Alice Italian

Pitkästä aikaa R:n kanssa lounaalla ja uuden lelun innoittamana päätin käppäillä GPS-tallennuksen träkkäämänä (enemmän sensoreita jenkeille) kuuluisaan Konepajan keskittymään, jonka coworking-mestan kivijalkaan on ilmestynyt uusi italiaano.

Pitkä kuuma kesä ei ole saanut minua muuttamaan työpukeutumista, joten meni vähän lämpimäksi tuo reippailu, mutta minkäs teet. Taiteen puolesta kuuluukin kärsiä.

A new Italian restaurant in the hipstery Konepaja area of Vallila. The lunch was light and pretty good, with the wonderful tomato soup serving as the star of the show.

Other restaurants in the area are Kahvihuone, Going Greek and 91.1.

Lounaaksi on tarjolla soppa+salaatti (10,40e) sekä tähän päälle joko liha- tai kasvisruoka (12,50e). Tänään lihavaihtoehto oli myös buffassa, mutta yleensä ilmeisesti lautasannoksena. Listalta löytyi: Tuoretomaattikeittoa ja marinoitua kotijuustoa, sipulipihvi naudan jauhelihasta ja maalaislohkoperunoita sekä päivän kasvisruoka: pizza piccolo eli kapris-kesäkurpitsa-pesto. R otti soppa+salaatin ja minä pizzan siihen päälle.

Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, jossa uuden työntekijän sisäänajo aiheutti sen verran härdelliä, että minulle ei onnistuttu ohjeistamaan sitä yksityiskohtaa, että lautasannos käydään suihkimassa suoraan avokeittiön tiskiltä sitten kun tuntuu siltä.

Havaitsin tämän R:n avustamana kun salaatti ja soppa alkoivat olla loppuvaiheessa, jolloin kävin kysymässä asiaa kokilta. Hän kertoi, että homma toimii tosiaan näin, että saa lämpimän annoksen eteensä sitten kun on ruokailun edellinen vaihe käsitelty.

Tomaattisoppa oli erittäin hyvä. Kevyen kirpsakka keitto maistui miellyttävän tomaattiselle ja marinoitu juusto toi siihen vähän tekstuuriakin.

Salaattipöydän antimet olivat runsaat ja tuoreet, tosin laputus oli melko epätarkkaa, kun “lohisalaatti” sisälsikin tempehiä tai jotain muuta omituista ja “kukkakaalisalaatti” olikin saanut kaveriksi niitä lohipalasia.

Mutta huukkers, kaikkiruokaisiahan tässä ollaan. Itse salaatit eivät runsaudestaan huolimatta olleet mitään kovin ihmeellisiä, mutta niitä oli ainakin useita eri variaatioita ja esillepano buffassa miellytti silmää.

Pizza oli ihan jees, tämäkin tuntui mukavan tomaattiselle ja sopivan keveälle lounaaksi. Pohja oli rapsakka, tosin reunat olisivat saaneet olla omaan makuun vähän enemmän paistettuja.

Pesto oli sen verran hintelän makuista, ettei oikein tuonut peliin mukaan mitään merkittävää ja listalla ollut munakoiso oli vaihtunut vähemmän maukkaaseen kesäkurpitsaan. Mutta menihän tämä, eikä ollut mitenkään paha hinta näin runsaasta lounaasta.

Sisustus oli ilmava ja valoisa, täällä oli kiva istuskella aurinkoisen ikkunan ääressä ja ihmetellä ulkona häärääviä kaivinkoneita yms laitteita. Mainittavana yksityiskohtana oli skedelainausseinä, jollaista ei ole vielä tullut vastaan missään muualla.

Joku hippityhipsterikeskittymä. Ulkona on myös terassi. Kasvissyöjälle löytyy aina joku vaihtoehto, tosin noi salaatit oli vähän enemmän suunnattu sekasyöjille.

Ps. Herrat Björck ja Wikberg avaavat kanssa italialaisen tässä lähiaikoina. Surkean Date+Kale -raflan tilalle on tulossa jotain uutta (no idea) ja herra Välimäki tekee exitin Palacesta. Kaikenlaista siis sattuu ja tapahtuu ravintolarintamalla.

URL www.aliceitalian.fi
Puhelin 040-0513933
Osoite Konepajankuja 1, Helsinki

Popomama

Kesäloma etenee ja siitä huolimatta piti käydä pikavisiitillä eräistä työmaista hoitamassa pari pikku juttua mitkä jäivät vähän liian kesken, ei moraali kestänyt odotella niiden osalta koko kolmea viikkoa.

Ja milloinkas sitä yrittäjä oikeasti olisi lomalla? Ja olihan minulla kakkosautokin huollettava/katsastettava, joten heitin kiesin Tattikselle (jossa oli se kuuluisa sylttytehdaskin joskus) ja päätin viisaasti kävellä Stadiin.

Tulikin tälle (torstai, teen näitä päivityksiä lomamoodissa) päivälle ennätys (>25km/36k) askelia, joka pitää robotin/NSAn hetken tyytyväisenä. Tosin jalat huusi hoosiannaa etapin loppupäässä, kun enhän mä mitään järkeviä kenkiä laittanut jalkaan, sehän olisi ihan hullua.

Juotavaakin alkoi paluumatkalla tehdä mieli Malmin hautausmaan siimenissä, mutta siinä vaiheessa oli jo kaikki kaupat menneet ohi suun. Joskus pitäisi kyllä tuolla Pihliksen ostarilla käydä tsekkaamassa ravintolatarjonta, joku Fan-ravintola siellä ainakin taitaa olla.

Excellent dim sums at this Chinese restaurant in the Iso Omena shopping mall, at the Espoo end of the subway line. The tofu wok with oyster sauce was also a pleasant lunch dish.

Other interesting restaurants in Espoo are Kilim, Persian Ravintola and Ribis.

Tarjolla lounaaksi löytyy lautasannoksia sekä dim sumeja neljän kappaleen erissä. Tänään listalla oli: Sitruunakanaa (10,20e), paahdettua possua kantonilaisittain (10,20e), paistettua nuudelia kanalla (10,20e), paistettua tofua ja vihanneksia soija-osterikastikkeessa (9,90e) sekä possu- tai pinaattidumplingeja (5e / 4kpl).

Otin paistetun tofun ja possudumplingeja, kun pitihän niitä dim sumejakin maistaa. Alkuun on salaattia ja loppuun kahvi/tee ja Jian Dui -palleroita (tosin ilman täytettä, mutta silti).

Alkuun vedetty salaatti oli aika perusmeininkiä, kaaliraaste oli ilahduttavan pirtsakkaa, tosin itse kaipaan tähän aina vähän seesamiöljyä mukaan.

Toinen salaatti oli normi jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-punasipuli-systeemi, jonka hukutin Thousand Island -kastikkeeseen.

Tofu-annos saapui verrattain vauhdikkaasti ja oli herkullinen. Tofussa löytyi rapsakka pinta ja ilmava sisus, kasvikset oli jätetty sopivan napakoiksi ja maittava kastike sitoi kokonaisuuden yhteen.

Riisi oli hyvin keitetty ja ainoa mikä tässä tökki oli se, ettei omat puikkoskilzzit ole sillä tasolla, että olisin saanut safkat suuhun pelkillä puikoilla.

Hapuilinkin puolessa välissä annosta salaattihaarukkaani samalla kun päässäni soi Matti Servon “Mikä on kun ei taidot riitä“-biisi. Taikinanyytit napsahtivat pöytään kesken häpeällisen haarukoinnin ja nämä olivat todella hyviä!

Kepeän kauniisti käristettyjen kuorien sisältä löytyi yhdet mehukkaimmista täytteistä mihin olen tällaisessa kontekstissa koskaan törmännyt.

Rasvaa tirskahteli pitkin pöytää kun puraisin nyytti kerrallaan annoksen läpi, dippinä löytyvä kiinalainen etikka toi sopivaa balanssia täyteläisille tyynyille. Ainoa mitä tämä jäi kaipaamaan oli se chiliöljy, mutta koska dumplingit olivat niin makoisia, niin meni ihan hyvin näinkin.

Parempia olivat kuin mainiossa Hill’s Dumplingissa, ainakin omasta mielestäni. Seesamipallokin maistui mahtavan tahmealle ja sopi hyvin kahvin kaveriksi. Kannattaa käydä testaamassa, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisutus on valoisa ja linjakas, ei erotu muista M.E.E.T. -ravintolamaailman sopukoista erityisemmin. Ihan kiva tässä oli istuskella lounastamassa, vaikka toki näkymät ulos ikkunasta eivät pärjää Kampin Korttelin vastaaville. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ps. Hietsuun on rantautunut Verna. Ja Väinö Kallion kivijalkaan on avautunut Tanner-ravintola, joka alkaa (ehkä) jossain vaiheessa tarjoamaan lounastakin.

Pps. Ristiriitaista viestintää Sörk[a/ä]n kurvissa.

URL www.popomama.fi
Puhelin 050-5848228
Osoite Piispansilta 11, Espoo

Dekki

Woop woop, viikko sitten perjantaina oli lomille lomps ja sen sellaista (joo, mä kirjoitain/julkaisen näitä myöhässä, syytetään siitä vaikka hellettä). Kelit senkun paranee ja skriptit sekä koodit on about tehty, vaikka jotain kyllä jäi syksyllekin vielä väännettäväksi. Perjantai oli sen verran kiireinen päivä, ettei vaan kyennyt lähtemään mihinkään pidemmälle, joten taivutin omia sääntöjäni ja suuntasin entisen MBarin kohdalle ilmestyneeseen La Torren instanssiin, eli Dekki-raflaan. Sinänsä La Torre (vai pitääkö tätä nykyään kutsua Picniciksi?) ja sen kaveri Fratello, on nähty jo.

A light summer lunch on the deck next to Helsinki’s newest art museum, which was still under construction. The eggplant came fresh from the bar’s smoker, topped with a mozzarella-feta melt.

Some of the other restaurants suited for al fresco dining are Lonna, Merimakasiini and Southpark.

Mestassa on tarjolla lounaaksi viikottain vaihtuvalla listalla lihaa, meren eläviä, kasviksia tai salaatti. Tänään lautasannoksista löytyi: Iberico-porsaan secreto ja ananassalsa (16,90e), tiikerirapuja chili ja miso-seesami-kastikkeella & coleslaw (15,90e), mozzarella-kirsikkatomaatti-feta täytetty munakoiso & kesäkurpitsa-yrttisalaatti (11,90e) sekä Caesar-salaatti kanalla tai lohella (13,90e). Otin munakoison, siinä toivossa, että se olisi sopivan kevyt näille keleille.

Alkuun oli focacciaa oliiviöljy-balsamicco-dipillä. Leipä oli päältä rapsakka, sisältä pehmeä ja kauttaaltaan sopivan rasvainen sekä suolainen. Tätä oli ilo dippailla pikkukuppiin, jopa siinä määrin, että täytyi hakea lisää samalla kun odotin edellisen seurueen jälkeistä annostani. Raflassa on vain yksi savustin jolla suurin osa annoksista viimeistellään, joten jono on sen mukainen.

Safka tuli seminopeasti (ks. iso duuniporukka ennen minua) ja oli oikein kivan kesäinen setti. Munakoiso oli pehmentynyt herkulliseksi ja tätä komppasi hyvin sulaneet juustot sekä aavistuksen happamat kirsikkatomaattien pirskahdukset. Tosin itse olisin kaivannut ryhdikkäämmän makuisia juustoja tai sitten jotain ronskimpaa makumaailmaa.

Tosin Torren kamathan ovat profiililtaan enemmän Ranskaan ja Italiaan kallellaan, joten siinä mielessä mentiin hahlossa. Savuakin löytyi haarukasta, mutta ei mitenkään muhkeasti. Yrttisalaatti osoittautui myös kepeäksi kokemukseksi ja kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli sellainen rento ja kevyt lounas joka sopi hellepäivälle.

Sisustus on yksinkertainen, käytännössähän tässä rokataan terassilla ja vieläpä työmaan vieressä, keskellä yhtä Stadin vilkkainta kohtaa. Kuuma tuli kun veteli safkaa nassuun al fresco -hengessä, vähän tällainen mannermainen fiilis, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä.

Ps. Malmin Mo Café on avannut ytimeen Mo Kitchen -raflan.

URL www.dekkihelsinki.fi
Puhelin n/a
Osoite Mannerheimintie 22, Helsinki