tämä hieman vaikeasti kategorisoitava ravintola tarjoaa kosmopoliitteja annoksia lähi-itä-vaikutteisilla mauilla ja yhdistävänä teemana on avogrillaus. Tänään lounaslistalla (21e pääruoka, 25e alkuruoka+pää sekä 29e alku+pää+peräruoka) oli tarjolla alkuun: Sitruunalla maustettua ja avotulella kypsennettyä valkoista parsaa paahdettulla mantelilla ja feta-juustoa, fenkolista endiivisalaattia paahdettulla tillinsiemenellä ja pomelolla sekä savulihatartar naudan marmorifileestä marinoidulla sipulilla ja sumakkimarjamajoneesilla.

Pääruokavaihtoehdot sisälsivät: Avotulella kypsennettyä harissa-kukkakaalia grillattulla vihreällä parsalla ja mausteista jugurttia, avotulella kypsennettyä lohta grillattulla sydänsalaatilla ja oreganolla maustettua shalottisipulikastiketta, Iberico-porsaan secretoa grillattulla suippokaalilla ja tomatillo-sardellikastiketta, naudan entrecote-pihviä paahdettulla munakoisolla & karamellisoitua sipulia ja fetaa että tomatillo-sardellikastiketta (+8e) sekä kokonaisena kypsennettyä kuhaa grillatulla parsalla ja oregano-shalottikastiketta (+8e). Loppuun oli: Grillattua raparperia paahdettulla valkosuklaalla ja piimäsorbettia. Itselle valikoitui pienen vatuloinnin jälkeen tartar (ei vaan voi vastustaa) sekä lohi, kun halusin jotain sieltä avogrillistä. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, mennään ihan perinteisen raflan kaavalla.

Alkuun tullut tartar yllätti granulariteetillaan, ei ole tullut vastaan näin raffia leikkausta, mutta yllättäen se toimi valloittavan hyvin. Liha oli hienostuneen makuista, savun maku ei oikein tullut esiin, mutta muuten tämä oli hyvin laadukkaan oloinen, jota tuo palojen isompi koko tuntui korostavan. Yrttipikkelöidyt punasipulit olivat ihanan raikkaita makupurskahduksia lautasella ja sumakkimajoneesi ihan mahtava idis, tuoden tämän loistavan mausteen kanssa kananmunan lautaselle omanlaisella tavallaan. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kapriksen tuoma suolapanos ja mielessä vilkkui Figin uppopaistetut kapriksen kukat. Erittäin kova aloitus ja miellyttävän persoonallinen tartar, vaikkakin yllättävän hento makumaailmaltaan.

Pääruoka tuli kohta alkupalan viimeistelyn ja blokkauksen jälkeen ja oli sekin hieno ilmestys lautasella. Tämä lohi oli saanut kunnon hiilloksen päälleensä ja kiinnostavasti myös salaattia oli grillailtu. Tämä oli jotenkin niin kesäisen oloinen annos, että melkein tuli tippa linssiin. Kala oli upean makuista ja hiilloshuntu toimi tässä kontekstissa todella mahtavasti. Aavistuksen kala oli toki kuivempi kuin jollain toisella valmistustavalla, mutta toisaalta se herkullinen shalottikastike (nyt kapriksilla!) antoi kivan kirpsakkaa mehukkuutta meininkiin. Salaatit ja yrtit sekä tämän vuoden ensimmäiset parsat olivat erittäin hyvä lisuke tymäkän makuiselle kalalle ja koko setti oli mielestäni todella laadukas ja hyvin harkittu kokonaisuus. Ehdottomasti kannattaa käydä täällä lounaalla ja en yhtään nyt ihmettele illallisesta kuullutta hehkutusta. Konsepti ja visio ravintolasta on kohillaan.

Sisustus on yllättävän samankaltainen kuin Palemalla, eli hillitty ja tasokkaasti laitettu. Vähän jotenkin tällainen diner-henkinen, mutta hyvällä silmällä ja tasokkailla materiaaleilla väsätty. Taustalla rauhallisesti soiva jazz toimi kuin häkä ja kaiken kaikkiaan lounaskokemus oli antoisa. Mielestäni tämä lounas sijoittui johonkin Smygin ja Juuren erinomaiseen tasoon ja tämä rafla soveltuu mainiosti myös liikelounastamiseen.

Asiakaspalvelu oli sekin erittäin sujuvaa ja ystävällistä, lisämyyntiäkin tehtiin sopivan tahdikkaasti. Kasvissyöjälle oli trendikästä paahdettua kukkakaalia ja tämän tasoista kasvisruokaa kannattaa todellakin testata. Lasten kanssa voisi mahdollisesti tulla, vaikka nyt en syöttötuoleja bonganutkaan. Joku tuli ihan vaunuilla sisään, tosin sen asukki oli varmaankin vielä nestemäisellä tankkauksella käyvä kaveri.

URL www.ravintolawerner.fi
Puhelin 040-5474203
Osoite Bulevardi 12, Helsinki