Kosmos

Meinasi tulla ahdistus, kun en ensin löytänyt tilaisuuteen sopivaa ravintolaa joka olisi auki. Mutta sain kuin sainkin lounaaksi numero 700 erinomaisen kohteen, Kalevankadun Kosmoksen. Tuo suomalaisen ravintolamaailman sotajuhta, kosmopoliitin taide-elämän ikiaikainen ravitsija.

Tämä on itseltäni jäänyt vuosien ravintoloiden koluamisen aikana täysin tuntemattomaksi. Toki tarinoita olen kuullut ja ohi kävellyt varmaan tsiljoona kertaa, mutta jostain syystä olen tämän jättänyt listalle notkumaan. Nyt oli sitten vihdoinkin Kosmoksen aika ja näin jälkikäteen täytyy kiitellä itseäni viisaasta päätöksestä, hyvä että löytyi näinkin mahtava kokemus tähän kohtaan.

A truly wonderful three course lunch consisting of traditional dishes done well. The decor at this culturally significant restaurant is also worth experiencing.

Other restaurants in Helsinki firmly rooted in history are Elite, NJK and Rivoli.

Kosmos on pitkän historiansa aikan tarjonnut jos jonninmoista eurooppalaista ruokaa, mutta nykyään lista kuullostaa ilahduttavan kotimaiselta, johtuen varmaankin siitä, että kovin eurooppalaiset annokset ovat juurtuneet omaan ruokakulttuuriimme pysyviksi kiintotähdiksi. Listalta löytyy erillisinä alkuruokia (11e), pääruokia (22e) sekä jälkkäreitä (5e) sekä kolmen ruokalajin menu (32e) näistä kategorioista valittuna kokonaisuutena.

Tänään listalta löytyi alkuun: Saksanhirven paahtopaistia, pikkelöityjä primööreja ja tervasiirappia tai Savulohikeittoa ja kirjolohenmätiä. Pääruoka-vaihtoehtoina oli tarjolla: Paistettua nieriää, katkarapu-riisikroketteja ja kapriskastiketta tai Wieninleike ja perunamuhennosta tai Châteaubriand, kanttarelli-perunakakkua ja salvia-voikastiketta tai Vorschmack ja duchesseperunasosetta. Jälkkäreinä oli: Charles VII camembert juustoa ja portviinillä maustettua tomaattihilloketta tai Mustapippurilla maustettua kirsikka-suklaakakkua.

Rakas R. oli jälleen ilahduttamassa lounastamistani, joten saatiin aika kattava setti listaa pöytään. Hänelle tuli: Savulohisoppa, nieriä sekä suklaakakku. Minulle taasen: Paahtopaisti, wieninleike (vähän tuli vaiheiltua tämän ja sen vorschmackin välillä) sekä juusto. Hieman hämäävästi listan lopussa oli kahvi/tee, mutta näistä kuitenkin veloitettiin (3,70e per), mutta toi oli niin pieni raha, etten jaksanut edes mainita asiasta. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan kuitenkin ihan kunnon raflassa.

Ensimmäiseksi pöytään ilmestyi leipäkori voin kera. Tummaa ruislimppua ja vaaleaa maalaisleipää. Vähän näitä tuli mutusteltua alkuun, tumma leipä oli ihan stanua, mutta tuoretta ja vaaleassa leivässä oli hyvä kuori ja sitko. Kiva että tuli leipää, jotenkin se kuuluu asiaan.

Alkuun tuli itselle se paahtopaisti pikkelöidyillä primööreillä (uusi sana itselle, eikä googlaus anna tyhjentävää vastausta, mutta ilmeisesti tarkoittaa satokauden varhaiskasviksia). Paahtopaisti oli tasokasta lihaa ja hyvin paistettu, mutta olisi kaivannut vähän tiukempaa suolausta. Toisaalta niiden herkästi pikkelöityjen kasviksien ja sen syvän makuisen tervasiirapin kanssa tämä oli oikein maittava aloitus lounaalle.

R:n savulohikeitto oli soseutettu, kuten esim. Blue Peterin soppa, mutta tämä oli oikein maittavan makuinen ja oli hänen sanojen mukaan juuri sopivan kokoinen annos alkupalaksi.

Pääruoka-annoksissa olikin sitten kokoa kerrakseen. Oma wieninleike oli todella runsas setti lautasella, mutta myös erittäin tasokas. Leivitys oli miellyttävän rapsakka ja kuitenkin silleen snadisti rasvainen, pysyen kuitenkin kevyen ilmavan puolella.

Tykkäsin kovasti, mutta ei tätä koomisen kokoista leikettä kyennyt vetämään kokonaan. Perunamuusi oli täyteläistä ja sopi loistavasti leikkeen kaveriksi. Henkilökohtaisesti en ole niin järin innostunut niistä paakuista muusissa, mutta ei niitä nyt niin paljon ollut ja tiedän että tämä jakaa mielipiteitä, joillekin tämä koostumus on juurikin se oikea.

Iso kalasiipale leikkeen päällä kapristen kera toi tujun klassista lisämakua annokseen ja loppua kohden se sitruunan tursottelu toi kaivattua vaihtelua makuprofiiliin. Todella hyvä versio tästä perinteikkäästä ruoasta.

R:n kala oli sekin hyvin keitetty, kala oli sopivan mehukasta ja silti hyvällä paistopinnalla varustettu. Kapriskastikekin maistui hänelle, ja oli minustakin oikein sopiva ja raikas elementti lautaselle. Katkarapu-riisikroketit ei jotenkin toimineet kummallekaan, katkarapua ei juurikaan mausta löytynyt ja tekstuuri oli hämmentävä.

Loppuun tullut juustopala tomaattihillokkeen kera oli oikein hyvä ja juuri sopivan pieni tämän lounaan jälkkäriksi. Juusto oli muikean makuista ja hieman makea hilloke komppasi kauniisti täyteläisen suolaista juustoa. Kahvi sekä maito tulivat hauskan pienissä kannuissa ja sopi lounaan loppuun mainiosti.

Suklaakakku oli melkoisen tuhti setti, mutta maistui R:lle ja oli se minustakin oikein hyvä ja suklainen kokonaisuus, mutta noin yleisesti en tällaisista oikein välitä. Hän veteli kakun tyytyväisenä loppuun, mutta se mustapippuri annoksen nimessä jäi mysteeriksi, sitä ei oikein löytynyt suklaan seasta. Tämä oli yllättävän tasokas lounas ja hintatasoonsa nähden erittäin hyvä diili tällaiseksi hieman pidemmäksi lounaaksi ihanan rauhallisen perinteisessä ympäristössä. Todellakin kannattaa käydä koestamassa!

Sisustus on kuin jonkun historiikin sivuilta revitty, tyylikästä taidetta löytyy seiniltä paljon ja muutenkin sali huokuu menneen ajan meininkiä, silleen hyvällä tavalla. Toki kalustus on paikoitellen ajan hampaan nakertamaa, mutta se tuo omaa persoonallisuutta tähän hyvin pidettyyn ravintolasaliin ja tässä oli mielestäni samaa henkeä kuin todella kovassa Elitessä. Hienoa, että näitä tyylikkään tasokkaita suomalaisia perinneravintoloita löytyy edelleen.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Mitään ei tarvinnut odotella, mutta sai kuitenkin ruokailla omassa rauhassa. Kasvissyöjälle on vähän hintsusti juttuja tarjolla, mutta á la cartelta löytyy sienipihvejä (17e) sekä kasvisspydäriä (16e). Lasten kanssa voisi ihan hyvin tulla joku kerta, vaikka onhan tämä enemmän tällaiseen aikuiseen makuun. Mutta näin ollen sopisikin erinomaisesti liikelounaan kohteeksi.

Ps. Tästä on hyvä jatkaa, nyt tämä on taas tuntunut ihan hauskalta harrastukselta. Loppuviikon voisikin haravoida Kallion rafloja. Paitsi jos sataa, sitten pitää keksiä jotain maanalaista toimintaa.

URL www.kosmos.fi
Puhelin 09-647255
Osoite Kalevankatu 3, Helsinki

Chapter

No olihan sinne pakko mennä eilisen haahuilun jälkeen. Fiiliskin alkaa pikkuhiljaa kohenemaan ja kohta on juhannuskin ja kaikkee. Kyllä se siitä, etiäpäin, sanoi mummo lumessa. Uhmasin sään herroja ja tallustelin ei-niin-rankassa tihkusateessa kohti Senaatintorin reunaa, tähän Kaffeehaus Röntgenin tilalle ilmestyneeseen ravintolaan. Paikka on vielä vähän vaiheessa, käytännössä terassi ja baarin puoli on kuosissa, loput tilat esiteltiin kyllä minulle kun olin lähdössä, hyvännäköinen mestahan tämä on, arvokiinteistö.

A magnificent start for this new restaurant, the three course lunch was beautiful and delicious. The decor is minimalistic and stylish and the music in the background youthful.

Other great restaurants close by are Olo, Ask and Finnjävel.

Keittiötä vetää kohtuullisen tiukoilla natsoilla varustettu Juho ja se näkyi myös “mänyssä” (miksi oi miksi, tosin ei tässä onneksi menty Rosterin Assparagus “vitsikkyyden” tasolle), tarjolla oli: Rooster eli kana-ragu (16e), spring cabbage eli paistettua kevätkaalia (14e) sekä kolmen ruokalajin menu (29e) jossa kaalia alkuun, kukkoa päälle ja lakritsia perään. Otin sen koko setin, kerranhan näissä vaan käydään. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan ihan kunnon ravintolassa.

Alkuun napsahti raflan omaa hapanjuurileipää ja vaahdotettua ruskistettua voita. Leipä oli erinomaista, mahtavan rapsakka kuori ja herkullinen, hieman hapan sisus kunnon sitkolla. Tätä oli hyvä nakerrella sen mainion voin kanssa kun odottelin varsinaisia annoksia.

Alkupalat tulivat melko nopeasti, selvästi näitä veisteltiin hetki keittiössä. Grillattu kaali oli mahtavan makuista ja sen kaveriksi tullut yuzu-beurre blanc oli yksi paremmista kastikkeista mihin olen törmännyt. Nämä yhdessä muodostivat todella hyvän vegeannoksen ja mukaan oli vilahtanut villiyrttiäkin (valkopeippi/dead nettle) sekä kukkakaalia ja kokoneisuutena annos muodosti ihanan harmonisen setin. Tässä mielestäni lähestyttiin esim. Grönin tasoa ja osoitti keittiön taitavuuden. Kukkakaalikin oli saatu taas maistuvaksi, tällä kertaa kyseessä oli jännittävästi viipaloitua tuotetta.

Pääruoka tuli sekin melko nopeasti aloituksen viimeistelyn jälkeen. Leipääkin olisi saanut lisää, mutta ruoan kaveriksi tulleet lisukkeet (nämä olisivat tulleet myös yksittäisen annoksen kylkeen) olivat sen verran kookkaan oloisia, että pysyttelin näissä. Kanaa oli tullut parissa muodossa lautaselle, rintaleike nahalla ja sitten jonkinlainen paistos sekä paistoliemi kananrasvalla.

Kana oli myös todella herkullista ja varsinkin paahdetut kevätsipulit toimivat upeasti. Ainoa mikä tässä jäi hieman vaivaamaan, paksuin kohta kanasta, joka oli aavistuksen ali. Mutta ei häiritsevästi ja edelleenkin kokonaisuuden osalta liikuttiin selvästi yli Stadin ravintoloiden normitason.

Lisukkeena tullut tattari-kevätsipuli “puuro” oli hyvää, mutta ei niin tajutonta kuin muiden lautasten täytteet. Tämä kuitenkin komppasi kivasti kanaa ja hauskaa, että oli omassa rasiassaan.

Toisena lisukkeena oli kesäinen salaatti, jonka kastike oli maittavaa, komponentit tuoreita ja pikkelöidyt porkkanat todella herkullisia. Varsinkin ne halkaistut kevätporkkanat olivat ihan hurmaavia sen kauniin etikkaisen marinadin maustamina. Tämä oli upea lounas ja hyppäsi hyvin korkealle omalla listalla, ei ihan kärkijoukkoon, mutta toisaalta vastahan tämä on avattu. Ainiin, eka!

Loppuun oli lakritsia, maitojädeä, briossia sekä raparperigeeliä. Laku toi syvän maun annokseen, jäde oli miellyttävän raikasta ja geeli toi pientä lisätwistiä lautaselle. Tykkäsin tästäkin kovasti ja oli hyvä lopetus mahtavalle lounaalle.

Sisustus on tyylikkään linjakas, tosin vielä näkyy työn keskeneräisyys siellä täällä, kaapin päällä. Mukavat tilat oli lounastaa, varsinkin kun lasiseinä avautui terassille ja Kaupungintalon ravintolaan, sai vahtia lounastajien ihmisvirtaa. Taustalla voi innokkaan nuorekas musiikki ja yleensäkin täällä oli hyvä pössis.

Mielestäni tämä soveltuisi hyvinkin hieman rennompaan liikelounastapaamiseen. Ja ekstramaininta astiastosta, joka oli todella kaunista kautta linjan. Haarukat tosin olivat jotenkin liian pienet omiin kömpelöihin käsiin.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja iloisen ystävällistä. Kokit toivat annokset pöytään ja esittelivät ne kattavasti, kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli se kevätkaaliannos, tosin beurre blancilla (haittaakse?), mutta oikeasti, tämä oli niin törkeän hyvä annos, että suosittelen estottomasti testaamaan. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla maistelemaan, tilaa löytyi niin terassilta kuin sisältäkin, vaikka toki ainakin baarin puoli on suunnattu enemmän ns. aikuiseen makuun.

URL www.chapter.fi
Puhelin n / a
Osoite Aleksanterinkatu 22, Helsinki

Via Tribunali

Oli pakko taipua valtavan kyselytulvan alla ja lähdin lopultakin käymään tässä uudessa pizzapaikassaa, jota niin kovalla tohinalla on oltu perustamassa. No ei vaineskaa (kävin viikonloppuna tädin 70v synttäreitä viettämässä Lahdessa ja jotkut sanonnat kiinnittyvät korviin kuin takiaiset), olin oikeasti matkalla Kallioon ilman sen selkeämpää suunnitelmaa (Kallio on hyvä kohde sille), mutta Spordax, sporien jumala, ei ollut myötämielinen ja edessäni oli useamman minuutin odottelu Steissin pysäkeillä.

Tästä suivaantuneena lähdin hortoilemaan “jonnekin”, joka vei tuhoutuneen Amarillon (kuka muistaa Planet Hollywoodin? Mitä tässä oli ennen? .. pankkeja, olisihan se pitänyt arvata) ohitse Aleksanterinkadulle. Sitten oli pakko käydä tsekkaamassa konkkaan menneen Left Shoen (edelleenkään en tiedä mistä hommata seuraavat duunikengät, tosin nämä viimeiset eivät olleet ihan kaikkein parasta laatua, mutta käytetään ne nyt ensin loppuun) tyhjä aukko Kämpin vieressä ja huomasin, että GLOBE on näemmä muuttanut ravintolakonseptiaan trendikkääseen lähi-itä meininkiin. Tämän kaiken seassa muistin sen pizzan ja aurinkoinen keli saatteli minut Sofiankadulle.

Neapolitan pizza from an authentic pizza oven, the lunch offer (10-12e) is good for the area. The pizza was tasty and made from quality ingredients.

For other types of pizza, check out Skiffer, Enso and Pizzarium.

Mesta tarjoaa pizzaa ja täällä on käynyt useampikin julkaisu häröilemässä minua ennen. Eli pizzaa, eikä muuta (lounasajan jälkeen on salaattejakin) ja tänään oli tarjolla: Marinara eli pelkkä tomaattikastike (10e), margherita eli mozzarellaa mukana (10e) sekä con salame eli margerita + salamia (12e). Loppuun on kahvia (myös take-away kuppeja). Itselle osui tuo salamiversio refleksinomaisesti, City-lehden artikkelin painaessa takaraivoani tilaushetkellä. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle. Pizza tuodaan aseiden kera pöytään, jossa vedet on jo odottelemasa.

Pizza saapui sillä vauhdilla millä se nyt voi yleensä tulla. Edessä oli (lounaaksi) isohko pizza massiivisilla, hieman kärtsänneillä reunoilla. Hyökkäsin kohteeseen reunojen kautta ja lohkaisin slaissin irti. Ensivaikutelma oli, että pohja oli yllättävän lötkö kaikesta rasvasta ja täytteistä. Juusto oli laadukasta, kuten myös makkara, joka olikin ainoa rapsakka asia pizzassa. Oliiviöljy, jolla pizza oli viimeistelty oli sekin hyvää, tosin oliko se sitten tarpeellista, en tiedä. Olisin ehkä kaivannut jotain chiliä, valkosipulia tai yrttejä tms siihen öljyyn mukaan. Reunat olivat pehmeitä kuin taivaan tyynyt, mikä yllätti minut. Mutta toisaalta en olekaan varsinainen pizza aficionado, joten tässä syödessä alkoi vaania tunne, että onko tässä taas sellainen filosofinen ero minun makunystyröiden ja ravintolan tarjonnan välillä.

Oli miten oli, mutta itselle potkii enemmän se esim. Ensossa esiintyvä pohjatyyppi. Ihan ok sitko tässä oli, mutta omaan makuun pikkasen liikaa sellaista pullaa. Reunojen kärtsäämisestä (vaikka siitä jaksoinkin nillittää Linkon tapauksessa, siinä tosin mielestäni kyseessä oli enemmän virhearviointi kuin kokin tietoinen valinta) tiedän, että snadia osumaa kuuluukin tulla, mutta ei tämä sen tiedonkaan valossa mitään järisyttävää makuvaihtelua tuonut lautaselle. Mutta siis hyvä ja erittäin täyttävä pizza, joka oli tehty hyvistä komponenteista, eikä tuo hintakaan lounasaikaan ole mikään yliampuva. Kannattaa käydä, varsinkin jos pitää tämän tyylisestä pizzasta.

Sisustus on linjakkaan tyylikäs ja sopiva tähän arvokiinteistöön. Salin sivua hallitsee upean näköinen pizzauuni ja isot ikkunat tulvivat valoa. Kalustus on pelkistettyä ja toimivaa, eikä asiakaspaikkoja ole ängetty liian tiukkaan. Ulko-oven vieressä on viihtyisän oloinen kahvila-baari, jossa voisi hyvinkin kuvitella vetävänsä espresson ohi mennessä. Tässä istuskellessa tuli tutkailtua Sofiankadun vilinää, jossa sekoittui sekä t-paidalla ja shortseilla, että talvitakilla ja pipolla asustautuneita turisteja kuin myös läheisten virastojen asukkeja. Osa ihmisvirrasta soljui Kaupungintalon ravintolaan, josta ajatukseni polveili Menu-lehden uusimpaan numeroon. Siinä oli kuvailtu työpaikkaruokailun historiaa Suomi 100 -artikkelisarjassa. Paljon on lounaskäyttäytyminen muuttunut ajan saatossa ja nyt tässä sitten istuskelen mussuttamassa napolilaista pizzaa, rasva tihruen suupielistäni, josta sitten tarinoin tänne, sähköiseen päiväkirjaani. Same same but different.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, oman pikantin makunsa asiakaskohtaamiseen toi iloiset italialaiset herrat, jotka huutelivat tilanteeseen sopivasti grazie ja ciao. Kyllä tässä vähän tuli sellainen mannermainen fiilis, vähän kävi mielessä We (sydän?) Pasta. Kasvissyöjälle on pizzaa (üll.. nojoo) ja illemmalla salaattiakin, tosin miksi syödä täällä salaattia? Lasten kanssa voisi ihan hyvin poiketa, tilaa löytyy isommallekin porukalle, syöttötuolejakin oli ja pizzahan maistuu kaikille.

Ps. Kespron Menu-lehdessä kerrotaan myös (sori siitä (I’m not sorry) että linkkaan siihen näin paljon, mutta se on vaan käsittämättömän kiehtova lehti, yllättävän tasokas tuollaiseksi asiakaslehdeksi), että Korkeasaaren ravintolatarjontaan on tulossa muutoksia, toivottavasti hyviä sellaisia. Ennenmuinoin piti ainakin aina viedä omat eväät jos meinasi syödä jotain muuta kuin ylikalliita ja ikäviä makkaraperunoita.

Ja voi kun kaikissa buffissa noudatettaisiin samaisen lehden (jossa on myös tosi kiinnostava juttu pintxo-raflasta) buffa-artikkelin suosituksia. Tosin noihin voisi lisätä että #laputoiskiva, aika harvoin näkee buffet-pöytää, jossa olisi oikeasti hyvin laputetut kaukalot. Kai se vaan on niin vaikeaa kirjoittaa lyhyt otsikko sille ruoka-annokselle, jota on ensin puoli päivää hinkannut.

Pps. <n erd=”on”> Käytän Bulk Image Upload for WordPressia kuvien siirtelyyn blogiini ja ärsyttävästi viime päivityksessä on käyttämäni hostauspalvelun (Dreamhost, se on paras. Eka pläni mikä mulla oli, oli nimetty “Crazy Domain Insane“, siitä tietää, että on laadukkaassa palvelussa!!12) virhetilanteen HTTP status (418) on mapattu tekstiin “I’m a teapod”. Tuo teapod vs. teapot viesti saa minut kiehumaan. </n erd=”off”>

URL www.facebook.com/pizzeriaviatribunali
Puhelin 050-3288664
Osoite Sofiankatu 4, Helsinki