Tag: kotiruoka

Corso

Muistaakos kukaan Korsoraattoria? En voi mitään omille omituisuuksilleni, mutta tuo oli ensimmäinen asia mikä pullahti mieleen silloin kauan (kauan kauan) sitten kuulin tästä ekaa kertaa. Oikeasti oli tarkoitus mennä siis Merihakaan, Bali Brunchin (Bali Brunch on muuten avaamassa Vaasankatu 13:een perjantaina klo 16!) tilalle ilmestyneeseen Bali Bagus -raflaan.

Mutta alkoi sataa ja oli muutenkin tärkeää asiointia ytimessä, joten jätin tuon sitten johonkin toiseen kertaan. Ennen sitä pientä ostoskierrosta (ei löytynyt kalosseja), kävelin tihkusadetta uhmaten Stokkalta 250 metriä välittämättä omasta hyvinvoinnista, vain harrastukseni tähden.

An Italian restaurant with no pizza, but cheeses galore. The lunch I had was good but not great, the salad and soup buffet shone over the main course.

Other Italians in Helsinki are Trattoria Corretto, Rodolfo and Il Trio.

Tämä Gastonen tilalle tullut, myös italialaista safkaa tarjoava ravintola, jolla on omistuksen(?) kautta linkki Passioon. Lounasta löytyy nykyään joko salaatti+soppa buffana, tai sitten lautasannoksina. Buffassa (10,30e tai sitten +5e lautasannoksen kaverina) oli tarjolla: Parmesaanikeittoa ja salaattibaari (jääsalaatti, tomaatti, kurkku, paprika-artisokansydän, kikherne-porkkanasötkötys, pikkelöityjä punasipuleita, meloni-feta-kaprissalaatti, perunasalaatti kapriksilla, couscous sattumilla+kalamata oliiveilla sekä siemeniä, ruiskrutonkeja että paria kastiketta).

Lautasannoksina oli: Maalaispataa (12,50e), päivän kalaa tyrni-voikastikkeella ja tilliperunalla (16,80e), ylikypsää karitsanniskaa fenkolikastikkeella ja haudutetulla kaalilla (18,50e) sekä loppuun porkkanakakkua ja jugurttisorbettia (6e). Löytyy myös liikelounas (28e), joka tänään tarkoitti: Burrata-mozzarellaa ja tomaattia alkuun, vapaavalintainen pääruoka sekä loppuun porkkanakakkua. Itse otin tuon maalaispadan sekä alkupalapöydän.

Keittokulhon ja salaattilautasen lisäksi pöytään ilmestyi pari palaa focacciaa sekä oliiviöljyä balsamicolla. Tursottelin hyvin suolattuja leipäpaloja dippiin ja maistelin sametinpehmeän täyteläistä parmesansopaa, tämä pelasi todella hienosti, tosin jos soseuttaa parmesaania, niin pakkohan sen on toimia. Salaattilautanen sisälsi pääosin ihan hyviä, mutta ehkä vähän yllätyksettömällä makuprofiililla varustettuja juttuja.

Tosin se hunajameloni + suolainen juusto on takuuvarma kombo. Ja nousi tässä vielä hivenen kovemmaksi, niin kapristen kuin todella taitavasti pikkelöityjen punasipulirenkaiden kanssa nautittuna. Kokonaisuutena tämä aloitus oli sen tasoinen, että tolla kybällä voisi hyvinkin kuvitella käydä vetäisemässä tällaisen normaalia tasokkaamman “kevyehkön” vegeilylounaan.

Pitihän se pääruokakin maistaa ja se saapuikin heti kun oli alkupalojen astiat blokattu poijes. Lihapata oli kasattu keoksi lautaselle perunoiden kera ja iskinkin samantien lihapalan kimppuun, joka oli valitettavasti annoksen pohjalle kasautuneesta liemestä huolimatta paikoitellen aika kuivakkaa. Samoin muutamat perunoista olivat jääneet reilusti ali, ei ihan niin pahasti kuin Bosgårdin, mutta sen verran kuitenkin että jäivät lautaselle.

Muutenkin padan makumaailma oli muutamasta tuoreesta yrtistä huolimatta liian yksioikoinen ja ohut, tämä kaipasi syvyyttä sekä jotain freesiä, kuten gremolataa tms. Kyllä tämä sinänsä ihan ok kotiruoka-annos oli, mutta mielestäni hintatasoonsa ja kontekstiinsa nähden liian kevyellä otteella väsätty. Vähän ristiriitaiset fiilikset, aloitus oli kuitenkin ihan jees, ehkä pysyttelisin seuraavalla kerralla pelkästään siinä.

Sisustus on tummanpuhuva ja linjakas, tykkäsin myös ikkunakoristeiksi pistetyistä puunkarahkoista, jotka toivat hyvää rosoisuutta. Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa.

Ps. Cacik on muuttunut näemmä buffaksi. Ja tämä oli ilmeisesti lounas numero #737. Neljäkymmentä kun vielä jaksaa, niin saa lasiin #777, eli jackpot! Note to self: säästä tohon joku noista kasinoista.

Pps. Lukekaas tämä Viiden Tähden artikkeli WILDin illallisesta, oli meinaan hyvin kirjoitettu. Pitääpä osallistua joskus tuollaiseen koitokseen.

URL www.corsodining.fi
Puhelin 09-666116
Osoite Korkeavuorenkatu 45, Helsinki

Kuu

Tänään tulikin sitten koukattua oikein kauempaa vauhtia, mutta syväluotaava matka oli sen arvoinen. Tämän kokemuksen jälkeen pitikin sitten mennä syömään oikein hyvin ja koska R. oli mukana lounaalla, niin otin lyhyeltä listalta klassikkoravintolan, noutaakseni Kuun taivaalta rakkaimmalleni. Eli Töölöön ja vieläpä tällaisella kelillä, ei ihan päässyt kuivin jaloin tavallista aktiivisemman taivaan alta, mutta melkein. Pitääpä hommata tämän vuoden ensimmäiset kalossit.

A wonderful restaurant with over 50 years of experience, the classical dishes with a French flair were executed to a tee.

For other time-honored restaurants in Helsinki, take a look at Kosmos, Elite and Strindberg.

Tarjolla on kohtuullisen laaja valikoima juttuja. On kotiruokaa (12e), joka tänään oli palapaistia muussilla. On perinteisempiä annoksia, kuten vuohenjuustosalaatti (12e alku- tai 16e pääruokana) sekä liikelounas yhdellä (19e), kahdella (24e) tai kolmella ruokalajilla (28e). Tänään oli tarjolla alkuun: Sipulikeittoa ja juustoleipää tai Sokerisuolattua turskaa ja Julienne-salaattia. Pääruoaksi: Kalakauppiaan päivän kala (taimen) beurre blanc -kastikkeella ja juureksilla tai Yrttikuorrutettua karitsankaretta, polentaa ja tomaattia. Loppuun olisi ollut: Tarte Tatin ja kaurajäätelöä tai Petit fours. Otettiin menusta kahden lajin versio, hänelle turska ja karitsa, minulle soppa ja kala.

Ekaksi pöytään tuotiin vähän näkkäriä ja maalaisleipää sekä suolattua voita. Näitä siinä sitten nakerrettiin ja jutusteltiin asiasta jos kolmannestakin. Näkkärissä oli hyvä kumina ja vaalea leipä oli ook, kohtuuhyvä sitko.

Alkupalat saapuivat ja olivat kuvista huolimatta (ei vaan jaksanut keskittyä, eikä jotenkin kehtaa alkaa kuvaamaan tsiljoonaa versiota, yrittäkää kestää) oikein mainion näköisiä. Oma sipulikeitto koostui makeaksi paahdetuista ja keitetyistä sipuleista kuumassa liemessä sekä rapsakasta patongista juustokuorrutteella.

Toasti antoi juustonsa kanssa hyvän vastinparin lempeän makoisalle keitolle ja kokonaisuus oli suurempi kuin osiensa summa. Hyvä ja klassinen aloitus, erittäin passeli tähän päivään.

R. naposteli turskaa, joka olikin todella mielenkiintoisesti valmistettu, vähän tuollainen graavatun oloinen meininki jollain kuorrutteella ja kala oli todella upean makuinen. Sitä kun veteli yuzu-geelin kanssa sekä mukavasti marinoidun porkkana-fenkolisalaatin kanssa, niin voi että oli hyvää.

Pääruokana oli minulla sitä kalaa ja tämä oli erinomaisesti paistettu, rapsakka pinta ja loistavasti lämmitetty sisus. Yhdisteltynä kivan hapokkaaseen kastikkeeseen sekä täyteläiseen pyreeseen että sopivasti paahtuneisiin uunijuureksiin, tämä oli yksi paremmista annoksista mitä on tullut lähiaikoina vedettyä.

Pöydän toisella puolella ollut karitsa oli sekin hieno suoritus, muikean suolainen ja vivahteikas yrttikuorrutus oli huntuna murisevan mehukkaan lihan päällä. Syvän makuinen paistoliemi sekä samettinen polenta pirtsakoilla tomaattisattumilla toi mahtavaa lisäpontta muutenkin jo herkulliseen lihaan.

Loistolounas ja näin hyvässä seurassa teki tästä erittäin miellyttävän kokemuksen ja suosittelenkin käymään testaamassa, et varmasti pety. Ainakin jos tällaista perinteisempää keittiötä on hakemassa.

Sisustus huokuu vanhan ajan tunnelmaa, mutta kuitenkin sopivasti päivitettynä. Taustalla soiva rauhallinen musiikki toi ruokailuun mukavan seesteisen tunnelman tällaisena sateisena päivänä. Asiakaspalvelukin oli erittäin tasokasta, salityöskentely oli herrasmiesmäistä ja silti sopivan lupsakkaa. Tarinaa irtosi niin ravintolan historiasta, vieraista kuin myös annoksista. Arvostan.

Kasvissyöjillekin oli esim. chevresalaattia, jos juusto passaa (haittaakse). Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla vaikka joskus perheen kera syömään, tällaiset perinteiset annokset toimivat aina ja kaikille, syöttötuolikin löytyy, jos on niin pieniä peesissä.

URL www.ravintolakuu.fi
Puhelin 09-27090973
Osoite Töölönkatu 27, Helsinki

Henry’s Cafe

Lopun ajan tunnelma, yhdet läksiäiset, sitten häät ja ovikin oli lukossa. Viikkokin vetelee viimeisiään. Näissä tunnelmissa yritän lähteä ajoissa Hakikseen, mutta olosuhteet sotivat aiettani vastaan. Ylitän Manskun ja Kaivokadun risteyksen vasta varttia vaille. Kutonen menee nenän edestä ohi, mutta Stokkan vieressä siintää kolmonen. Kävelen rauhallisesti pysäkille, samalla kun Stingin Englishman in New Yorkin “A gentleman will walk but never run” lausahdus soi päässäni.

Miksiköhän jotkut biisit jäävät elämään takaraivon jukeboksissa vuosiksi ja toiset häviävät sen siliän tien. Astun sporaan ja kaivan vaistomaisesti luurin ulos taskusta.

A small cafe right next to Hakaniemi market, the lunch offers are simple and friendly on the wallet.

Other restaurants in Hakaniemi are Raiku, Soppakeittiö and Ho Ting.

Keskilaitureilla on tohina käynnissä kun työmiehet rakentavat metron lasikoppia, onkohan maan allakin tehty jotain uudelleenjärjestelyitä? Länsimetron pitäisi kohta valmistua ja se tulee aiheuttamaan omalta osalta kulkureittien kääntymistä. Tämä keskeneräinen pömpeli teipattuine ikkunoineen konkretisoi tulevaa muutosta. Katsastan nopeasti peilikuvaani kopin pinnasta kävellessäni sen ohi. Huokausten silta erottuu horistontissa, kun saavun ravintolan ovelle. Harmikseni sen edessä istuskelee parvi miehiä, enkä pysty ikuistamaan kadunpuolta, yritän muistaa ottaa kuvan lähtiessäni.

Oven takaa löytyy pieni kahvila jonka vitriinissä on esillä sämpylöitä ja kakkua. Kysyn lounaasta (7e) ja maksan kassan takana toimivalle rouvalle. Hän kysyy, haluanko salaatin ja leivän, “kuuluu hintaan”. Myöntelen hänelle samalla kun siirryn tutkimaan lounasvaihtoehtoja. Listalla ollut jauhelihapihvi on muuttunut lihapulliksi, mutta minua kiinnostaakin enemmän itämainen meininki.

Kauhon riisiä ja seesamisiemenillä kuorrutettua kanawokkia lautaselle lämpöastioista, joiden päällä on lappi “7e yksi annos, lisäannos +2e”. Turautan vähän srirachaa lautasen sivuun ja nappaan salaattilautasen mukaani. Pöydässä aloitan salaatista ja selkärangastani nousee tarve syödä lautaset tyhjiksi, on sellainen kutina, että tulee emännältä noottia jos heittää ruokaa hukkaan.

Selkäni takana ruokaileva mies ärähtää liian agressiiviseen lasin blokkaukseen ja saa vetensä takaisin. Mussutan margiksella päälystetyn ranskiksen ja yksinkertaisen salaatin, jonka jälkeen hyökkään pääruoan kimppuun. Tutkin lautasta ja ruokakeko muistuttaa minua etäisesti kenraali tso’n kana-annoksesta jota tein perheelle muutama viikko sitten.

Soossin viskositeetti on muuttunut peruna/maissijauhoista tahmean oloiseksi ja kauhon kanaa sekä siihen liimautunutta riisiä suuhuni. Kastike on ihan kohtuullisen maukasta – ainakin tähän hintaan – ja laatutakeena raflassa onkin aika paljon työmiehiä ruokailemassa. Punainen lätäkkö chilikastiketta maistuu omituiselle, vähän kuin puolityhjä pullo kassan vieressä olisi ollut liian pitkään lämpimässä ja jätänkin siitä suurimman osan lautaselle kaikesta huolimatta.

Nopea lounastuokio jää taakseni kun otan hätäisen kuvan kadulla ja riennän kohti länsilaidan bussipysäkkejä. Kumitassu vie minut takaisin toimistolle jossa odottaa kiire ja kohina, sekä heppakirja läksiäislahjana. Virgin Oilin terassi on pakattu kuorma-autoon, syksy on saapunut.

URL www.facebook.com/henryscafelounaskahvila
Puhelin 044-9963938
Osoite Sörnäisten rantatie 1, Helsinki