Krog 16

Kyklooppi on saatu takaisin aitaukseensa odottamaan kohtalonpäiväänsä. Muutenkin tässä alkaa kuviot taas normalisoitumaan. Aamu sujui näin ollen rattoisasti hikimatolla ja sekin osuus päivästä alkaa selvästi rutinoitumaan, hyvä niin. Normisettiä rikkoi vähän piipittelyn kuunteleminen kopissa, mutta sen suoritettuani siirryin apostolin kyydillä kohti ruokaa, elopainosta on tipahtanut jo melkein puolet tavoitteesta, joten hätäännyksissä piti saada äkkiä kaloreita vyön alle.

Onneksi jostain (eat.fi:n arvostelulista?) olin poiminut Krog 16 -ravintolan listoilleni ja suuntasinkin sinne mahdollisimman kiemurtelevaista reittiä, jonka aikana tuli tehtyä havainto Red Conceptionin olevan remontissa ja muutenkin umpi kiinalaisen uuden vuoden johdosta. Ja onko Nerone jotenkin freesannut ilmettään vai tekeekö muistini tepposet?

A truly wonderful lunch at this hidden gem right by the dockyards, the salmon dish I had was delicious and the gnocchi near perfect. Nevermind the distance from the center, you should definitely visit this restaurant.

Other amazing spots around here are Baskeri & Basso (note! only dinner), Fat Ramen and Trattoria Corretto.

Facebook on sopivan epämääräinen ravintolan luonteesta, “skandinaavinen bistro espanjalaisella ja ranskalaisella twistillä”, mutta käytännössä siis lautasannoksia (11,90e) alkusalaatilla ja jälkkärillä. Tänään tarjolla oli Salmon eli paahdettua lohta, kuminavoissa paistettuja gnoccheja, ruusukaalta ja sitruunadressing; lamb eli pitkään haudutettua karitsaa, parmesanpolentaa, mintulla maustettuja herneitä ja ruskistettua heraa sekä veggie eli paistettua quornia, parmesanpolentaa, kuminavoissa paistettua ruusukaalta ja sitruunadressing.

Erinomaisen selkeästi ja hyvin laputetussa (jei!) salaattibaarissa oli: Caesar-, caprese- ja couscous-salaatti sekä lämmintä patonkia ja vaahdotettua (sekä ruskistettua?) voita. Jälkkäriksi oli: Kahvia/teetä (tätä oli metallikannussa valmiiksi haudutettuna, mutta lappu puuttui, otin tsägällä oikeasta kun pannu oli niin houkutteleva) sekä passion curd, jogurttimoussea ja marenkia.

Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa kassalle, joka on suoraan oven edessä. Vesipiste löytyy avokeittiön vierestä. Valitsin sen lohen, vaikka vähän kutkutti lammaskin, quornia syön sitten kun muu ruoka loppuu maailmasta.

Alkuun heitetyt salaatit olivat todella upeita kaikessa yksinkertaisuudessaan. Caesar-salaatti oli napakkaa salaattia, hyvälaatuista ja isohkoa parmesanlastua, erinomaista – mutta silti sopivan kevyen makuista – kastiketta sekä ilmavan rapsakoita krutonkeja. Couscous oli juuri sellaista kuohkeaa ja aavistuksen kosteaa, ihanan hennolla mintun hailahduksella sekä rusinoiden tuomalla makeudella. Vihreä paprikabrunoise toi lisää makua ja tekstuuria kauniiseen couscousiin.

Caprese oli maltettu myös pitää uskollisena alkuperälleen, mozzarella oli täyteläistä, tomaatit (tässä oli jotain vihreääkin, heirloom?) olivat niin hyviä kun ne tähän vuodenaikaan kykenevät ja basilika sekä pirteä kastike viimeisteli kokonaisuuden. Tähän kun veti sivuun sitä hattaramaisen sisuksen ja rouskuvan kuoren omaavaa uunituoretta patonkia ja hieman mausteista (ruskistettua?) voita, niin olisin ollut ihan tyytyväinen pelkästään näihin alkupaloihin.

Mutta tulihan sieltä vinhaa vauhtia myös kalaa pöytään. Tämä oli erittäin tasokas lounasannokseksi, kala kypsennettynä mehukkaaksi ja pintaan paahdettu ohut karamelisoitunut kerros; loistavan sitkon omaavat gnocchit paistettu rapeiksi ja täyteläisiksi maustevoissa. Ruusukaalin kitkeryyttä taittoi samainen beurre noisetten kaltainen kastike, mutta myös hento sitrusmaisuus.

Nämä komponentit toimivat niin erikseen kuin yhdessäkin todella kauniisti, se majoneesi jota oli tursotettu annokseen vei homman ihan sinne överiyden kielekkeen reunalle, mutta pysyi kuitenkin kasassa eikä tehnyt Thelma & Louisea. Ainoa mikä tässä harmitti oli se, että olin vedellyt kaikki ne leivät enkä kehdannut nuolla lautasta puhtaaksi.

Jälkkäriäkin oli, jonka olin jo unohtanut, tarkoitus oli luikkia pois raflasta, mutta pikku passioveneet näyttivät niin hyviltä, että täytyihän sitä vähäsen. Ja hyvä, että otin, koska tämä oli raikas ja kepeä lopetus tälle todella loistavalle lounaalle. Kirpsakka passio ja muhkea jogurtti kohtasivat toisensa tasavertoisina lusikallani, crumblen tms tuoden oman raffin puolensa mukaan bileisiin. Suosittelen lämpimästi, täällä kannattaa ehdottomasti käydä.

Sisustus on tilava ja valoisa, kalustus linjakkaan pelkistetty. Taustalla soi eloisa musiikki, ja soittolistan sisältö oli yllättävän laaja-alainen. Asiakaspalvelu oli erinomaista, kohteliaan pirteää ja proaktiivista, minulle esiteltiin pyytelemättä lounaan rakenne ja salaatti sekä jälkkäripisteet, että myös vesi jne. Mainio ensi kosketus heti alusta lähtien, loppuun asti, lisää tällaista.

Kasvissyöjälle oli tänään sitä quornia (blech), mutta on täällä ihan validejakin vaihtoehtoja, huomenna olisi melanzane, munakoisolasagnea. Lasten kanssa mahtuisi hyvinkin syömään ja ruoka oli niin hyvää, että pitää tuodakin joku kerta koko pesua maistelemaan herkkuja.

Ps. Masterchef tulee taas, eka jakso 28.2. klo 21, jei!

URL www.krog16.fi
Puhelin 010-3361570
Osoite Munkkisaarenkatu 16, Helsinki

Taco Bell

Katuvalot vilkkuivat viivoina sivuillani, rynnistäessäni eteenpäin kuin mielipuolinen kyklooppi palaamassa Tartaruksen porteille. Kurvattuani pihaan löysin itseni kahvikoneen äärestä ja sain evaluoinnin jälkeen ajan uudelle tapaamiselle.

Kyklooppi tulisi saamaan toisen silmän muutaman viikon päästä. Kaikki tämä johti kuitenkin siihen, että olin keskustan suunnalla siihen epämääräiseen aikaa joka sijaitsee aamiaisen ja lounaan välimaastossa, mutta arkipäivänä, jolloin brunsseja löytyy vain dekadenteimmista kolkista.

Kaoottinen tilanne ajoi minut lopulta epätoivoiseen päätökseen. Vedin kauan aikaa sitten hihaani sijoitetun ässän esiin ja suuntasin Taco Bellin ovelle.

Taco Tuesday (well, Wednesday in this case) at Taco Bell, the food was inoffensive and the delivery quick.

For a more nuanced look at this sort of food, go to Tortilla House, Cholo or Chalupa.

Taco Bellista saa tex mex kamaa, tai jotain sen henkistä, tacoja ja burritoja yms. Koska olin tolkuttoman ajoissa liikenteessä, niin ei vaan pystynyt taipumaan burritoon, vaikka periaatteessa se olisi pitänyt maistaa.

Otin “snacks”-listalta: Crunchy Tacon (2,50e), Mexi Meltin (2,50e), sivuun pico de gallo -salsan (1,35e) sekä limpparin (2e / 4dl). Sisälmyksiksi tuli possua ja tulisena (natch). Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, josta sai piipparin messiin.

Safka tuli nopeasti, kuten konseptiin kuuluu. Limppari (Sosa Sola Nolla) oli kylmää ja hyvää, noin muuten tässä kuljettiin aika tasaisella maastolla. Pico de gallo oli ehkä aterian kohokohta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Makean hapokas ja raikkaan oloinen salsa, jota olisi voinut vetää enemmänkin kuin tuollaisen todella naftin kupin.

Ne tacot olivat ihan ook, kovakuorisessa hämäsi snadisti se juusto, joka ei ollut sulanut, ehkä se olisi toiminut paremmin lähempänä lämpimää lihasörsseliä? Possun jauhelihasta väsäilty sötkötys olisi omaan makuun kaivannut enemmän sitä tulisuutta kuin mitä tämä “tulinen” versio käsitti, mutta ehkä se johtuu vain minusta.

Se kuumennettu kääre pelitti paremmin, tosin vain aavistuksen, koska tässä kohtaa oli jo salsa vetäisty naamariin. Tämä oli quesadillan kaltainen systeemi, sulanutta juustoa ja samaa lihahässäkkää yms. Mutta tätäkin vaivasi se geneerisen varovainen makumaailma.

Kaikki oli siis ihan syötävää, nälkä lähti ja oli nopeaa sekä melko edullista. Konsepti toimii, kuten muissakin tällaisissa globaaleissa pikaruokaketjuissa. Mutta samoin kuin mäkkäreissä sun muissa, niin ei tämä mitään isoa muistijälkeä jätä, ehkä ei ole tarkoituskaan.

Sisustus on sekoitus mättösafkaa tarjoavan ketjun utilitaarisuutta ja Killa Kalin surffausteemaa, ryyditettynä pienokaisilta kielletyllä yläkerralla jossa on tietty kaupungin ihan ygös pilppeet.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain, tosin mielestäni parempaakin vegemättöä löytyy pienen matkan päästä. Tai kauempaa. Vitsit, pitääkin mennä joku kerta Ikeaan lounaalle!

Ps. City osaa kertoa, että Bar Cón on laajentumassa Kallion suuntaan, toivottavasti siellä tulee lounaskin tarjolle. Aromista (sekä Citysta, Viidestä Tähdestä että Soppa365:sta, Royal Ravintolat osaa markkinoida) löytyy artikkeli legendaarisen Farougen uudesta tulemisesta. Jei!

Pps. Vaikka tämä ei muistijälkeä jättänytkään, niin jotenkin tuosta tasapäisestä safkasta tuli mieleen yksi HBR:n artikkeli innovaatioista ravintoloiden keittiöissä. Varmaan Taco Bellilläkin on omat testi- ja kehityskeittiönsä, mutta ehkä heillä innovaatiot liittyvät skaalaan ja prosessien jouhevoittamiseen enemmän kuin upeisiin makukokonaisuuksiin? Tai ehkä mä en vaan tavoittanut sitä Taco ‘Clock -hetkeä?

Ppps. New Yorkerissa on ihan parhaat Valentine’s Day runot naimisiin joutuneille. Hyvää ystävänpäivää!

URL www.tacobell.fi
Puhelin 040-6865301
Osoite Kalevankatu 2, Helsinki

Lämpö

808, whoop whoop \o/ Tänään piti juhlistaa tuota myyttistä laitetta, rumpukoneiden kuningasta. Valitettavasti tesno-aiheisen lounaan normikohteet oli jo koluttu, kuten Kaapeli, Nosturi, Kuudes Linja, Konnichiwa (eli Nolla) ja Teurastamo kokonaisuudessaan.

Listaa skannaillessani mieleen juolahti Täffä sekä Suvilahden ravintola Lämpö, Städäri tuntui vähän “reaching for it”. Mutsin tilalla oleva Pub Peräkammari ei tarjoile kuin juotavaa ja sen entryn jälkeen alkoi pää lyödä tyhjää.

Otskin opiskelijaruokala ei jotenkin houkutellut, joten Sherlock Holmesin metodeja mukaillen päädyin Lämmön lämpimään syleilyyn ja aloitin matkani kohti Kaasukellojen silhuetteja.

A restaurant in the midst of an old industrial ground, which is nowadays used for hosting happenings, such as the Flow festival. The food was not a reason to visit, but the area does have a very distinct feel to it, so visit, if that floats your boat.

There are better restaurants “just across the street”, in the Teurastamo area, such as B-Smokery, Palema and Tukkutorin kala.

Ihastuttavasti buffet-mallisen lounaan (10,40e) sisältö oli tänään “Pita-buffet, duunaa oma dönerisi”, johon kuului: Turkkilaista linssikeittoa, soija-, kana- ja kebablihatäytteitä, tzazikia, juustoraastetta, salaattibaari (jäävuorisalaatti, caesar-salaatti, krutonkeja, marinoitua punasipulia, porkkanaraastetta, pepperoni-chilejä, tonnikala-pastasalaattia, chilimarinoituja oliiveita, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, siemeniä etc, yrttiöljyä sekä sinappikastiketta), leipää ja levitteitä sekä tuunaa-oma-laskiaspulla jälkkäri kahvilla ja teellä.

Näiden lisäksi oli tarjolla pelkkä soppa (8,60e) sekä burgeri (14,30e). Otin tietysti sen buffan. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa. Ja saa täältä myös jotain (blech) burgeria (14,30e).

Alkuun hörpitty soppa ei vakuuttanut erityisesti. Maku oli pliisu ja rakenne vähän sellainen rakeisen jauhoinen niistä linsseistä. Leipä olisi varmaan auttanut, mutta ajattelin keskittyä siihen pitaan.

Pääruoka ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa myöskään. Kebabliha oli teollisen näköisiä lastuja ja maku oli sen mukainen, tämä oli kaukana Döner Harju Cityn toteutuksesta, mutta mielestäni hävisi ihan jo tusina pizza-kebabjointeillekin.

Revitty kana oli onnistuttu vetämään yli ja oli aika kuivakan oloista. Hennon oloinen tomaattikastikekaan (tai siis “salsa”) ei oikein futannut, vaikka tuuttasin siihen srirachaakin.

Tzaziki oli miellyttävän täyteläisestä jogurtista duunattu, mutta tähänkään ei oltu uskallettu puristaa valkosipulia niin, että olisi maistunut.

Salaatit olivat tuoreita, mutta marinoituja punasipuleita ja oliiveita lukuunottamatta nämä eivät herättäneet suuria tunteita puoleen tai toiseen. Yrttiöljy maistui pääosin persiljalta ja joltain geneeriseltä kasviöljyltä.

Pitaleipä oli sitä kaupan perussettiä ja juustoraaste hävisi jonnekin niiden kummallisten kebabliuskojen sekaan. Vähän tällainen mättöbuffan oloinen setti ja heikommasta päästä oleva sellainen.

Sisustus oli aika rock, tummat seinät (ja ruskea tukka) sekä kovasti tapahtumien postereita ja muita jänniä sisustuselementtejä. Tiskin viereistä seinää väritti kahvimainos ja yhdessä nurkassa oli lasten leluja karsinoituna.

Ei tämä mitenkään erityisen viihtyisän oloinen ollut, tilasta voisi saada paremmankin, toki disco-valaistuksessa ja pienessä hiprakassa tämäkin varmaan toimisi.

Harmaana talvipäivänä ei niinkään. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. City-lehti uutisoi, että oiva viinibaari Skattan rannassa, La Petit Chaperon Rouge, tarjoilee nykyisin ruokaakin. Tosin ei lounasta (buu).

Pps. It it Redi yet?

Ppps. Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa maskuliinisuudesta ja sen sellaisesta. Mullakin on pari tuotetta, joiden värikoodi on “gunmetal black”, olenko liian herkkä? Pitäisikö nyt käydä hakemassa jotain testosteronirokotetta vai miten tää homma toimii? Tosin artikkelin loppupäässä ollut täysin tieteellinen ja pätevä testi antoi minulle synninpäästön. Huh, pelästyin jo hetkeksi.

URL www.ravintolalampo.fi
Puhelin 045-1186333
Osoite Kaasutehtaankatu 1, Helsinki