Category: Lounasarvio

Lasipalatsi (2. kerta)

Aamupäivä meni kuin siivillä, mutta kun presikset ja kaaviot oli kasassa, niin piti hiihtää ruokapatojen ääreen. Pienen säädön jälkeen sain R:n peesiin ja lähdettiin käsi kädessä autiotaloon, tai siis suljetun Buongiorno-kahvilan oven luokse.

Tämähän oli säpissä, lyijärillä raapustettu hätäinen lappu antoi jotain selityksiä, mitkä olisi tietysti ollut hyvä pistää myös Facebookiin, kun sellainen kuitenkin on. Ihan sama, jäi R-listalle ja valitsin sen ainoan toisen vaihtoehdon (Nokka ja Parrilla Española aukeavat vasta 11:30, Oran lounas on vain perjantaisin, Skattan kasino on remontissa ja loput on “muualla”), eli Lasipalatsin.

Classical dishes in an elegant environment, this restaurant has a swinging style but the lunch was not up to par.

Some of the other restaurants in Helsinki offering the classics are Kuu, Lehtovaara and Kosmos.

Tämä klasarihan on toki jo kokeiltu, mutta ei remontin jälkeen ja R luuli, että oltiin käyty, mutta se oli Cafe Lasipalatsi. Nyt mentiin yläkertaan hifistelemään, mikä olikin oikein loistava vaihtoehto, kun päästiin samalla jutun juureen kiinni.

Paikkahan on ollut tässä melkoisen pitkään jo toiminnassa ja tarjoilee melko klassista suomalaista safkaa, niin liikelounaan (35e) kuin yksittäisten annostenkin muodossa.

Á la cartelta löytyvät niin vorscmack (13e / 18e) kuin tartarit (14,50e) sekä tällä hetkellä voimassa oleva bliniviikkokin. Liikelounas käsitti tänään: Kasvisborssikeittoa ja smetanaa, ylikypsää häränrintaa ja skånenperuna sekä loppuun rommibaba. Otettiin koko setti molemmat. Tilaus ja maksu hoidettiin luonnollisestikin pöydässä.

Eka pöytään tuli leipäkori (hyvä) ja nämä leivät olivat erittäin herkullisia. Maalaisleivän kuori rasahti kivasti hampaissa ja sitkon joustama sisus oli oikein makoisa.

Tumma leipä oli saanut jotain siemeniä sun muita sattumia mukaansa ja ne sopivat tähän mahtavasti. Voi oli hyvää, mutta voisihan sen tässä hintakategoriassa jo vaahdottaakin.

Alkusoppa oli lounaan kohokohta, vaikka en punajuuresta juuri välitäkään. Kirpsakka etikka sopi hienoksi leikattujen punajuurisuikaleiden kanssa ja smetanahan puhaltaa tähän kolminaisuuteen pyhän hengen. Erinomainen startti.

Pääruoka saapui korrektisti lämmitetyllä lautasella ja oli kauniisti sille aseteltu. Muutama uunijuures oli viety juuri oikeaan kypsyyteen, tuoden vienoa makeutta kuitenkin jääden keskeltä hieman napakaksi.

Skånen perunat olivat herkullisia ja täyteläisen kermaisia, mikä olikin hyvä, koska se liha kaipasi kovasti kostuketta. Ylikypsä lehmä oli prässätty ja lämmitetty uudelleen, jolla oli saatu liha melkoisen kuivakkaaksi ja sen näin myös yllättävän napakaksi.

Snadisti tuli Ylivieskan Pikkuveli-reissu mieleen ja se ei ole hyvä assosiaatio tässä tapauksessa (poika kyllä edelleen jaksaa muistuttaa hänen herkullisesta hampurilaisesta, mutta oma pihvi ei ollut mikään paras), vaikka Ylivieska muuten onkin oikein mainio kohde visiitille.

Liha oli kuitenkin hyvin maustettua ja perunat sekä paistoliemi tekivät kokonaisuudesta ihan passelin, mutta olisin odottanut kovempaa tasoa.

Jälkkäri menikin sitten ihan penkin alle. Tai no jätski oli tosi hyvää, mutta se vähän liian jännän näköinen tatti törröttämässä lautasella yksinäisen, kylmän pallon vieressä oli jäänyt kallan kauneuskisoissa häntäpäille.

Ja ei se makukaan onnistunut hurmaamaan, ehkä harjoituksen puutetta, mutta se makean ja oudon mausteisen (ehkä tämä oli sitä rommia, alkoholi ei kyllä maistunut, mikä on toki positiivinen asia) twistin sekä hieman liian pehmeän ja kostean taikinen kombinaatio sai aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden, että Fazerin siniset veivät voiton. Rommitatit saivat jäädä rauhaan.

Sisustus on tehty taitavasti, tavoittaen entisen tunnelman, mutta laadukkaan näköisesti. Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli se, että itsellä ainakin oli remontoimaton tuoli, joka heilui allani koko ruokailun ajan. Olisin vaihtanut tuolia, mutta kun se häntä on vielä kipeä, niin en jaksanut lähteä nousemaan.

Oi tätä kärsimystä mikä minun elämästäni on tullut. Heiluvia tuoleja ja kaikkee. Asiakaspalvelu oli kohteliaan tasokasta ja sujuvaa, tänne voi ympäristön ja yleisen kokemuksen puolesta sopia liikelounaan, näkymätkin ovat hienot, mutta minun mielestäni ruoka on parempaa esim. läheisessä Kosmoksessa.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista on näemmä tulossa. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne on laitettu.

Pps. Vegaanihaaste bongattu!

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Brokadi

Mitenkäs tän aloittaisi? Siis ihan törkeän hyvä kiinalainen ravintola, ehkä parhaimmat maut mihin olen Härmässä törmännyt (Madridissa oli yksi ihan sairaan hyvä, pitää yrittää jaksaa skriivaa siitä). Ja vieläpä buffa-mallinen. Noin, nyt kun tämä on käsitelty, niin mennään asiaan. R:llä väliviikko, joten sovittiin tällit ja kysäisin varovaisesti, että sopisiko schezuanilainen ruoka, kun mietin, että onko vielä “ei kiinalainen buffet” rajaus voimassa.

Tämä tuli kuitenkin suositeltuna (kiitos abcde/@arrrmoton), joten uskalsin ehdottaa ja läpi meni kuin Niinistö vaaleista. Matkasimme ovelasti Pohjoissataman kautta, kun viallisen häntäni takia olin myöhässä kadunkulmasta ja palasimme Hämeentietä, jonka yhteydessä tuli varmistettua, että Mare Chiaron tilalle oli kuin olikin tullut joku avonaisen oloinen mesta (ärsyttävästi dösä esti tarkemmat havainnot). Sinne siis tässä lähitulevaisuudessa.

Mutta nyt tosiaan tähän Mäkelänkadun “päätyyn” (tai no Mäkelänrinteen lukion kohdille, jonka jälkeen alkaa se avoimempi “puisto”-osuus), joka tämän käynnin kerran jälkeen pitää julistaa yhdeksi Stadin kiinnostavimmista ravintola-alueista, kun tässä on kuitenkin African Pots ja Lebanese Food vierekkäin tämän kanssa ja vähän matkan päästä löytyy myös Bites. Ja onhan tuossa toki Musta Härkä, mutta se ei ehkä ihan niin hyvin erotu normi lounasskenestä kuin nämä muut.

A truly amazing Chinese buffet with authentic Schezuan food done with ingredients imported from Chengdu at such a competitive price. The food was possibly the best of it’s kind that you can get in Helsinki and regardless of it’s off the beaten path location, it is a highly recommended spot for lunch or dinner.

The area has many other interesting restaurants, such as Bites, African Pots and Lebanese Food.

Kiinalaista siis ja buffettina (11,80e), joka kuullostaa ulkoisesti melko kolutulta aiheelta. Tässä on kuitenkin lähdetty havittelemaan (omistajan sanoin) jotain vähän autenttisempaa kamaa ja isommalla sydämellä. Chengdu ja yleisemmin Schezuan (tai miten sen nyt haluaa kirjoittaa) ovat määräävinä termeinä annoksissa ja tänään se tarkoitti: Sichuanin chili naudanlihaa, jäävuorisalaatti-tomaattisalaatti, paistettua sianlihaa ja kaalia, mustapippuri-naudanlihaa, Mapo tofu, kanaa ja parsakaalia, kalafritti, kalmariafritti, kevätrullia, sweet chilikastiketta, borssikeitto (sic), riisiä, paistettua riisiä, paistettuja nuudeleita sekä loppuun kahvia/teetä. Maksu hoidetaan tiskille tullessa, vedet löytyy pöydistä ja aseet buffasta.

Alkuun piti imaista vähän sitä keittoa, joka osoittautui hieman erikoiseksi tomaatti-lihakeitoksi , tämä olikin sitten ainoa huti lounaalla. Salaattina oli se pakollinen jäävuori-tomaattikombo mitä suomalaisessa buffassa ilmeisesti kuuluu olla, mutta kaverina oli niin tajuttoman hyvää, kylmää naudanliha-punasipuli-korianteri-chilisalaattia, että oksat pois. Tämä oli yksi niistä asioista mitä oli ihan pakko hakea lisää santsikierroksella.

Ei liian tulista, mutta kuitenkin polttelevaa ja mausteista, purutuntumaa toivat niin rustiikit punasipulipalat kuin myös vähän jänteikäs liha. Tämä muistutti itseäni aavistuksen siitä herkullisesta thaimaalaisesta naudanlihasalaatista, mutta tässä se naudanliha oli ohuina viipaleina ja kuivemman oloisena. Muutenkin makuprofiili oli ihanan omanlainen ja addiktoiva.

Pääruokalautaselle piti tietysti laittaa kaikki kerralla, ruotsinlaiva-tyyliin (mistä tulikin mieleen, että hiihtolomalla taas perheen kanssa Tallinnaan, tällä kertaa DeathMegastarilla, mutta samaan hotelliin kuin aina). Nämä ruoat olivat (kuten ystäväni herra T sanoisi) aivan huikeita.

Jokainen maistui omanlaiseltaan ja raikkaalta siten, että kastikkeiden yksittäiset komponentit olivat esillä niin hyvin kuin voivat olla hyvin valmistetuissa annoksissa. Possu-kaalipaistoksessa nousi kauniisti esiin kiinalainen musta etikka, joka korosti hienostuneesti murisevan mehukkaita possun viipaleita sekä napakoita kaalinpäitä. Tämä oli myös R:n mielestä loistavan makuinen, hän kun on perso etikkaisille asioille muutenkin. Mapo tofu oli paras mihin olen törmännyt ja olen tätä annosta pyrkinyt maistelemaan erinäisissä tilanteissa.

Kastikkeessa oli kivasti ytyä, mutta ei liikaa, tofu oli kermaisen oloista ja kaikesta mausteisuudesta huolimatta maut soivat kirkkaina. Schezuanin hedelmien tuoma puuduttava tunne löytyi myös sopivana signaalina taustalta monissa annoksissa. Ja sitä sai lisääkin, viereisestä (tyhjästä, en ole hirviö) anastettu chilisoossipurkki oli aivan tolkuttoman hyvä versio tällaisesta. Snadisti paahteinen, vienon makealla seesamin soundilla ja purevan pippurisella puristuksella.

Pippurilehmä oli esimerkillinen suoritus sekin, vaikkakaan se ei saavuttanutkaan ihan samanlaista crescendoa, samaa voi sanoa maittavasta parsakaalikanasta. Fritit olivat upeita, ilmavan rapsakka pinta ja nohevasti duunattu sisus (nää mun kirjoitukset muuten kääntyy aika jännästi Googlen translatorilla, mutta pistin sen nyt tuohon kun olin muutenkin sörkkimässä noita WordPressin plugareita ja tänne eksyy jonkun verran vierasperäisiä immeisiä), jälleen eräät parhaimmista suorituksista Suomalaisissa buffissa.

Hapanimeläkastiketta jäin tavallaan kaipaamaan, olisi kiva maistaa heidän näkemyksensä asiasta, mutta tursottelin vastuuttomasti sitä makeaa chilikastiketta näille ja toimi oikein hyvin. Jos ei vielä tullut selväksi, niin tämä on yksi niistä pakollisista paikoista, mikä kaikkien täytyy käydä ainakin kerran testaamassa. Meni omalla kohdalla kärkeen kaikista Stadin kiinalaisista ravintoloista (sääli, että Dong Bei Hu on niin kurja nykyään) ja jaetulle sijalle Orchidin kanssa parhaasta itämaisesta buffasta.

Hyvä, että täällä ei ole sushia, toivottavasti ei tulekaan, vaikka voin vain kuvitella kysynnän muodostaman paineen. Täällä tekisi niin mieli käydä joku ilta, mistä itseasiassa tulikin mieleen, että lähipäivinä pitää käydä taas Taiteilijan luona tunkkaamanssa webskaa, siihen yhteyteen (on tavallaan reitin varrella, jos vähän epäoptimoi) voisi ottaa tyyppauskierroksen. Ja koska täältä saa Dan Dan nuudeleita, niin homma on sitä myöten selvä.

Sisustus on erilainen kuin miten se geneerinen “korttelikiinalainen” sääntökirja määrittelee näitä. Tämä on vielä uutuuttaan kiiltelevä ja hyvällä maulla duunattu mesta, asiakaspaikkojen väliin on ripustettu verhoja antamaan paikkaan intiimimpää tunnelmaa ja jännästi kattoon sekä seinille on väsäilty vihreää.

Oikein viihtyisän oloinen mesta ja omistajakin tuli höpöttelemään visioistaan (sivulauseessa mainitsi tosin huolestuttavasti, että kiinasta importoidut kokit olisivat vain pari kuukautta täällä, toivottavasti ymmärsin väärin ja tason on tarkoitus pysyä kovana pidempäänkin, voi toki olla joku lupa-asiakin taustalla) siitä, miten halusi tätä tehdä elegantimmaksi ja modernimmaksi kuin se perinteinen sisustuskoodisto. Ja hyvä niin, oli tämä freesimmän oloinen ja selvästi ajatuksella tehty tila, ehkä taustalle olisi kaivannut jotain teemaan sopivaa musiikkia.

Btw, heillä on Facebookissa joku kuvauskilpailu, niille jotka tuollaisiin osallistuvat (minä en pitkällä tikullakaan) ja muutenkin vaikutti olevan kovin myyntihenkinen ja energinen nainen, silleen hyvällä ja positiivisella tavalla. Eli asiakaskohtaaminenkin oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka buffassa oltiinkin, mikä on erinomaista, harvoin (kyllä joskus) näkee näin proaktiivista otetta hommiin.

Kasvissyöjälle on aika hintsusti juttuja, mapo tofukin sisältää oikeaoppisesti jauhelihaa (ja on vitsikkäästi varsinaisen menun puolella “Vegetarian”-osuudessa), joten caveat emptor. Skidien kanssa tekisi niin mieli mennä tänne, pitää kehittää joku suunnitelma aiheesta, haluaisin että hekin pääsevät maistelemaan näin hyvää safkaa. Syöttötuolitkin löytyvät jne, mutta mitään erityisiä lapsille suunnattuja hintoja en noteeranut missään.

Ps. Lux Helsinki Eat on vielä tänään voimassa, itsellä mennyt nämä valoiloittelut ohi kokonaan.

Pps. Entinen Näkövammaisten keskusliiton rakennus (joka nykyään vaikuttaa Itiksen nurkilla) on kasvattanut jonkun naamioituneen etiäisen, spot the difference.

URL www.brokadi.com
Puhelin 044-2388908
Osoite Mäkelänkatu 45, Helsinki

Mashiro (Postitalo)

Robottisushii-ih! Woop woop \o/ Eilisen loistavan viikon aloituksen jälkeen oli pakko vetästä joku rautanen setti, mutta oli asiaa Vihreään Omenaan (tytön luurista meni lasi klesaks) ja sen sellaista toimitettavaa, niin en voinut mennä katsastamaan Kallion mahdollista Wonton-tarjontaa, vaan piti oleilla ytimessä.

Näillä alueilla alkaa vaan olla vähissä nämä käyntipaikat, joten otin sen “ainoan” (on niitä pari muutakin, kuten Kansallismuseon kahvila, Asematunnelin Doggies ja ilmeisesti jo avautunut Citycenterin italialainen) mikä ei ole dedikoitu R:n kanssa käytävälle lounaalle. Eli siis sushia liukuhihnalta, Wasabi Sushin kaltaisesti.

Robot sushi, in the form of a conveyor belt imported from Japan and compiled in the beautiful old Finnish Post building. The sushi was good and varied, the conveyor belt was wondrous and will change your life.

There is another place in Helsinki with such a sushi delivery system, Wasabi Sushi. And if you are looking for a more boring and conventional sushi buffet, you might want to check out Itsudemo, Fuku or Konnichiwa.

Lounas (14,90e) sisältää istumapaikan hihnan ääreltä, sekä optionaalisen (vege tai kana) ramen-kulhon, joka ei siis maksa ekstraa. Otin sen (tottakai) ja valitsin kanaversion. Maksu hoidetaan kassalle tullessa. Vedet ja vermeet löytyvät baaritiskiltä, wasabi ja gari saapuvat kulhoissa hihnaa pitkin.

Aloittelin parilla purkkitonnikalaa sisältävällä uramaki-parivaljakolla. Nämä olivat rakenteellisesti kelpoja, riisi oli hyvin keitetty ja maustettu, sushi pysyi hyvin kasassa. Jatkoin hommia wakamella ja nappasin kulhon garia odottelemaan.

Kohta luokseni saapuikin lohinigireitä, jotka olivat herkullisia, kala oli suussasulavaa ja riisi oli edelleenkin taitavasti duunattua.

Mielestäni nämä sushit ovat jokseenkin samalla tasolla Itsudemon kanssa. Aika tahdillahan niitä lautasia sieltä keittiöstä serviisin aikana paukkuu.

Väliin tuli se ramen ja tämä oli aika perusmeininkiä. Kanasiipaleet snadisti kuivakoita, mutta ihan maukkaita, nuudelit sopivan al dente ja kaaliraaste toi hyvää rapsakkuutta messiin.

Se liemi jotenkin ei pelannut itselle. Olihan se aavistuksen mausteista, mutta jotenkin aika ohuella makuprofiililla mentiin noin muuten. Tämä ei vakuuttanut mitenkään erityisesti, kiva kuitenkin että oli kuitenkin tarjolla tällaisena ekstrana.

Ebi-nigireitä tuli kanssa maistettua ja näihin oli heitetty majoneesipohjainen sörsseli päälle. Menivät, mutta eivät säväyttäneet sen enempää.

Edamame-papuja tuli vedettyä myös, pitääkö nämä vetäistä ulos kuoresta? Ilmeisesti, kun se kuori on aika puumainen, mutta “herneet” maistuivat kyllä.

Liekitetyt lohet, kuten myös tamagot, maistuivat mainioille. Kokonaisuutena tämä oli hyvä sushibuffet, ei paras, mutta laadukas ja liukuhihnan ääressä pääsee toteuttamaan sisäistä tehdastyöläistään. Loppuun on (myös hihnalta) vihreää teetä ja hedelmiä.

Ja muutamia vegesushejakin (ainakin kappamakeja ja sellaisia “salaatti”makeja, näillä on varmaan joku nimikin) löytyi hihnalta pyörimästä, joskin muiden tuotteiden kanssa samanlaisesta kiertonopeudesta huolimatta näiden utilisaatioaste oli vähäisempi. Kalaahan näihin pääosin tullaan safkaamaan.

Sisustus on jännä yhdistelmä jylhää arkkitehtuuria, markkinavoimia ja japanilaisia koriste-esineitä. Sekä tietysti se massiivinen sushirobotti, minkä liukuhihnan hämmentävän tarkka ja tasainen eteneminen lähes hypnotisoi.

Tämä on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja vaikka sushi ei kiinnostaisi, niin tule katsomaan ainakin tuota hihnaa, se on kaunis. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä, hylsyt blokattiin tehokkaasti, vieläpä kysymyksellä, että saako viedä pois.

Ps. Iltsarissa oli kiintoisa artikkeli eri raflojen henkilökuntaruokailutavoista.

Pps. Jeebus sentään, kun teki tiukkaa kävely vielä sunnuntain Serena-reissun jälkeen. Oli pakko vetää pikkuisimman kanssa lasten vesiliukumäestä, kun hän ei uskaltanut yksin. Siitä sitten tultiin sulavasti kuin merisiilit sylikkäin ja pamahdin häntäluu edellä suoraan pohjaan.

Että voi tehdä kipeetä. Onneksi toi on paranemaan päin ja mulle jää vain elinikäiset traumat kaikkia vesileikkejä kohtaan. Muuten Serena oli kyllä kiva ja pienen pienille rinteillekin tykitettiin kovasti lunta.

Ppps. Jännä kauppa.

URL www.mashiro.fi
Puhelin 044-5580809
Osoite Mannerheiminaukio 1, Helsinki