Retrospektiivi, 801 ravintolaa myöhemmin

Kuten herra R sanoisi: “scrummilla mennään” ja vaikka tässä edellisessä sprintissä nyt menikin se nelisen vuotta, niin ei se haittaa. On aika katsahtaa hetki taaksepäin ja velloa menneessä, ehkä hahmottaa jotain uuttakin. Ken tietää.

Koska nyt tosiaan on suurin piirtein tasan neljä vuotta siitä hetkestä, kun päätin alkaa käymään eri ravintoloissa lounaalla. Tammi-helmikuun vaihteen paikkeilla tein puolivitsinä sen “myöhästyneen uudenvuoden lupauksen”. Ainoan, jossa olen koskaan pysynyt näin pitkään. Olen tässä pohtinut, että mitä voisin tehdä toisin, jos voisin keskustella menneen itseni kanssa, mutta ainoat asiat mitä tulee mieleen on aika teknisiä ja nekin oikeastaan vain sen takia, että tekisi mieli refuctoroida muutama asia, mutta se on tällaisen datamassan ja näin hitaiden palvelimien kanssa masentavaa.

Mitä olen sitten oppinut tämän kaiken jälkeen?

Uudet kokemukset ovat antoisia, eikä niiden löytäminen tarvitse olla vaikeaa tai kallista.
Tämä on ehkä se oleellisin asia, koska omaan synnyinkaupunkiin tutustuminen harrastuksen kautta on ollut erinomaisen avartava tapa kohdata kaikki kadut ja kujat. Olen päässyt kokemaan monia sellaisia ruokia ja paikkoja, joihin en olisi todennäköisesti muuten törmännyt. Ja valtaosa tästä on tapahtunut “lounarin” puitteissa, toki onhan mulla dösätsetti, mutta toisaalta olen aika moneen mestaan myös mennyt ihan apostolin kyydillä. Ei tämä niin vaikeaa ole, astu vaikka tänään jonkun uuden ravintolan ovesta sisään ja kokeile mitä heillä on tarjottavanaan. Todennäköisesti se on jotain hyvää.

Ruoka on hyvää.
Jep. Tämä lista on täynnä pelkkiä banaaleja toteamuksia. Jos kaipaat jotain syvällistä, niin mene katsomaan Feynmania. Aika harvassa paikassa tulee vastaan syömäkelvotonta ruokaa ja kunhan on liikkeellä terveen ruokahalun saattelemana, niin melkein kaikki menee. Mutta “hei, ei se riitä“, koska jos parempaakin saa ja vielä samaan hintaan, niin miksi tyytyä johonkin puolihuolimattomasti kyhättyyn asiaan? Vaikka pidänkin lähes kaikesta ruoasta, niin olen kaikkien näiden ravintoloiden jälkeen alkanut pikku hiljaa muodostamaan jonkinlaista säännöstöä siitä mitä viitsin suuhuni laittaa.

En oikeastaan pidä burgereista kauheasti.
Siis on ne ihan hyviä aina välillä, mutta olen jotenkin kyllästynyt niihin, ehkä johtuen siitä burgeribuumista mikä tuossa joitain vuosia sitten paukkui päälle. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi “vain” lämpimiä leipiä. Ja joo, tiedetään, osaan näistä hierotaan niitä komponentteja huolella, mutta en välitä, nämä vaan ei innosta minua ja olen huomannut vältteleväni paikkoja (esim. Fat Lizard) joissa tiedän, että pitäisi todennäköisesti maistaa heidän burgeria, kun se on tavallaan pääartikkeli. Mieluummin kotiruokabuffa tai joku perusannos kuin purilainen. IMHO, YMMV, ROFL jne.

Nepalilaisia ravintoloita on todella paljon ja ne ovat lähes identtisiä.
Siis oikeasti, mistä ne hommaa noi samaa fiilistä edustavat kalusteet ja miksi ne menut ja kupletin juoni on niin samanlainen? Onko taustalla joku illuminati vai vaan heidän luontainen business nous, joka vie heitä kaikkia vääjäämättä kohti samaa, toimivaa konseptia? Koska minulle se toimii, Lönkan Satkarin lounaista lähtien olen diggaillut tätä safkaa ja se ei yleensä petä, vaikka aina joka kerta on jollain tavalla erilainen. Thaikkusafka on tietty vielä mieluisampi, mutta sillä ei ole kaupungissa ainakaan vielä samanlaista omnipresenssiä kuin Nepalin kavereilla.

Helsinki alkaa muistuttaa isoa kaupunkia.
Jeebus sentään, tönöä pukkaa joka nurkasta ja populaa alkaa olla niin paljon ettei meinaa sekaan mahtua. Mutta vielä sitäkin enemmän, täällä on tota raflaa niin paljon ja sen verran variaatiotakin, että hiki tulee pintaan kun näitä käy läpi. Kyllä tossa ihan hyvin pystyisi tänä vuonna sen tonnin rikkomaan, jos ahkeroisi. Toki se loppupää alkaa olla pääosin niitä pizza-kebabmestoja, joita en aio kyllä käydä kaikkia. Mutta löytyy ihan kiinnostaviakin vaihtoehtoja edelleen, kaikkien näiden lounaiden jälkeen. Ja se mikä tässä erityisesti pistää silmään, on ns. autenttisten mestojen tuleminen, ettei enää vedetä sillä “suomimenulla” ja valjulla purkkikamalla pelkästään. Tämä siis sen kotimaisen “brutal bistro” meiningin ja muiden mielenkiintoisten ja rajoja venyttävien, ahkerien keittäjien tuleminen. Se ravintolamaailman kaleidoskooppi, mitä on tottunut näkemään matkoilla isommissa kaupungeissa on nähtävissä täällä koko ajan nousevalla voluumilla. Jei!

Käveleminen on terveellistä.
Who knew? Tämä ulkoiluaspekti on ollut mukana ihan alusta alkaen (ja toki myös ennen sitä, tosin joskus vietin lounastauon vain kävellen, en syönyt mitään, se ei ollut terveellistä), mutta nyt ihan lähiaikoina mukaan on tullut mittauslaitteet ja siihen liittyvä kiinnostus, joten sitä kävelyä on tullut harrastettua enenevässä määrin. Ja tuntuu paremmalle. Suosittelen.

Ja se siitä, tämä viikko meni taas kurssimuotoisena, joten en päässyt raportoimaan syömisiä. Ensi viikolla taas uutta putkeen, alustava suunnitelma on jo muodostettu.

Street Bar

Huh huh *kahinaa* Ootas kun mä nousen tuolille täältä lattialta *kolinaa* Yyh, että voi olla täynnä, venaa hetki, pitää hetki puuskuttaa. *puuh* No ni, nyt pystyy taas. Joo, siis oli taas perrrjantai ja piti saada murkinaa – ota hei tuoli, istu alas, tässä voi kestää – niin, siis perjantai. Joo. Ja tota mä ajattelin ensin, että vois mennä ehkä jotain nepalilaista hoitaa, mutta ainoo mikä tuli mieleen äkkisältään oli Muskan ja jotenkin ei nyt vaan jaksanut sinne, tiätsä? No joo, kuitenkin. Aloin sitten häröilemään ton mun listan kanssa, siis se siellä selaimen buukmarkeissa, minkä mä näytin sillon joskus, muistatsä?

Ai niin, et sä varmaan siitä illasta. No mut kuitenkin mulla on se lista ja sitä sit skannailin.. kai sä kuitenkin sen laivan muistat? Siis se iso siellä rannassa, mikä me u.. Ai ei vai? Joo, älä kysy, et sä halua tietää. Niin, no sit mä bongasin sieltä listalta yhen uuden mestan Hakiksessa, siin Vii Voanin hollilla. Ja kun mä katoin sen listan, niin siellä oli spydäri ja lasagne. Pakkohan sinne oli mennä. Ai hä? Joo, Karvinen indeed. Mut kuuntele nyt. Mä hyppäsin Steissin edest sporal mestoille ja menin skruudaa.. Ai mitä siellä oli? No anna ku mä kerron.

An all-you-can-eat buffet with many heavy choices and an average salad bar. The pizza and fresh bread was pretty good, but other than that this was not an awesome culinary experience.

More buffets in the vicinity are Raiku, Oiva and Sävel.

Kotruokabuffa (9,90e) – “Empire lounasbuffet”-nimellä varustettuna – löytyy tästä Fu Man Loun tilalle nykerretystä ravintolasta. Katselin tosiaan etukäteen listaa ja mietin päissäni, että mikäköhän niistä vaihtoehdoista kuuluu listaan ja mikä ei. Paikan päälle päästyäni kävi ilmi, että kaikki. Ihan kaikki. On soppaa, salaattia, lämmintä ja lisukkeita sekä loppuun jälkkärit ja kahvit yms.

Tänään sieltä löytyi mm.: Joku kasviskeitto (#laputoiskiva), lasagne, kanarulla, jauhelihapihvi kermakastikkeessa, paahtopaisti pippurikastikkeessa, pyttipannu kananmunalla, paahdettua lohta, kanavarras, lapinleike, juustoburger, pizza buffet, riisiä, ranuja, välimerellinen salaattibaari (tzatziki, hummus, marinoituja oliiveja, jäävuorisalaatti, tomaatti, kurkku jne jne) sekä mustikkapiirakka. Ja oli siellä muutakin, mutta käsi väsyy, ei pysty. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa, välineet ja juomat (vesi, mehu, kotikalja ja maito) löytyvät buffasta.

Alkuun piti heittää salaattilautanen, ettei mene ihan hillittömäksi (meni se silti). Aloitin kasvissopalla (vaimitätääoli) ja se oli aika neutraali kokemus, lämmintä, ei maistunut mitenkään vahvasti miltään, tekstuuri oli aavistuksen rosoinen. Salaattibaarin antimet eivät nekään olleet ihan mitään hehkeimpiä, mutta tomaatti-kurkku-salaatti olivat tuoreita ja marinoidut oliivit olivat hyviä.

Hummus oli snadisti tunkkaisen makuista, tzatziki olisi taas mielestäni kaivannut reilusti enemmän valkosipulia ja sitruunaa sekä vähemmän makeutta. Liiallinen makeus vaivasi myös marinoituja punasipuleita, mutta punakaali toi kivasti kirpsakkuutta haarukkaan. Mummon kurkut olivat nekin aika pliisun oloisia, lisää happoa vaan reilusti näihin. Tuore leipä oli hyvää, sellaisia pizzataikinasämpylöitä mihin törmää pizzamestoissa.

Pääruokalautaselle tulikin sitten sellainen setti (ei pystynyt maistaa kaikkea, vaikka yritinkin ottaa aika kattavan läpileikkauksen jutuista), että pöytä notkui. Ja niin notkui polvetkin, kun lähdin menemään. Valitettavasti runsaudestaan huolimatta, lämminkään puoli buffasta ei sytyttänyt erityisemmin. Paitsi pizza, siinä oli kivan rapsakka pohja ja tulisia chilejä. Lapin leike oli jättänyt panerointinsa tekstuurin lämpöhauteeseen ja liha oli snadisti kuivakan oloista. Jauhelihapihvi kermakastikkeessa oli ottanut damagea pannulta hieman väärässä kulmassa ja tätäkin vaivasi ylikypsyys.

Spydäri oli pettymys, vähän liian ronskeja biittejä, mutta ei harkitun oloisia, vaan enemmän kiireen tuntuisesti väsätty versio. Sinappi toki jeesasi tässä ja eihän paistettu makkara-peruna-sipuli voi ihan kamalaa olla, mutta silti. Lasagne oli semijees, keskittyen lihaan ja pastaan, tästä puuttui se juustoisuus sekä pitkään haudutetun tomaatisen kastikkeen, että bechamelin tuoma mehevyys. Tämä on tällainen mättöbuffa ja sellaiseksi ihan ok, jos yrittää vaikka tankkaa viikonlopun safkat perjantai lounaalla. Mutta jos sellaista kaipaa, niin suosittelen silti tsekkaamaan esim. Cavernan.

Sisustus on aika samanoloinen kuin Fu Man Loun aikaan, tsori taas noista kuvista. Siellä oli pimeää, enkä mä vaan osaa. Enkä muutenkaan pistä mitään tripodeja pystyyn tai hiero niitä kuvakulmia, mähän oon vähän tällanen salarakas, joka viettää ohikiitävän kiihkeän tuokion mestan kanssa ja sitten viilettää takaisin kaupungin yöhön. Tai jotain.

Parit kasvit ja olutalusista nidotut installaatiot olivat televisioruutujen lisäksi raflan pääasialliset koristeet. Tummanpuhuvat ja ajan patinoimat kalusteet toimivat varmaan parhaiten illalla stoben kanssa istuessa. Kasvissyöjälle oli teoriassa juttuja, mutta oli tämä aika lihapainotteinen tarjonta. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. Tuon satsin jälkeen ei olisi mitenkään jaksanut lähteä patikoimaan, mutta NSA:n kauko-ohjaimen motivoimana ja aikaisemman kommentin perusteella päätin tehdä pikku rundin, joka sitten eskaloitui pidemmäksi tetsaukseksi. Haapaniemenkadulta ei löytynyt kuin Cafe Namcha, Chokh Di Kitchen on ehkä sen taustafirman nimi. Ja Samson’s afrikkalaiskauppa mainosti lounasta posterilla, mutta se oli African Potsin lounas. Tosin maha pystyssä en vaan kyennyt menemään sisälle kyselemään tarkemmin mahdollisesta tarjonnasta. Luulen, että pitää pitää luova tauko lounaista, jotta pystyy taas maanantaina syömään jotain.

Pps. Ravintola Kaisaniemen terassi talviteloilla. Hyvää viikonloppua!

URL www.streetbarkallio.fi
Puhelin 0400-440813
Osoite Hämeentie 10, Helsinki

Fabrik

Tadaa! Lounas #800 on nyt tehty ja taputeltu, eli ruokaa on syöty ja paljon. Vaikka ei uskoisi, kun on robottiohjauksella tuo painokin jo tippunut hieman, tosin oli se alenemaan päin jo ilman apuvälineitäkin. Tänään piti siis keksiä joku normaalia mielenkiintoisempi vaihtoehto, perustuen siihen ikiaikaiseen sääntöön, että tietyt numerot ovat merkityksellisimpiä kuin toiset. Erityisesti numerot joissa on paljon nollia.

R tuli myös lounaalle, joka aiheutti lisäpiirteen kokonaisuuteen, enkä tavallaan halunnut poimia “siltä listalta” Nokkaa tai Palacea, kun olen niissä tavallaan käynyt. Ora palvelee vain perjantaisin ja muut tuntuivat liian “normaaleilta”. Mutta Fabrik-ravintola on ollut jo hetken tapetilla, jääden jotenkin oudosti omilta listoilta puuttumaan. Nyt oli hyvä hetki korjata tilanne ja käydä tarkistamassa meininki.

A Scandinavian styled bistro with Mediterranean flare in their food. The lunch was light and tasty.

Other restaurants close to this one are Il Bucatino, Fulbari and Bumi Cafe.

Lounaaksi tässä “italialaiseen ja ranskalaiseen ruokakulttuuriin” perustuvassa ravintolassa on tarjolla lautasannoksia, tänään päivittäin vaihtuvalta listalta löytyi: Paistettua lohta kermaisella pinaatilla & 67 asteen muna (ja currykastiketta) sekä Falafel ja linssi-tabbouleh’a & baba ganoush-munakoisotahnaa. Koska oltiin isosti liikkeellä, niin otettiin koko lista, R nappasi lohen ja minä falafelit. Loppuun on kahvia tai (pussi)teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskillä tullessa, safkat tuodaan pöytään. Aseet yms on jo pöydissä.

Ruoka tuli vauhdikkaasti, vaikka oltiin about ruuhka-aikaan ravintolassa. Ensi silmäys annoksiin oli jännä, annokset olivat kivasti aseteltuja, mutta myös yllättävän riisutun oloisia. Toisaalta yksinkertainen on kaunista ja niin edelleen, joten hyökkäsimme nälkäisinä annosten kimppuun. Oman annoksen huippukohta oli se jännän meksikolaisen (oliko se korianteri mikä tämän vaikutelman sai aikaiseksi?) oloinen baba ganoush.

Tämä oli sopivan kirpsakka ja samalla täyteläinen, antaen mukavan mehukkaan (ja yllättävän tomaattisen oloisen, vai johtuiko se siitä tabboulehista) vastakohdan kuivahkoille falafeleille. Pyörykät oli vängästi maustettu, mutta eivät silti olleet Stadin kärkikastia, mielestäni mm. Mediterraneon loistavat pullat pesivät nämä. Linssi-tabbouleh oli hauskasti erilainen, raikas lisuke, kuten myös se simppeli vihreä salaatti.

Focaccia-leipä oli maukasta ja miellyttävän ilmavaa, eikä liian rasvaista/suolaista, kuten nämä joskus tuppaavat olemaan. Leipää kaipasimme molemmat enemmän ja R:n lohkoon oli eksynyt (värjätty) musta oliivi. Oliivit ovat toki normi”mauste” näissä leivissä, mutta tämä ei jotenkin ehkä osunut niin maaliin. Oma annos oli ihan jees tällaiseksi kevyeksi vegelounaaksi.

R kauhisteli hetken sitä currykastiketta (tästä ei ollut siis mainintaa raflan seinällä, vain webastossa ja tuulen kaatamassa ulkofläpissä), joka ei ole hänen suosikkejaan (note to self: “mutta meidän kastikkeessa on taco-maustetta”), mutta kävi sitten kalaan käsiksi. Pääsin itsekin maistamaan annosta ja kala oli mielestäni hyvin kypsennetty, pintaakin oli saatu mukaan ja itselle se kevyehkön makuinen curry pelasi.

Mutta molemmat meistä ihmetteli sitä kermaista pinaattia, jota oli eksynyt lautaselle yksi teelusikallinen. Oikeastihan tässä oli lisukkeena lohkoperunat ja se pinaatti ei sieltä mitenkään noussut esiin makunsa puolesta. Perunat olivat ook, kuten se sama vihreä salaatti mikä minullakin oli. Kananmuna oli hyvä ja sai meitä muistelemaan Helsingin Kulinaarisen Instituutin molekyylikokkauskurssia, jossa keitettiin kaniksia hyvin tarkalla asteella.

Loppuun vedettyyn kahviin sai kannusta “oat milk” maitoa, joka tuli kiireessä luettua “goat milk”, millastakohan se olisi. Molemmat annokset olivat ihan passelit, tällaiseksi kevyeksi lounaaksi. Mutta ei mitään sen ihmeellisempää, mikä on sinänsä siis ihan ok, mutta ei tämä osunut ihan sinne ennakko-odotuksien hahloon. Mikä on tietty oma vika, mitäs odotin.

Sisustus on valoisa ja tilavan oloinen, L-muotoisen tilan toista päätyä koristaa viherseinä, toista viinikaappi. Lattia on ilmeisesti originaali, kun on ottanut sen verran hittiä, pistää miettimään, että mitä tässä on ollut aiemmin. Kalustus on linjakas ja isojen ikkunoiden ääressä oli mukava istuskella lounastamassa. Taas oli löydetty myös hienoja lamppuja kattoa koristamaan. Taustalle olisi ehkä kaivannut jonkun ääniraidan. Asiakaspalvelu oli ripeää ja asiallista. Huomenna sitten uutta putkeen, kai tässä pitää loputkin kaupungin ravintoloista rehata läpi kun on tähän asti päästy.

Ps. Äh, taas oli jäänyt kaupunginosat merkkaamatta, mutta paikkasin näin jälkikäteen. Joidenkin uusien rutiinien käyttöönotto on näemmä vaikeampaa.

Pps. Tricky Disco.

URL www.fabrikhelsinki.fi
Puhelin 010-3370750
Osoite Tehtaankatu 25, Helsinki