Mentiin sitten isommalla köörillä päivälliselle paikalliseen ja oli hieman erilainen, mutta samanlainen (“same same, but different”) kokemus kuin aiemmin (enkä nyt siis tarkoita sitä lounasta). Tämä Kirkkonummen Kitymarketin neonvalojen himmeässä loisteessa köllöttelevä tyylikäs bistro tarjoaa siis eurooppalaista bistrohenkistä ruokaa, vähän paremmalla otteella kuten nykyään on kovasti trendinä (vai voiko sitä enää kutsua trendiksi kun on ollut näin jo vuosia?). Jokatapauksessa tänään oli siis tarjolla alkuun: Kantarellisoppa (9,60e/11,90e), Vihersalaattia (7.90e), Paahdettua kukkakaalia parmesaanikastiketta ja pähkinää (12,50e) sekä Carpaccio eli Naudanliha carpaccio, rucolakastiketta ja lohenmätiä (13e). Pääruokia: Risotto eli Metsäsienirisottoa ja rapeaa fenkolisalaattia (15,20e), Päivän kala sesongin raaka-aineilla joka tällä kertaa oli kuhaa kukkakaalipyreellä sekä ohratolla ja fenkolilla (27,50e), O mat burger eli Luomu-karitsanliha pihvi maustekurkulla ja pähkinäkastikkeella sekä maalaisperunoilla (17e), Gambas Paris eli Grillattuja jättikatkarapuja vuohenjuustolla ja salaatilla sekä grillatulla valkosipulileivällä (13,50e/16,90e) sekä Nöt Köt eli Grillattua naudan kuvepaistia ja paahdettua perunasalaattia sekä Bearnaise-kastiketta (32e). Loppuun oli: Choklad eli suklaata x 2 ja kookosjäätelöä (8,50e), Hjorton & Vanilj eli Vanilja Crème brûlee ja lakkasorbettia (8,50e) ja Ostar eli Kotimaisia pientilajuustoja (8,50e).
Näiden lisäksi löytyi myös “ohi menun” sinisimpukoita ranuilla, ostereita sekä ribsejä (kahdelle, tosin viereiseen pöytään kannettiin vain yhdelle). Näistä annoksista koostettuna löytyi kolmen sekä viiden (välijuustot ja välirisotto) ruokalajin menut. Tilaus ja maksu (tietysti) hoidetaan pöydässä, tässä ollaan kuitenkin ihan oikeassa ravintolassa, päivällisellä/illallisella (tästä lisää kohta). Porukalle valikoitui melko eklektinen menu, eli suurin osa (ei lapset) otti viiden ruokalajin menun erilaisilla muutoksilla ja lapsille tuli sitten alkuun carpacciot ja pääruoaksi kala (tyttö), burger (poika) sekä kanttarellikeitto + juttuja muiden lautasilta (pienin, joka on melkoisen pieniruokainen). Monimutkainen transaktio siis. Itselle osui se carpaccio + välirisotot + nötköt (vaihdettiin vaimon kanssa toistemme menuista, halusin “nödeä”) + välijuustot + suklaa/kookos.
Alkuun tuli carpaccio, mutta voi jeesus sentään kun sitä odotettiin. Samaan aikaan ravintolaan pamahti 3 * 10 ihmisen seurueet, joten mahtoi hiki valua keittiössä. Harvemminhan tällaiset ryhmät ilmestyy taivaasta, varsinkin sinne Kirkkonummen keskustaan. Tämä odottelu tosin sitten hoidettiin henkilökunnan puolesta erittäin tyylikkäästi, joten mitään pahaa ei ole edelleenkään tästä paikasta sanottavana. Ehkä henkilökunnan mitoitusta ruuhkahuippuina voisi olisi sellainen asia, mitä kannattaisi katsoa. Ymmärrän yrittäjänä itse, mitä kaikkea se pitää sisällään, joten “I feel your pain”. Mutta se siitä, carpaccio oli aivan loistava. Ehkä yksi parhaimmista mitä olen syönyt ikinä, missään. Tomaattipalaset (marinoitu?) poksauttelivat hapokkuutta erinomaisen lihan päälle ja se rucolakreemi toimi kuin punakone. Yrtit annoksen päällä olivat harkittuja sekä erittäin maukkaita. Loistava aloitus ja ne itse tehdyt leivät täällä edustavat (laajennetun) pääkaupunkiseudun parhaimmistoa. Sienikeitto ei ollut omaan taikka vaimon makuun (jotenkin se ei vaan osu itselle), mutta tyttö veteli sitä ihan onnessaan. Lankomiehen sinisimpukka-annos oli todella hyvännäköinen, tosin aika runsas alkupalaksi. Siinä kohtaa se runsaus ei tainnut haitata yhtään. Sain itsekin maistaa simpukkaa ja hyvää oli.
Välirisotto saapui (lopultakin) eteen ja oli kivannäköinen setti. Itse en ole niin harjaantunut risotoissa, mutta tämä osui kyllä maaliin. Hyvä happo, joka leikkasi muuten rikasta makua ja erinomaisia paahdettua (ruis)palasia tuomassa tekstuuria. Ja ne sienet? Ne jäivät lautasen reunalle, kuten eskarissa (tsori), mutta vaimo, joka on enemmän innostunut risotoista, diggaili tästä kokonaisuudesta. Hyvä setti.
Pääruoka oli hienosti aseteltu lautaselle, tosin hieman näin jälkikäteen kirjoitettuna jäi mietityttämään, miten kulhollinen perunoita korreloi “paahdetun perunasalaatin kanssa”. Olihan niitä käytetty toki uunissa, mutta silti? Hyviä ne perunat olivat, ei siinä mitään. Ja oli ne pavutkin ihan jees. Se nöde? Se oli ihan sika(pun intended)hyvää, loistava kypsyys, erinomainen paistopinta, ihana tekstuuri, loistava pihvi. Punakaali oli kivan terävä lihan vieressä ja komppasi muita makuja erinomaisesti. Tosin itselle olisi saanut olla ihan snadisti punaisempi, mutta tässä mennään jo kullitettujen liittimien tyyppiseen hifistelyyn. Bearnaise? Aivan loistavaa, tätä olisi voinut vetää vaikka kuinka paljon. Kuhakin oli erittäin hyvä, rapsakalla pinnalla ja hyvällä suolalla. Kaverina oli ohrattoa joka toimi vaimon risottokriittiselle suulle mainiosti. Kukkakaalipyree jäi vähän pliisuksi, mutta se (paahdettu voi?)kastike oli herkullinen ja hyvä irtiotto normaalista kala-annoksien vaaleudesta.
Välijuustot eivät sitten oikein olleen siellä tai täällä. Hieman jotain vuohenmaito(?)juustoa sekä valkohomejuustoa jollain pienellä murusella sekä (kurpitsa?)hillokkeella. Juustot olivat hieman kuivahtaneet (Joo, tiedän. Jos valittaa siitä, että annokset eivät tule nopeasti ja sitten siitä että annoksia on selvästi tehty etupainotteisesti, niin on hyvin epäkonsistentti. Deal with it.), mutta ihan kiinnostavia kuitenkin. Se muru ei oikein tehnyt mitään ja se hillokekaan ei erottunut joukosta. Ihan kiva tekstuuri ja hauskaa kun oli makeaa sen suolaisen ja rasvaisen juuston kera, ei siinä mitään.
Jälkkäri olikin sitten taas mainio suoritus, itselle osui se kookosjätskillä viritetty suklaa-annos ja kyllä se kylmäkkö osaa hommansa. Suklaa-aversiot jäivät sivuun kun ahdoin kilpaa lasten kanssa herkkuja suuhun. Sain maistaa myös sitä Crème brûleeta ja sekin toimi, tosin ei ehkä ihan niin vahvasti kuin oma annos.
Lapset taas hoitivat omat jätskiannokset niin tiukkaan tahtiin, että ehtivät syödä puolen pöydän jälkkärit vielä omien jälkkärien lisäksi. Ja hyvä niin, tämä oli niin herkullinen ja pitkä menu, ettei siinä lopussa olisi enää ihan kaikkea jaksanutkaan. Taas jälleen kerran loistava päivällinen, joka tällä kertaa napsahti illallisen puolelle. Hieman ehkä hiottavaa salin puolella, mutta silleenhän ne timantitkin tehdään. Ja timantit on ikuisia, vai kuinka?
Sisustus on edelleenkin tyylikäs ja pidän paikan fiiliksestä kovasti. Lammasteema on jotenkin sopiva, hauska ja hyvällä maulla toteutettu. Ulkoterassistakin oli saatu yllättävän viihtyisän näköinen, ottaen ympäristön rajoitteet huomioon. Asiakaspalvelu oli hakevaa, mutta lopussa kiitos seisoi ja ilta oli onnistunut. Kasvissyöjälle tehtiin ihan oma menu lennosta ja tästä isot propsit keittiölle (ei varmaan jeesannut kiireisiin). Tämä on edelleenkin mielestäni oiva ja hieman eksoottinen (vaikkakin tavallaan kaukainen) lokaatio liikelounaalle/päivälliselle. Lapset otettiin erinomaisesti huomioon, siitä kanssa kiitosta. Muutenkin lapsellisilla seurueilla oli selkeästi oikein kivaa täällä. Cityä lainatakseni, Tsekkaa Jos Et Usko (TJEU).
| URL | bistromat.fi/ |
| Puhelin | 050-4338700 |
| Osoite | Limnellinaukio, Kirkkonummi |
