Tag: nepalilainen

Base Camp (Jyväskylä)

Eka päivä Jyväskylässä päättyi häkellyttävän pitkään harhailuun pitkin kaupunkia, kun yritin löytää jotain järjellistä ruokapaikkaa intenssiivisen työsession jälkeen.

Duuni on näillä reissuilla aina seisomispainotteinen ja jalat alkoivat loppupäivästä olla jo melko käytetyn oloiset (kaukaiset muistot täyspakkausmarsseista kummittelivat takaraivossa) ja sitten yhtäkkiä sain valaistumisen! Pakkohan täällä olla jotain tulista thaimaalaista! Sitähän on nykyään kaikki nurkat täynnä.

Ja olihan niitä, Applen Maps löysi kaksi toisiaan melko lähellä sijaitsevaa raflaa. Nälkäkurki kainalossa lähdin painamaan pitkin kauniita kävelykatuja (Jyväskylä on miellyttävä paikka kävelemiseen) kohti Torikeskusta. No eihän se eka ollut illalliselle auki ja jotenkin tuo kauppakeskuskin vaikutti hyvin hiljaiselta mestalta. Kadun toisella puolella oli joku Coco tms, mutta sekin oli sitten ovelasti kiinni ja muutenkin vaikutti hieman epämääräiseltä.

En lannistunut, varsinkaan kun nälkä alkoi olla jo kova. Torikeskuksen kupeessa näytti olevan Base Campin JKL haara ja vaikka ketju on on koestettu, niin nälkä toimi yliajavana määreenä.

A Nepalese restaurant in deep in the heart of Jyväskylä with a very regular menu and decor. How come are these restaurants so alike all over Finland?

Other restaurants I have visited in Jyväskylä are Pöllöwaari and Shalimar.

Sisällä olikin hyvin stanu nepalilainen ravintola vastassa ja minut istutettiin ikkunan viereen, josta aloin vahtimaan Jyväskyläläisiä haukan silmilläni. Menulta löytyi Karahi Bhedo (17,50e) eli tulinen lammas-annos (aina lammasta, jos voi valita), jonka mukana oli raitaa ja dhalia sekä naan-leipää. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun pölähti papadam dipin kanssa. Dippi oli ihan jees, snadisti mausteinen tomaattipohjainen systeemi. Papadam oli nähnyt vähän liian paljon uunia ja mennyt aavistuksen kitkeräksi, mutta kastike seivasi jonkun verran.

Pääruoka saapui vikkelään ja oli hajasijoitettu pikku ruukkuihin, mikä jostain syystä huvitti itseäni (varmaan väsymys painoi) ja hyökkäsinkin kamojen kimppuun kovalla tohinalla. Naan-leipä olio tuoreudessaan aivan mahtava ja diggasin siitä kovasti. Sitä oli erityisen mukava dippailla siihen raikkaan maukaaseen raitaan.

Dhal oli kummallisen vetelää ja näin lähes mahdotonta vetää haarukalla, leivälläkään noukkiminen ei oikein onnistunut (on tää joskus raskasta) eikä makukaan ollut mikään ihmeellinen. Itse lammaskastike oli oikein maukasta ja ihan vähän mausteista, oikein sopiva tähän olotilaan. Lähdin pois tyytyväisenä ja tyydytettynä, kuten usein nepalilaisista. Aika tuju hintahan tämä toki on, käytännössä kuitenkin varmaan aika sama setti kuin lounaalla.

Sisustus oli täysin normi nepalilainen, tässä on joku salajuoni kun nämä on läpi Suomen ihan samasta muotista duunattuja. Taustalla saattaa olla jotain robottiporoja (pitkä tarina, kerron ehkä sen joskus, Lappi-patikointireissujen jäänteitä), ken tietää. Ääniraitana soi joku semivilkas nepalilainen musa.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle on kaikenlaista, kuten näissä nyt on. Lasten kanssa voisi kuvitella käyvänsä, riisiruoat kelpaavat kuten myös nämä hyvät kastikkeet.

URL www.basecampnepal.fi
Puhelin 040-9643464
Osoite Yliopistonkatu 38, Jyväskylä

Fulbari

Nepalilainen ruoka on viehättänyt itseä siitä asti kun ensimmäisiä kertoja Lönkan Satkarissa käytiin kavereiden kanssa lounastamassa, vuosia ja vuosia sitten. Tämä uskomaton yhdistelmä mausteista – usein hieman jopa tulista – ruokaa riisin kera. Ihania pikku lisukkeita, kuten linssejä ja raikastavaa raitaa sekä tuoretta, upean ilmavaa leipää, muodostaa yhdessä sellaisen makunautintoja tuottavan synteesin, että tavanomaisempikin ravintola pystyy tyydyttämään minut enemmän kuin tarpeeksi.

Senpä takia on ilo löytää ravintola, joka tarjoaa näitä kaipaamiani herkkuja normaalia korkeammalla tasolla. Tässä yksi niistä ja hyvä, että Hieta-ravintola oli www-sivuistansa huolimatta (24.4. lounas piti olla Burgundin pataa ja riisiä) edelleen remontin parissa. Keskiviikkona alkaisi lounas ja jos tätä ei-ihan-niin-luotettavaa webskaa uskoo, niin ensimmäisellä lounaalla olisi yllättäen silakkapihvejä, perunamuusia ja tillikreemiä. I’m there dude.

One of the better Nepalese restaurants in Helsinki, the lunch menu architecture is still the same as with the other restaurants. You get the Naan, Raita and other condiments with the main event, served on the eponymous thali plate.

Other great Nepalese restaurants in Helsinki are Shubha Kamana, Pikku Nepal and Bihani.

Mutta päivä oli kaunis ja nälkä oli kasvamaan päin, joten suuntasin karvaiset käpäläni kohti Masa-Yardsia, koska olin arvellutkin ettei tuo Hieta ole aikuisten oikeasti auki. Tämä mielessä, olin napannut Listalta lähistöllä 10:30 avautuvan lounaan ja “Plan B” sisälsi nepalilaista, tällä kertaa pitkään odoteltu Fulbari. Paikka tarjoaa normisetin, eli viikonpäivän mukaan vaihtuvan listan lautasannoksia, joista saa myös kombon tai sitten vielä päivän ekstran.

Tänään oli tarjolla: Fulbari Special Karai eli tandoori marinoituja kanan rintafileta ja lammasta, tuorejuustoa, paprikaa, sipulia, inkivääriä ja tomaattia cumina-currykastikkeessa (12,90e); To-Fu (sic) Tikka Masala eli tofua, sipulia, paprikaa, tomaattia curry-masalakastikeessa (9e); Saag Paneer eli tuorejuustoa, pinaatti-curry-kermakastikkeessa (9,20e); Tandori Chicken eli tandoori kanaa tuorejuusto-tomaatti-kermakastikkeessa (9,70e); Lamb Masala eli lammasta ja valkosipulia tulisessa curry-masala kastikkeessa (9,90e); Prawn Chilli eli katkarapuja tulisessa sipuli-soija-tomaatti-chilikastikkeessa (9,70e) sekä Lunch Mix eli kaksi (normi)ruokaa samalle lautaselle yllä olevasta luettelosta (10,90e).

Ruokiin kuuluu riisin, Naan-leivän sekä lisukkeiden (komboon ei tullut papu/linssi-lisuketta, nyyh) että kahvin/teen lisäksi salaattibaari, jossa oli: Salaattisekoitus, maustekurkkuja, pikkelöityä punajuurta, porkkanaraastetta, marinoitua keltasipulia, maissia sekä paria kastiketta. Tilaus tehdään tiskille tullessa ja maksu samaan paikkaan mennessä. Itselle valikoitui (tottakai) tuo kombo, kun pitää aina maistella mahdollisimman laaja-alaisesti, että pysyy muodollisesti pätevänä. Valitsin Saag Paneerin, tuon ikuisen rakkauden kohteen sekä lammasta, kun sitä pitää ottaa, jos on tarjolla.

Alkuun vedetty salaattilautanen oli ihan ok, tuoreet komponentit ja joku jännä, hieman poikkeava marinointi sipuleissa. Tykkään itse enemmän sellaisesta etikkaisemmasta marinadista, mutta kiva että oli kuitenkin sipulia. Hieman jäin kaipaamaan sitä rapsakkaa papad[a/u]m-leipää, mutta pääruoka saapui sen verran vikkelään, ettei kaipuu ehtinyt kauheasti kaihertaa.

Peltilautasen iskeydyttyä pöytään, olin jälleen iloinen tavatessani vanhan tutun asetelman. Tuore leipä ja jännästi kupilla muotoiltu riisi päästivät ilmoille herkullista höyryään, kun aloin tutkimaan kokonaisuutta. Saag-kastike, eli kermainen ja hieman mausteinen pinaattimuhennos oli erinomaisen ihana versio tästä kestosuosikistani. Itse pidän myös sellaisesta vihertävämmästä kastikkeesta, mutta tässä oli saavutettu juuri sopiva balanssi täyteläisyyden ja mausteisuuden välillä. Juusto oli myös vallan mainion makuista ja sopivan pehmeällä tekstuurilla varustettu. Upea kasvisruoka ja tätä syödessä voi vielä teeskennellä, että saa Kippari Kallen voimia pinaatista.

Riisi oli sekin taiten keitettyä, juuri sopivan kosteaa läpi ruokailun ja basmatiriisinjyvät erottuivat toisistaan. Joskus tätä riisiä (joka itselle on lisuke, mutta sieltäpäin katsottuna asia lienee juuri toisinpäin, eli kastikkeet ovat lisukkeita riisille) maustetaan jutuilla, mutta mielestäni se lipeää jo turhan hifistelyn puolelle, kastikkeet ovat kuitenkin itselle se juttu. Lammas oli oivaa, paikoitellen jopa suussasulavan mehukasta, kun taas toisaalla hieman kuivahtaneeksi päässyttä, riippunee palan rasvaisuudesta. Tomaattikastike oli hyvää ja sopivan mausteista, mutta yksiulotteisempaa kuin mahtava Saag. Raita oli juuri sellaista kuin toivoinkin, tuoden hieman hapanta raikastusta annokseen, kun sitä Naan-leivällä nappailin. Leipä oli sekin todella hyvä veto, hieman rapsakka pinta ja höyryävän ilmava sisus.

Tämänhän saa pysymään lämpimänä jos nakkaa riisin päälle oleilemaan ruokailun aluksi, mutta toisaalta pidän siitä, että leivän viimoiset palaset rasahtelevat hampaissa. Pöytään ruokailun alussa pyytämättä ja yllättäen tuotu chilikulho oli tosiaankin tulista, kuten varoiteltiin. Tällä sai modattua mausteisuutta haluamalle asteelle, tosin chilin polte oli aika suoraviivaista, eikä vivahteikasta, kuten esim. Brasileiran tai African Potsin kastikkeissa. Kiva että oli tarjolla ja täytyy sanoa, että tämä oli yksi Stadin parhaimmista nepalilaisista mitä minä olen koestanut. Nyt kannattaa kerätä luut ja matkata telakan kupeeseen herkuttelemaan. Yllättäen vierestä löytyy myös toinen aivan loistava nepsku, eli Shubha Kamana, kyllä tämän naapuruston jengiä hemmotellaan.

Sisustus on hyvin perinteinen ja saman oloinen kuin kaikissa muissakin nepalilaisissa, on taulut seinillä, tummahko kalustus sekä muutama loossi sohvineen. Jännä että nämä ovatkin niin samanlaisia, en osaa sanoa (en ole koskaan Nepalissa käynyt), että johtuuko tuo kulttuurillisista ominaisuuksista vai tuleeko kalusteet vaan samasta tukusta. Ravintolan yleisilme oli jokatapauksessa siisti ja sellainen kuin olisi olettanutkin. Taustalla soi asiaankuuluva musiikki rauhallisella äänenvoimakkuudella.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja erittäin sujuvaa, kiitos siitä. Lounaan sisältö osattiin esitellä automaagisesti ja chili tuotiin tosiaan pöytään kysymättä, käytiinpä vielä sopivassa kohtaa ruokailua kysymässä, että onko kaikki hyvin. Esimerkillistä toimintaa kaikin puolin. Kasvissyöjälle oli to-fua sekä se Saag Paneer, yleensähän näissä on ainakin pari vegeilyyn sopivaa annosta. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin varmaan kannattaisi olla ajoissa liikenteessä, kuvittelisin tämän olevan aika tukossa normilounasaikaan (itse olin luonnollisestikin ajoissa liikkeellä). Suosittelen käymään, erittäin hyvä setti.

Ps. Coconut Streetin viereen on näemmä napsahtanut joku Phở Café, pitänee käydä testaamassa. Ja Coconut Street tarjoilee ilmeisesti buffaakin! Täytyy käydä heittämässä joku uusintakierros joskus, viimekin kerta oli niin kiva.

Pps. Matkan varrella sattui silmään Koffin perinteiset olutvankkurit. On ne vaan hienoja heppoja.

Ppps. Trip down the memory lane. Day, tuo kauppa joka on myynyt epämääräistä sisustuskrääsää jo vuosia, on edelleen voimissaan Bulevardin ja Fredan kulmassa. Täältä tuli vaimokkeen kanssa ostettua suhteen alkumetreillä joku häkellyttävä “timangiverho”, jossa läpikuultavat muoviset helmet ja timantit päästivät auringonsäteitä läpi Itiksen kämpän oviaukon. Siitäkin on jo pikku hetki aikaa. Tästä tuli oikein hyvä mieli, kun käveli ohi, pitääkin käydä joskus vahtaamassa millä kummallisuuksilla nykynuoriso sisustelee.

Pppps. (Hyvä Juha, jatka vaan, näin se postscriptum nimenomaan toimii) Top of the world, Ma!

URL www.fulbari.fi
Puhelin 09-34870022
Osoite Munkkisaarenkatu 6, Helsinki

Lumbini

Aurinkoinen, mutta viileähkö ilma saatteli minut vaimoni kanssa kohti Lauttasaaren rantoja ja siellä sijaitsevaa nepalilaista ravintolaa, Lumbinia. Tästä napsahti heti yksi muistijälki eräästä asennuskeikasta, jossa väänsin Nokian WAP Gatewayta kasaan erään järjestelmän eteen. Oi niitä aikoja, kuka muistaa kun WAP puhelimet olivat valloittamassa maailmaa? Eka oma WAPpi taisi olla se Noksun banaanipuhelin, joka oli itseasiassa ihan hyvä puhelin. Tosin ei sen WAPin käyttäminen tai erityisesti skodailu ollut mitään ihan kaikkein parasta viihdettä.

A Nepalese lunch buffet in Lauttasaari, the food was good and the Naan bread was fresh as it came straight to the table and not from the buffet.

Other Nepalese/Indian buffets in Helsinki are Indian House, Monal and Lali Gurans.

Tarjolla on siis nepskubuffa (10e), jossa on salaatti, soppa sekä muutamat kastikkeet että paria riisiä. Naan-leipä tulee erikseen pöytään, mikä oli mahtava idea. Tänään päivittäin vaihtuvassa buffassa oli tarjolla: Porkkanakeitto, butter chicken eli kanaa voi tomaatti-kookos-kermakastikeessa, lamb curry eli lammasta tomaatti-sipuli-currykastikkeessa, tofu tarkali eli tofua ja sipulia tulisessa soijakastikkeessa, saag kofta eli pinaatti pyöryköitä tomaatti-kermakastikkeessa, basmatiriisiä, paistettua basmatiriisiä sattumilla, naan-leipää, salaattibaari (jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkkusalaatti, kaaliraastetta, porkkanaraastetta, pikkelöityä pepperonichiliä, oliivia sekä punajuurta) sekä loppuun kahvia/nepalilaista teetä. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, josta löytyy myös päivän lehtiä.

Alkuun heitetty soppa oli ihan ook, snadisti ehkä vetistä koostumukseltaan, mutta mukavan mausteista ja lämmintä. Salaatti oli sekin ihan hyvä perussuoristus, kiitokset kaaliraasteesta, se toimii aina ja tähän kun vielä tursotteli päälle raitaa ja kylkeen vähän sitä jotain aavistuksen tulista tomaattikastikkeen oloista systeemiä (mikäköhän tämän nimi on, joskus tullut kaiveltua jostain näitä johonkin näistä kirjoituksista, mutta ei kyllä mitenkään kykene muistamaan), niin oli oikein mainio aloitus lounaalle.

Naan-leipää tuli suoraan pöytään ja lisääkin olisi saanut jos olisi halunnut (kävivät kysäisemässä). Tämä oli erittäin hyvä verrattuna normibuffa-meininkiin, sillä nyt naan oli tuoretta ja rapsakoitui normaaliin tapaan ruokailun aikana, kun yleensä buffissa olevat leivät ovat sellaisia nahistuneita palasia.

Pääruoan osalta piti napsaista lautaselle kaikkea mitä löytyy ja tofu-paistosta lukuunottamatta vaihtoehdot olivat melko tuttua kamaa. Pinaattipyörykät olivat meistä molemmista oikein hyviä ja kastike täyteläisen tomaattista. Pyöryköiden tekstuuri oli sopiva ja makua oli saatu myös mukaan, tosin kyllä se paksu kastike aika hyvin kaiken jyräsi alleen.

Itse otin sivuun paistettua riisiä herneillä yms ja tämä oli kiva variaatio normi nepalilaiseen. Kana oli aavistuksen kuivakkaa, varsinkin kun on tottunut siihen hyvin hyvin mehukkaaseen, joskus ihan niillä rajoilla että onko ali (looking at you, Satkar), kanaan mitä näissä usein on. Tietty tämä oli buffa ja oltiin vähän myöhempään liikkeellä, joten on saattanut olla lämpimässä jo hetken. Ja muuten hyvä, että kaikki kastikkeet olivat myös lämpimiä/kuumia, tämä ei ole aina näin kaikissa buffissa.

Lammas oli mureaa kuin mikä ja sen kastike oli maittavaa, erityisesti kun otti sitä yllättävän tulista (jei! tää oli oikeasti hyvä!) chilikastiketta kaveriksi. Ja hieman yllättäen se tofukastike jotenkin toimi myöskin, vaikka tofu oli erittäin pientä noppaa ja maissitkin selkeästi sellaista purkkikamaa. Raidasta (vai miten toi taipuu?) oli mielestäni onnistunut versio, kuten myös se tomaattikastike (oli pakko ottaa lisää pääruoan kanssa ja nuohota lopulla leivällä, nam).

Tämä oli kelvollinen nepalilainen buffa ja tähän hintaan hyvä kohde lounaalle, vaikkakin lähimaastosta löytyy myös uskomattoman herkullinen Borneo. Kannattaa käydä testaamassa tämä, jos tekee mieli nepalilaista ja on näillä nurkilla heilumassa.

Sisustus on sitä perinteistä nepalilaista raflaa, tummahkot, ajan hampaan nakertamat, raskaat kalusteet. Vuoritaulut seinillä ja baaritiski on sellainen jännä katettu systeemi. Eli ei pettymyksiä siinäkään suhteessa, saa mitä tilaa. Vähän tuli astiaston suhteen kaipaus niihin peltilautasiin, kun yritti asetella niitä kastikkeita vierekkäin, mutta toisaalta hyvin tämäkin sujui.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista. Kasvissyöjälle on näemmä joka päivä ainakin pari vaihtoehtoa salaatin lisäksi ja välillä myös soppa. Lasten kanssa voisi ihan hyvin tulla, tilaa löytyy ja tiedän että ruoka maistuu. Syöttötuoleja en rekisteröinyt, mutta oletan että niitäkin on.

Ps. Viini-lehti esittelee erittäin kiinnostavan Lohjalaisen ravintolan nimeltä Mikko Utter, jossa Mikko tekee yhden miehen shown -tyylillä maistelumenun. Melkoinen meno mahtaa olla, olisi hyvinkin houkuttelevaa lähteä käymään koestamassa moista.

URL www.ravintolalumbini.fi
Puhelin 045-6025561
Osoite Vattuniemenranta 2, Helsinki