Hieta

HUOM! Ravintola on suljettu.

Kuten aiemmin todettu, Hieta aukesi tänään lounaalle ja sinnehän oli pakko kirmata kuin aropupu konsanaan. R. tuli kanssa mestoille, joten mentiin yhdessä katsastamaan tätä Salven maantieteellistä jatkajaa, maallinen jäämistöhän oli jo aiemmin siirtynyt satama-altaan toiselle puolelle, S-ryhmän Chico’s:in tilalle. Vähän riitaisa aloitushan tällä ravintolalla oli, mutta nyt näyttää kaikki asettuneen kivasti paikalleen.

A very good neighborhood restaurant with classical Finnish dishes done well, the Baltic Herring lunch was excellent as was the service. The restaurant also has a terrace for enjoying those few beautiful summer days that grace Helsinki each year.

Other interesting restaurants close by are Merimakasiini, Fat Ramen and Trattoria Corretto.

Päivittäin näyttäisi olevan tarjolla pari lautasannosta ja soppakanuuna leipäpöydän kera. Tänään menulta löytyi: Silakkapihvit perunamuussilla ja tillikreemillä (10,30e), Hietalahden paras(!) nakkikeitto (8,70e) sekä possunleike krossatulla perunalla ja Béarnaise-kastikkeella (17,90e). Oli siellä myös jotain á la carte annoksia sekä jotain viinitäkyjä. Alkuun kaikkiin lounaisiin tulee pieni salaatti ja sitten on se leipäpöytä (tummaa ja vaaleaa) suolatulla voilla.

Loppuun on kahvia tai (valmiiksi haudutettua!) teetä. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, aseet yms löytyy valmiiksi katettuina. Itselle tuli tuo silakkapihvit ja R. otti nakkikeiton, joka siis on tosiaan heti tarjolla leipien vierestä.

Alkuun tuli se salaatti pienessä kulhossa ja tämä oli erittäin hyvä, ihanan raikas ja loistavalla kastikkeella väsäilty nälän herättäjä. Pikkelöity punasipulikin oli pirskahtavan freesiä, tosin omat oli hieman raffisti leikattu, joten joutui vähän veitsellä auttamaan. Ihan kuin ravintolan avaamisessa olisi tullut hintsusti kiirus. Leivät olivat erinomaisia, vaaleassa maalaisleivässä oli hyvä kuori ja upea sitko, tummakin leipä toimi mahtavasti. Erinomainen aloitus lounaalle.

Pääruoat tulivat tosiaan hieman eri aikaan, kun soppa napattiin itsepalveluna kanuunasta. Vaimon nauttima nakkikeitto oli, jos ei nyt parasta, niin todella hyvää. Hyvä liemi ja tasokkaat nakit sekä muut keiton ainekset (tottakai piti itsekin maistaa, tämän saa 3e hintaan alkuruoaksi tuolle lautasannokselle) yhdistyivät herkulliseen kokonaisuuteen. Alkusalaatin ja niiden hyvien leipien kera tämä on omassa hintatasossaan yllättävän kova veto lounaaksi näillä leveyspiireillä, kannattaa jo pelkästään tämän takia käydä täällä.

Mutta se main event, eli paistetut silakat muussilla, mikä on kaiketi se mistä siirtynyt Salve ja tämä kohta Helsinkiä on niin kovin kuuluista. Hyvä, että oli lounaslistalla heti ensimmäisenä päivänä, pääsin vertailemaan aiempaan, ei niin ihmeelliseen kokemukseen alkuperäisessä Salvessa. Huomattavaa on, että täältäkin löytyy myös á la carte versio kyseisestä annoksesta, joka on joka päivä tarjolla ja jokseenkin samalla hintatasolla kuin Salvessa (17,90e). En osaa sanoa miten tuo versio eroaa tästä lounasannoksesta, ehkä ainakin kooltaan?

Kauniisti aseteltu annos sisälsi perunamuussin päälle sijoiteltuna mummonkurkkuja sekä niitä silakkapihvejä. Muussin viereen oli tursoteltu tilli-fenkolikreemiä. Ensi kosketus kalaan oli upea, tämä oli todella todella hyvä versio silakasta, kalasta josta en yleensä ole kovinkaan innoissani, paitsi pikkelöidyssä muodossa. Mutta nämä olivat kaikessa massiivisessa suolaisuudessaan todella herkullisia. Muussi oli ilmavan tasaista ja täyteläisen makuista. Kalaa ja muussia komppasi todella herkullinen kreemi loistavasti, tämä oli todella mainio versio tästä klassikkoannoksesta.

Mummonkurkut, tuo jossain vaiheessa ylikäytetty, nostalginen komponentti oli tässä todella kaukana kaikesta laitosruokalamaisesta meiningistä. Nämä olivat itsessään freesejä makupaloja, mutta erityisesti komppasivat annoksen muita kavereita nasevalla tavalla, leikaten kalan suolaisuutta sekä muussin ja kreemin täyteläisyyttä juuri sopivalla tavalla. Todella hyvä suoritus ja aivan ehdottomasti pakollinen käyntikohde kaikille jotka hyvästä ruoasta välittävät. Ja todella miellyttävää, ettei Royal Ravintolat ole tässä kohteessa lähteneet (ainakaan ensi päivinä) repimään maksimituottoja hinnoittelullaan vaan pysyvät järjellisissä lounashinnoissa. Äkkiä tänne lounaalle, jos et ole jo käynyt!

Sisustus on Salveen verrattuna skandinaavisen hillitty ja tuoreen oloinen. Vähän on seinille tuotu kaunista vanhaa taidetta ja upeita kuvia tästä alueesta entisajan päiviltä. Tähän hieman liittyen, ainkin Hesari uutisoi tänään uudesta Stadiin liityvästä kuvapalvelusta: helsinkikuvia.fi, kannattaa sekin käydä tsekkaamassa. Mutta niin, täällä oli mukava istuskella, hieman hatarasta tuolista huolimatta (kantsii korjata se tokan ikkunapöydän oven puoleinen tuoli, heiluu aika paljon) ja vahdata isoista ikkunoista Hietsun torin viereistä vilkasta liikennettä. Terassikin löytyy, sitten kun Suomen kesä taas hellittää hieman räntäsateineen.

Asiakaspalvelu oli erinomaista ja iloisen sujuvaa. Kaikki hoitui nopeasti ja asiat jaksettiin esitellä sekä omatoimisesti kerrottiin lounaan struktuurista, leipäpöydästä jne, kiitokset siitä. Kasvissyöjälle listalla on tosi naftisti juttuja, mikä on nykypäivänä hieman yllättävää. Varsinaiselta listaltakin löytyy omaan silmään tasan yksi pääruoka: Härkäpapupyörykät lämpimällä perunasalaatilla ja sillä herkullisella tillikreemillä. Kyllä tuon kerran vetää, mutta luulisi että olisi vähän enemmänkin tarjolla.

Ehkä tuo ei sovi merimies/-rosvo teemaan? Lasten kanssa voisi erittäinkin hyvin tulla käymään ja mainostivatpa, että niin Vappuna (pelkkä normilista) kuin Äitien päivänäkin (joku erikoisempi kattaus) on tilaa ja kannattaa tulla käymään. Voi olla, että tuleekin varattua äitienpäivän päivällisen kohteeksi, oli sen verran hyvä kokemus.

Ps. Ainiin, unohtui mainita. Eka! Jei! Oltiin tosiaan vaimon kanssa ensimmäisiä ja kiva kun hänkin pääsi mukaan nauttimaan tästä hyvästä lounaasta. Saatiinpa ihan käsipäivää ravintoloitsijalta, mikä oli ihan tyylikäs suoritus.

Pps. Tässä vielä oiva Viisi Tähteä artikkeli kyseisestä ravintolasta.

URL www.ravintolahieta.fi
Puhelin 09-61285250
Osoite Hietalahdenranta 11, Helsinki

Sham’s Flavours

Toisella yrittämällä humahdin paikalle ysillä ja vähän yli klo 11, että ravintola ehtisi avautuakin. Jännän epävakainen keli saatteli sporaa läpi Kaisaniemen ja Hakiksen, aina Linjoille saakka. Hienoa, että kesärenkaiden vaihtopäivälle osui ironinen räntäsade, onneksi tuollaiset sulaa näinä päivinä jo maahan iskeytyessään. Iltapäivää kohdenhan tämä lähti jo ihan kivasti selkeytymään. Mutta niin, eli kohteena tosiaankin ruokarekasta ravintolaksi transformerin (Robots in disguise!) kaltaisesti muuntautunut Sham’s Flavours.

Indian street food available at this food truck, which has turned in to a restaurant. They have veggie and meat Thalis, Dosas and much more on the menu.

Other interesting ethnic restaurants in the near vicinity are Sandro, Lemon Grass and Camel Cafe.

Paikka tarjoaa intialaista katuruokaa sekä makeita meininkejä. Lounaaksi on tarjolla thali (10,90e) joko vegeilymeiningillä tai lihalla. Näiden lisäksi löytyy myös dosa-annoksia (6e – 10e) eli paikallisia lettuja makeilla tai suolaisilla täytteillä. Itse valitsin tuon vegethalin, että voisin hehkutella kotiinpaluuseen asti moraalisesti oikeiden valintojen polulla. Siellä odottaakin sitten iltapalaa ajatellen Lidlin oiva Salami pur porc. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille. Vesi tuodaan pöytään, kuten myös ruoka ja aseet.

Muovitarjottimen helähdettyä eteeni tuli annoksen tutkimisen vuoro. Paria eri basmatiriisiä (maustettuna ja normi), salaattia yrttimausteella, jogurttikastike, varsinainen kastike sekä pari jännää itämaisen katkarapukeksin kaltaista systeemiä. Lähestyin varovaisesti riisin kautta ja vaikka eilen nillitin riisin maustamisen hifistelystä, niin täytyy sanoa, että maustettu riisi näistä kahdesta vaihtoehdosta oli se maukkaampi. Salaatti oli hyvin geneerinen, tosin se oli saanut jotain kuivattua yrttiä (oreganoa ehkä?) mausteeksi, joka vähän jeesasi.

Tähän tuli napattua mukaan vähän sitä jogurttikastiketta kostukkeeksi, joka olikin ihan kiva, hieman hapan lisuke tähän riisin kylkeen, tosin hävisi omasta mielestäni nepalilaisten raita-kastikkeille. Tätä oli muuten yllättävän vaikea nauttia sillä lasten haarukalla, mikä annoksen mukana tuli. Ensin noukin sitä niittä oudoilla kekseillä ja sitten lopuksi dumppasin viimeisten riisien päälle kun en muutakaan keksinyt.

Toki tämä on intialainen ravintola, mutta täältä etäältä katsottuna ne mappaantuvat (näin Suomi-ravintoloiden osalta) jokseenkin samaan lokeroon. Kasviskastike oli tämän shown starba ja tästä löytyi makua kuin pienestä kylästä. Harmi että sitä oli niin naftisti jaossa, tätä olisi mielellään kauhonut enemmänkin.

Tämä oli tällainen kivan kevyt lounas sopivalla eksotiikalla, vähän teki mieli kokeilla myös niitä dosa-lettuja, seuraavalla kertaa sitten. Vertautuu aika hyvin tuohon viereiseen Camel Cafen tarjontaan, joka sekin on ihan kokeilemisen arvoinen. Ilmeisesti täällä on viikonloppuisin joku brunssin kaltainen, jota kassaneiti mainosti minun jälkeen tulleille asiakkaille. Sieltä saattaa saada kattavamman valikoiman eteensä.

Sisustus on kotikutoisen oloinen, mutta ihan viihtyisä, paitsi että äänimaailma koostui kahvikoneen tms surinasta. Jos ei olisi ollut viereisen pöydän puheensorinaa täyttämässä eetteriä, niin olisi voinut tulla tuosta taustaraidasta mieleen Eraserhead.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja sujuvaa. Tässä oli taas sellainen välitön ja kotoisa tunnelma, vaikka asiakaskohtaaminen olikin melko pikainen. Kasvissyöjälle on se kasvisthali tai sitten joku noisa vege-dosa-letuista tai samosoista. Lasten kanssa voisi mahdollisesti napata jonkun makean pikku palasen, tilaa on ihan kohtuullisesti.

Ps. Tämä olikin sitten lounasravintola #655, eli yhdentoista jälkeen olisi 666, mutta Manala on jo käyty, Krypta on kiinni ja Hiisi on suljettu. Pitää innovoida. Tosin ehkä tuon assosioiminen johonkin kirkko tms lounaaseen on liian epäkorrektia, ehkä menen vaan johonkin random paikkaan.

URL www.shamsflavours.com
Puhelin n/a
Osoite Toinen Linja 9 B, Helsinki

Fulbari

Nepalilainen ruoka on viehättänyt itseä siitä asti kun ensimmäisiä kertoja Lönkan Satkarissa käytiin kavereiden kanssa lounastamassa, vuosia ja vuosia sitten. Tämä uskomaton yhdistelmä mausteista – usein hieman jopa tulista – ruokaa riisin kera. Ihania pikku lisukkeita, kuten linssejä ja raikastavaa raitaa sekä tuoretta, upean ilmavaa leipää, muodostaa yhdessä sellaisen makunautintoja tuottavan synteesin, että tavanomaisempikin ravintola pystyy tyydyttämään minut enemmän kuin tarpeeksi.

Senpä takia on ilo löytää ravintola, joka tarjoaa näitä kaipaamiani herkkuja normaalia korkeammalla tasolla. Tässä yksi niistä ja hyvä, että Hieta-ravintola oli www-sivuistansa huolimatta (24.4. lounas piti olla Burgundin pataa ja riisiä) edelleen remontin parissa. Keskiviikkona alkaisi lounas ja jos tätä ei-ihan-niin-luotettavaa webskaa uskoo, niin ensimmäisellä lounaalla olisi yllättäen silakkapihvejä, perunamuusia ja tillikreemiä. I’m there dude.

One of the better Nepalese restaurants in Helsinki, the lunch menu architecture is still the same as with the other restaurants. You get the Naan, Raita and other condiments with the main event, served on the eponymous thali plate.

Other great Nepalese restaurants in Helsinki are Shubha Kamana, Pikku Nepal and Bihani.

Mutta päivä oli kaunis ja nälkä oli kasvamaan päin, joten suuntasin karvaiset käpäläni kohti Masa-Yardsia, koska olin arvellutkin ettei tuo Hieta ole aikuisten oikeasti auki. Tämä mielessä, olin napannut Listalta lähistöllä 10:30 avautuvan lounaan ja “Plan B” sisälsi nepalilaista, tällä kertaa pitkään odoteltu Fulbari. Paikka tarjoaa normisetin, eli viikonpäivän mukaan vaihtuvan listan lautasannoksia, joista saa myös kombon tai sitten vielä päivän ekstran.

Tänään oli tarjolla: Fulbari Special Karai eli tandoori marinoituja kanan rintafileta ja lammasta, tuorejuustoa, paprikaa, sipulia, inkivääriä ja tomaattia cumina-currykastikkeessa (12,90e); To-Fu (sic) Tikka Masala eli tofua, sipulia, paprikaa, tomaattia curry-masalakastikeessa (9e); Saag Paneer eli tuorejuustoa, pinaatti-curry-kermakastikkeessa (9,20e); Tandori Chicken eli tandoori kanaa tuorejuusto-tomaatti-kermakastikkeessa (9,70e); Lamb Masala eli lammasta ja valkosipulia tulisessa curry-masala kastikkeessa (9,90e); Prawn Chilli eli katkarapuja tulisessa sipuli-soija-tomaatti-chilikastikkeessa (9,70e) sekä Lunch Mix eli kaksi (normi)ruokaa samalle lautaselle yllä olevasta luettelosta (10,90e).

Ruokiin kuuluu riisin, Naan-leivän sekä lisukkeiden (komboon ei tullut papu/linssi-lisuketta, nyyh) että kahvin/teen lisäksi salaattibaari, jossa oli: Salaattisekoitus, maustekurkkuja, pikkelöityä punajuurta, porkkanaraastetta, marinoitua keltasipulia, maissia sekä paria kastiketta. Tilaus tehdään tiskille tullessa ja maksu samaan paikkaan mennessä. Itselle valikoitui (tottakai) tuo kombo, kun pitää aina maistella mahdollisimman laaja-alaisesti, että pysyy muodollisesti pätevänä. Valitsin Saag Paneerin, tuon ikuisen rakkauden kohteen sekä lammasta, kun sitä pitää ottaa, jos on tarjolla.

Alkuun vedetty salaattilautanen oli ihan ok, tuoreet komponentit ja joku jännä, hieman poikkeava marinointi sipuleissa. Tykkään itse enemmän sellaisesta etikkaisemmasta marinadista, mutta kiva että oli kuitenkin sipulia. Hieman jäin kaipaamaan sitä rapsakkaa papad[a/u]m-leipää, mutta pääruoka saapui sen verran vikkelään, ettei kaipuu ehtinyt kauheasti kaihertaa.

Peltilautasen iskeydyttyä pöytään, olin jälleen iloinen tavatessani vanhan tutun asetelman. Tuore leipä ja jännästi kupilla muotoiltu riisi päästivät ilmoille herkullista höyryään, kun aloin tutkimaan kokonaisuutta. Saag-kastike, eli kermainen ja hieman mausteinen pinaattimuhennos oli erinomaisen ihana versio tästä kestosuosikistani. Itse pidän myös sellaisesta vihertävämmästä kastikkeesta, mutta tässä oli saavutettu juuri sopiva balanssi täyteläisyyden ja mausteisuuden välillä. Juusto oli myös vallan mainion makuista ja sopivan pehmeällä tekstuurilla varustettu. Upea kasvisruoka ja tätä syödessä voi vielä teeskennellä, että saa Kippari Kallen voimia pinaatista.

Riisi oli sekin taiten keitettyä, juuri sopivan kosteaa läpi ruokailun ja basmatiriisinjyvät erottuivat toisistaan. Joskus tätä riisiä (joka itselle on lisuke, mutta sieltäpäin katsottuna asia lienee juuri toisinpäin, eli kastikkeet ovat lisukkeita riisille) maustetaan jutuilla, mutta mielestäni se lipeää jo turhan hifistelyn puolelle, kastikkeet ovat kuitenkin itselle se juttu. Lammas oli oivaa, paikoitellen jopa suussasulavan mehukasta, kun taas toisaalla hieman kuivahtaneeksi päässyttä, riippunee palan rasvaisuudesta. Tomaattikastike oli hyvää ja sopivan mausteista, mutta yksiulotteisempaa kuin mahtava Saag. Raita oli juuri sellaista kuin toivoinkin, tuoden hieman hapanta raikastusta annokseen, kun sitä Naan-leivällä nappailin. Leipä oli sekin todella hyvä veto, hieman rapsakka pinta ja höyryävän ilmava sisus.

Tämänhän saa pysymään lämpimänä jos nakkaa riisin päälle oleilemaan ruokailun aluksi, mutta toisaalta pidän siitä, että leivän viimoiset palaset rasahtelevat hampaissa. Pöytään ruokailun alussa pyytämättä ja yllättäen tuotu chilikulho oli tosiaankin tulista, kuten varoiteltiin. Tällä sai modattua mausteisuutta haluamalle asteelle, tosin chilin polte oli aika suoraviivaista, eikä vivahteikasta, kuten esim. Brasileiran tai African Potsin kastikkeissa. Kiva että oli tarjolla ja täytyy sanoa, että tämä oli yksi Stadin parhaimmista nepalilaisista mitä minä olen koestanut. Nyt kannattaa kerätä luut ja matkata telakan kupeeseen herkuttelemaan. Yllättäen vierestä löytyy myös toinen aivan loistava nepsku, eli Shubha Kamana, kyllä tämän naapuruston jengiä hemmotellaan.

Sisustus on hyvin perinteinen ja saman oloinen kuin kaikissa muissakin nepalilaisissa, on taulut seinillä, tummahko kalustus sekä muutama loossi sohvineen. Jännä että nämä ovatkin niin samanlaisia, en osaa sanoa (en ole koskaan Nepalissa käynyt), että johtuuko tuo kulttuurillisista ominaisuuksista vai tuleeko kalusteet vaan samasta tukusta. Ravintolan yleisilme oli jokatapauksessa siisti ja sellainen kuin olisi olettanutkin. Taustalla soi asiaankuuluva musiikki rauhallisella äänenvoimakkuudella.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja erittäin sujuvaa, kiitos siitä. Lounaan sisältö osattiin esitellä automaagisesti ja chili tuotiin tosiaan pöytään kysymättä, käytiinpä vielä sopivassa kohtaa ruokailua kysymässä, että onko kaikki hyvin. Esimerkillistä toimintaa kaikin puolin. Kasvissyöjälle oli to-fua sekä se Saag Paneer, yleensähän näissä on ainakin pari vegeilyyn sopivaa annosta. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin varmaan kannattaisi olla ajoissa liikenteessä, kuvittelisin tämän olevan aika tukossa normilounasaikaan (itse olin luonnollisestikin ajoissa liikkeellä). Suosittelen käymään, erittäin hyvä setti.

Ps. Coconut Streetin viereen on näemmä napsahtanut joku Phở Café, pitänee käydä testaamassa. Ja Coconut Street tarjoilee ilmeisesti buffaakin! Täytyy käydä heittämässä joku uusintakierros joskus, viimekin kerta oli niin kiva.

Pps. Matkan varrella sattui silmään Koffin perinteiset olutvankkurit. On ne vaan hienoja heppoja.

Ppps. Trip down the memory lane. Day, tuo kauppa joka on myynyt epämääräistä sisustuskrääsää jo vuosia, on edelleen voimissaan Bulevardin ja Fredan kulmassa. Täältä tuli vaimokkeen kanssa ostettua suhteen alkumetreillä joku häkellyttävä “timangiverho”, jossa läpikuultavat muoviset helmet ja timantit päästivät auringonsäteitä läpi Itiksen kämpän oviaukon. Siitäkin on jo pikku hetki aikaa. Tästä tuli oikein hyvä mieli, kun käveli ohi, pitääkin käydä joskus vahtaamassa millä kummallisuuksilla nykynuoriso sisustelee.

Pppps. (Hyvä Juha, jatka vaan, näin se postscriptum nimenomaan toimii) Top of the world, Ma!

URL www.fulbari.fi
Puhelin 09-34870022
Osoite Munkkisaarenkatu 6, Helsinki