Tag: itämainen

Villa Nepal

Eilisen himmailun jälkeen piti repäistä oikein kunnolla, varsinkin kun tässä alkaa muutenkin hommat olla hyvin hallussa ja pulkassa ja mitä näitä sanontoja on. Valitettavasti ulkona kuitenkin satoi/tihkutti sen verran, ettei tehnyt herkän hipiäni kanssa lähteä millekään maratonille, joten jouduin kehittämään jonkun vaihtoehdon joka mahdollisti maksimaalisen tunneloinnin ja silti antaa sopivaa eksotiikkaa harmaan päivän ja hikisten bittien keskelle.

Valitsinkin tällä tieteellisellä algoritmilla lounaspaikaksi Itsarin (tai-mikä-lie-Easton) Villa Nepal -raflan. Tuo oli itseasiassa eilenkin mielessäni, mutta HSL sanoi silloin ei. Matkasinkin siitä idän pikajunalla mestoille, samalla kun skorailin Pokémoneja (todellakin sitä pelataan vielä, noi Field Research -mikrotaskit freesasi kokemusta) ja kuuntelin “The Inspiring Leader: Unlocking the Secrets of How Extraordinary Leaders Motivate“-äänikirjaa (joo, sieltä Safarilta löytyikin pienellä kaivamisella enemmänkin noita, nyt on tullut kuunneltua jo aika laidasta laitaan niin markkinointia kuin Cherokee nationia).

Ai niin! Tiedätkö mikä on paras asia uudessa luurissa (sen lisäksi, että se oikeasti toimii ja tottelee)? Langaton lataus! En olisi uskonut, että siitä jaksaa innostua, mutta se on ihan ässä.

A Nepalese restaurant with deliciously brave tasting dishes for lunch, the Chili Fish blew me away. The lamb was also very nice, but not as succulent as the Pangasius.

Other restaurants in the Itis shopping mall are Orchid (Itis), Wasabi Sushi and Pasta Box.

Tänään tarjolla oli: Sag paneer eli tuorejuustoa sipuli-tomaatti-valkosipuli-inkivääri-pinaatti-kermakastikkeessa (8,90e), tofu veg masala eli paistetut tofupalat ja haudutetut kikherneet sipuli-valkosipuli-inkivääri-tomaatti-masalakastikkeessa (8,90e), butter chicken eli yrtti-jogurtissa marinoidut tandoori uunissa paistetut kanafilee palat sipuli-tomaatti-cashew-kermakastikkeessa (9,20e), lamb kofta eli lampaan jauhelihapyörykät sipuli-tomaatti-paprika-chilikastikkeessa (9,50e), chilli fish eli paistettuja pangasius fileepaloja sipuli-paprika-masalakastikkeessa (9,50e), mix thali eli kombo kahdesta edellisestä (10,50e) sekä päivän erikoinen joka tänään oli tandoorimarinoituja kanapaloja paprikalla ja sipulilla kermakastikkeessa (13,90e).

Otin kombon lampaasta ja kalasta. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Annoksiin kuuluu riisi+naan, sekä salaattibaari, josta tänään löytyi: Jäävuorisalaatti-paprika-kurkkusalaatti, punajuurta, porkkanaraastetta, herneitä ja peruna-chilisötkötystä sekä salaattikastiketta ja chilisoossia.

Alkuun heitetty salaatti oli hyvä, joskin hieman omanlaisensa, ei ole herneitä tullut vastaan näissä nepalilaisissa ehkä koskaan aiemmin. Mutta mikä tahansa saldebuffa, missä chili on jo suoraan komponenttina salaatissa, saa minun ääneni. Se soossi oli myös miellyttävän tiukkaa, mutta silleen hyvän hedelmäisellä tavalla ja tulipahan nyt maisteltua herneitäkin chilin kanssa. Tykkäsin. Marinoitua sipulia ja papadamia jäin kaipaamaan, tosin en pitkäksi aikaa.

Pääruoka tuli nopeasti pöytään ja oli höyryävän kuumaa. Ilahduttavana yksityiskohtana oli mix thaliin soveltuva peltilautanen, jossa oli tarpeeksi koloja täytteitä varten. Riisi oli hyvin keitettyä, raita raikasta ja se tuntemattomaksi jäänyt kellertävä kastike huomattavan sitrusmaista. Tämä viimeinen juttu ei jotenkin kuulunut joukkoon, mutta toimi ihan kohtuullisesti sen kalan kanssa.

Ja voi jestas miten hyvä chilikalakastike. Suussasulavia fisubiittejä, joita ympäröi rehevän rotevan mausteinen soossi, jonka napakat kasvikset toivat sopivaa tekstuuria peliin. Harvoin saa näin rohkeasti revittelevää makumaailmaa, mutta silti hallittua, ei sellaista tympeän typerää poltetta, vaan ihan kunnon vivahteikas kokonaisuus. Lammas toimi sekin todella hienosti, pyörykät olivat ilmavia ja erinomaisesti maustettuja, tässäkin tuju polte saatteli määkijöitä moolokin kitaan.

Tuoreet yrtit toivat herkkää kepeyttä annokseen ja sen kummallisen kirpsakan kastikkeen lisäksi ainoa häiriötekijä oli naan-limpun hienoinen taikinan maku, tosin vain ihan paikoitellen maistettavissa. Muuten leipä oli sellainen kuin toivoisikin, eli hattaramaisen pullea ja rouskuvan rapsakka. Tosi hyvä lounas, joskin vähän runsaanpuoleinen, mutta kuka pakotti syömään kaikki? Meni Stadin nepalilaisten kärkikahinoihin.

Sisustus on vähän modernimman oloinen kuin perus nepalilainen, joka osittain johtunee uutuudesta ja lokaatiosta. Ehkä tähän tilaan ei haluttu niitä raskaita loosseja ja sitä jännittävää rakennelmaa kassalle. Vuoritaulut kuitenkin löytyvät ja bonuksena lapsellisille on leikkinurkkaus. Ääniraita oli hieman ryhditön, välillä äänenvoimakkuus oli melkoisen kovalla ja jossain vaiheessa ilman selitystä hypättiin tutusta bollywood-musiikista Duudsonien tempauksen äänitykseen, josta sujuvasti leikattiin takaisin alkuperäiseen tanssimusaan.

Olisiko pohojanmaalaisilla niin kuuluva ääni, notta leikkaa jo nykyään eetteeriin, läpi kevyemmästä musiikista? Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, tiskin takana ollut kohtelias nuori mies hoiti koko salin taitavasti. Kasvissyöjälle oli useampi vaihtoehto, tottakai.

Ps. Huomenna tulee sitten 850 täyteen, mutta johtuen logistisista haasteista, joudun ottamaan siihen jonkun täysin random-mestan. Katsotaan mihin arpa osuu. Onko kukaan muuten huomannut, että Elannon leipomoille on avattu joku Väinö Kallio ravintola? Sinne on tulossa joku Villd pop up eli villeistä vegaanimeiningeistä koostuva illallinen.

Pps. Hampton Bay on avautumassa vapuksi, mutta ei näytä ainakaan aluksi tarjoilevan lounasta (buu!), joten joutunee itse skippaamaan.

Ppps. Syksyllä on tulossa joku Sauce Forum Helsinkiin. Toi Palacen erikoiskattaus kiinnostaa.

URL www.villanepal.fi
Puhelin 045-1291394
Osoite Kauppakartanonkatu 3, Helsinki

Biáng!

Uusi viikko, mutta sama vanha päivitysrumba jatkuu työmaalla. Kotona tapahtunut upgreidaus on onneksi saatu lähes valmiiksi, kun on uudet puhelimet, läppärit sekä printteri. Pitää vielä vetää neuralyzer hoito vanhalle luurille ennen pojalle luovutusta, mutta yllättävän paljon sitä pitää väsäillä noiden kaikkien autentikointi+verkkopankkihäkkyröiden kanssa, että saa siirron maaliin. Viikonlopun maininkien jälkipoltteessa teki mieli jotain kevyttä ja helppoa, mutta sadekeli motivoi pysymään sisätiloissa.

Viimeisen kahden päivän aikana tuli kuitenkin ahdettua sen verran irtsareita, että vesi olisi varmaan sulattanut pienen toimistohiirulaisen norona ränneistä alas. Pohdiskelin hetken tätä yhtälöä ja lopulta taivuin menemään Primeron tilalle ilmestyneeseen Biáng-ravintolaan (joka on nyt sitten lounas #844), vaikka yleensä olen karsastanut “pelkän” nimivaihdoksen jälkeen käymistä. Mutta tässä oli toisaalta konseptikin muuttunut a) buffaksi ja b) itämaiseen meininkiin siitä espanjalaisesta tapas-systeemistä. Kiemurtelinkin siis tunneleita ja käytäviä pitkin kohti määränpäätä, ohi Stokkan Hullujen Päivien jälkeisen uudelleenstrukturoinnin ja naisten hepenemyymiön reunalla sijaitsevalle portikullikselle.

A good Asian buffet with a nice punch of taste in some of the dishes. As an added bonus, the restaurant is located deep inside the gullet of arguably one of the best department stores in Helsinki: Stockmann.

Other restaurants in Stockmann are Joe & The Juice, AKA Gastro Bar Oriental and Classic Pizza.

Eli itämainen buffa (10e, tosin tasasumma johtui mahdollisesti City-lehden SYÖ!-viikoista) ja tämä sisälsi tänään: Salaattibaari (chili-yrtti-katkis-nuudelisalaatti, vihreä salaattisekoitus, jogurttimarinoituja kurkkuja, kanasalaatti), “peking”-keittoa, dim sumeja (katkiksia / possua), paistettuja vegejä, paistettua munakoisoa, vege mapo tofua, paistettuja mereneläviä, riisiä, paistettuja nuudeleita, chilikanaa, paistettua possua “glaseerauksella”, paprika-lehmä-sipulipaistosta, vege kevätkääryleitä ja makeaa chilikastiketta sekä loppuun makeita seesamipullia ja kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta löytyy myös aseet.

Alkuun nykäisty soppa lämmitti kivasti, mutta muuten tämä ei jotenkin kohdannut makunystyröitä oikeassa asennossa. Normi peking-keitto (ei hajuakaan mikä tämä oli tarkoitus olla, laput olivat geneerisiä “Soup”-tyylisiä) ei ollut löytänyt sopivaa balanssia happaman ja tulisen välillä, vähän jopa teki mieli tujauttaa soijaa sekaan, joka oli ainoa maustevaihtoehto (en ollut bongannut makeaa chilikastiketta vielä tässä vaiheessa, tosin ei se olisi kyllä varmaan sopinutkaan).

Dim sumit jatkoivat tällaista peruslinjaa. Mukavaa, että oli laitettu messiin, mutta vähän pliisun oloisia, kaipasivat kovasti jotain dippiä. Noin muuten salaatit olivat aika hyviä, joskin nuudelit tuntuivat jotenkin liian yhtenäiseltä massalta ja vihreää salaattia dominoi vanha viholliseni: rucola. Mutta chiliä ja tuoreita yrttejä löytyi tasapainoittamaan makuja ja happoakin oli turautettu messiin, joskin nämä maut sekoittuivat sekalaiseksi seurakunnaksi haarukallani, kun olin nyhertänyt alkupalat normaaliin isoksi keoksi, á la ruotsinlaiva.

Lautaselta kohoavalta vuorelta löytyi kuitenkin muutama timantti, paistettu munakoiso oli inundoitu jollain aivan ihanalla seesamihenkisellä kastikkeella, joka toimi auberginen paahteisen makeuden kanssa erinomaisesti. Tämän lisäksi se kasvis-versio mapo tofusta oli todella maittavaa, täyteläinen tofu muussaantui kielelle suussasulavan chilisoossinsa kanssa mahtavaksi kokonaisuudeksi. Ja täysin yllättäen paistettu parsakaali (siinä oli kukkakaaliakin, mutta luonne ei antanut periksi napata lautaselle) pelasi myös kauniisti, rasahti hyvin hampaissa ja maustaminenkin oli kohdillaan.

Pääruoan kanssa täytyi näin ollen ottaa molempia lisää, vaikka en oikeasti olisi saanut, robotti oli jo tässä kohtaa vihainen, vaikka olin lupaillut kevyttä lounasta. Jätin ranteen surinan sikseen ja heittäydyin antaumuksella rasvaisten ja makeiden sointujen sävyttämien suolaisten sulojen sekaan. Paistetut nuudelin sattumilla ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta tietysti sen tiukan tofun ja muikean munakoison saattelemina tämäkin maistui.

Kevätkääryle oli hyvä versio tästä joskus aivan liian rasvaisesta alkupalasta, kuori oli rapsakka lämpöhauteesta huolimatta ja sisuskalut sopivan kepeitä, jota piti toki jämäköittää liian isolla määrällä chili-sokerikastiketta. Lehmä oli hyvin paistettua ja murisevan mehukasta, mutta tämä hävisi sille hienon mausteiselle kanalle, joka oli selkeästi parempaa kuin normi “itämainen buffa” kung po -kastiketta, jota tämä tuntui mukailevan (tosin tässä ei ollut pähkinöitä).

Silti selkein voittaja joukosta oli se piukea possu, joka oli saanut kimaltelevan kuoren ja kivat glitteröinnit seesaminsiemenistä. Tässä oli hyvä suutuntuma ja upea maku, tätä olisi vetänyt ihan tyytyväisenä lautasannoksenakin. Olin niin otettu kaikesta, että täytyi vielä ottaa yksi seesamipallo kahvin kanssa, kaikesta huolimatta. Tämä oli täytetty jollain (luumu?)tahnalla ja maistui tujun tahmealle. Eli tosi hyvin duunattu vedos aasialaisesta buffasta, joita löytyy Stadista paljon, mutta ovat keskenään yleensä valitettavan samankaltaisia. Suosittelen käymään.

Sisustus on jotenkin välitilassa, on jotain samppakalja-markiiseja, Primeron aikaisia etelä-eurooppalaisia kaakeleita ja vähän sellainen riisuttu olo. Mutta siis ihan siisti ja kivat lamput yms. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli useampaakin juttua, tosin vähän joutuu varmaan kyselemään, johtuen niiden lappujen ympäripyöreydestä. Mutta sen verran hyviä juttuja oli, että kannattaa käydä stedaamassa. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tilaa on ja buffasta yleensä löytyy kaikille jotain, mutta toisaalta maustaminen oli sen verran rohkeaa (mikä on siis minusta ainoastaan positiivinen asia), että vähän joutuisi katsomaan mitä pikkuisen suuhun työntää.

Ps. Ensi viikolla on Vanhalla Taste Of Europe -tapahtuma. Olutfestaritkin oli ja meni, MC Taakibörsta IPA ftw? Ja hei! Farouge palaa jossain muodossa Stokkalle.

URL www.biang.fi
Puhelin 050-3537437
Osoite Pohjoisesplanadi 41, Helsinki

Royal Nepal

Whee! Purjantai! Hieman alkaa jo hahmottua tämä tuleva elämänkaari ja jos jätetään laskuista noi ikävät, purevat kengät, niin asiathan näyttävät enemmän kuin hyviltä. Aamujumpatkin menee jo melko rutiinilla (tänään 5,4 km puolessa tunnissa ilman suurempaa sydänkohtausta), tosin nyt tuli pieni ongelma kun olen kuunnellut pikakelauksella jo kaikki tunnetut Safarin äänikirjat.

Meditations (se on iBooksista) on vielä menossa, mutta sitten pitää kehittää jotain radikaaleja toimenpiteitä. Ilmeisesti pitää ottaa Scribd-tilaus, mutta siinä on kuulemma jotain piilorajoja.

Tosin rajathan on tehty rikottaviksi. Voisihan niitä tietty ostaakin, mutta jotenkin se neljänkympin pulittaminen yhdestä opuksesta tuntuu raskaalta ajatukselta. Varsinkin kun noi tolla tuplanopeudella kestää vaan sen päivän tai kaksi, siinä alkaisi tulla jo melkoisesti hintaa noille juoksumattosessioille.

By the by, tuli paluumatkalla käveltyä Puu-Vallilan läpi ja vaikkakin olen tien toisella puolella joskus tsombaillut, niin tämä Inarintie oli ihan uutta ja hienoa. Jotenkin tolkuttoman söpöjä pikku pihoja tuolla ja hellyttäviä – jos myös melko kuluneita – taloja siroteltuna kerrostalokolossien sekaan. Very nice.

An ok Nepalese restaurant with flattish Naan and timid seasonings.

The area has quite a few exotic restaurants, such as African Pots, Lebanese Food and Addis.

Tänään viikonpäivän mukaan vaihtuvalla listalla oli tarjolla: Royal paneer eli juustoa tomaatti-cashew-kookos-voi-currykastikkeella (9,20e), mix veg eli vegejä valkosipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (8,80e), chicken masala eli kanaa mausteisessa sipuli-inkivääri-tomaattikastikkeessa (9,30e), lamb chilly eli lammasta sipuli-chili-tomaattikastikkeessa (9,50e), prawn korma eli katkiksia ja cashew-pähkinöitä tomaatti-kerma-sipulikastikkeessa (9,50e), mix thali eli kombo kahdesta edellisestä (10,40e) sekä päivän spesiaali joka tänään oli paneer tikka eli tandoorimarinoitua juustoa sipuli-chili-inkivääri-valkosipuli-curry-jogurttikastikkeessa (12,90e). Arvaa minkä otin?

No sen kombon (kana+lammas), tottakai! Näiden lisäksi löytyi myös salaattibaari, jossa oli: Pieniä pyöreitä papadameja, tomaattia, kurkkua, punajuurinoppaa, jäävuorisalaattia paprikalla, maustettuja perunoita, chilipaprikoita sekä salaatti- ja chilikastiketta. Loppuun oli mangolassia ja kahvia/nepalilaista teetä.

Alkuun vedetty salaatti menetteli. Suurin osa jutuista oli ihan jees, tykkäsin niistä pikkuruisista kekseistä, mutta ne chilit olivat olleet ilmeisesti jo muutaman kerran esillä, kun maistuivat silleen snadisti käyneille, niinkuin niille buffissa tuppaa tapahtumaan.

Pääruoka tuli melko nopeasti ja tällä kertaa löytyi kombomealille ihan oma lautaskokoonpano, oli meinaan molemmille kastikkeille omat laarit. Tätä ei ole tullut aiemmin vastaan. Papumössä oli valitettavasti mennyt liian mössöksi ja maku oli ohut. Raita oli jees, kuten myös riisi.

Naan-leipä oli semijees, vähän oli alkuun tunnistettavissa taikinan maku, eikä leipä ollut saanut riittävästi kuumuutta kupliakseen sellaiseksi ilmavaksi, vaan pysyi melko littanana. Sopi kuitenkin kastikkeiden noukkimiseen.

Kanasoossi piti sisällään jotain sellaista revityn kanan oloista, mikä ei antanut samanlaista suutuntumaa kuin perinteisemmät palaset. Kastike oli myös aika kainosti maustettua ja sitä hallitsi tomaattisuus.

Lammasbiitit olivat konkreettisempia ja murisevan mehukkaita, vaikkakin melko pieniksi nopiksi nämäkin oli duunattu. Chili oli nimessä, mutta kastikkeessa vain hentona kosketuksena. Onneksi salaattibaarin kyljessä oli kulho paahdettua chiliä öljyssä.

Ja vaikka tässä chiliöljyssä tekstuurin osalta hallitsevana olivatkin ne siemenet, niin tämä oli silleen aavistuksen savuista ja miellyttävän tujua, säilyttäen kuitenkin chilin ominaisen vivahteikkuuden, sortumatta liialliseen hyökkäävyyteen.

Soossilla sainkin modattua annoksen mieluisammaksi, joten kyllä tämä ihan hyvin pelasi, joskaan ei päässyt mielestäni ihan sille samalle tasolle millä iso osa muista nepalilaisista rafloista liikkuu.

Sisustus noudattelee nepalilaisten ravintoloiden ohjekirjaa vuoritaulujen, loossien ja muun osalta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli GeeBeen muistoalttari tms, jonka jotenkin oletan olevan jäämistöä joltain edelliseltä raflalta.

Tai sitten nykyiset pitäjät ovat erittäin innostuneita wanhan ajan urheilusankareista. Kuka näistä tietää?

Snadisti hämäsi se, että oli pitänyt erikseen vetää ikkunat umpeen, nyt tässä oli vähän tällanen hämykellari(humppa! u got rolled!)-meininki. Kasvissyöjälle oli pari juttua, kuten näissä yleensäkin. Lasten kanssa en ehkä työntyisi tänne ensimmäiseksi, tilankin puolesta ehkä snadisti haastava ja ei toi niin ihmeellistä ollut, paitsi se chilikastike.

Ps. Royal ja Resta ne yhteen soppii, joku ne pani pussauskoppiin, sisältä kuuluu rest-a-max ja rafloja tulee tuhat-kaks.

URL www.royalnepal.fi
Puhelin 09-7535006
Osoite Sturenkatu 32-34, Helsinki