Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen.

Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?

A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette.

The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.

Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa.

“Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen.

Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus.

Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen.

Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta.

Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos.

Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta.

Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet.

Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.

URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki

Cafelito

Tihkusade uhkaili ulkona, aiheuttaen suuren ahdistuksen lounaspaikan suhteen. Päätin tunneloida Steissin sporapysäkille (olishan sitä voinut ottaa metronkin, mut jotenkin ei ollut sellainen UG fiilis) ja siitä sitten kutosella Kallioon. Soi Soi oli mielessä, mutta toisaalta halusin juhlistaa Suomen kesää pienellä espanjalaisella ekskursiolla. Niinpä kinkkasin kurvin metrotunneleiden kautta Hesarille ja sieltä sitten Cafelitoon.

A charming little cafe with a Spanish flair, the lunch here was comprised of a small soup and a large stuffed bread.

Other interesting cafes in Helsinki are Cafe Huvila, Cafe Panik and Cafe Brahe.

Eli espanjalaishenkistä meininkiä luvassa, tosin koska ollaan ihan pikku kiskassa, niin kyseessä on enemmänkin tällainen kevyt pikalounas. Tarjolla on kahvin lisäksi joko täytettyjä leipiä (~7e), kakkuja yms tai sitten kombo (9,50e) sopan ja leivän + kahvin muodossa. Itselle valikoitui se kombo, joka tänään käsitti: Tomaattikeitto, leipä chorizo-/juusto-/vege-täytteellä sekä vapaavalintainen kahvi. Otin juustosämppärin ja cortado kahvin. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille.

Sopasta lähdettiin liikkeelle ja tämä oli miellyttävän lämmin aloitus, varsinkin kun ulkona oli vähän tuollainen tihkuttava keli. Tämä oli mielenkiintoinen versio tomaattikeitosta, vähän tuntui siltä, että mukaan oli porattu papuja tai joku sellainen lisävivahde josta en saanut ihan kiinni. Päälle oli silvottu persiljaa ja loroteltu snadisti oliiviöljyä, molemmat sopivat tähän kontekstiin oikein hyvin. Ihan kohtuullinen otos tomaattisopasta ja sopi hyvin tuohon leivän sivuun.

Leipä oli reilun kokoinen setti paperipussissaan ja tässä oli ihan mahtavan rustiikkinen kuori, joka rapsahteli hampaissa kun hyökkäsin kimppuun. Sisälle oli laitettu maltillisesti täytteitä, lampaanmaitojuusto toimii itselle aina ja jotain jännää levitettä oli myös, en oikein tästäkään keksinyt että mitä, mutta jotenkin raikkaan kiva meininki. Muutenkin tämä oli oikein hyvä leipä ja tosiaan sen sopan kanssa homma toimi erittäin hyvin tällaisena kevyehkönä pikalounaana.

Perään tuli se cortado-kahvi, jota en ollut aikaisemmin maistellut ja tässä oli aika hyvä soundi saatu kuppiin. Pieni kahvin kitkeryys taittui sillä maidolla ja tämä oli jännä versio pienestä espressosta. Kokonaisuutena tämä oli oikein viehättävä lounas.

Sisustus on tiiviisti pakattu pieneen tilaan, joka on hauskasti koristeltu. Vähän tuli mieleen se Petiscaria fiilikseltään, tosin tässä ei ollut myynnissä varsinaisesti sellaista deli-roipetta. Ulkona sää oli kovin syksyinen, mutta sisällä oli vähän sellaista kesän viime hetkien viipyilyä.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli aioli-pimientos-leipä sopan kanssa, joka olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut myös hyvinkin kiintoisa yhdistelmä. Lasten kanssa voisi hyvinkin piipahtaa, jos pyörisi näillä nurkilla, lisäpisteitä kahvilalle tuli siitä, että ovessa oli lapsia ajatellen katuliituja ja saippuakuplia, oven vieressä oli ehkä myös jotain lueskeltavaakin.

Aina lämmittää mieltä, kun näkee että lapsetkin on otettu jotenkin huomioon. Ja ovessa oli indikaatiota lemmikkienkin olevan tervetulleita.

URL www.cafelito.fi
Puhelin 045-1320075
Osoite Harjutori 2, Helsinki

Musta Härkä

Hmm.. Eilisen fiaskon jälkeen teki mieli työstää olemassaolevaa listaa pienemmäksi, joten nappasin kärkisijoilta (eli pisimpään listalla olleet, FIFO) Musta Härkä -ravintolan. Mielestäni olen täällä joskus pikkupoikana käynyt mutsin kanssa, kun hän oli tässä lähistöllä duunissa. Mutta toisaalta siitä on niin hämmentävän pitkä aika, ettei pysty olemaan ihan satavarma. Mutta sen muistan kun hieroin jotain brittitietokonetta tuossa Mustan Härän vieressä, takapihalla olleessa liikkeessä.

En sitä kuitenkaan ensimmäiseksi koneeksi saanut, vaan Sinclair ZX Spectrumin, se oli ihana kone, tosin normikasettisoittimen kanssa käytettynä myös todella hankala tapaus. Mutta sillä sai helposti ohjelmoitua myös yksinkertaista grafiikka, jota tulikin harrastettua jonnin verran, kunnes sain mutsin Saksan-matkalta Amiga 500:n. Qnepakin oli joskus, mutta PuuCee:t tulivat myöhemmin kuvioihin (Commodore 4 life).

A nightclub/karaoke bar serving an Indian food buffet for lunch, the food was ok and the atmosphere decadent.

The area has some other interesting ethnic restaurants, such as African Pots, Lebanese Food and Mashiro.

Musta Härkä tarjoaa buffaa (9e, +1e pieni juoma), jossa on pääosin intialaista safkaa, mutta myös “suomalaista”, joka tänään oli kebabia. Can’t argue with that. Muuta buffasta löytynyttä oli: Valkosipulilammasta, tomaatti-voi-kermakanaa, peruna-kasviskastiketta, kikherne(tms)kastike, munakasta, (sahrami?)riisiä, naan-leipää, kebabia, lohkoperunoita, salaattibaari (jäävuorisalaatti, punajuuri, maissi, tomaatti, kurkku, raita-kastike, vihreä oliivi, “feta”, kermajuustopalasia, salaattikastikkeita) ja vettä pöydässä sekä lassin kaltaista sivupöydällä. Loppuun oli kahvia tai teetä sekä keksejä. Ja tarjolla on myös jotain lautasannoksia. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, josta löytyy myös päivän lehdet.

Alkuun vedetty salaatti oli ihan perusmeininkiä, tosin jotenkin se parin juuston mukanaolo lämmitti mieltä. Tuoreet komponentit, tosin osittain purkkikamaa, kyllä tätä veteli tähän alkuun.

Pääruoka tuli nykäistyä lautaselle normi ruotsinlaiva-tyyliin. Riisi oli ihan ok, ei ollut ehtinyt kovettua eikä paakkuuntua. Raita (ei näy kuvassa, mutta vetäisin vähän santsikierroksella) oli sekin jees, vähän ehkä makeanpuoleinen. Chilikastike (oletan, että se punainen oli chilikastiketta) oli saanut myös liikaa makeutta matkaan ja oli jotenkin ristiriidassa muiden kastikkeiden kanssa, tuomatta kuitenkaan merkittävää chilipotkua mukanaan.

Lammaskastike oli melko valkosipulista ja osittain palaset olivat ihan murisevan mehukkaita, osin vähän menneet yli. Kana oli myös ottanut ehkä aavistuksen liikaa lämpöä mutta muuten kastike oli maittavaa. Perunahöystö oli liian pliisusti maustettua, mutta se kikhernekastike toimi yllättävänkin hyvin. Tämä oli aika hyvä tällaiseksi intialaiseksi buffaksi, parempiakin löytyy, mutta ei ihan vierestä. Semilähellä oleva Pasilan Mero-Himal on aika saman oloinen tarjonnaltaan.

Sisustus on omintakeinen, kaljabaari/karaokemestassahan tässä syödään. Vähän tuli fläsäreitä Mökkireissun Susisaaren raflasta, kun sekin on päivisin lounaspaikka ja iltaisin menomesta. Tässä tuli vähän samanlainen fiilis kuin siinä Beerger-käynnissä, että on tällaisessa välitilassa. Ja ehkä sitä on liian vanha nykyään viettämään enää aikaa missään välitilassa?

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa, iso kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli pari vegejuttua sen salaattibaarin lisäksi, mutta on tämä enemmän lihansyöjälle suunnattu lista. Kadun toiselta puolelta löytyy oiva Lebanese Food, mistä saa hyviä vegepainotteisia meze-juttuja.

Ps. Tämä oli sitten lounaspaikka #720. Listalla olisi vielä 113 raflaa, tosin osa niistä on niin kaukana nykyisistä kulkureiteistä ettei varmaankaan tule lähdettyä.

URL www.mustaharka.fi
Puhelin 09-710430
Osoite Mäkelänkatu 52, Helsinki