Category: Lounasarvio

Fat Ramen (3. kerta)

Äiti tuli lounaalle ja koska edellinen kerta Trattoria Correttossa (en kirjannut sitä tänne, otin lasagnen, oli hyvää) oli toiminut erinomaisesti, niin päätin viedä hänet toiseen Hietsun hallin helmeen, eli Fat Rameniin.

Tämä olikin oikein hyvä irtiotto näin API(noid)en maailmasta ja vaikka sää oli hieman koleampaan päin, niin pikku reippailu kaupungin kauniita katuja pitkin tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin.

Lunch really does not get much better than this, their Tonkotsu Ramen is fabulous as are the rest of them, be they seafood or vegan, as was the mushroom ramen bowl. This is a must visit location with delicious food at an affordable price point.

The Hietalahden Kauppahalli market hall has a plethora of wonderful places to eat, such as Trattoria Corretto, Le Marché and Petiscaria.

Ajoittain vaihtuvalta listalta löytyivät: Fat eli tonkotsu (possun luista yms keitetty liemi) ramen possun kyljellä + kananmunalla ja tilpehöörillä (11e), splicy garlic tonkotsu eli sama mutta chilillä (13e), mushroom umami eli sienisoppaa paahdetulla kaalilla ja sienillä + vegaanilisukkeet (13e) sekä artichoke eli tahinisoppa sipulilla ja kolmella artisokan variantilla + kanttarellimurulla ja kahvi+noripurulla (13e). Itselle tuli vaistomaisesti chilitonkotsu ja mutsi otti sienikeiton. Otettiin myös yksi kulho kimchi(t)ä (miten toi taipuu), tottakai.

Kimchi oli jees, äiti varsinkin tykkäsi. Mutta aika iisisti oli vedetty chiliä tähän. Ymmärrän kyllä sinänsä, ettei välttämättä suurin osa arvosta tosi tulisia juttuja. Mutta hyvän kirpsakka maku täytti suun, kun näitä napsi tikuilla menemään.

Kulhot tulivat vauhdikkaasti, liemethän sinänsä on duunattu jo reilusti etukäteen, eli kyseessä lienee pääosin annoksen kasaaminen. On tää vaan niin päällikkö annos, oma liemi oli niin loputtoman täyteläistä, että jäin oikein kaipaamaan sitä chiliä, mitä en kyllä tuosta annoksesta löytänyt.

Onneksi pöydistä löytyy tursotuspulloja, missä on jotain talon bbq-chilisoossia tms. Nuudelit olivat juuri sopivan kypsyisiä, antaen vähän hampaille vastustusta ja liemen sekä taikinaluikeroiden yhdistelmä on todella upea. Possun kylki oli saatu suussa sulavaksi ja kun aloin puolivälin kohdilla roiskimaan chiliä joka suuntaan, niin se leikkasi juuri sopivasti makua terävämmäksi.

Koko kulho meni alta aikayksikön, vaikka tuli juteltuakin kaikenlaista kauhomisen keskellä. Äidin sienikeitto oli sekin hyvää, oli pakko vähän tyyppaa aversioista huolimatta. Liemessä syvä ja miellyttävä maku, joka oli jotenkin yllättävän lähellä oman tonkotsun lihaisuutta.

Muutenkin tämä sen edellisen kerran R:n onnistuneen merellisen sopan jälkeen alkaa tuntua siltä, että mikä tahansa versio täältä napattuna on onnistunut. Näin ainakin omien kokemusten perusteella. Toi tonkotsu on toki hieman raskaanpuoleinen, mutta ei näitä joka päivä ole pakko syödä.

Sisustus on samanlainen kuin ennenkin, yläkerran puuparruilla istuskelu toimii paremmin kuin alakerran teurastamo-chic, varsinkin kun on ikkunat ja kaikkee. Vegeille ja vegaaneille oli hieno kattaus, kannattaa käydä koestamassa, jos et ole jo näitä herkkuja maistellut.

Ps. Sai nyt olla vika tästä ravintolasta kirjoitettu kokemus. Pitää taas pidättäytyä siinä ~neljä vuotta vanhassa uuden vuoden lupauksessa ja mennä joka päivä eri paikkaan. Huomenna joku jännä rnd otannalla.

URL www.fatramen.fi
Puhelin 040-0988511
Osoite Lönnrotinkatu 34, Helsinki

Grillson

HUOM! Ravintola on suljettu.

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuoden vaihde tuli oleiltua kotona, pommituksen lomassa ja kavereiden kanssa turisten. Tämä hyvä, paitsi unirytmin osalta ja viime yö menikin sen verran vähillä unilla, kun ei saanut lampaista kiinni.

Näin ollen kaiken sen aamuisen kahvinlipittämisen jälkeen piti kehittää joku iisi vaihtoehto lounaalle. Sääkin oli mitä oli, joten päädyin Kurvin seutuvilla sijaitsevaan Grillssoniin.

Ravintolan ikkunoissa mainostetaan jotain mystistä pop-upia, jonka olomuoto ei itselle paikanpäällä selvinnyt laisinkaan. Tässähän oli ennenmuinoin Martina, josta on muisto R:n kanssa syödystä illallisesta tms. Hän otti silloin sieniruukun, josta taisi pitää. Mutta tästä on jo hetki aikaa.

A cellar restaurant with a long history that does not show much in the decor or menu, which consists of pizzas, burgers and such. The food was not very interesting, except for the doughnut holes.

The surrounding area is positively teeming with restaurants, such as Codle, Tuk Tuk and Vihreä Holvi.

Tarjolla on buffa (11e) salaattibaarilla ja jälkkäreillä. Tämän lisäksi löytyy päivän purilainen (10e) tai lounaspizza (12,50e) kahdella täytteellä.

Tänään tarjolla oli (webistä löytyvästä, virheellisestä listasta huolimatta): Lohta ja smetanaa, yrtti-valkosipuli “Oumph!” ja harissa-tomaattikastike, uunijuureksia, ohrattoa (tms outoa paksun riisin kaltaista), salaattibaari (salaattisekoitus, salaattijuusto-tomaatti-punasipulisalaatti, marinoituja oliiveja, kvinoasötkätystä, mummonkurkkuja ja paria leipää + voita) sekä jälkkärit (pähkinä-siirappisysteemi, suklaakakkua tms ja kinuskitäytteisiä munkkeja).

Otin buffan, kun ei tehnyt mieli burgeria tai pizzaa ja toisaalta pyrin näissä testaamaan sen buffan, kun se antaa selkeämmän kuvan siitä ravintolan normisetistä.

Alkusalaatti oli ook, sinappikastike oli paksua ja maistui hyvältä. Mummonkurkut piristivät meininkiä ja oliivit oli hyvin marinoituja. Leipä oli tällaista kaupan kamaa, sopi rippeiden noukkimiseen lautaselta.

Pääruoassa homma latistui aika pahasti. Lohi ja kana olivat molemmat menneet yli, lohi ei pahasti (smetana auttaa), mutta kana oli snadisti kumimaista. Lohen smetanakuorrute oli toki täyteläistä ja peitti hyvin alleen pliisut lisukkeet, mutta mikä se “oumph” oikein oli?

Kanan kastike oli lähinnä tomaattista, tulisuutta en havainnut missään kohtaa ja vasta tätä kirjoittaessa tajusin, että sellaista olisi pitänyt olla. Tietty raflan maustearsenaalilla (sriracha!) olisi voinut vaikuttaa asiaan, mutta kyllä tässä mentiin ihan rimaa hipoen.

Uunijuurekset olivat sentään jääneet sopivan napakoiksi, mutta maustaminen oli kovin hentoa myös tässä kategoriassa.

Jälkkäripuoli onneksi pelasti päivän, se pähkinäsysteemi oli ehkä vähän kyseenalaisen oloinen, hieman kuin joku olisi keittiön vahinkolaukauksen murentanut kulhoon. Joka tapauksessa tuollainen kovettunut sokeri ja pähkinät pelaavat kyllä ihan hyvin yhteen, varsinkin kuuman kahvin kanssa.

Pikkumunkki oli yllättäen (#laputoiskiva) kinuskilla, mikä oli sopivan dekadentti lopetus tällaiselle “maanantai”-lounaalle. Suklaakakkua (vai mitä se olikaan) en maistanut, kun en sellaisista yleensä välitä. Vähän tällainen keskitasoa heikompi buffa, kaikesta jaetusta historiasta huolimatta.

Sisustus on tynnyrimallisen kellarikrouvin oloinen, seiniä reunustavat loossit ja graafisena ilmeenä toimii jostain syystä abstraktoitu sarvipää (Grills-nimisen peuran jälkeläinen?), jota on viljelty myös metallisen taideteoksen muodossa.

Tunnelma on hieman jännempi kuin tavallisessa lounaspaikassa, mutta ehkä silleen lievällä kellarihumppa-twistillä. Kasvissyöjälle olisi ehkä pizzaa tms, mutta menisin ehkä jonnekin muualle vegeilemään.

Lasten kanssa voisi olla jännittävää mennä portaissa, riippuen vähän tavaran määrästä ja natiaisten iästä.

Ps. Nerokas ehdotus tägätä kaupunginosa artikkeliin kaatui heti ensimetreillä huonoon maantietoon. Merkkasin nyt tämän Sörnäisiin, kun periaatteessa kai ehkä siihen kuuluu (sillä puolella Hämeentietä), mutta mistä tuohon löytyisi äärimmäisen tarkka ja selkeä kartta? Wikipedia on summittainen ja muut mitä löysin aina vähän jotenkin epämääräisiä.

Ja onko tämä Sörnäinen vai Vilhonvuorta vai Hanasaarta? Olen kysymyksiä täynnä, kuten aiemminkin kun olen yrittänyt ymmärtää näitä kaupunginosia tarkemmin. Noh, ainakin tässä oppii jotain uutta, pitää skoraa joku hyvä kirja aiheesta.

URL www.ravintolamaailma.fi/grillsson
Puhelin 020-7994032
Osoite Hämeentie 19, Helsinki

Ka-Shing

Pitihän sitä taas jotain syödäkin, vaikka jotenkin tämä vuoden loppu taas tuntuu niin oudolta. Tihkusade ei motivoinut mitenkään erityisesti, joten hetken pohdiskeltuani ajattelin mennä metrolla jonnekin. Tosin laiturilla seistessäni en osannutkaan enää tehdä selkeitä päätöksiä.

Hyppäsin kuitenkin ovista sisään ja lähdin kohti länttä. Yhtäkkiä päähäni iski Laru ja pomppasin penkiltä pois, kohti merellisiä maisemia. Poistuin strategisesti väärästä reiästä ja pääsin kuitenkin kävelemään iki-ihanassa tihkussa keskellä tuntematonta asuinaluetta. Ehkä tämä oli kohtaloni, joten päättäväisesti lähdin harhailemaan kohti uusia kokemuksia.

Kohtapuoleen olinkin tutun risteyksen luona ja osoitin klyyvarini kohti ensimmäistä ravintolan näköistä valoilmiötä. Valon lähde osoittautui pizzapaikaksi, joten sivutin sen ja tömistelin tien yli, kun siellä näytti olevan joku toinen rafla.

A fairly generic neighborhood Chinese restaurant, with the obvious choices available for lunch. The food was ok and the chili oil was hot.

Other Chinese restaurants with the same kind of vibe are Cheng Long, Peking and Hong Kong.

“Ka-Shing” luki neon-kyltissä ja mieleeni pulppuili Vegasmaiset kilisevät yksikätiset rosvot.

Sisällä oli kaksi listaa, yksi geneerinen, jossa mainostettiin kolmea lihaa ja katkiksia (9e) sekä eksaktimpi, josta löytyi: Friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeessa (8e), chili-kanaa (8e), Pekingin naudanlihaa chilillä (8e), kombo kahdesta edellisestä (8e), kombo kolmesta edellisestä (9e), kombo kolmesta jälkkärillä tai alkupalalla (11e), paistettua nuudelia katkiksilla (8,50e) sekä kasvisannoksena chop suey sienillä ja bambuversoilla tai kung po vihanneksilla (7,50e).

Kun en oikein osannut päättää, niin otin sen kolmen kombon ja menin istumaan. Tilaus ja maksu tuli hoidettua tiskille tullessa, mutta näemmä muitakin protokollia tuettiin.

Safka tuli melko nopeasti, keittiöstä kuului tekemisen meininkiä. Fritit olivat rapsakoita ja sisältö mehukasta. Hapanimeläkastike oli sopivan kallellaan happamaan ja ihan jees, kyllä tällainen aina buffakokemukset voittaa.

Kana ja lehmä olivat mureita ja osa kasviksista napakoita. Tätä vaivasi se kastikkeiden samanlaisuus, molemmat maistuivat jokseenkin samalta ja tulisuutta tai muutenkaan kovin rohkeaa maustamista ei näistä kupeista löytynyt.

Mutta toisaalta riisi oli hyvin keitettyä ja ruokaa oli paljon. Plussapisteitä tavallista timmimmästä chiliöljystä. Ihan sympaattinen korttelikiinalainen, tällaista perustasoa.

Sisustus on ajan patinoima ja siisti, metallinen katto ja kaikkea. Tässäkin noudatettiin sitä samaa kaavaa mitä tällaisilta ravintoloilta ennenmuinoin odottikin.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja vähäelkeistä. Kasvissyöjälle on ilmeisesti ne pari normiannosta, en välttämättä niiden perässä tänne lähtisi.

Ps. Hyvää ja rauhallista uuden vuoden viikonloppua. Älkäähän räjähtäkö.

URL www.ka-shing.fi
Puhelin 09-676319
Osoite Lauttasaarentie 14, Helsinki