Category: Lounasarvio

The Dockyard

Kesähelteet hellivät ja normaalia paremmin nukutun yön jälkeen asiat tuntuivat sujuvan niin hyvin, että päätin kävellä telakoiden tuntumaan, kokeilemaan taannoin suositeltua The Dockyard -ravintolaa. Vaakakupissa painoi myös se, että “pommiin” nukkumisen ja työpaineiden takia jätin aamusalin väliin, joka vaikeutti käteni valloittaneen robotin tarpeiden tyydyttämisen askeleiden muodossa.

Tänne kun käppäilin rivakasti, niin pääsin sinne normiluvuille, vaikka olinkin lintsannut harjoituksista. Jotenkin sitä vaan on vaikea irtautua tuosta aamurutiiniksi muodostuneesta jumpasta ja hyvä niin. Loman aikana sitä ei kuitenkaan tule salilla käytyä, mutta jotain reippailua pitää yrittää harrastaa ettei täysin vaivu syntiin lyhyen latautumisen yhteydessä.

A decent lunch at this remote restaurant, my salmon had a good sear to it, but otherwise the dish was a bit mediocre.

The area has surprisingly good restaurants, such as Baskeri & Basso (no lunch), Krog 16 and Maannos.

Listalta löytyi niin burgereita kuin Caesar-salaattiakin, mutta minun teki mieli kalaa ja nappasin näin ollen lohen röstiperunoilla ja creme fraichella (12e).

Safka tuli hetken kuluttua, ympärillä oli hyvin ajoissa ollutta työmaaporukkaa jonossa. Annos sisälsi myös vähän haaleaa kasvishöystöä sekä salaattia yrttikastikkeella. Salaatti oli ook, itse tykkään hapokkaammasta kastikkeesta. Veget sopivat mielestäni paremmin lohen pariksi kuin ne fritatut potut, vaikka olisi näitä voinut lämmittää ennen esillepanoa (tai sitten olivat ehtineet jäähtyä keittiössä).

Lohi oli saanut hienon paistopinnan, mutta oli tämän myötä päässyt menemään aavistuksen ylikypsäksi. Ei pahasti tosin ja tähän jeesasi se majoneesin oloinen creme fraiche. Röstiperunat olivat vähän liian lastenannokseen kuuluvan oloisia ja kokonaisuutena annos oli ok, mutta vähän tällainen innoton veto.

Varsinkin kun nurkan takaa saa pienemmällä hinnalla todella paljon kovemman setin eteensä ja vieläpä alkusalaateilla sekä jälkkäreillä. Kilpailu on kovaa tällä seudulla, mikä on pelkästään hyvä asia.

Sisustus on simppeli, tällainen pikkuinen kortteliravintola maksimoiduilla asiakaspaikoilla. Asiakaspalvelu oli asiallista. Kasvissyöjälle löytyi salaatti vuohenjuustolla (haittaakse?)

URL www.thedockyard.fi
Puhelin 040-5550958
Osoite Hernesaarenkatu 17, Helsinki

Zetor

Spydäri, tuo jämistä duunattujen ruokien aatelinen. Kaikilla kansoilla tuntuu olevan omansa, japanilaisilla on okonomiyaki, korealaisilla bibimbap ja jenkeillä/englantilaisilla on (potato(e)) hash. Tänään ei jotenkin vaan jaksanut vääntäytyä mihinkään pitkälle, alkaa olla pientä kisaväsymystä havaittavissa.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja homma etenee omilla raiteillaan ihan hyvin, joten kaikesta vääntämisestä on ihan silminnähtävää hyötyäkin. Kyllä se siitä, kohta alkaa lomatkin ja kaikkee, eiks je?

Finnish food at a rather touristy price point, the wild and kitchy decor and a near perfect location are the main reasons to visit this restaurant. The potato hash I had was good enough.

For more Finnish flair, check out Kosmos, KuuKuu and Savu.

Zetor tuskin kaipaa sen suurempaa esittelyä, ollen kiinteä fikstuuri uuden ja vanhan ylioppilastalon välissä jo niin pitkään kuin jaksan muistaa. Viimeksi olen tainnut olla täällä silloin kun juhlittiin jotain jääkiekkomenestystä, tosin muistikuvat siitä ovat lähinnä kaoottiset.

Den glider in taisi soida korvissa vielä pari päivää tuon illan/yön jälkeen. Tarjolla on perinteisiä Suomi-aiheisia annoksia, tämä on selvästi profiloitunut turisteille, niin tarjontansa kuin hintojensakin osalta.

Itse päädyin pyttipannuun (16,20e, HUOM! mikään ravintolan menu, ei web- tai printtiversio pidä hintojensa osalta paikkaansa, kaikkialla muualla toistellaan 15,90e hintaa, vaikka oikeasti kassalla veloitettiin tuo hinta, ei toki paljon enemmän, mutta jokatapauksessa eri kuin mikä on ilmoitettu), kun siitä sai S-Ryhmän alennuksenkin, jolloin hinta on edelleen liian kova, mutta ei stratosfäärinen.

Alkupalaksi tuli ehkä surkuhupaisin leipäkori tähän mennessä (ja nyt näitä lounasmestoja on kierrelty jo #881): yksinäinen ruispala suoraan muovipussista, kaverina kouluruokalasta tuttu voinappi ja viimeistelty talouspaperirullan palalla.

Kieltämättä tässä tavoitettiin ehkä jotain syvää Suomalaisen Sielun ytimestä, toivottavasti oli tarkoituskin. Vähän tuli sellainen etäinen tuulahdus valtatien varresta löytyvästä ABC:n linjastosta.

Varsinainen annos tuli kohtuullisessa ajassa ja oli oikein komea ilmestys omalla paistinpannullaan ja puutarjottimellaan. Pyttipannu oli ihan onnistunut versio tästä klassikkosafkasta, lihaa oli monessa eri muodossa ja perunatkin olivat saaneet vähän paistopintaa.

Itseäni silti miellytti eniten se iso pippurimäärä mitä tähän oli roiskittu, antoi makuprofiiliin sopivan puraisun. Ei tämä silti tämän hinnan väärti ollut, vaikka saikin syödessä tuijottaa lentävää Kekkosta ja poroa.

Kokonaisuudesta tuli kuitenkin snadisti nostalginen olo, kun mussuttaessani muistelin peruskoulun jälkeistä oppiuraani ja herra G:n kanssa vedettyjä snägärisafkoja paikallisen ostoskeskuksen kyljessä (joskus lounaalla tuli vedettyä jopa grillikylkeä paljaaltaan pussista #imnotsorry). Onhan tämä ihan kokemisen arvoinen rafla, mutta seuraavalla kerralla luulen pysyttäytyväni lärvilaudassa ja traktoreiden ihmettelyssä.

Sisustus on runsas ja suurpiirteinen koristesineiden kirjossaan, kuten vain voi odottaa herra Järvenpään aivoituksien perusteella duunatusta mestasta. Jos tällainen iloittelu kiinnostaa, niin Cantina West tarjoaa vähän samanlaisen ympäristön, mutta tequila-shoteilla varustettuna. Aavistuksen surettaa se, että sisäänkäynnin vierestä on hävitetty Leningrad Cowboysin patsaat. Näin ne ajat muuttuvat. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista.

URL www.raflaamo.fi/fi/helsinki/zetor
Puhelin 010-7664450
Osoite Mannerheimintie 3-5, Helsinki

Shahrazad

Pääsin vihdoinkin taas sen rypistyneen priorisoitujen raflojen listan pariin ja ajattelin ruksia tämän siitä poijes.

Kävin täällä itseasiassa jo viime viikolla ensimmäisen kerran, mutta epähuomiossa otin buffan (ei ollut erikoinen) ja päätin sitten kuitenkin vielä testaa sen hiiligrillin antimet toisella testauskeikalla, niin epätyypillistä kuin se minulle onkin.

Suhasin näin ollen jälleen kerran Hertsikan asemalle viemärijunalla ja käppäilin ostoskeskuksen työmaan ohi tähän lähi-itä-henkiseen raflaan.

Middle Eastern cuisine on offer at the light industrial area of Herttoniemi. The food was ok, but did not leave a lasting memory.

For more punchy version of the same fare, check out Old Jerusalem, Kilim or Shishkebab.

Tarjolla lounaaksi on siis buffa (9e) sekä à la carte, josta löytyy hiiligrillillä duunattuja juttuja, kuten lihavartaita jne. Itse päädyin ottamaan Adana Kebabin eli kaksi tulista jauhelihavarrasta, riisiä, grillattu tomaatti, grillattu chilipaprika, turkkilainen salaatti ja leipä (13,90e).

Otinpa vielä sivuun tzatzikia (2,50e), kun ilman tahnoja ja kastikkeita nämä tyypillisesti ovat liian kuivia itselle. Ja tietty siksi, että tzatziki on hyvää.

Safka tuli kohtuu nopeasti ja oli aika normin oloinen setti juttuja, tosin turkkilainen salaatti osoittautui tomaatiksi ja kurkuksi ilman minkäänlaista kastiketta tms, joka vähän lannisti. Riisi oli paistettua ja maustettua, mikä antoi siihen vähän lisäsävyä, mutta ne lihavartaat eivät juuri innostaneet.

En tiedä missä se tulisuus oli, mutta näissä sitä ei ainakaan ollut. Myöskään mitään selkeää savun/grillin makua en tavoittanut. Muuten olivat ihan jees, mehukkaita ja sopivalla tekstuurilla varustettuja sköntsiä. Grillattu tomaatti ja erityisesti se mustaksi vedetty chili maistuivat kyllä.

Harmikseni täytyy myös todeta, että tzatziki oli duunattu sen verran varovaisella kädellä, ettei sieltä noussut juurikaan esiin valkosipuli, joka on kuitenkin mielestäni yksi pääpointeista tässä klassikossa. Tuore leipä oli ihan jees.

Tällainen semiok kebab-annos, jokseenkin isolla hinnalla, ottaen huomioon lokaation ja annoksen sisällön, ei tänne ehkä erikseen kannata lähteä.

Ekan kerran buffa ei ollut sekään mikään kovin kummoinen, siinäkin kaipasin ronskimpaa ja rohkeampaa maustamista. Ei tämä mielestäni pärjää näille itäisen Helsingin helmille, kuten Shishkebabille ja Turkkilainen Ravintolalle.

Sisustus on mielenkiintoinen yhdistelmä entisaikoja henkivää tumman raskasta kalustetta ja itämaisia lamppuja sekä tauluja.

Tilaa on vaikka millä mitalla, tänne mahtuu isompikin kööri kerralla helposti. Asiakaspalvelu oli molemmilla kerroilla ystävällisen kohteliasta.

Ps. Tämä oli sitten lounaspaikka #880. Ei taida ihan jaksaa sinne seuraavaan sataan asti, mutta katsotaan jos mieli muuttuu syksymmällä. Muutama olisi vielä edessä tällä viikolla.

URL www.shahrazad.fi
Puhelin 044-2400151
Osoite Työjohtajankatu 1, Helsinki