Tag: salaatti

Mantra

Voi jeebus tätä flunssaa, mutta jäärä ei taivu ja tänäänkin kävin vetämässä salin silläkin uhalla, ettei oikeasti saa kun on kipeä (hölkyttelin iisimmin, eikä mulla ole kuumetta, niin kai se siitä?). Vähän tosta tuli himasta noottia, mutta minkäs teet, en mä osaa tehdä asioita kuin yhdellä tavalla kerrallaan. Nälkähän siinä häärätessä tuli ja näin ollen täytyi siis saada murkinaa.

Aamulla oli siinä määrin heikko olo, että nappasin ohimennen ihan Flu Fighterin Jungle Juicesta. Toimi aika hyvin ja tuli vähän freesimpi olotila. Joka sitten olikin hienosti menetetty jo puolilta päivin, joten aloin tekemään Pitkän Tähtäimen Suunnitelmaa lounaasta. Varmaan noi flunssamadot vaivasivat niin pahasti, että alkoi tekemään mieli jotain mausteisempaa settiä, jonka pohjalta tutkiskelin listan vaihtoehtoja.

Teoriassa idemmässä löytyy vielä muutama lähi-itämeininki, mutta sitten silmiin osui vii(ii-i)meinen nepalilainen ravintola evah (tai no omilla listoilla): Hertsikan Mantra. Todennäköisesti Haagassa tai muualla periferiassa löytyy vielä tämän genren edustajia, mutta en usko että niissä tulee enää käytyä. Hattu kouraan ja torvet soimaan, kohti vimpan vimppaa peltilautasta, mars.

A good Nepalese restaurant on the shores of Helsinki. Personally I would have liked the lamb to have a bit more of a kick to it, but the taste was there and the breaded fish was delish.

Other restaurants in the eastern parts of Helsinki are Gurkha, Sunkosi and Treffi Pub.

Normi nepalilainen setti, eli salaattibaari (salaattisekoitus-tomaatti-kurkkusalaatti, marinoituja sipuleita, vihreitä oliiveja, pepperonichilejä, porkkanaraastetta, inkivääri-kikhernesötkötys sekä coleslaw-henkinen salaatti + salaattikastiketta) alkuun ja lautasannos päälle.

Tänään tarjolla oli: Bhanta chops eli tandooripaistettua munakoisoa herne-inkivääri-kermakastikkeessa (9,70e), tofu chili eli tofua soija-paprika-sipuli-inkivääri-vihreä chilikastikkeessa (9,70e), butter chicken eli yrttijogurtissa marinoituja ja tandoorissa paistettuja kanan rintapaloja tomaatti-voi-kermakastikkeessa (9,90e), dahi bhendo eli lammasta talon jogurtti-tuore korianteri-valkosipulikastikkeessa (9,90e), machha korma eli paneroitua pangasius-kalaa tomaatti-kermakastikkeessa (9,90e), lunch mix eli kombo kahdesta edellisestä (11,30e), chicken tikka eli yrttijogurtissa marinoituja ja tandoorissa paistettuja kanan rintapaloja (11,30e) sekä chef’s special tandoori mix eli lampaan sisäfilettä & tandoorikanaa & jättikatkarapuja paprikalla ja sipulilla (17,50e). Loppuun oli kahvia tai vihreää teetä. Otin lampaan ja kalan, tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, vesi tuli pöytään.

Alkuun oli sitä salaattia ja tämä oli pääosin aika perussettiä, tosin se kikherne-inkiväärimeininki raikasti menoa ja sipuleissa oli hyvä marinadi, kiva että niitä sai taas. Coleslaw tavallaan oli ihan jees, mutta ei se jotenkin kuulunut joukkoon. Tai ehkä mä olen vaan liian kaavoihini kangistunut. Harmi ettei ollut chilisoossia tai papadamia.

Pääruoka tuli melko vauhdikkaasti, tosin vauhdikkaasti täyttyi myös ravintola, jos olisin ollut vähän myöhempään liikenteessä, niin olisi joutunut jonottamaan hetken. Naan-leipä oli paremmasta päästä, sopivan rapsakka, mutta myös paikoitellen pullean ilmava. Päälle oli vielä sipaistu gheetä(?) ja murretut leipäbiitit olivatkin oivia kastikkeiden noukkimiseen.

Mutta ne kastikkeet eivät valitettavasti hurmanneet ihan niin paljon, vaikka olivatkin jälleen tällaisessa kombo-mealiin sopivassa peltilautasessa (vakoilin muita pöytiä ja normiannokset tulivat yhtä lokeroa pienemmillä lautasilla). Raita oli raikas ja hyvä, mutta se minttukastike taasen yllättävän pliisu, varsinkin sen määkijän kanssa olisi sopinut hyvin sellainen tiukan minttuinen setti.

Lammas itsessään oli murisevan mehukasta, mutta jäin kovasti kaipaamaan sitä tulisuutta, toki tämä oli merkattu “keskivahvaksi”, joten ehkä siihen hentoisen mausteen värähdykseen piti vaan tyytyä.

Muutenkin soossi olisi kaivannut tymäkämpää maustamista omaan makuun, kuten myös sen kalan päälle törkätyssä kastikkeessa. Voi toki olla, että alkava ameriikantauti aiheutti jonkinasteista turtumista makunystyröissäni, mutta toisaalta se raita ja salaatin inkivääri erottuivat selkeinä kosketuksina kielelläni.

Kalan panerointi oli samaan aikaan hennon pehmeää ja rapisevan rapsakkaa, fisukin tuntui sulavan suussa. Ei tämä silti samalle levelille päässyt Gurkhan vastaavaan annokseen verrattuna, mutta maittavaa nyt joka tapauksessa. Ihan jees lounas, runsas ja tällaista hyvää keskitasoa Stadin tarjonnassa.

Sisustus on siisti ja valoisa, seiniä koristivat aiheeseen sopivat esineet, mutta ei vuoritaulut (huom!). Muutenkin kalustus ja tunnelma on modernimman oloinen kuin monessa muussa vastaavan kaltaisessa mestassa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyy aina pari annosta.

Hertsikan satamakin on vieressä, joten tänne voi tulla veneellä, jos on sillä tavalla suuntautunut. Lasten kanssa varmaan mahtuu ihan hyvin, kesällä on terassikin vaihtoehtona.

Ps. Viikonloppuja! Pitääkin katsoa, että pystyykö tässä kondiksessa vetää sen Cooperin testin, ehkä jos juoksee hitaasti? Mutta mitä järkeä siinä on? Ainiin! Hyvä kun muistutit! Woltin listoja selatessani huomasin, että Hietsun hallin läheisyyteen on ilmestynyt uusi sushipaikka: Minato Sushi.

URL www.ravintolamantra.fi
Puhelin 09-7554577
Osoite Laivalahdenkaari 42, Helsinki

Hampton Bay

Haa! Täällä oli sittenkin lounasta! Vappuna avattu, Shubha Kamanan tilalle remontoitu, merellinen ravintola jota kipparoi herra Syrjänen. Itsellä pukkaa kevätflunssaa, joten olin jo lampsimassa pikku pikaiselle Stockmannin Comptoir Farougeen, mutta sitten jostain syystä aloin valoissa odotellessa tsekkaamaan tämän sivuja.

Varmaan joku piilevä tarkkaavaisuushäiriö, kun ei pysty minuuttia venaamaan kadun ylitystä ilman että alkaa häröilemään. Kaikesta sairauden aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta lähdin lampsimaan kohti Hietsun hallia, johtui varmaan osittain siitä Finnrexinistä, minkä heitin huiviin hetki ennen lähtöä.

A nautically themed restaurant next to the dockyards. The salmon soup I had was tasty, but did not blow me out of the water.

Other watery eateries close by are Merimakasiini, Hieta and Salve (which has moved across the street).

Tänään tarjolla oli: Syrjäsen lohikeitto (13e), kvinoa-portobellosalaatti (14e) sekä Hampton burger (17e). Lounaaseen kuuluu vesi ja pussillinen leipää. Otin sopan, kun ei toudellakaan tehnyt mieli sieni-kvinoa(blech)sötkötystä ja bursat on niin nähty. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, vesi ja vermeet löytyvät kassan vierestä.

Alkuun piti murtaa leipää, jonka kaveriksi tuli iso nappi merisuolalla peiteltyä voita. Tumma – hieman saaristolaisleivän oloinen – kannikka maistui makean herkulliselle ja toinen pala pitikin säästää sen kalan kanssa nautittavaksi.

Vaalea oliivileipä oli aika jees, ehkä vähän turhan pullaa omaan makuun, mutta maku kohdillaan ja runsaalla voilla päällystettynä pelitti sekin. Harmi ettei saanut tähän hintaan mitään raikasta salaattia.

Soppa oli sopivan kokoinen lounaalle, tällainen isohko kippo, tosin häviää kaikille ramen/phở-mestoille kokonsa puolesta. Liemi oli maittavaa, sellaista täyteläistä ja reilusti suolattua, ehkä snadisti rasvaiseen kallellaan, mutta kerranhan täällä vaan eletään.

Perunat olivat aika hyvässä kypsyydessä, pari oli jäänyt ihan aavistuksen ali, mutta pääosin sellaisia kermaisen pehmeitä palasia. Lohi oli jännästi saanut kaverikseen savukalaa (sekin lohta vai kirjolohta?) joka toi pientä kikkaa makumaailmaan, tosin tämä kikka kuutonen oli nähty jo Tin Tin Tangossa.

Savukala oli myös reilun suolaista, mitä kommentoi myös rouva R, joka sattui olemaan samaan aikaan lounastamassa. Oltiinkin hänet tavattu R:n kanssa taannoisilla pikkuväen kutsuilla, joten hassu nähdä nyt eri kontekstissa. Oli tämä ihan kokemisen arvoinen lounas, joskin ehkä hintsun hintava toteutukseensa verrattuna. Parempi soppa silti kuin siellä Töölössä, mutta ei mainittavasti.

Sisustus on uutuuttaan kiiltävä ja raikkaan merellinen tunnelmaltaan. Ulkona on houkutteleva terassi (vai kaksi?) ja voisin kuvitella paikan toimivan kivasti vaikkapa kahvittelutuokion kohteena kauniin kesäpäivän lomassa. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Kasvissyöjälle on joka päivä joku vaihtoehto, tosin tänään se ei puhutellut itseäni laisinkaan. Listaa ei näemmä löydy vielä webastosta, mikä oli yllättävää. Lasten kanssa mahtuu ja voisi ehkä vetästä jotkut sämpylät tms. Mutta on tämä enemmän tälleen aikuiseen makuun suunnattu mesta.

Ps. St. George’s on avautunut ja ehkä myös sen raflat? Pitää käydä tsekkaamassa.

URL www.hamptonbay.fi
Puhelin 044-7530895
Osoite Hietalahdenranta 6, Helsinki

Väinö Kallio

Wappua edeltävä perjantai, eli vaaravyöhykkeellä liikutaan, tästä ei hyvä seuraa. Mutta onneksi oli hyvää seuraa, kun marssin R:n kanssa Kaikukadun kulmaan, uudehkoon Väinö Kallio -ravintolaan.

Tämä oli silläkin lailla kiinnostava kohde, koska ollaan asusteltu joskus tässä ihan vieressä ja silti emme ole koskaan päässeet kuikuilemaan tähän vanhaan rakennukseen. Toki sinne taaemmas on päässyt käymään, Leipätehdas-käynnillä, mutta ihan tähän “kellotorniin” ei ole ollut asiaa/pääsyä.

A magnificent buffet with a solid salad bar and delicious warm dishes, also with vegetarian choices available. The restaurant is located in a beautiful, old art deco building.

Sörnäinen has more interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Codle.

Raflasta löytyy lounaaksi kotiruokabuffet (10e), jossa on salaattia ja päivittäin vaihtuvat lämpimät safkat. Tänään tarjolla oli: Roast-beef, salaattibaari (salaattisekoitus, bulguri-tomaattisötkötys, hummus, porkkanaraaste granaatinomenansiemenillä, kana-caesar, salaattijuustoa, marinoituja vihreitä oliiveja, ituja, marinoitua punakaalia, tomaattia, kurkkua sekä siemeniä), leipurinperunaa, vegaaniset paprikat sekä leipää + voita.

Loppuun oli kahvia/teetä (ei perus pussiteetä, vaan ihan oikeita haudutusmeininkejä, tosin oli siellä yhet sellaset hifistelypussitkin) ja kinky-osastolta sai geishoja. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkuun piti kauhoa oikein kunnolla salaattia, kaikki näytti kovin värikkäältä ja tuoreelta. Ja maistuivat myös, tässä oli ajatusta takana ja makujen harmoniaa, jollaista harvemmin huomaa näissä buffissa.

Jotenkin kaikki oli saatu sopusointuun keskenään ja valmiiksi maustetuista komponenteista löytyi hienosti happoa, sopivasti suolaa ja kunnolla makua.

Erityismaininta todella herkullisesti marinoiduista oliiveista, nämä veivät kielen mennessään, tosin oli se kirpsakka kaaliraastekin niin maittavaa, että täytyi ottaa lisää pääruoan kanssa.

Leipä oli semijees, vähän tolleen pullamaista, mutta pelasi kikhernetahnan kanssa. Hummuskin oli parempaa kuin mihin yleensä törmää, tätä pitikin santsaa leivän kaveriksi tokalla kiekalla.

Idut toivat rouskuvuutta messiin ja muistuttivat R:n nuoruusherkusta: itse kasvatetut idut riisikakulla ja maustettuna aromisuolalla. Tosin ei ne omatkaan eväät olleet mitään kulinaristisia kukkasia, vetelin silloin köyhänä poikana kylmiä karjalanpiirakoita ketsupilla koristeltuna suoraan jääkaapista. On niistäkin tottumuksista kuljettu jo hetki, silloin ruoka oli tankkaamista varten ja söin vain kun oli pakko.

Pääruokana olleet kamat yllättivät nekin tasokkuudellaan, hyvin maustettua paahtopaistia jota sen syvän tumma kastike kostutti kivasti. Tosin kuten paahtopaisti yleensäkin, niin tässä ne jänteet jäivät vähän hampaankoloihin pyörimään, mutta sellasta se on – kärsimystä – koko elämä.

Silkinpehmeät perunat sulivat suuhun ja näihinkin oli saatu sellainen maku mukaan, ettei normibuffassa tule usein vastaan. Porkkanat olisivat saaneet olla ihan pikkasen napakampia, mutta toisaalta niidenkin mahtava makuprofiili pelasi niin kauniisti paistin ja perunoiden kanssa, varsinkin kun otti sitä hapokasta raastetta megeen.

Täytetyt paprikatkin, nuo kasvisruokien kasarikauhukakarat, jotka yleensä ovat suuri pettymys, maistuivat herkullisille. Näissä löytyi samaa bulguria ja oliivia kuin salaattikulhoissa, mutta mikäs siinä, molemmat maistuivat tässäkin kontekstissa loistavalle.

Eli tosi hyvä ja vieläpä kohtuuhintainen buffa, jossa aivan ehdottomasti kannattaa käydä. Huomaa kuitenkin, että nuoresta iästään huolimatta rafla on todella suosittu, eikä paikkoja ole mitenkään mahdottoman paljon. Siis ajoissa tai tosi myöhään paikalle, laareja kyllä täytettiin jatkuvalla syötöllä.

Sisutus on erikoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, tilathan ovat upeat. Joskin kalustus on jossain määrin samalta ajalta kuin seinät, eikä ihan niin harkitun oloista. Muutenkin rakennus on vielä remontin alla, joten mielenkiintoista nähdä, että minkälaiseksi tämä tulee lopullisessa muodossaan.

Kiva tässä oli silti lounastaa hyvässä seurassa ja sopivan erilaisessa ympäristössä. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli suurin osa mainiosta salaattibaarista, sekä vegaaninen lämmin safka, kannattaa tsekata. Lasten kanssa voi muuten mennä, mutta noi portaat (3. kerros) vaunujen kanssa ei kyllä toimi ollenkaan.

Ps. Hyvää viikonloppua! Nyt on muuten jotkut Lautasella-messut, jossa mukana “Gluteeniton elämä”-tapahtuma, jos sellainen kiinnostaa.

Pps. Tuli kunnon fläsärit tuosta Zyxelin seinäyksiköstä: muistui mieleen ne ajat kun tuli viriteltyä omaa US Robotics modeemia, että sai ne kaikkein kovimmat 0-day l337 liitsausnopeudet. Ja samaa uraa pitkin valui mieleeni se eka Kermit-sessio, missä chattailtiin 300 baudisen (huom! ei bps) yhteyden yli. Aaah, nostalgiaperjantai.

Ppps. Mikäs siellä Jäkessä nyt niin on, kun sushikin on Suomen parasta? (*köh*) Täytynee sitäkin stedaa, kun käy koestamassa sitä Sesonkia.

URL www.vainokallio.fi
Puhelin 040-8496623
Osoite Hämeentie 11, Helsinki