Tag: soppa

Corso

Muistaakos kukaan Korsoraattoria? En voi mitään omille omituisuuksilleni, mutta tuo oli ensimmäinen asia mikä pullahti mieleen silloin kauan (kauan kauan) sitten kuulin tästä ekaa kertaa. Oikeasti oli tarkoitus mennä siis Merihakaan, Bali Brunchin (Bali Brunch on muuten avaamassa Vaasankatu 13:een perjantaina klo 16!) tilalle ilmestyneeseen Bali Bagus -raflaan.

Mutta alkoi sataa ja oli muutenkin tärkeää asiointia ytimessä, joten jätin tuon sitten johonkin toiseen kertaan. Ennen sitä pientä ostoskierrosta (ei löytynyt kalosseja), kävelin tihkusadetta uhmaten Stokkalta 250 metriä välittämättä omasta hyvinvoinnista, vain harrastukseni tähden.

An Italian restaurant with no pizza, but cheeses galore. The lunch I had was good but not great, the salad and soup buffet shone over the main course.

Other Italians in Helsinki are Trattoria Corretto, Rodolfo and Il Trio.

Tämä Gastonen tilalle tullut, myös italialaista safkaa tarjoava ravintola, jolla on omistuksen(?) kautta linkki Passioon. Lounasta löytyy nykyään joko salaatti+soppa buffana, tai sitten lautasannoksina. Buffassa (10,30e tai sitten +5e lautasannoksen kaverina) oli tarjolla: Parmesaanikeittoa ja salaattibaari (jääsalaatti, tomaatti, kurkku, paprika-artisokansydän, kikherne-porkkanasötkötys, pikkelöityjä punasipuleita, meloni-feta-kaprissalaatti, perunasalaatti kapriksilla, couscous sattumilla+kalamata oliiveilla sekä siemeniä, ruiskrutonkeja että paria kastiketta).

Lautasannoksina oli: Maalaispataa (12,50e), päivän kalaa tyrni-voikastikkeella ja tilliperunalla (16,80e), ylikypsää karitsanniskaa fenkolikastikkeella ja haudutetulla kaalilla (18,50e) sekä loppuun porkkanakakkua ja jugurttisorbettia (6e). Löytyy myös liikelounas (28e), joka tänään tarkoitti: Burrata-mozzarellaa ja tomaattia alkuun, vapaavalintainen pääruoka sekä loppuun porkkanakakkua. Itse otin tuon maalaispadan sekä alkupalapöydän.

Keittokulhon ja salaattilautasen lisäksi pöytään ilmestyi pari palaa focacciaa sekä oliiviöljyä balsamicolla. Tursottelin hyvin suolattuja leipäpaloja dippiin ja maistelin sametinpehmeän täyteläistä parmesansopaa, tämä pelasi todella hienosti, tosin jos soseuttaa parmesaania, niin pakkohan sen on toimia. Salaattilautanen sisälsi pääosin ihan hyviä, mutta ehkä vähän yllätyksettömällä makuprofiililla varustettuja juttuja.

Tosin se hunajameloni + suolainen juusto on takuuvarma kombo. Ja nousi tässä vielä hivenen kovemmaksi, niin kapristen kuin todella taitavasti pikkelöityjen punasipulirenkaiden kanssa nautittuna. Kokonaisuutena tämä aloitus oli sen tasoinen, että tolla kybällä voisi hyvinkin kuvitella käydä vetäisemässä tällaisen normaalia tasokkaamman “kevyehkön” vegeilylounaan.

Pitihän se pääruokakin maistaa ja se saapuikin heti kun oli alkupalojen astiat blokattu poijes. Lihapata oli kasattu keoksi lautaselle perunoiden kera ja iskinkin samantien lihapalan kimppuun, joka oli valitettavasti annoksen pohjalle kasautuneesta liemestä huolimatta paikoitellen aika kuivakkaa. Samoin muutamat perunoista olivat jääneet reilusti ali, ei ihan niin pahasti kuin Bosgårdin, mutta sen verran kuitenkin että jäivät lautaselle.

Muutenkin padan makumaailma oli muutamasta tuoreesta yrtistä huolimatta liian yksioikoinen ja ohut, tämä kaipasi syvyyttä sekä jotain freesiä, kuten gremolataa tms. Kyllä tämä sinänsä ihan ok kotiruoka-annos oli, mutta mielestäni hintatasoonsa ja kontekstiinsa nähden liian kevyellä otteella väsätty. Vähän ristiriitaiset fiilikset, aloitus oli kuitenkin ihan jees, ehkä pysyttelisin seuraavalla kerralla pelkästään siinä.

Sisustus on tummanpuhuva ja linjakas, tykkäsin myös ikkunakoristeiksi pistetyistä puunkarahkoista, jotka toivat hyvää rosoisuutta. Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa.

Ps. Cacik on muuttunut näemmä buffaksi. Ja tämä oli ilmeisesti lounas numero #737. Neljäkymmentä kun vielä jaksaa, niin saa lasiin #777, eli jackpot! Note to self: säästä tohon joku noista kasinoista.

Pps. Lukekaas tämä Viiden Tähden artikkeli WILDin illallisesta, oli meinaan hyvin kirjoitettu. Pitääpä osallistua joskus tuollaiseen koitokseen.

URL www.corsodining.fi
Puhelin 09-666116
Osoite Korkeavuorenkatu 45, Helsinki

Kuu

Tänään tulikin sitten koukattua oikein kauempaa vauhtia, mutta syväluotaava matka oli sen arvoinen. Tämän kokemuksen jälkeen pitikin sitten mennä syömään oikein hyvin ja koska R. oli mukana lounaalla, niin otin lyhyeltä listalta klassikkoravintolan, noutaakseni Kuun taivaalta rakkaimmalleni. Eli Töölöön ja vieläpä tällaisella kelillä, ei ihan päässyt kuivin jaloin tavallista aktiivisemman taivaan alta, mutta melkein. Pitääpä hommata tämän vuoden ensimmäiset kalossit.

A wonderful restaurant with over 50 years of experience, the classical dishes with a French flair were executed to a tee.

For other time-honored restaurants in Helsinki, take a look at Kosmos, Elite and Strindberg.

Tarjolla on kohtuullisen laaja valikoima juttuja. On kotiruokaa (12e), joka tänään oli palapaistia muussilla. On perinteisempiä annoksia, kuten vuohenjuustosalaatti (12e alku- tai 16e pääruokana) sekä liikelounas yhdellä (19e), kahdella (24e) tai kolmella ruokalajilla (28e). Tänään oli tarjolla alkuun: Sipulikeittoa ja juustoleipää tai Sokerisuolattua turskaa ja Julienne-salaattia. Pääruoaksi: Kalakauppiaan päivän kala (taimen) beurre blanc -kastikkeella ja juureksilla tai Yrttikuorrutettua karitsankaretta, polentaa ja tomaattia. Loppuun olisi ollut: Tarte Tatin ja kaurajäätelöä tai Petit fours. Otettiin menusta kahden lajin versio, hänelle turska ja karitsa, minulle soppa ja kala.

Ekaksi pöytään tuotiin vähän näkkäriä ja maalaisleipää sekä suolattua voita. Näitä siinä sitten nakerrettiin ja jutusteltiin asiasta jos kolmannestakin. Näkkärissä oli hyvä kumina ja vaalea leipä oli ook, kohtuuhyvä sitko.

Alkupalat saapuivat ja olivat kuvista huolimatta (ei vaan jaksanut keskittyä, eikä jotenkin kehtaa alkaa kuvaamaan tsiljoonaa versiota, yrittäkää kestää) oikein mainion näköisiä. Oma sipulikeitto koostui makeaksi paahdetuista ja keitetyistä sipuleista kuumassa liemessä sekä rapsakasta patongista juustokuorrutteella.

Toasti antoi juustonsa kanssa hyvän vastinparin lempeän makoisalle keitolle ja kokonaisuus oli suurempi kuin osiensa summa. Hyvä ja klassinen aloitus, erittäin passeli tähän päivään.

R. naposteli turskaa, joka olikin todella mielenkiintoisesti valmistettu, vähän tuollainen graavatun oloinen meininki jollain kuorrutteella ja kala oli todella upean makuinen. Sitä kun veteli yuzu-geelin kanssa sekä mukavasti marinoidun porkkana-fenkolisalaatin kanssa, niin voi että oli hyvää.

Pääruokana oli minulla sitä kalaa ja tämä oli erinomaisesti paistettu, rapsakka pinta ja loistavasti lämmitetty sisus. Yhdisteltynä kivan hapokkaaseen kastikkeeseen sekä täyteläiseen pyreeseen että sopivasti paahtuneisiin uunijuureksiin, tämä oli yksi paremmista annoksista mitä on tullut lähiaikoina vedettyä.

Pöydän toisella puolella ollut karitsa oli sekin hieno suoritus, muikean suolainen ja vivahteikas yrttikuorrutus oli huntuna murisevan mehukkaan lihan päällä. Syvän makuinen paistoliemi sekä samettinen polenta pirtsakoilla tomaattisattumilla toi mahtavaa lisäpontta muutenkin jo herkulliseen lihaan.

Loistolounas ja näin hyvässä seurassa teki tästä erittäin miellyttävän kokemuksen ja suosittelenkin käymään testaamassa, et varmasti pety. Ainakin jos tällaista perinteisempää keittiötä on hakemassa.

Sisustus huokuu vanhan ajan tunnelmaa, mutta kuitenkin sopivasti päivitettynä. Taustalla soiva rauhallinen musiikki toi ruokailuun mukavan seesteisen tunnelman tällaisena sateisena päivänä. Asiakaspalvelukin oli erittäin tasokasta, salityöskentely oli herrasmiesmäistä ja silti sopivan lupsakkaa. Tarinaa irtosi niin ravintolan historiasta, vieraista kuin myös annoksista. Arvostan.

Kasvissyöjillekin oli esim. chevresalaattia, jos juusto passaa (haittaakse). Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla vaikka joskus perheen kera syömään, tällaiset perinteiset annokset toimivat aina ja kaikille, syöttötuolikin löytyy, jos on niin pieniä peesissä.

URL www.ravintolakuu.fi
Puhelin 09-27090973
Osoite Töölönkatu 27, Helsinki

Gastro Cafe Kallio

Merimies on erimies ja tänään oli erikoispäivä (very special, only for you my friend), joka sai vanhat natisevat luut liikkeelle kohti Kallion kultaisia kukkuloita. Eli Karhupuiston nurkille sporalla ja toiveikkaana ravintolan kulmille jos sieltä vaikka tällä kertaa saisi jotain ruokaakin.

Kallion kirjasto näytti olevan rempassa ja Porthanin kadulle oli ilmestynyt joku New Day Salat -rafla, onko siitä tosiaan näin kauan kuin kävin viimeksi vai onko edelliset reissut menneet liian sumussa? Kirjasto tosin näyttää menneen ihan hetki sitten vasta työn alle.

An excellent lunch at this French bistro-like restaurant, close to the famous Karhupuisto. The food had a rustic honesty to it and the no-nonsense decor along with Bob Dylan’s music made for a lovely experience.

Be sure to visit also Kolmon3n, Sandro and IPI Kulmakuppila.

Eli tällainen ranskalaishenkinen bistro-tyylinen rafla, jossa nyt ainakin taas hetken lounaitakin (on ollut vähän vaihtelevasti auki päivällä). Tänään oli tarjolla: Kampelarullia ja piparjuuri-dijon hollandaisea höyrytetyllä perunalla (13e), pate en croute frisée salaatilla & pekonia ja uppomuna (12,50e), syyskasvis-ragout pistou-kastikkeella (12e). Alkuun oli soppaa: sipulikeittoa sekä maalaisleipää & voita. Itselle osui tuo pate taikinakuoressa.

Soppakanuunan kupeessa olleet peltilautaset toivat erinomaisen (mutta jo suljetun) Soupin mieleeni ja hymyilin kun kolistelin lautasta lusikallani sopan syömisen lomassa. Sipulikeitto oli ihan jees, vähän ehkä ohut maku sipulien osalta, joten timjami tms pääsi hallitsemaan snadisti liikaa. Mutta lämmin soppa toimii aina aloitukseksi. Sivuun napattu leipä oli miellyttävän sitkoista ja toimi kivasti keiton kaverina.

Pääruoka saapui ennen kuin olin saanut kahmittua edes puolet sopasta naamaan. Metalliselle ellipsille muotoiltu annos oli houkuttelevan oloinen. Tässä oli sopivan rustiikkinen meno ja meininki, pate koostui isoista lihanpaloista ja jostain metsäsienistä. Sienetkin maistuivat minulle kaikista traumoista huolimatta ja tämä pääkomponentti lautasella hurmasi niin rohkealla maulla kuin ronskilla otteellaankin.

Rapsakaksi maustetut pekoninviipaleet antoivat hieman tekstuuria annokseen. Alun jälkeen siirryin uppomunan kimppuun ja sieltä valahtikin munan salaattipedille ihanan kirkas ja täyteläinen keltuainen. Yksinkertainen friseesalaatti oli saanut kevyen sinappikastikehunnun ja yhdessä nämä kaikki muodostivat upean kokonaisuuden.

Sisustus noudatti samaa konstailematonta linjaa ja tässä tulikin vähän sellainen olo kuin olisi istunut Pariisin bistrossa. Tosin seinillä ei ollut turhia krumeluureja, kunhan muutama mustavalkoinen sarjakuva kehyksissään.

Taustalla soi Bob Dylanin Like a rolling stone kun vetelin viimeiset pekonin rippeet suuhuni, tämä oli oikein onnistunut lounas.

Ps. Viikonlopun Vihreä Holvi -reissun yhteydessä (herra K. täytti vuosia) havaitsin Kokoron häviämisen Alppilan nurkilta. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä ilmeisesti uusi ja isompi tila on löytynyt jo jonkun aikaa sitten.

URL www.gastrocafe.fi
Puhelin 050-3090612
Osoite Fleminginkatu 7, Helsinki