Saigon House Cafe

Elämästä on tullut ihmeellistä ramppaamista paikasta toiseen ja jotenkin oli tosi vaikea taas saada itsestään aamulla irti mitään liian lyhyiden yöunien jne jälkimainingeissa. Mutta hammasta purren menin vääntämään rautaa salille, mutta juoksemisen jätin sikseen. Jotenkin tällaisessa välitilassa toimiminen ei pelitä, pitää tehdä asialle jotain.

Noin muuten päivä oli onneksi täynnä pieniä ja suurempia onnistumisia, tunkkaaminen onnistui mahtavasti ja näin ollen halusin käydä pikalounaalla. Joku hetki sitten olin bongannut ilmeisesti Buongiorno Cafen tilalle ilmestyneen Saigon House -kahvilan ja vietnamilainen safka kuullosti mielentilaan sopivalta.

A wonderful Vietnamese restaurant close to the fabled Corona Bar, the bún riêu I had was truly delicious, as was the home made chili sauce.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Tarjolla on niin täytettyjä leipiä, riisiruokia, kuin myös soppia. Mutta ei phở’ta vaan jännittävämmän kuuloisia vaihtoehtoja. Kuten bún riêu (10,50e), jossa on lihaa ja katkiksia lihapullan muodossa. Tai luulen ainakin, että tilasin tuon. Näiden lisäksi löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja ja kaupan nuori neiti kertoi, että he tekevät itse tofunsa. Sekin olisi ihan kiinnostava vaihtoehto, mutta nyt mentiin lihaisalla nuudelikeitolla.

Kulho saapui melko nopeasti ja oli taas melkoinen sammio höyryävän kuumaa meininkiä. En tiedä, että onko näillä keleillä tällaisen kuuman ja tulisen keiton vetäminen ihan järkevintä, mutta toisaalta en mä kyllä ole myöskään pukeutunut mitenkään erityisesn kesäisesti, että antaa mennä vaan. Liemi oli todella hyvää, jotenkin jännä yhdistelmä kevyttä, mutta silti syvän makuista ja jollain sellaisella twistillä, mitä en osaa kuvata (raikas, kirpsakka? tomaattinen?) mutta joka toi erityisen hyvän mielen.

Nuudeleita oli sopivasti muihin komponentteihin nähden ja ne olivat juuri sopivan kypsyisiä ja miellyttävän täyttäviä. Tästä ei jäänyt nälkä, mutta maku oli sellainen, että vedin väkisin ihan viimeiseen pisaraan asti. Tuoreita yrttejä löytyi kiitettävästi, kuten myös rouskuvia vegejä sekä maittavia protskubiittejä. Ja vaikka keitto olikin hurmaavan herkullinen, niin sitten kun aloin lapata lusikkaan sitä kotitekoista chilisoossia, niin homma lähti ihan käsistä. Aivan ihanan hedelmäinen ja rehevän raikas sörsseli, joka nosti sopan uusiin ulottuvuuksiin.

Meitsi rakastui tähän kulhoon ihan täysiä, vaikka olenkin jo ohi siitä phởn aiheuttamasta alkuhuumasta. Ja siis tämähän oli leimallisesti erilainen kuin ne omalla tavallaan upeat sopat mitä olen hörppinyt pitkin kaupunkia. Teki heti mieli mennä uudestaan safkaamaan tänne, suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos tämän kaltainen safka kiinnostaa.

Sisustus on erikoinen kombinaatio kirpparilta rehattua rokokoo-kalustusta, selkeän skandinaavisia linjoja ja leikekirjamaista lippulappusta. Ikkunan edessä oli mukava ryystää keittoa samalla kun tarkkailin lappujen lomasta ulkona kulkevia kesäisiä ihmisiä ja kaavin chilin viimeisiä rippeitä ahnaaseen kitaani.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja proaktiivista, annoksenkin valitsin suosituksesta ja monta kertaa neito kävi kertomassa miten safkat on aitoa vietnamilaista (ehkä vähän vähemmän stydejä, mutta silti) ja tosiaan siitä että tekevät itse tofua jne. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista kiinnostavaa, kannattaa käydä tsekkaamassa. Lastenkin kanssa varmaan mahtuisi, tosin makumaailma saattaa olla hieman jyrkkää ihan pienimmille.

URL saigon-house-cafe.business.site
Puhelin 040-6652036
Osoite Eerikinkatu 9, Helsinki

Andrea

Tänään olikin sitten kunnon säätöpäivä, kun pistin vanhan iLuurin mutsille kuosiin ja vietin kivat tovit tapellen Applen pilven kanssa. Siitä toivuttuani päätin lampsia kohti uusinta uutta, kuuminta hottia, eli St. George’s -hotellin Andrea-ravintolaa.

Tämä ruttopuiston kulmalle kovalla tohinalla tunkattu kiinteistö on uusin tulokas Kämpin hotelliketjussa ja koska aiemmat kokemukset samaisen porukan hotelliravintoloista olivat niin hyviä, oletin että tässäkin päästäisiin siitä normihotskaraflan kirouksesta, yleensähän nämä eivät ole oikein mistään kotoisin, mutta silti överihintaisia.

The restaurant in the new St. George’s hotel, the starting meze were delicious, but the main and desert were a let down.

Some of the other hotel restaurants in Helsinki are Kämp, Kitchen & Table and Lost In Helsinki.

Lounaaksi on tarjolla joko lounasmenu (32e) tai sitten typistetty lajitelma asioita á la cartelta. Kasvisruokaakin löytyi munakoisopaistoksen muodossa. Otin luonnollisestikin sen lounasmenun, johon kuului: Meze-lajitelma, päivän kala (turska) parsasalaatilla sekä loppuun päärynää sorbetilla. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä.

Ihan alkuun tuli korillinen talon oman leipomon leipää ja voita. Tämä maalaisleipä oli erinomaista, ihanan rapsakka kuori, reipas sitko ja todella hyvä maku. Voi olisi saanut olla tämän tasoisessa raflassa vaahdotettua, mutta meni toki näinkin.

Sitten alkoikin meze-tykitys. Ensimmäiseksi tuli kylmä parsa(?)keitto paprikalla. Annosten esittely oli vähän vajaavaista, eikä ovelasti listallakaan ollut tarkkoja speksejä, puutteellisesta webskasta puhumattakaan (miten voi olla näin vaikeaa laittaa joku lounaslista nettiin tänä päivänä?), joten mennään käsikopelolla. Soppa oli aivan törkeän hyvää, hapokasta ja samettisen täyteläistä. Savustetut(?) paprikat toivat lisää syvyyttä makuun ja kokonaisuus pelasi mahtavasti. Tosi hyvä aloitus!

Seuraavaksi tuli grillattua baby gem -salaattia anjoviskastikkeella. Tämäkin oli ihan täysosuma, grillattu salaatti toi kesän ja pallogrillin mieleen, palaneet kohdat hyvää kitkeryyttä, jota paksun umaminen kastike komppasi hienosti.

Kolman meze-lautanen sisälsi upeasti paistetun, kermaisen pehmeän kampasimpukan. Lisäksi oli jotain ihme murskaa, joka ei juuri maistunut miltään eikä tuonut oikein tekstuuriakaan messiin. Pohjalle oli tursutettu jotain pyreetä, ehkä taas kukkakaalia, jota löytyi myös isompina biitteinä.

Tähän annokseen olisin kaivannut isosti jotain rapeutta, onneksi oli sitä leipää. Ja happokin jäi puuttumaan, ehkä niitä raffimpia kaalinpalasia olisi voinut pikkelöidä (tai jos oli, niin reilummalla kädellä). Nyt kokonaisuus jäi vähän liian ilmavaksi ja pliisuksi.

Pääruoka olikin sitten valitettava laskeutuminen maan tasolle. Turskaa oli niin reilun kokoinen biitti, että se oli jäänyt keskeltä ali ja vaikka merikalassa tämä ei ole niin iso synti, niin jotenkin se tekstuuri ei pelannut. Ikävästi myös maustaminen oli hukassa, tämä olisi tarvinnut huomattavasti enemmän suolaa.

Tavallaan tuohon oli kyllä fritattu kapriksia, mutta nämä ei ollut onnistunut laisinkaan yhtä hyvin kuin Fig-ravintolassa. Eikä ne kaprikset myöskään tuoneet tarpeeksi makuhittiä megeen. Harmillisesti myös se salaatti oli tosi ujosti maustettua ja kokonaisuutena annos tuntui liian nopeasti väsätyltä ja vetiseltä.

Jälkkäri osui samoihin uomiin pääruoan kanssa ja haalean kalseat päärynät olisivat kaivanneet jotain isoa pelastaakseen annoksen. Ruiscrumble hajosi jauhoksi suuhun ja maistui etäisesti kahvinpuruilta. Heran käyttö annoksissa on mielestäni liian cheffy, eikä se ole tähän mennessä maistetuista annoksista koskaan oikein tuonut mitään muuta peliin kuin nestemäisyyttä, joten voisiko sen käytön jo pikku hiljaa lopettaa?

Sorbetti oli kylmää, mutta ei minkään makuista, vähän kuin olisi vetänyt puhdasta jäähilettä. Harmi sinänsä, alkupalat olivat pääosin kiinnostavia ja komponentit lopuissakin annoksissa antoivat ymmärtää paremmasta meiningistä.

Sisustus on kiva, joskin hieman kliininen, toki näinhän se usein menee tällaisissa kansainvälisissä hotelleissa. Liiallinen persoonallisuus on huonosta. Taustalla soi kuitenkin leppoisa jazzi ja fiilis oli seesteinen, oikein sopiva rauhalliselle lounaalle. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta ehkä vielä vähän muotoaan hakevaa, annokset olisi voinut esitellä tarkemmin ja reippaammin. Kaikki kuitenkin hoitui sujuvasti, eikä missään vaiheessa joutunut mitään venailemaan.

Ps. Kurviin on avautunut The Bull & The Firm, josta saa ruoan lisäksi cocktaileja. Valitettavasti lounasta ei löydy ainakaan vielä. Hyvää viikonloppua ja äitien päivää!

URL www.facebook.com/andreahelsinki
Puhelin 09-42460040
Osoite Lönnrotinkatu 4, Helsinki

Moko

Alkuviikko meni karkkitehtuurin parissa, mutta nyt taas vanhoilla metsästysmailla ja koska oli sovittuna lounastreffit Sörkän suuntaan, niin huitelin menemään kohti Moko markettia johon tällit oli sovittu. Siellähän on vaikka kuinka kaunis ilma ja vaikka kävelinkin Suvilahden käsittämättömän hässäkän ohi, niin kovin oli kesäisen oloista.

Itse raflassa tuli jaariteltua oikein kunnolla yrittämisen kommervenkeistä, kun vastapuolella istui tuoreesti itsenäistynyt miekkonen. Kyseisestä aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta jätetään ne vuodatukset johonkin toiseen kertaan ja ehkä muille foorumeille. Nyt on liian aurinkoista sille itkuvirrelle.

A cafe inside a shop, the lunch has a hotchpotch of a menu, with tortillas, soup, salad and pasta/risotto on offer. The tortillas I had were good enough, although I would have liked the chimichurri to have some heat.

Other places where you can eat inside a store are Wild, Rulla and Phở Corner.

Tänään lounaaksi oli tarjolla (lista löytyy Facebookista): Viikon tortilla eli Chimichurrikanaa coleslaw+ranskankermaa+juustokastiketta / kasvisversio paahdetuilla kikherneillä (11,90e), Mokon jauheliha-kaalikeittoa (8,90e), kermaista kurpitsapastaa (11,50e) sekä salaattia (7,90e / 10,50e iso). Otin tortillan, kaveri otti sopan. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, vierestä löytyy vesipiste ja leipää (focacciaa sekä tummaa leipää + voita).

Alkuun nakerrettu focaccia oli ihan jees, rasvaista ja pullamaista. Mutta miksi näille oli alustaksi vain paperipusseja?

Pääruoka tuli melko nopeasti ja kaksi lettua oli täytetty kevyehköillä sisuksilla. Kana oli yllättäen melko nahka-heavy, omiin palasiin oli ainakin onnistuttu ripustamaan melko pitkät palaset ihoa. Valitettavasti se mitä tässä oli, ei ollut rapsakkaa, mikä on se primääri syy – rasvan lisäksi – miksi tätä osaa elukasta haluaisi nakerrella.

Chimichurri oli sekin lähinnä yrttihaketta ilman sen suurempia makuelämyksiä, mutta kermaviili toi täyteläisyyttä maukkaan juustokastikkeen kaverina ja coleslaw antoi vähän happoa sekä rouskuvuutta messiin. Kyllä tätä söi ja oli sopivan kevyt lounaaksi. Jauhelihasoppa oli kuulemma hyvää, kaali oli saatu maittavasti integroitua osaksi kokonaisuutta.

Sisustus oli mielenkiintoinen yhdistelmä koriste-esineitä myyvää kauppaa ja osittain kirpparihenkisillä huonekaluilla kalustettua kahvilaa. Homma skulas aika kivasti, isojen ikkunoiden ääressä oli mukava turista ja syöpötellä. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista.

Ps. Roslund lopettaa Hietsun hallissa ja tilalle tulee Fafa’sin porukoiden “Bursa”. Edelleen Roslundin lihalla tehtyjä burgereita, joita saa alkuperäisinäkin vielä Teurastamon Portti -ravintolasta.

Pps. Cooperin testissä tuli vedettyä 2550m, mikä oli ihan jees, mutta parannettavaa on. Toinen kaveri pitää vielä juosta ohi, tänään tulikin vedettyä aika jees setti hikimatolla. Flunssakin alkaa pikkuhiljaa olla voitettu.

URL www.moko.fi
Puhelin 045-1446225
Osoite Vilhonvuorenkatu 11, Helsinki