Tag: kasvisruoka

Bursa

“Loman” viimeinen perjantai meni rattoisasti duunissa, jossa pääsin tappelemaan taas tietokoneiden kanssa. Joku tuossa hommassa jaksaa viehättää vuodesta toiseen ja mitä vaikeampi ongelma sitä hauskempaa.

Yleensäkin tuntuu siltä, että sitä tekee näiden rakentelujuttujen kanssa mitä vaan, kunhan on tarpeeksi vaikeaa ja stressaavaa, liian helpot asiat tylsistyttää. Mutta ruokaakin piti saada bittinysväyksen ohessa ja kun en parempaakaan keksinyt, niin päätin lopultakin käydä stedaamassa Hietsun hallin uusimman tulokkaan, eli Bursan.

An excellent blue cheese burger with adequate fries at the Hietalahden Kauppahalli market hall.

The hall houses a plethora of restaurants you should definitely visit, such as Fat Ramen, Trattoria Corretto and Le Marché.

Täällä on burgereita (üllatus!), mutta myös muuta. Koko pitkä lista löytyy sivuilta, ei jaksa kirjoittaa tähän. Itse päädyin Sweet blue eli
150g pihvi, sinihomejuusto, punasipulihilloke, pekoni, rukola, aioli -purilaiseen (11,90e). Koska kukapa sanoisi ei pekonille ja sinihomejuustolle. Kylkeen piti ottaa vielä mielenkiintoiselta kuullostavat jalopeno ranut. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille, safka tuotiin pöytään, josta löytyi ketsuppi ja Frenchin (jes!) sinappi jännässä telineessä.

Bursa tuli melko vikkelään (olin aikaisin liikenteessä, tottakai) ja oli komia kinos komponentteja, puuseipäällä lävistettynä, kuin herra Dracula konsanaan. Ranut olivat rapsakoita ja sisältä ilmavia, erittäin hyvä versio tästä burgerin parhaasta kaverista.

Valitettavasti se jalopeno tarkoitti pieniä paprikan makuisia siipaleita pottujen päällä, jotka eivät tuoneet tähän kokonaisuuteen muuta kuin väriä. Itse bögö olikin sitten rasvaisen maukas kokonaisuus, joka pääsi makunsa puolesta sinne Teurastamon Portin erinomaisen chiliburgerin tasolle. Sinihomejuusto toi kermaisen kuohkean kiemuran terävyytensä lisäksi tähän runsaaseen makumaailmaan.

Pihvi oli jätetty sopivan pinkiksi (ei raa’aksi, niinkuin esim. Löylyssä) ja sämpyläkin oli juuri sopiva tarkoitukseensa. Ja pienellä effortilla tämän sai vedettyä ihan käsin, loppuun asti. Vaikka toki oli juurikin niin sottaista kuin voit kuvitella. Kannattaa käydä, jos burgeria tekee mieli, vaikka ei tämä silti mielestäni ihan päässyt sen Bitesin levelille puhdasoppisuudessaan.

Sisustus oli sopia hallin henkeen sekä ravintolan tarjontaan. Pienet yksityiskohdat, kuten se vänkä metallikehikko mausteille, tekivät mestasta tavanomaista jännittävämmän. Kasvispurilainenkin löytyy, kuten myös lasten versiot.

URL www.bursa.fi
Puhelin 010-4064055
Osoite Lönnrotinkatu 34, Helsinki

Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki

Popomama

Kesäloma etenee ja siitä huolimatta piti käydä pikavisiitillä eräistä työmaista hoitamassa pari pikku juttua mitkä jäivät vähän liian kesken, ei moraali kestänyt odotella niiden osalta koko kolmea viikkoa.

Ja milloinkas sitä yrittäjä oikeasti olisi lomalla? Ja olihan minulla kakkosautokin huollettava/katsastettava, joten heitin kiesin Tattikselle (jossa oli se kuuluisa sylttytehdaskin joskus) ja päätin viisaasti kävellä Stadiin.

Tulikin tälle (torstai, teen näitä päivityksiä lomamoodissa) päivälle ennätys (>25km/36k) askelia, joka pitää robotin/NSAn hetken tyytyväisenä. Tosin jalat huusi hoosiannaa etapin loppupäässä, kun enhän mä mitään järkeviä kenkiä laittanut jalkaan, sehän olisi ihan hullua.

Juotavaakin alkoi paluumatkalla tehdä mieli Malmin hautausmaan siimenissä, mutta siinä vaiheessa oli jo kaikki kaupat menneet ohi suun. Joskus pitäisi kyllä tuolla Pihliksen ostarilla käydä tsekkaamassa ravintolatarjonta, joku Fan-ravintola siellä ainakin taitaa olla.

Excellent dim sums at this Chinese restaurant in the Iso Omena shopping mall, at the Espoo end of the subway line. The tofu wok with oyster sauce was also a pleasant lunch dish.

Other interesting restaurants in Espoo are Kilim, Persian Ravintola and Ribis.

Tarjolla lounaaksi löytyy lautasannoksia sekä dim sumeja neljän kappaleen erissä. Tänään listalla oli: Sitruunakanaa (10,20e), paahdettua possua kantonilaisittain (10,20e), paistettua nuudelia kanalla (10,20e), paistettua tofua ja vihanneksia soija-osterikastikkeessa (9,90e) sekä possu- tai pinaattidumplingeja (5e / 4kpl).

Otin paistetun tofun ja possudumplingeja, kun pitihän niitä dim sumejakin maistaa. Alkuun on salaattia ja loppuun kahvi/tee ja Jian Dui -palleroita (tosin ilman täytettä, mutta silti).

Alkuun vedetty salaatti oli aika perusmeininkiä, kaaliraaste oli ilahduttavan pirtsakkaa, tosin itse kaipaan tähän aina vähän seesamiöljyä mukaan.

Toinen salaatti oli normi jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-punasipuli-systeemi, jonka hukutin Thousand Island -kastikkeeseen.

Tofu-annos saapui verrattain vauhdikkaasti ja oli herkullinen. Tofussa löytyi rapsakka pinta ja ilmava sisus, kasvikset oli jätetty sopivan napakoiksi ja maittava kastike sitoi kokonaisuuden yhteen.

Riisi oli hyvin keitetty ja ainoa mikä tässä tökki oli se, ettei omat puikkoskilzzit ole sillä tasolla, että olisin saanut safkat suuhun pelkillä puikoilla.

Hapuilinkin puolessa välissä annosta salaattihaarukkaani samalla kun päässäni soi Matti Servon “Mikä on kun ei taidot riitä“-biisi. Taikinanyytit napsahtivat pöytään kesken häpeällisen haarukoinnin ja nämä olivat todella hyviä!

Kepeän kauniisti käristettyjen kuorien sisältä löytyi yhdet mehukkaimmista täytteistä mihin olen tällaisessa kontekstissa koskaan törmännyt.

Rasvaa tirskahteli pitkin pöytää kun puraisin nyytti kerrallaan annoksen läpi, dippinä löytyvä kiinalainen etikka toi sopivaa balanssia täyteläisille tyynyille. Ainoa mitä tämä jäi kaipaamaan oli se chiliöljy, mutta koska dumplingit olivat niin makoisia, niin meni ihan hyvin näinkin.

Parempia olivat kuin mainiossa Hill’s Dumplingissa, ainakin omasta mielestäni. Seesamipallokin maistui mahtavan tahmealle ja sopi hyvin kahvin kaveriksi. Kannattaa käydä testaamassa, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisutus on valoisa ja linjakas, ei erotu muista M.E.E.T. -ravintolamaailman sopukoista erityisemmin. Ihan kiva tässä oli istuskella lounastamassa, vaikka toki näkymät ulos ikkunasta eivät pärjää Kampin Korttelin vastaaville. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ps. Hietsuun on rantautunut Verna. Ja Väinö Kallion kivijalkaan on avautunut Tanner-ravintola, joka alkaa (ehkä) jossain vaiheessa tarjoamaan lounastakin.

Pps. Ristiriitaista viestintää Sörk[a/ä]n kurvissa.

URL www.popomama.fi
Puhelin 050-5848228
Osoite Piispansilta 11, Espoo